IVF/ICSI-HOIDOT 2022

[kaunisuni]

Sanoinko etten testaa enää? No testasin vielä kerran, nyt ette päästä mua enää apteekkiin
Olin jotenki huolissani tosta mun hcg 145 arvosta, vaikka kätilö sanoi että on hyvä mutta aikani netissä selattua niin päätin huolestua asiasta. Viiva on vieläkin vahvistunut joten nyt luotetaan siihen
Proge-arvo oli myös hyvä, 92, mutta jostain syystä sanoivat että teroluttia jatketaan varhaisultraan asti vaikka ensin puhe oli että lopetetaan. Mutta ehkä se johtu siitä että mun kemiallisesta, missä se arvo laski tosi nopeasti ja oli huono.
Nyt lupaan lopettaa testisekoiluni täällä. Kiitos ja anteeksi

 

[Nurppu]

@kaunisuni upeasti vahvistuu, paljon onnea! :) Ja @Ylliste toivottavasti pääset kontrolliin!

Meillä on keskiviikkona IVF-hoidonsuunnittelu. Mutta yllättäen meillä olikin just tässä edellisessä kierrossa eka plussa ikinä, kolmen vuoden yrityksen jälkeen, ja ihan luomuna. Valitettavasti ei viivat jatkanu enää dpo13 jälkeen vahvistumista. Dpo 16 otettiin verikoe, hCG 26,9. Ja eilen, dpo 17, alkokin sit menkat. Huomenna on kuitenkin kontrolliverikoe, koska jos olis ollu pysyvä plussa, niin meidän hoitojensuunnittelukäynti olis luonnollisesti peruttu. Mut eiköhän se huomenna oo pudonnu aika lähelle nollia jo.

On tässä ihmetelty tätä. Multa poistettiin edellisessä kierrossa polyyppi, ja vaikka lääkärit oli sitä mieltä että se ei oo lapsettomuuden syy, kyllä tuntuu tää ajotus ekaan plussaan melkoselta sattumalta. Meillä insseissä on kuitenkin ollu ongelmana se että miehen siittiöissä käy pesussa iso kato, ja jäljelle jääneellä määrällä tie veis ICSI:n. Että voihan se periaatteessa olla, että nyt vaan kävi se tilastollinen tärppi joka vois sit käyä tyyliin kolmen vuoden päästä seuraavan kerran.

Onneks ei tarvi kauaa muhia tässä, vaan päästään heti kohta jo suunnittelemaan tulevaa!

 

[Islaaa]

tänään pp 8.

Eilen tuli raskauskeijun liuskatestiin haamuista haamuin, jota ei saanut edes kuvaan. Pp5 ja 6 oli täysin puhtaita negoja. Esikoisesta sain muistaakseni plussan jo pp5. Verikoe olisi pe, mutta ehdin sinne vasta lauantaina. Seuraillaan tilannetta.

Tässä on oltu todella syvissä vesissä kun kodin pikkuremontissa tuli minun takia iso virhe ja pilasin meidän uudehkon talon yhdeltä osin, ja sitten kun tuli vielä nuo negat. En ole viikkoon nukkunut kunnolla ja stressitasot ja sykkeet on olleet todella korkealla, mutta ehkä se tästä ja saisin nyt vähän nautittuakin kesälomasta.

 

[Nurppu]

Voi @Islaaa miten ikävä kuulla että noin kovat stressit ollu! Voi kun tilanne vähän helpottaisi nyt pikkuhiljaa. Testi näyttää tosi hyvältä! Voi kunpa vahvistuisi! Ja että verikokeesta tulisi positiivisia uutisia!

Meidän piti siirtää hoidonsuunnittelukäyntiä, koska mulla iski nyt lievä flunssa, ja oli viime viikon keskiviikkona korona-altistus. Koronatestit negoja mutta eipä se nega kauheesti taida merkata. Aika siirtyi nyt 4.8. Hoitaja koitti lohduttaa, että tuskin vaikuttaa hoitojen alkuun kuitenkaan. Veikkaan samaa, seuraavien menkkojen pitäs ajottua jonnekin elokuun puolivälin paikkeille.

 

[Tonninseteli]

Voi @Islaaa miten ikävä kuulla että noin kovat stressit ollu! Voi kun tilanne vähän helpottaisi nyt pikkuhiljaa. Testi näyttää tosi hyvältä! Voi kunpa vahvistuisi! Ja että verikokeesta tulisi positiivisia uutisia!

Meidän piti siirtää hoidonsuunnittelukäyntiä, koska mulla iski nyt lievä flunssa, ja oli viime viikon keskiviikkona korona-altistus. Koronatestit negoja mutta eipä se nega kauheesti taida merkata. Aika siirtyi nyt 4.8. Hoitaja koitti lohduttaa, että tuskin vaikuttaa hoitojen alkuun kuitenkaan. Veikkaan samaa, seuraavien menkkojen pitäs ajottua jonnekin elokuun puolivälin paikkeille.

Aah voi kökkö, nytkö se sai sutkin sitten! Pikaista paranemista ja kertoile sitten mitä siellä käynnillä tapahtui

 

[Kultahippi]

Noniin, tulin nyt tännekin lyhyesti esittäytymään kun hoitojen alku lähestyy jonotusajan olen lueskellut teidän viestejä aina välillä ja valmistautunut henkisesti tsemppiä kaikille tämän hetken tilanteisiin ja toivottavasti kiinnittyneet pienokaiset pysyvät tiukasti kiinni

Minä oon 31v, mies 34v ja yritystä ollut 2v3kk. Miehestä ei ole löytynyt vikaa ja mulla epäiltiin alussa ovulaatiohäiriöitä, mutta nyt viimeisen 1,5v ovulaatio tullut normaalisti ja kierto tosi säännöllinen, eli määrittelemättömiä taidetaan kuitenkin olla.
Hoitoihin hakeuduttiin vuoden yrityksen jälkeen ja alussa oli muutama letrozol+ajoitettu yhdyntä-kierto, minkä jälkeen kolme inseminaatiota. Maaliskuussa päästiin IVF-jonoon ja suunnittelukäynti oli pari viikkoa sitten Koko aikana ei ole tullut yhtään plussaa, mutta toiveet on nyt korkealla syksyä ajatellen
Jos vaan mahdutaan niin elokuussa pitäisi alkaa meidän hoidot lyhyellä kaavalla lyhyt kaava on korkean amh-arvon (5,63) vuoksi. Pistokset jännittää näin etukäteen eniten, ollaan miehen kanssa molemmat neulakammoisia mutta siihen kai tottuu, tulee niitä sen verran pisteltyä?

 

[Nurppu]

@Kultahippi mua on mietityttäny tuo, että korkealla AMH:lla on riski hyperiin. Että mikä sit on se "korkean" raja? Mulla oli viime syksynä 4,12 AMH. No löysin ny lähteen missä todettiin näin:



Eli voi olla että meilläkin on tiedossa sit lyhyellä kaavalla tän perusteella

Lähde:

https://www.ajog.org/article/S0002-9378(17)30300-9/pdf

 

[Kultahippi]

@Kultahippi mua on mietityttäny tuo, että korkealla AMH:lla on riski hyperiin. Että mikä sit on se "korkean" raja? Mulla oli viime syksynä 4,12 AMH. No löysin ny lähteen missä todettiin näin:

View attachment 114590

Eli voi olla että meilläkin on tiedossa sit lyhyellä kaavalla tän perusteella

Lähde:

https://www.ajog.org/article/S0002-9378(17)30300-9/pdf

Mä mietin sitä silloin kans, siellä käynnillä ei ollu sen kummemmin puhetta rajoista
Jännää, ton perusteella tosiaan vois olla teilläkin edessä! Siinä tapauksessa voitte päästä aloittamaan jo ennen meitä!

 

[Ylliste]

Tsemppiä teille alkaviin hoitoihin! Hyvin jännät ajat edessä!

Täällä piinailu hcg-arvojen kanssa jatkuu. Eka näyte oli perjantaina sen 250 ja eilen 4 päivää myöhemmin 690. Nousua on, mutta hitaan puoleista...
Olo on kaikesta huolimatta melko rauhallinen. Tympii vain, kun epäilyttää raskauden jatkuminen eikä oikein nyt osaa iloita raskaudesta.

 

[CherryRed]

Tsemppiä teille alkaviin hoitoihin! Hyvin jännät ajat edessä!

Täällä piinailu hcg-arvojen kanssa jatkuu. Eka näyte oli perjantaina sen 250 ja eilen 4 päivää myöhemmin 690. Nousua on, mutta hitaan puoleista...
Olo on kaikesta huolimatta melko rauhallinen. Tympii vain, kun epäilyttää raskauden jatkuminen eikä oikein nyt osaa iloita raskaudesta.

Voi ei, onpas nyt piinailua kerrassaan...
Sovitteko jo uudesta kontrollista? Miten teillä jatkuu seuranta?

@Kultahippi Tervetuloa joukkoon!
Onko teillä ollut juttua PCOS:tä, kun on korkeanpuoleinen AMH? Lyhyt kaava kuulostaa kyllä järkevältä korkeamman AMH:n kanssa.

 

[Ylliste]

Voi ei, onpas nyt piinailua kerrassaan...
Sovitteko jo uudesta kontrollista? Miten teillä jatkuu seuranta?

@Kultahippi Tervetuloa joukkoon!
Onko teillä ollut juttua PCOS:tä, kun on korkeanpuoleinen AMH? Lyhyt kaava kuulostaa kyllä järkevältä korkeamman AMH:n kanssa.

No siis lääkärin mielestä arvo on ok ja monenlaiset vaihtelut normaalia.
Sen kummempaa seurantaa ei nyt tähän kohtaan tule. Varhaisultra parin viikon päästä kertonee sitten miten maailma makaa.
Pitänee lisätä aktiviteettejä päivään, niin ei niin ehdi murehtimaan.

Mites siellä CherryRed, raskaus etenee ilmeisesti hyvin?

 

[Valopingviini]

Moikka! En ole ennen tänne kirjoitellut. Meillä alkaa pian uusi ivf-kierros, lääkäri puhui että tehtäisiin luteaalivaiheen stimulaatio. Onko kellään kokemusta/tietoa tästä?

 

[Kultahippi]

Kiitos teille!
@Ylliste , tsemppiä piinailuun! Ymmärrettävästi on vaikea vielä iloita raskaudesta

@CherryRed , ihan yrityksen alussa kävin gynellä yhden todella pitkän kierron aikana (siinä vaiheessa kp 60+). Siellä ultratessa löytyi pco-tyyppiset munasarjat ja koska oli pitkä kierto menossa niin epäiltiin pcos. Yhden terolut-kuurin jälkeen tosin kierto säilyi täysin säännöllisenä ja normaalina, 29-30 pv ja sitten kun muutaman kuukauden päästä ultrattiin uusiksi niin munasarjat näytti normaaleilta ja rakkuloita normaali määrä gyne silloin kysyikin että ootko tehnyt jonkin elämänmuutoksen tässä välillä kun on niin iso muutos, mutta mitään tietoisia muutoksia ei ollut tapahtunut, eli täysi mysteeri sen jälkeen ollut ilman lääkkeitä aina säännöllinen kierto eikä ultratessa ole ollut viitteitä enää voi olla, että jonkunlainen taipumus löytyy kuitenkin?

 

[Suski75]

@Kultahippi en tiedä ikääsi, mutta minulla lääkäri totesi monirakkulaiset nunasarjat 38-vuotiaana ja 41-vuotiaana monirakkulaisuus oli hävinnyt. Minä riemuitsin, että jee, olen parantunut, ja gynekologi tiputti minut maanpinnalle sanomalla, että tämä todennäköisesti johtui minulla iästä, eli munasarjat rauhoittuvat iän vuoksi, vaikka sairaus itsessään ei ole mennyt mihinkään...

 

[Sofia83]

Moikka! En ole ennen tänne kirjoitellut. Meillä alkaa pian uusi ivf-kierros, lääkäri puhui että tehtäisiin luteaalivaiheen stimulaatio. Onko kellään kokemusta/tietoa tästä?

Mulla on kokemusta siitä. :) Mulla on alhainen AMH, joten kai siitä syystä vaste stimulaatioohin oli huono. V. 2019 kun luteliaalivaiheen stimulaatio tehtiin, AMH oli n. 1 ja tällä hetkellä se on 0,3. Meillä oli ennen luteliaalivaiheen stimulaatiota tehty 3 normi IVF/ICSIä sekä pitkällä että lyhyillä kaavoilla. Kaikki hyvin huonolla vasteella. Mulle luteliaalivaiheen stimulaatioon päädyttiin, kun sillä kerralla olisi taas tullut huono saldo, kun johtofollikkeli jälleen kasvoi omia aikojaan. Mulla tuli luteliaalivaiheen punktiossa paljon enemmän munasoluja kuin aiemmilla kerroilla ja suurin osa oli samankokoisia ja kypsiä, kun tehtiin tuo, joten täällä hyvät kokemukset. :) Valitettavasti juuri sillä kerralla eivät jostain syystä ICSAnneet, joten yksikään munasolu ei hedelmöittynyt. Seuraava ICSI, joka oli meillä viides, onneksi toi vauvan syliin asti.

Tsemppiä hoitoon, alkaako se elokuussa? :)

 

[Kultahippi]

@Kultahippi en tiedä ikääsi, mutta minulla lääkäri totesi monirakkulaiset nunasarjat 38-vuotiaana ja 41-vuotiaana monirakkulaisuus oli hävinnyt. Minä riemuitsin, että jee, olen parantunut, ja gynekologi tiputti minut maanpinnalle sanomalla, että tämä todennäköisesti johtui minulla iästä, eli munasarjat rauhoittuvat iän vuoksi, vaikka sairaus itsessään ei ole mennyt mihinkään...

31v nyt, 29v olin silloin kun pcos epäiltiin

 

[Valopingviini]

Mulla on kokemusta siitä. :) Mulla on alhainen AMH, joten kai siitä syystä vaste stimulaatioohin oli huono. V. 2019 kun luteliaalivaiheen stimulaatio tehtiin, AMH oli n. 1 ja tällä hetkellä se on 0,3. Meillä oli ennen luteliaalivaiheen stimulaatiota tehty 3 normi IVF/ICSIä sekä pitkällä että lyhyillä kaavoilla. Kaikki hyvin huonolla vasteella. Mulle luteliaalivaiheen stimulaatioon päädyttiin, kun sillä kerralla olisi taas tullut huono saldo, kun johtofollikkeli jälleen kasvoi omia aikojaan. Mulla tuli luteliaalivaiheen punktiossa paljon enemmän munasoluja kuin aiemmilla kerroilla ja suurin osa oli samankokoisia ja kypsiä, kun tehtiin tuo, joten täällä hyvät kokemukset. :) Valitettavasti juuri sillä kerralla eivät jostain syystä ICSAnneet, joten yksikään munasolu ei hedelmöittynyt. Seuraava ICSI, joka oli meillä viides, onneksi toi vauvan syliin asti.

Tsemppiä hoitoon, alkaako se elokuussa? :)

Kiitos kokemuksen jakamisesta! Saako udella miten se luteaali-stimulaatio tarkemmin toteutettiin käytännössä? Mitä lääkkeitä käytit ja missä kohtaa kiertoa jne?

Oon saanut niin ihme ohjeet lääkäriltä, niitä nyt vaan noudattanut. En jaksa enää kyseenalaistaa liikaa vaan yritän luottaa ammattilaisiin söin siis Primolutia kp:t 11-18 ja Letrozolia syön nyt kp:t 19-23. Tänään siis kp 21.. ensi viikolla on ultra jolloin olisi kp 29. Silloin katsotaan tilanne ja kuulemma siitä ehkä viikon päästä alkaisi pistokset. Mystisen kuuloista.
Viime hoito oli meillä keväällä, munasoluja tuli hyvä määrä (muistaakseni 13?) mutta olivat huonolaatuisia eikä päästy edes siirtoon.. ymmärsin että tällä luteaalivaiheen stimulaatiolla yritettäisiin saada parannusta siihen laatuasiaan. Toivoa sopii

 

[Ylliste]

Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Hienoa, että reagoivat ja muuttavat hoitoa kun ensimmäinen on mennyt heikosti.

 

[Uusikuuu]

@Kultahippi mulla kans oli neulakammo, mutta hyvin sain piikit pistettyä. Osa koski, mutta sen tietää et se on hetkellistä. Jotenkin se halu saada lapsi on vaan niin vahva, että se saa tekemään myös asioita suht helposti joita pelkää. Otin ite semmosen taisteluasenteen, et tää on vaa pakko tehdä. Tuntuu tässä hoitoprosessa muutenkin, että se henkinen suru ja tuska monen vuoden ajalta tuntuu paljon isommalta kuin fyysiset hetkelliset kivut ja on niin kiitollinen, että saa apua.

Oon tässä pohtinut muutenkin, että jos mennään useempi vuos taaksepäin ja kävi vasta varovaisesti mielessä perheen perustaminen, niin pelkäsin ihan hirveesti ajatusta synnytyksestä ja siitä kivusta. On kyllä ajatukset ihan _pikkusen_ tuosta muuttunut, että nyt ajattelen aika karkeesti jo et ihan sama vaikka repeäisin kahtia, jos ees sinne synnyttämään pääsis. Olin rehellisesti hieman hoitovastainen alkutaipaleella, mutta kyllä on ajatukset ja ihminen muuttuneet. Tuntuu oikeesti, että on muuttunut ihmisenä ja jotenkin elämää kohtaa on nöyrempi ja ollaan aika avoimia tästä oltu, niin tää on syventänyt jännästi ihmissuhteita, vaikka on sitä ennenkin ongelmista puhuttu.

Lähti vähän rönsyämään ajatukset. Tunnetteko muut tämmösiä ajatuksia tai ettö oisitte muuttuneet prosessin aikana?

 

[Nurppu]

@Kultahippi mulla kans oli neulakammo, mutta hyvin sain piikit pistettyä. Osa koski, mutta sen tietää et se on hetkellistä. Jotenkin se halu saada lapsi on vaan niin vahva, että se saa tekemään myös asioita suht helposti joita pelkää. Otin ite semmosen taisteluasenteen, et tää on vaa pakko tehdä. Tuntuu tässä hoitoprosessa muutenkin, että se henkinen suru ja tuska monen vuoden ajalta tuntuu paljon isommalta kuin fyysiset hetkelliset kivut ja on niin kiitollinen, että saa apua.

Oon tässä pohtinut muutenkin, että jos mennään useempi vuos taaksepäin ja kävi vasta varovaisesti mielessä perheen perustaminen, niin pelkäsin ihan hirveesti ajatusta synnytyksestä ja siitä kivusta. On kyllä ajatukset ihan _pikkusen_ tuosta muuttunut, että nyt ajattelen aika karkeesti jo et ihan sama vaikka repeäisin kahtia, jos ees sinne synnyttämään pääsis. Olin rehellisesti hieman hoitovastainen alkutaipaleella, mutta kyllä on ajatukset ja ihminen muuttuneet. Tuntuu oikeesti, että on muuttunut ihmisenä ja jotenkin elämää kohtaa on nöyrempi ja ollaan aika avoimia tästä oltu, niin tää on syventänyt jännästi ihmissuhteita, vaikka on sitä ennenkin ongelmista puhuttu.

Lähti vähän rönsyämään ajatukset. Tunnetteko muut tämmösiä ajatuksia tai ettö oisitte muuttuneet prosessin aikana?

Ehdottomasti! Mä toitotin jopa ennen yrityksen alkua ihmisille et sit jos meille ei lasta tuu ni sit ei tuu ja sillä mennään. Että en kyllä lähtis hoitoihin erikseen. Kun alettiin lähestyä kahen vuoden virstapylvästä niin mies alko puhumaan että eikös meidän nyt kuitenkin kannattais hakeutua hoitoon kun halutaan yhteisiä lapsia. Ja kyllä siinä vaiheessa olin mäkin jo muuttanu mieleni. Mun mielestä on tärkeetä sekin, että on itselleen armollinen siinä, että on ihan ok muuttaa mieltään. Että vaikka joskus olis tuntunut siltä että ei syystä tai toisesta menis ikinä hoitoihin, on ihan ok että myöhemmin huomaakin, että sittenkin haluaa vielä kokeilla sen oljenkorren.