IVF/ICSI-HOIDOT 2022

@Kultahippi mulla kans oli neulakammo, mutta hyvin sain piikit pistettyä. Osa koski, mutta sen tietää et se on hetkellistä. Jotenkin se halu saada lapsi on vaan niin vahva, että se saa tekemään myös asioita suht helposti joita pelkää. Otin ite semmosen taisteluasenteen, et tää on vaa pakko tehdä. Tuntuu tässä hoitoprosessa muutenkin, että se henkinen suru ja tuska monen vuoden ajalta tuntuu paljon isommalta kuin fyysiset hetkelliset kivut ja on niin kiitollinen, että saa apua.

Oon tässä pohtinut muutenkin, että jos mennään useempi vuos taaksepäin ja kävi vasta varovaisesti mielessä perheen perustaminen, niin pelkäsin ihan hirveesti ajatusta synnytyksestä ja siitä kivusta. On kyllä ajatukset ihan _pikkusen_ tuosta muuttunut, että nyt ajattelen aika karkeesti jo et ihan sama vaikka repeäisin kahtia, jos ees sinne synnyttämään pääsis. Olin rehellisesti hieman hoitovastainen alkutaipaleella, mutta kyllä on ajatukset ja ihminen muuttuneet. Tuntuu oikeesti, että on muuttunut ihmisenä ja jotenkin elämää kohtaa on nöyrempi ja ollaan aika avoimia tästä oltu, niin tää on syventänyt jännästi ihmissuhteita, vaikka on sitä ennenkin ongelmista puhuttu.

Lähti vähän rönsyämään ajatukset. Tunnetteko muut tämmösiä ajatuksia tai ettö oisitte muuttuneet prosessin aikana?
Kiitos kokemuksen jakamisesta 😍
Ja siis samalla hassusti tiedostan kyllä vahvasti sen, että se pistäminen ei tule lopulta olemaan ongelma juurikin sen taistelutahdon takia mikä on tässä parin vuoden aikana muodostunut. Näin etukäteen se vaan jännittää, koska on ihan uusi kokemus 😊

Mutta siis todellakin tunnistan samoja ajatuksia! En myöskään ollut ajatellut että ryhdyttäisiin mihinkään hoitoihin, mutta ne ajatukset lensi aika nopeesti romukoppaan. Yrityksen (ja hoitojen) alussa olin asiasta myös aika vaitonainen eikä tuntunut mukavalta puhua siitä ihmisille. Mutta jotenkin tässä muutaman kuukauden sisällä oon vapautunut puhumaan läheisille täysin avoimesti hoidoista ja omista tunteista, ja se on kyllä yllättänyt ehkä eniten 🤔
 
@Kultahippi mulla kans oli neulakammo, mutta hyvin sain piikit pistettyä. Osa koski, mutta sen tietää et se on hetkellistä. Jotenkin se halu saada lapsi on vaan niin vahva, että se saa tekemään myös asioita suht helposti joita pelkää. Otin ite semmosen taisteluasenteen, et tää on vaa pakko tehdä. Tuntuu tässä hoitoprosessa muutenkin, että se henkinen suru ja tuska monen vuoden ajalta tuntuu paljon isommalta kuin fyysiset hetkelliset kivut ja on niin kiitollinen, että saa apua.

Oon tässä pohtinut muutenkin, että jos mennään useempi vuos taaksepäin ja kävi vasta varovaisesti mielessä perheen perustaminen, niin pelkäsin ihan hirveesti ajatusta synnytyksestä ja siitä kivusta. On kyllä ajatukset ihan _pikkusen_ tuosta muuttunut, että nyt ajattelen aika karkeesti jo et ihan sama vaikka repeäisin kahtia, jos ees sinne synnyttämään pääsis. Olin rehellisesti hieman hoitovastainen alkutaipaleella, mutta kyllä on ajatukset ja ihminen muuttuneet. Tuntuu oikeesti, että on muuttunut ihmisenä ja jotenkin elämää kohtaa on nöyrempi ja ollaan aika avoimia tästä oltu, niin tää on syventänyt jännästi ihmissuhteita, vaikka on sitä ennenkin ongelmista puhuttu.

Lähti vähän rönsyämään ajatukset. Tunnetteko muut tämmösiä ajatuksia tai ettö oisitte muuttuneet prosessin aikana?
Voisin kopioida sun tekstin kokonaan omakseni. Täysin samoja ajatuksia. Nautin jopa salaa pistämisestä(vihaan piikkejä) koska se tarkotti sitä, että pystyn ite tekemään asian eteen jotain, koska jos jossain on tuntenu ittensä pieneksi ja avuttomaksi, niin tässä lapsettomuusasiassa.

Ennen ku tää lapsettomuus osu omalle kohdalle, niin jännitti just tota synnytystä ja näyttääkö raskaana aivan perseeltä jne.. Eipä oo noita asioita murehtinu sit pätkääkään.

Mä en usko, et tuun ikinä käymään omien ajatusten kans niin syvillä, mikä tarkottaa sitä et oon tutustunu itteeni sellasella tasolla, mitä en ikinä uskonu tapahtuvan.

Siks tää ketju on älyttömän tärkee, et me kuullaan kun joku on saanu sen lapsen vasta 5. Ivf:stä, mikä muistuttaa, et toivoa on ja tätä rankkaa polkua ei käy yksin.

Huh, täälläkin tuli pientä avautumista.
 
Minusta tuntuu, että tuo rajojen asettaminen on tapa saada näin isosta asiasta otetta. Kun katsoo kerralla vain yhtä askelta ja ajattelee, että sen pidemmälle ei aio mennä, ei matka tunnu pitkältä. Ja kun ensimmäiselle askelmalle on päässyt, voi katsoa toista ja todeta, että enköhän vielä tuostakin suoriudu. Ja toiselta portaalta se kolmaskaan askel ei vaikuta hirveän isolta. Mutta sieltä alhaalta katsottuna se kolmas porras tuntuu liian kaukaiselta ja liian vaikealta saavuttaa.
 
Käyn täällä ketjussa lukemassa ponnisteluistanne, jotta en unohtaisi erästä kipeää elämän vaihettani!
Kyllä jo puolipakon edessä ihminen pystyy moneen, kun saa tehdä sen vaiheittain ja mieluiten myös valmistautuneena. Olen edellisen mieheni olemattomien ja heikkolaatuisten siittiöiden johdosta käynyt läpi icsi+pas hoitoja kaikkine eri variaatioineen.

Imppasin nenään kiertojarrua ja sitten eräällä kerralla piikitin follikkelikasvua mahaan lentokoneen WC:ssä. Esittelin käsimatkatavaroistani havaitut ampullit+neulat suomalaisten reseptien kera Espanjan tullissa... Työkaveria tuo tullilöydös ei yhtään naurattanu, miksiköhän!
Nyt jälkikäteen sanasta tulli nousee molempien kasvoille helpottunut hymy.

Aivan karmean lääkäri+piikkikammoni pysyvä poistuminen ja vahva oman kropan tuntemus oli ainut vuosien hoitojen seuraus. En raskautunut hoidoista kertaakaan( eikä lapsettomuus ollut myöskään eromme syy).
Niinpä nykyisen suhteeni tuomaa tilaani, rv13 osaan arvostaa todellakin kaksinverroin...

Jaksamista eri hoitoihinne, tuokoon ne pienen kaikkien syliin!
 
Noniin, tulin nyt tännekin lyhyesti esittäytymään kun hoitojen alku lähestyy 😊👋 jonotusajan olen lueskellut teidän viestejä aina välillä ja valmistautunut henkisesti 😄 tsemppiä kaikille tämän hetken tilanteisiin ja toivottavasti kiinnittyneet pienokaiset pysyvät tiukasti kiinni ❤️

Minä oon 31v, mies 34v ja yritystä ollut 2v3kk. Miehestä ei ole löytynyt vikaa ja mulla epäiltiin alussa ovulaatiohäiriöitä, mutta nyt viimeisen 1,5v ovulaatio tullut normaalisti ja kierto tosi säännöllinen, eli määrittelemättömiä taidetaan kuitenkin olla.
Hoitoihin hakeuduttiin vuoden yrityksen jälkeen ja alussa oli muutama letrozol+ajoitettu yhdyntä-kierto, minkä jälkeen kolme inseminaatiota. Maaliskuussa päästiin IVF-jonoon ja suunnittelukäynti oli pari viikkoa sitten 😊 Koko aikana ei ole tullut yhtään plussaa, mutta toiveet on nyt korkealla syksyä ajatellen 🌈
Jos vaan mahdutaan niin elokuussa pitäisi alkaa meidän hoidot lyhyellä kaavalla 😊 lyhyt kaava on korkean amh-arvon (5,63) vuoksi. Pistokset jännittää näin etukäteen eniten, ollaan miehen kanssa molemmat neulakammoisia 😅 mutta siihen kai tottuu, tulee niitä sen verran pisteltyä? 🥴
Tervetuloa! :Smiling Face With Smiling Eyes: Tohon amh asiaan voisin kertoa oman kokemuksen kun mulla oli icsin aikoihin amh muistaakseni 6,7? Sitä luokkaa kuitenkin. Ultrassa ihan normaalit munasarjat ja normaali määrä folleja. Ei pcota. Meillä piti olla lyhyt kaava mutta miehen tilanteesta tuli lisää ikäviä uutisia ja jouduttiin tekemään alkiodiagnostiikkaa ja sen takia piti aikatauluttaa tarkemmin että jotkut kokeneet tyypit on sitten töissä sitä tekemässä ja sen takia olikin pitkä kaava. Mua pelotti hyperi aika paljon etukäteen ja lääkäri määräsi gonal-f 150 ja kysyin vielä että onko ihan varma kun toi amh on noin korkea, mutta oli kuulemma. Kuitenkin kun mentiin hoitajalle pistos ohjaukseen sen perään niin lääkäri soittikin vielä hoitajalle että muutetaan sittenkin annokseksi 125. Sillä tuli 18 follikkelia eikä mitään viitteitä hyperistä onneksi! Meillä ei tosin ollut tuoresiirtoa sen alkiodiagnostiikan takia niin kroppa pääsi lepäämään heti keräyksen jälkeen.

Onnea ja tsemppiä teille ja muillekin hoitoihin! :Slightly Smiling Face: ja onnea plussanneille! :Two Hearts:
 
Tervetuloa! :Smiling Face With Smiling Eyes: Tohon amh asiaan voisin kertoa oman kokemuksen kun mulla oli icsin aikoihin amh muistaakseni 6,7? Sitä luokkaa kuitenkin. Ultrassa ihan normaalit munasarjat ja normaali määrä folleja. Ei pcota. Meillä piti olla lyhyt kaava mutta miehen tilanteesta tuli lisää ikäviä uutisia ja jouduttiin tekemään alkiodiagnostiikkaa ja sen takia piti aikatauluttaa tarkemmin että jotkut kokeneet tyypit on sitten töissä sitä tekemässä ja sen takia olikin pitkä kaava. Mua pelotti hyperi aika paljon etukäteen ja lääkäri määräsi gonal-f 150 ja kysyin vielä että onko ihan varma kun toi amh on noin korkea, mutta oli kuulemma. Kuitenkin kun mentiin hoitajalle pistos ohjaukseen sen perään niin lääkäri soittikin vielä hoitajalle että muutetaan sittenkin annokseksi 125. Sillä tuli 18 follikkelia eikä mitään viitteitä hyperistä onneksi! Meillä ei tosin ollut tuoresiirtoa sen alkiodiagnostiikan takia niin kroppa pääsi lepäämään heti keräyksen jälkeen.

Onnea ja tsemppiä teille ja muillekin hoitoihin! :Slightly Smiling Face: ja onnea plussanneille! :Two Hearts:
Kiitos tarinan jakamisesta 😍 hyvä kuulla erilaisia kokemuksia! Mahtavaa että meni noin hyvin ja ilman hyperiä vaikka olikin pitkä kaava 😊
 
Liekö piikkikammo joku kansantauti vai mikä, mutta mulla oli kans ihan kauhee piikkikammo vuosia sit. Mut mulla oli noin kymmenen vuotta sit keuhkoveritulppa, ja sen takia piti jonkun aikaa piikitellä itte verenohennusta sekä rampata puol vuotta kokoajan verikokeissa. Mulla katos piikkikammo siinä 😆 kyl mä vielä käännän pään poispäin kun otetaan verikoe tai annetaan rokote, mutta se ei enää edes nosta sykettä. Kyllä se vaan toi ahkera altistus on aika tehokas kammonpoistaja!
 
Noniin, tulin nyt tännekin lyhyesti esittäytymään kun hoitojen alku lähestyy 😊👋 jonotusajan olen lueskellut teidän viestejä aina välillä ja valmistautunut henkisesti 😄 tsemppiä kaikille tämän hetken tilanteisiin ja toivottavasti kiinnittyneet pienokaiset pysyvät tiukasti kiinni ❤️

Minä oon 31v, mies 34v ja yritystä ollut 2v3kk. Miehestä ei ole löytynyt vikaa ja mulla epäiltiin alussa ovulaatiohäiriöitä, mutta nyt viimeisen 1,5v ovulaatio tullut normaalisti ja kierto tosi säännöllinen, eli määrittelemättömiä taidetaan kuitenkin olla.
Hoitoihin hakeuduttiin vuoden yrityksen jälkeen ja alussa oli muutama letrozol+ajoitettu yhdyntä-kierto, minkä jälkeen kolme inseminaatiota. Maaliskuussa päästiin IVF-jonoon ja suunnittelukäynti oli pari viikkoa sitten 😊 Koko aikana ei ole tullut yhtään plussaa, mutta toiveet on nyt korkealla syksyä ajatellen 🌈
Jos vaan mahdutaan niin elokuussa pitäisi alkaa meidän hoidot lyhyellä kaavalla 😊 lyhyt kaava on korkean amh-arvon (5,63) vuoksi. Pistokset jännittää näin etukäteen eniten, ollaan miehen kanssa molemmat neulakammoisia 😅 mutta siihen kai tottuu, tulee niitä sen verran pisteltyä? 🥴
Tähän voisin oman kokemukseni kertoa eli amh 0,58 ja tehtiin lyhyellä kaavalla. Eipä sieltä saatu kuin kolme munasolua, joista kaksi hedelmöittyi. Eka oli 3.päiväinen joka laitettiin sisään (ja on toistaiseksi matkassa) ja toinen 6.päiväinen siellä pakkasessa. Ensimmäinen IVF. En kysyny lääkäriltä miksi lyhyt kaava.
 
Milloin teillä on raskautumisen jälkeen lopetettu tukilääkkeet? Luonnollisessa kierrossa
Mulla on tukilääkkeet edelleen (lugesteron & vertaohentava) ja tänään on rv18+0. Siirto tehty luonnolliseen modifioituun kiertoon. Mulla on ollut häiröitä keltarauhasen tuotannossa alkuraskaudessa ainakin ja nyt vasta vähennettiin kaikkia tukilääkkeitä. Viime viikkoon saakka oli myös pistettävä progesteron, kun on endometrioosista johtuvaa progesteronin imeytymishäiriötä (resistenssi) tuon tuottamisen lisäksi. Raskaudethan ei jatku ilman progesteronia, niin sitä on seurattu mulla verikokein tasaisin välein, ja taas katsottu lääkkeet uudelleen.
 
Milloin teillä on raskautumisen jälkeen lopetettu tukilääkkeet? Luonnollisessa kierrossa
Mulla jatkuu ainakin varhaisultraan asti, vaikka ensin piti lopettaa positiiviseen testiin. Mulla oli progearvo hyvä testipäivänä. Mutta kai mun lääkärit ajatteli, että hyvä jatkaa vielä. Mulla edellinen raskaus oli kemiallinen, ja progearvo oli ihan todella huono silloin ja vuoto alkokin terojen läpi silti. Ihan hyvä että jatkoivat, sai sen suhteen edes rauhottua.

Mulla oli testipäivänä hcg 144 ja nyt neljän päivän päästä se oli noussut 1588! 😍 halusin ottaa hcgn vielä oman mielenrauhan vuoksi. Mulla ei nimittäin oo oikein mitään oireita, ja se huolestuttaa 😂 unen ja ruuan tarve on kyllä lisääntynyt, mutta ei sitä ”perinteistä” huonoa oloa ei ole ollut. Mutta kun toi hcg oli noussut niin hyvin, niin ehkä sitä tarvii vaan nyt nauttia ettei ole huonovointisuutta. Voihan se olla että se tulee myöhemmin.
 
Kiitos kokemuksen jakamisesta! Saako udella miten se luteaali-stimulaatio tarkemmin toteutettiin käytännössä? Mitä lääkkeitä käytit ja missä kohtaa kiertoa jne?

Oon saanut niin ihme ohjeet lääkäriltä, niitä nyt vaan noudattanut. En jaksa enää kyseenalaistaa liikaa vaan yritän luottaa ammattilaisiin 😀 söin siis Primolutia kp:t 11-18 ja Letrozolia syön nyt kp:t 19-23. Tänään siis kp 21.. ensi viikolla on ultra jolloin olisi kp 29. Silloin katsotaan tilanne ja kuulemma siitä ehkä viikon päästä alkaisi pistokset. Mystisen kuuloista.
Viime hoito oli meillä keväällä, munasoluja tuli hyvä määrä (muistaakseni 13?) mutta olivat huonolaatuisia eikä päästy edes siirtoon.. ymmärsin että tällä luteaalivaiheen stimulaatiolla yritettäisiin saada parannusta siihen laatuasiaan. Toivoa sopii 😀
Tarkistin just vanhoja tietoja ja se oli niin hämmentävää hommaa ja outo kierto, kun ensin oli tarkoitus tehdä normi punktio ja söin letroja ja piikittelin normisti, mut sit punktiota ei tehtykään, vaan otin ovitrellen ja sit aloitettiin ovulaation jälkeen lääkitys uudestaan. Menkatkin tuli lyhyen ajan sisällä kahteen kertaan. Minäkään en kyseenalaistanut mitään, koska en ymmärtänyt yhtään mistään mitään tai mitä tapahtuu. :D

Mulla lääkkeinä oli Elonva, pergoveris ja orgalutran. Lääkitys aloitettiin ihan loppukierrosta kierron päivänä 21. Mulla on melko lyhyt kierto. Sit tuli menkat (lyhyet tai ainakin jotain vuotoa) ja sit tehtiin punktio uuden kierron (?) päivänä 6. Kierrolla ei kai ole mitään merkitystä tossa, kun ovulaatiokin on keinotekoinen lääkkeillä aiheutettu. Kannattaa vain tehdä mitä käsketään ja toivoa, että lopputulos on hyvä. :) Pidän peukkuja! Olisi tosi kiva kuulla kokemuksia sit kun se on tehty. :)
 
Hei kaikki!
Terkkuja itä-suomesta.
Olen ihan tuore tällä palstalla. Mutta kolmatta kertaa lähdössä hoitoon. (Molemmat aiemmat hoidot tuottaneet lapsen) Olen 41v sekundäärisesti lapseton. Puolisoni on 44v. Puolison näyte on hyvä, itselläni on pco ja munatorvet vaurioituneet ainakin osittain aikoinaan. Kaksi vuotta olemme nyt yrittäneet raskautua luomusti.Kerran olen plussannut,mutta meni kesken heti alkuviikoilla 2/21. Ikämme takia emme päässeet julkiselle ja kaupungissamme ei ole klinikkas joten asioimme naapurikaupungissa.

Tänään aloitin progynova x2 ja primolut x1.
0-ultra varattu 3.8 ja toivottavasti keräys viikolla 33.

Jännittävää ja pelottavaa 🤔

Innolla luen teidän kokemuksia 😊
 
No siis lääkärin mielestä arvo on ok ja monenlaiset vaihtelut normaalia.
Sen kummempaa seurantaa ei nyt tähän kohtaan tule. Varhaisultra parin viikon päästä kertonee sitten miten maailma makaa.
Pitänee lisätä aktiviteettejä päivään, niin ei niin ehdi murehtimaan😏.

Mites siellä CherryRed, raskaus etenee ilmeisesti hyvin?

Mä olen unohtanut vastata! Täällä menee hyvin :smiling-eyes: Nyt 18+2. Jos tästä saataisiin lapsi syliin :Heartred

Miten sä jakselet varhaisultran odottelun kanssa?

@Maryannu Täällä ainakin yksi 40+ ensimmäisen odottaja. :Waving Hand Sign: Hoitoja takana kolmatta vuotta.
Täällä foorumilla on myös oma mesta yli 40 v. tyypeille. Kaikilla ei hoitoja, mutta siellä on kuitenkin ns. kuumeilupuoli :Slightly Smiling Face:
 
Muokattu viimeksi:
Mä olen unohtanut vastata! Täällä menee hyvin :smiling-eyes: Nyt 18+2. Jos tästä saataisiin lapsi syliin :Heartred

Miten sä jakselet varhaisultran odottelun kanssa?

@Maryannu Täällä ainakin yksi 40+ ensimmäisen odottaja. :Waving Hand Sign: Hoitoja takana kolmatta vuotta.
Täällä foorumilla on myös oma mesta yli 40 v. tyypeille. Kaikilla ei hoitoja, mutta siellä on kuitenkin ns. kuumeilupuoli :Slightly Smiling Face:
hei kiitti 😊 minäpä käyn tutustumassa 😊
 
Mä olen unohtanut vastata! Täällä menee hyvin :smiling-eyes: Nyt 18+2. Jos tästä saataisiin lapsi syliin :Heartred

Miten sä jakselet varhaisultran odottelun kanssa?

@Maryannu Täällä ainakin yksi 40+ ensimmäisen odottaja. :Waving Hand Sign: Hoitoja takana kolmatta vuotta.
Täällä foorumilla on myös oma mesta yli 40 v. tyypeille. Kaikilla ei hoitoja, mutta siellä on kuitenkin ns. kuumeilupuoli :Slightly Smiling Face:
Kiitos kysymästä! Oon koittanu pysytellä tyynenä, ajatella positiivisesti ja keksiä viikkoon täytettä.
Olohan mulla on aivan mainio. Ei merkkiä keskenmenosta eikä myöskään kyllä oikein raskausoireitakaan. Oon sit koittanu ajatella, että kaikki voi olla myös ihan hyvin. Toivotaan hartaasti että olisi.

Mä oon jotenkin niin tyytyväinen, että olette päässeet tuohon pisteeseen! Ei enää pitkää aikaa ja olette jo melko turvallisilla viikoilla❤. Päivä kerrallaan👍.
 
Takaisin
Top