Minulle lähetetty laput IVFään marraskuun lopulla ja käsin jo kirjoitettu että katkos ja hakea jo joulukuussa. Samoin sanoi myös soittaessani apteekkiin, voiko varata tammikuun alkuun (lääkekaton vuoksi), ei ollut mahdollista. Niin puhelun jälkeen ajoin ja hain noin 20km päästä, noin reilu viikko sitten. Onneksi hain, mietin jos hakisin heti tammikuun alussa, en uskaltanut ottaa riskiä ja hyvä niin. Samoin sanoi apteekissa että on katkos mutta heiltä vielä löytyy. Muutama päivä sitten katsoin saldoja ja lähin olisi ollut yli 360km päässä. Ja nyt näyttää että vain 2 apteekissa on muutama jäljellä. Onneksi on vaihtoehtoinen tapa, ja toivotaan että se mahdollisimman monelle sopisi ja riittäisi. 
Jokaiselle meille tämän kivisentien kävijälle toivoo lyhyttä ja onnistumisen matkaa. ❤Meille tulee huhtikuussa 3 vuotta tämän haaveen yrittämisestä, aina se ei ole helppoa, mutta toivoa ei ole menetetty vielä. Lisäys, fimean sivuilta voi katsoa saatavuushäiriöitä lääkkeen nimellä.
Onnea plussasta! Itse aikoinaan pas-plussan jälkeen olin aivan järjettömän onnellinen jokaisesta päivästä raskaana. Se oli pitkän tien jälkeen niin ihanaa, vaikka epävarmuus jatkosta kalvoi koko ajan. Meillä kaikki meni hyvin ja nyt tyttö 5-vuotias känkkäränkkä-auringonpaiste
samalla tuli kauhea tunnontuska edes ajatella näin. Ivf-hoitoihin siirtyminen otti kovemmalle kuin olisin osannut ajatella. Nyt on sellanen olo, etten hetkeen halua nähdä tai tavata ketään raskaana olevaa tuttua, kun asia on vaan liian kipeä, kun hoidot on aktiivisesti meneillään ja ns. luomuraskauden mahdollisuus suljettu vastikään pois.
Paljon onnea!
Meillä selittämätön lapsettomuus, mutta ivf jälkeen oon varma että vika on minussa. Saatiin 6 kypsää solua ja kaikki hedelmöittynyt. Yksi siirrettiin mistä plussa ja nyt rv12+3. Pakkaseen ei mitään. Joten tää raskaus suoranainen ihme!
Tämä ivf ei siihen auta, joten on vähän ristiriitaiset fiilikset odotella sitä...
Ihana oli lukea tämä, kun samanlainen värisuora on täällä kerättynä tuon endon kanssa. Antaa taas toivoa omaan yritykseenkin, vaikka eka tuoresiirto ei tuottanutkaan tulosta. Paljon onnea plussasta!
Arvaan, että joskus on vaikea löytää voimia siihen, että jaksaa ajatella edes sitä huomista. Erityisesti silloin, jos on kovasti kysymyksiä ilman vastauksia, ja näissä jutuissa tuntuu niitä kysymyksiä olevan aina paljon, ja vastauksia toisinaan vain vähän 
Ei auta kuin katsoa rauhassa minne huominen vie, ja sen jälkeen, aikanaan, se seuraava päivä.
Päivälehdet pelottelevat uudella koronavariantilla ja alan olla neuroottinen. Oon perunut jo parhaan kaverin synttärijuhlat ja firman kansainvälisen miitin illallisen... Me vedettiin korona läpi lokakuun alussa ja sen piti olla hyvä juttu, mutta nyt kun Kiinasta laskettiin vapaalle kaikki siellä kaksi vuotta muhinut, niin näinhän tässä taas kävi 
Pakko olisi johonkin uskaltautua, mutta samalla pelottaa armottomasti, jos onnistuukin noukkimaan jonkun taudin, joka pilaa koko hoitokierron.
huomenna alan pistelee myös jarrua.
No ei voi väittää että mitenkään äärimmäisen yllättynyt olisin ollut, kun diagnoosin joitain kuukausia sitten sain, vaikka olinkin muutama vuosi aiemmin käynyt gynellä kertomassa epäilyistäni, ja silloin vastaus oli, että ei se ainakaan endometrioosi ole. Kaikenlaisia tuntemuksia on ollut ja koko ajan tullut lisää, niin ihan kiva, että löytyi syy, vaikka ei se mikään hyvä uutinen ole lapsen saamista ajatellen. Kuukautiset muuttuivat kivuliaiksi lukioiässä, yhdyntäkipuja on ollut aina, ja muutama vuosi sitten tuli olkapääpistos kuvioihin kuukautisten aikoihin. Nykyään pistää silloin myös kylkeen. Jossain välissä myös hengittäminen muuttui kuukautisten aikaan vähän hankalaksi, enkä esimerkiksi saanut haukotusta loppuun, mutta tämä vaiva meni onneksi ohi. Eli ei kyllä tässä tapauksessa mitenkään äärimmäisen salakavala ole ollut@Onnenomena, lämpöinen osanottoni suureen suruun ja tuskaan
En lakkaa miettimästä sitä, millaista henkistä kestävyyttä ja hirmuista epävarmuuden sietokykyä nämä taipaleet pahimmillaan vaativat. Sitä ajelehtii pienellä kaarnalautalla, oksanpätkällä, koivunlehdellä, ja vaikka kaikkensa olisi tehnyt, jossakin kohtaa tulee se piste, ettei voi kuin toivoa, että virta veisi hyvään suuntaan.
@Monni92, sitä värisuoraa ilmankin voisi olla! Oliko asia sinulle kuinka paha yllätys? Oman laparoskopiani löydöksistä kuullessani alkujärkytyksessäni pohdin, että miten tämä kaikki on voinut minussa tapahtua niin salavihkaa, minun tietämättäni, todennäköisesti jo vuosien ja vuosien ajan.
Vertaistuki lämmittää, joten on mukavaa, jos tästä toivoa sinullekin tuli
Diagnoosissa kyllä kesti.Meillä oli tänään toinen folliultra (kp8). Lääkkenä gonal f ja eilen pistettiin eka jarru menemään. Suurin folli oli 14mm ja sit pienimmät kasvuun lähteneet ja mitatut 11mm. Kysyin samalla, et kuinkas isoksi niitä kasvatellaan, niin gyne tuumasi, et reilu 20mm on sellanen ”perus”. Eli kasvunvaraa tuntuu olevanMoikka ja ihanaa uutta vuotta kaikille ❤ Täällä aloitettiin pistelyt perjantaina Meriofertillä annoksella 375, torstaina (kp8) eka ultra. Jännittää ihan sikana mitä siellä näkyy. Ja mitäs sit jos silloin oiskin kaikki follit jo liian isoja? Voiko niin edes käydä
Nyt meil on uus folliultra vielä torstaina (kp11), jolloin saadaan kuulla, et tehdäänkö punktio la vai vasta ma. Luulis, että ne nappais sut punktioon tai himmais lääkkeitä, jos tilanne näyttää siltä, et follit tulee liian isoiksi 
Onko sulla jo kovasti tuntemuksia? Oliko annettu mitään arviota punktiopäivästä/pistelyiden kestosta?
Pitää gonalia ekaa kertaa käyttävänä varmistaa, että kasvoiko sulla follejakin se 3kpl vai oliko tyhjiä folleja paljon?Minäki täältä taas yritän aktivoitua kirjoittelemaan.
Taustalla oon kyllä lukenu päivittäin teidän juttuja, mutta kun oma tilanne on ollu "jäissä", niin ei oo sitten tullu liityttyä jutteluun mukaan..
Tänään soittelin polille, että onkohan seuraavaan kiertoon mahdollista ehtiä mukaan hoitoon. Uusi kierto mulla alkaa tod.näk. 15. tai 16. pv ja ehtivät polilla juuri passelisti pitää hoitopalaverin Ovumian kanssa 12.1., missä meidän hoito on listalla. Eli päästään siis parin viikon päästä uuteen yritykseen!
Esitin kätilölle toiveen kirjattavaksi sinne palaveriin, että jos vaan mahdollista, niin mentäisiin sillä Ovumian lääkärin tekemällä hoitosuunnitelmalla, joka marraskuussa tehtiin yksityisellä käynnillä.
Ihan vaan, koska suunnitelmassa oli minun käsityksen mukaan tehokkaampi ja kalliimpi lääke (Pergoveris) ja koska kävin sen (ja kaikki muutkin lääkkeet) joulukuussa apteekista hakemassa lääkekaton ollessa täysi. Eli kaikki lääkkeet olisi jo valmiina..
Edellisen todella surkean gonal-f -vasteen takia en edes halua uutta gonal -hoitoa.
(Kerättiin 3 munasolua, joista vain 1 oli kypsä.)
Folleja kasvoi sen 3kpl, mutta vain yhdessä oli kypsä munasolu
Meillä oli tänään toinen folliultra (kp8). Lääkkenä gonal f ja eilen pistettiin eka jarru menemään. Suurin folli oli 14mm ja sit pienimmät kasvuun lähteneet ja mitatut 11mm. Kysyin samalla, et kuinkas isoksi niitä kasvatellaan, niin gyne tuumasi, et reilu 20mm on sellanen ”perus”. Eli kasvunvaraa tuntuu olevan
Meillä oli tänään toinen folliultra (kp8). Lääkkenä gonal f ja eilen pistettiin eka jarru menemään. Suurin folli oli 14mm ja sit pienimmät kasvuun lähteneet ja mitatut 11mm. Kysyin samalla, et kuinkas isoksi niitä kasvatellaan, niin gyne tuumasi, et reilu 20mm on sellanen ”perus”. Eli kasvunvaraa tuntuu olevan
Julkisella ei taideta la tehdä mitään, mä toivon että maanantaina päästäis me tosi toimiin. Jonkin verran on tuntemuksia oikealla puolella, vasemmalla ei mitään. Veikkaan että pari kolme 13mm:stä tai sit yks isompi. Mulla ovis on tuntunut aina selkeesti. 2019 kun rakkuloita kasvoi 7kpl/ovis, kivut alkoi jo 4-5 päivää ennen ovulaatiota ja oli tosi voimakkaat. Nyt kun rakkuloita on enää vaan sen 2-4/ovis niin tuntemukset tulee aina päivää ennen maks, joskus jopa vain pati tuntia ennen. Sellaista tauotonta jomotusta.
