Yks ultra oli kp 11-12 määrättynä mulle ainakin. Varmistivat että ovulaatio on varmasti tulossa.
IVF/ICSI-HOIDOT 2022
- Ketjun aloittaja CherryRed
- Aloituspäivämäärä
Mulla oli tää sama, sitten ilmoitin taysiin kun ovistesti oli positiivinen ja sen perusteella päättivät siirtopäivän. Muita ultria ei sitten ollutkaan.
I
ivanastro
Vieras
Vatsani oli myös hirveän kipeä!Heippa!
Mulla oli muistaakseni vajaa 30 rakkulaa. Olo oli loppuvaiheessa vähän turpea, mutta ei ollut mitään kipuja. Jaksoin hyvin olla töissä ja tehdä kävelylenkkejä. Punktion jälkeen sain 2 päivää sairaslomaa ja niistä toinen tuli tarpeeseen. Punktiopäivän ja seuraavan vatsa oli aika kipeä liikkuessa, mutta jo sitä seuraavana päivänä olo oli aika hyvä. Lähinnä tuntui siltä, että munasarjat olis ollut mustelmilla
T
Teijukka
Vieras
Uusi palstalainen täällä hei! Tästä tulikin aivan jäätävän pitkä teksti! En näköjään osaa tiivistää
Anteeksi!
Löysin tän ketjun vasta joskus viikko sitten ja lueskelin ihan tuolta alusta asti, kunnes tajusin että kerkeen jäädä eläkkeelle ennen kun pääsen ihan loppuun asti
ja hyppäsin sitten suosiolla vähän lähemmäs nykyisyyttä. Oon nyt sitten lukenu tän vuoden tekstit kokonaan, mutta en kyllä muista miten on kenelläkin menny hoidot, joten tälleen yhteisesti onnea kaikille plussanneille ja odottajille, tsemppiä ja hermoja meille piinaajille ja muillekin tällä taipaleella oleville
.
Meidän taustaa ja tilannetta;
Oon aina vaistonnut että lapsen saaminen tulee olemaan mulle vaikeampaa kuin yleensä, ihan siitä syystä, että mua itseäni tehtiin 16 vuotta. Tästä syystä olisin halunnu aloittaa yrittämisen heti kun menimme exän kanssa naimisiin (olin 25v), mutta ex mies oli varma että jos aletaan yrittään niin lapsi tulee heti! Vihreää valoa asian suhteen mies näytti kun minä olin 29 vuotias. Ja niinhän siinä kävi ettei lasta kuulunut. Vuoden jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin, otettiin verikokeita ja siemennestenäyte sekä aukiolotutkimus ja kaikki oli hyvin. Eli selittämätön tapaus. Oltais just päästy hoitoihin, mutta sitten suhde alkoi rakoilla, salamarakastuin työkaveriini ja lähti jalat alta ja koko elämä meni aivan uusiksi.
Tämän uuden miehen kanssa keskusteltiin heti lapsihaaveista ja oltiin molemmat sitä mieltä että ei voida kauaa odottaa. Tässä vaiheessa itse olin 31v ja mies 35v. Jo ennen kuin alettiin yrittään mies kävi omakustanteisesti antamassa näytteen ettei sitten turhaa yritetä vuotta jos vaikka hänessä onkin vikaa. No ihan ensiluokkaista oli hänen tavara
eipä jääny siitä kiinni. Mutta tämä ajatus oli täysin hänen ja oli kyllä jotenkin tosi ihanasti ajateltu
.
Lyhyen yhdessäasumisen, matkustelun ja elämisen jälkeen alettiin sitten yrittään sillä mielellä että kunhan nyt äkkiä vuosi menee niin päästään tositoimiin, mutta yllätys oli universaalisen suuri kun luomuraskauduin jo kolmannesta yrityskierroksesta! Tuolla se yllätysvauva nyt piirtelee isin kanssa trilobiittejä ja harjoittele r-kirjainta. Hän on siis nyt 4,5v ja minä 38v ja mies 41v.
Jatkuu....
Anteeksi!Löysin tän ketjun vasta joskus viikko sitten ja lueskelin ihan tuolta alusta asti, kunnes tajusin että kerkeen jäädä eläkkeelle ennen kun pääsen ihan loppuun asti
ja hyppäsin sitten suosiolla vähän lähemmäs nykyisyyttä. Oon nyt sitten lukenu tän vuoden tekstit kokonaan, mutta en kyllä muista miten on kenelläkin menny hoidot, joten tälleen yhteisesti onnea kaikille plussanneille ja odottajille, tsemppiä ja hermoja meille piinaajille ja muillekin tällä taipaleella oleville.Meidän taustaa ja tilannetta;
Oon aina vaistonnut että lapsen saaminen tulee olemaan mulle vaikeampaa kuin yleensä, ihan siitä syystä, että mua itseäni tehtiin 16 vuotta. Tästä syystä olisin halunnu aloittaa yrittämisen heti kun menimme exän kanssa naimisiin (olin 25v), mutta ex mies oli varma että jos aletaan yrittään niin lapsi tulee heti! Vihreää valoa asian suhteen mies näytti kun minä olin 29 vuotias. Ja niinhän siinä kävi ettei lasta kuulunut. Vuoden jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin, otettiin verikokeita ja siemennestenäyte sekä aukiolotutkimus ja kaikki oli hyvin. Eli selittämätön tapaus. Oltais just päästy hoitoihin, mutta sitten suhde alkoi rakoilla, salamarakastuin työkaveriini ja lähti jalat alta ja koko elämä meni aivan uusiksi.
Tämän uuden miehen kanssa keskusteltiin heti lapsihaaveista ja oltiin molemmat sitä mieltä että ei voida kauaa odottaa. Tässä vaiheessa itse olin 31v ja mies 35v. Jo ennen kuin alettiin yrittään mies kävi omakustanteisesti antamassa näytteen ettei sitten turhaa yritetä vuotta jos vaikka hänessä onkin vikaa. No ihan ensiluokkaista oli hänen tavara
eipä jääny siitä kiinni. Mutta tämä ajatus oli täysin hänen ja oli kyllä jotenkin tosi ihanasti ajateltu.Lyhyen yhdessäasumisen, matkustelun ja elämisen jälkeen alettiin sitten yrittään sillä mielellä että kunhan nyt äkkiä vuosi menee niin päästään tositoimiin, mutta yllätys oli universaalisen suuri kun luomuraskauduin jo kolmannesta yrityskierroksesta! Tuolla se yllätysvauva nyt piirtelee isin kanssa trilobiittejä ja harjoittele r-kirjainta
. Hän on siis nyt 4,5v ja minä 38v ja mies 41v.Jatkuu....
T
Teijukka
Vieras
Pikkusisarusta ollaan toivottu nyt noin 3 vuotta. Yhden kerran koin kemiallisen raskauden tässä välissä, olin juuri tajunnut olevani raskaana ja sain kaapissa olevaan testiin haalean plussan, kun jo saman päivän aikana kaikki oireet ja tuntemukset katosivat ja arvasin oikein, että seuraavan päivän testi oli jo negatiivinen.
Ilmottauduttiin vuoden jälkeen tutkimuksiin jotka tällä kertaa olivat hyvin kevyet, ultraus, verikoe ja sillä selvä. Aukkaria ei tehty kun ovat todistetusti olleet auki niin ei mitään syytä olettaa toisin. Verikokeissa AMH 3,77, ferritiini matalahko 47 johon mulla olikin jo Sideral käytössä.
Välikysymys, lääkäri mainitsi tuosta AMH arvosta että yllättävän hyvä tämäikäiselle niin mitä se yleensä sitten on 35v - 40v?
Sain ensin Lugesteronin buustaamaan ovulaatiota, vaikka sen kanssa ei mitään suurta ongelmaa ole ollut. Aina en saa ovista tikkuun tai tuntemuksia mutta useimpina kk kyllä. Söin niitä puoli vuotta aina kierron alussa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta meidän projektiin, ei plussan plussaa. Sen jälkeen soitin LKSn naistenpolille että mitäs nyt ja suunnittelukäynnillä sitten meille iän vuoksi suositeltiin siirtymistä suoraan ivf -hoitoihin.
Asutaan siis Rovaniemellä ja ultrat ja suunnittelu hoidetaan Lapin Keskussairaalassa, järeämmät toimenpiteet sitten Oyssissa Oulussa.
Syyskuun kuukautisista ilmoittauduttiin hoitokierrokselle. Sain lääkkeet; Gonal-F 225 yksikköä + Ganirelix + Ovitrelle. Pistäminen sujui ongelmitta, varmaan edellisessä raskaudessa koettu raskausdiabetes pistoksineen loi aika hyvän pohjan tähän
. Ganirelix vähän jännitti kun oli erilainen ja neula selvästi isompi mutta siinähän se meni. Tuli ihoreaktio eka kerralla, semmonen 2cm x 3cm kutiava patti, ja pari tuntia kirveli pistoskohtaa. Muina päivinä selvisin puolen tunnin kärvistelyllä. Mulla on taustaa lääkeallergioista niin kaikkien uusien lääkkeitten kans oon aina vähän varuillani että mitähän tästä seuraa
. Olin ihan varma että kehitän jonku kunnon reaktion toisella Ganirelix pistoksella mutta onneksi ei
.
Eka ultra oli kp8 ja oli useampia isompia (muistaakseni 4+4) ja pienempiä myös reilusti. Toinen ultra oli kp12 ja silloin oli
1×24
1x22
1x21
2x20
3x19
1x17
5x13-16
Mulla oli tosi hyvä fiilis koko ajan, pientä kiristelyä vatsalla, semmosta että jotain tapahtuu selvästi mutta siinäpä se.
Punktio oli maanantaina 23.9. Mentiin jo sunnuntaina mun siskolle Ouluun, ettei tartte aamulla aikasin ajaa 3h. Jännitti ihan hirveesti! Siinä toimenpidetuolissakin tuli itku, kun lääkäriä joutui odottamaan ja jännitys kohosi vähän liian suureksi. Mutta punktio meni kyllä erittäin hyvin, toinen munasarja on vähän kohdun takana piilossa ja sitä joutu pari kertaa tökkäämään, mutta sain kyllä kipulääkettä heti kun vähänkään naama vääntyi irvistykseen. Ekaa puudutusta en edes tuntenut ollenkaan, ihmettelin vaan ääneen että joko siellä jotain tapahtuu ja lääkäri totesi että täällähän mä oon pistelly jo monta kertaa. Toisen tunsin mutta en kyllä voi kipeäksi sanoa, tunsin myös kun munasarja läpäistiin molemmilla puolilla mutta siinä sama ettei se oikeastaan kipeää tehnyt, lähinnä sekunnin epämukavuus. Kun homma oli ohi niin totesin miehelle että oishan tuossa kauemminkin pötkötelly kattomassa kun katto pyörii
.
Keräyksen tulos oli ehkä pieni pettymys, 7kpl. Mutta ihan ok kuitenkin! Kotiuduttiin heti kun kävin pissalla ja käytiin Hesessä syömässä ennen kuin haettiin poika ja tavarat siskolta ja lähdettiin ajamaan kotiin. Siskolla ollessa alkoi olla vähän epämukavaa mahassa joten otin Panadolin, ja autossa sitten nukuinkin melkeen kotiin asti. N. 20min ennen kotia kuitenkin heräsin kun olo alkoi olla aika tukala, kaikki töyssyt tuntui tosi pahalta, maha oli turvonnut ja kipeä ihan tuosta kylkiluitten alta ja kyljistä asti
. Autosta pääsin juuri ja juuri kotisohvalle ja siitä en liikkunut kuin vessaan loppuiltaan. Yritin juoda ja Panadoliakin otin lisää mutta olo paheni kyllä illan mittaan koko ajan. Googletin hyperiä ja milloin päivystykseen pitää lähteä. Tulin siihen tulokseen, että odotan tiistaihin, koska mulla oireena oli vain kipu ja turvotus, ei esim hengenahdistusta tai pahoinvointia.
Otin Panacodin yöksi että saisin nukuttua ja yllättävän hyvin sainkin! Jokaiseen asennon vaihtoon piti herätä ja kävin monta kertaa pissalla mutta jokainen vessareissu tuntui helpommalta joten tiesin jääväni henkiin!
Lääkäri kirjoitti 4pv sairaslomaa koska alustavasti punktiopäivänä puhuttiin että tuoresiirto sitten torstaina, ja mun piti siihenkin matkustaa Ouluun. Enkä olisi kyllä töissä pystynyt olemaankaan tuossa välissä! Kivut puolittuivat kyllä yön aikana mutta tukalaa oli silti! Oyssista sanoivat että keskiviikkona tulee soitto jos mitään siirrettävää ei ole ja sydän sykkyrällä odotin että soiko puhelin! Ei soinut! Mihinkään omakantaan tai omapolulle ei kuitenkaan päivittynyt meidän alkioiden tilanne missään vaiheessa, en kyllä tiennyt kuuluisiko päivittyä ja minne....?
Keskiviikkoiltana lähdin yksin taas siskon luo Ouluun, mies ei töitten vuoksi voinut olla mukana tällä kertaa. Maha kipeytyi junassa istuessa taas, kun mulla aina makuuasento oli paras tässä vaiheessa ja semmoista ei oikeen junassa saanut! Tuntui ihan siltä että maatessa kaikki "ripustukset" saa levätä ja pystyasennossa ne vaan venyy ja paukkuu kun munasarjat on niin isot ja painavat!
Menin tuoresiirtoon enempiä jännittämättä, jotenkin rinnastin tän homman siihen aukiolotutkimukseen ja se oli ihan ok siedettävä, lähinnä epämukava huonoimmillaan. Eniten jännitti se että rakko piti olla täynnä! Mulla kun tuo rakko täyttyy ihan supervauhtia varsinkin jos on juonut kahvia, ja tottahan mä en osannut olla juomatta kahvia aamupalalla. Niin pelkäsin että en osaa ajoittaa wc käyntiä sopivasti! Että jos käyn vähän liian aikaisin niin sitten on ihan hirveä hätä toimenpiteessä ja jos sitten käynkin liian myöhään ja rakko ei ehdi täyttyä. Noh, itsehän hoidin oman tonttini täydellisesti ja kun olisi ollut mulle varattu aika kellossa niin hätä olisi ollut juuri sopiva. Mutta ajat venyi, mun numeroa ei kuulunut. Istuin käytävällä vessaa vastapäätä, kupla otsassa pahenee koko ajan ja tuijotin vessan ovea että MEENKÖ? ENKÖ MEE? No en mennyt, olin kiltisti. Mutta virhe!!! Viimein pääsin toimenpiteeseen.
Ensin sain kuulla uutiset joista meinas tulla itku. Seitsemästä munasolusta 2 oli hedelmöittynyt normaalisti ja vain yksi oli selvinnyt kolmepäiväiseksi. Pakkanen jää siis tyhjäksi
. Tunsin miten pala meinasi takertua kurkkuun mutta jollain käsittämättömällä sisulla puristin tuon tiedon johonkin lokeroon ja työnsin syrjään myöhemmin käsiteltäväksi, koska mulla oli nyt toimenpide edessä josta piti ensin selviytyä. Joku fiksumpi ja vahvempi olisi siinä ehkä kysynyt jotain kysymyksiä mutta en minä.
Lääkäri oli tuskin koskenut mahaa ultra-anturilla kun huokasi että onpas täällä turvotusta! Nämä on ihan täynnä sulla nämä munasarjat! -Yes, I know!!- Mutta eihän sulta punktoitu kuin 7? Miten tässä näin kävi?
Hetken siinä lääkäri arpoi että tehdäänkö siirto vai ei, kyselivät kysymyksiä ja tulivat siihen tulokseen että otetaan pieni riski ja siirretään nyt. Ja sitten alkoi kidutus. Hyperistä kipeä vatsa, aivan ääriään myöten täynnä oleva rakko ja sektioarpi josta oli juuri sopivaan paikkaan jäänyt joku polyyppi joka haittasi näkyvyyttä. Kyllä tässä olis tarvittu niitä kattoa pyörittäviä kipulääkkeitä kun hoitaja painoi kaksin käsin anturia ja yritti etsiä näkyvyyttä. Välillä lääkärin käsi tuli kolmanneksi. Tärisin ja hikoilin! Aivan järkyttävää! Ja tämä kesti kauan kun näkyvyys vaan oli huono...jotain ihme apuvälineitä otettiin kans käyttöön (joku holkki) ja minä sanoin että aivan mitä vaan työkaluja tungette sinne kunhan tämä vaan saadaan maaliin ja loppumaan. Lopulta onnistui ja sain kyytiläisen, mutta olipahan kokemus! Ja minä vielä sanoin miehelle etukäteen kun hän mietti että pitääkö ottaa vapaata töistä. Että mitä mä sulla siellä teen kun eihän se ees satu. Eipä. Lääkäri kirjoitti vielä jatkoa saikkuun viikon loppuun koska lievä hyperi vaati selkeästi lepoa. Vannottivat moneen kertaan juomaan ja pitämään itsestä nyt huolta, ja että tämä saikku EI ole siivousloma EIKÄ liikuntaloma.
Lähdin huoneesta ja kävelin vähän matkaa, etsin hiljaisen paikan ja istahdin hetkeksi prosessoimaan koko juttua. Tässä vaiheessa purin myös sen "meille ei jäänyt alkioita pakkaseen" -laatikon ja itkeskelin hetken.
Nyt täällä ollaan piinailun loppupuolella. Tuoresiirron jälkeen olo koheni vatsan osalta päivä päivältä mutta ennen siirtoa aloitettu Terolut kuuri teki vajaan viikon käytön jälkeen järkyttävää päänsärkyä joka vei toimintakyvyn. Kärsin siitä kolmatta päivää kun soitin LKSään että onko mitään tehtävissä. Vaihdettiin lennosta Terolutit Cyclogestiin ja sen jälkeen oireet katosi. Eilen oli ensimmäinen päivä kun tunsin olon taas suht normaaliksi ja omaksi itsekseni. Tänään taas olo on ollut itkuinen ja apea. Siirrosta asti intuitio on sanonut ettei tästä tule valmista ja valitettavasti myös tähän mennessä tehdyt testit (pc ja ClearBlue) ovat samaa mieltä. Huomenna kuulemma sais vasta oikeasti testata mutta epäilempä ettei tuo plussaksi muutu. Hoitaja kyllä sanoi että jos huomenna negatiivinen niin odota vielä torstaihin ja tee uus. Tänään on siis dpo13 ja pp10.
Ilmottauduttiin vuoden jälkeen tutkimuksiin jotka tällä kertaa olivat hyvin kevyet, ultraus, verikoe ja sillä selvä. Aukkaria ei tehty kun ovat todistetusti olleet auki niin ei mitään syytä olettaa toisin. Verikokeissa AMH 3,77, ferritiini matalahko 47 johon mulla olikin jo Sideral käytössä.
Välikysymys, lääkäri mainitsi tuosta AMH arvosta että yllättävän hyvä tämäikäiselle niin mitä se yleensä sitten on 35v - 40v?
Sain ensin Lugesteronin buustaamaan ovulaatiota, vaikka sen kanssa ei mitään suurta ongelmaa ole ollut. Aina en saa ovista tikkuun tai tuntemuksia mutta useimpina kk kyllä. Söin niitä puoli vuotta aina kierron alussa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta meidän projektiin, ei plussan plussaa. Sen jälkeen soitin LKSn naistenpolille että mitäs nyt ja suunnittelukäynnillä sitten meille iän vuoksi suositeltiin siirtymistä suoraan ivf -hoitoihin.
Asutaan siis Rovaniemellä ja ultrat ja suunnittelu hoidetaan Lapin Keskussairaalassa, järeämmät toimenpiteet sitten Oyssissa Oulussa.
Syyskuun kuukautisista ilmoittauduttiin hoitokierrokselle. Sain lääkkeet; Gonal-F 225 yksikköä + Ganirelix + Ovitrelle. Pistäminen sujui ongelmitta, varmaan edellisessä raskaudessa koettu raskausdiabetes pistoksineen loi aika hyvän pohjan tähän
. Ganirelix vähän jännitti kun oli erilainen ja neula selvästi isompi mutta siinähän se meni. Tuli ihoreaktio eka kerralla, semmonen 2cm x 3cm kutiava patti, ja pari tuntia kirveli pistoskohtaa. Muina päivinä selvisin puolen tunnin kärvistelyllä. Mulla on taustaa lääkeallergioista niin kaikkien uusien lääkkeitten kans oon aina vähän varuillani että mitähän tästä seuraa. Olin ihan varma että kehitän jonku kunnon reaktion toisella Ganirelix pistoksella mutta onneksi ei.Eka ultra oli kp8 ja oli useampia isompia (muistaakseni 4+4) ja pienempiä myös reilusti. Toinen ultra oli kp12 ja silloin oli
1×24
1x22
1x21
2x20
3x19
1x17
5x13-16
Mulla oli tosi hyvä fiilis koko ajan, pientä kiristelyä vatsalla, semmosta että jotain tapahtuu selvästi mutta siinäpä se.
Punktio oli maanantaina 23.9. Mentiin jo sunnuntaina mun siskolle Ouluun, ettei tartte aamulla aikasin ajaa 3h. Jännitti ihan hirveesti! Siinä toimenpidetuolissakin tuli itku, kun lääkäriä joutui odottamaan ja jännitys kohosi vähän liian suureksi. Mutta punktio meni kyllä erittäin hyvin, toinen munasarja on vähän kohdun takana piilossa ja sitä joutu pari kertaa tökkäämään, mutta sain kyllä kipulääkettä heti kun vähänkään naama vääntyi irvistykseen. Ekaa puudutusta en edes tuntenut ollenkaan, ihmettelin vaan ääneen että joko siellä jotain tapahtuu ja lääkäri totesi että täällähän mä oon pistelly jo monta kertaa
. Toisen tunsin mutta en kyllä voi kipeäksi sanoa, tunsin myös kun munasarja läpäistiin molemmilla puolilla mutta siinä sama ettei se oikeastaan kipeää tehnyt, lähinnä sekunnin epämukavuus. Kun homma oli ohi niin totesin miehelle että oishan tuossa kauemminkin pötkötelly kattomassa kun katto pyörii.Keräyksen tulos oli ehkä pieni pettymys, 7kpl. Mutta ihan ok kuitenkin! Kotiuduttiin heti kun kävin pissalla ja käytiin Hesessä syömässä ennen kuin haettiin poika ja tavarat siskolta ja lähdettiin ajamaan kotiin. Siskolla ollessa alkoi olla vähän epämukavaa mahassa joten otin Panadolin, ja autossa sitten nukuinkin melkeen kotiin asti. N. 20min ennen kotia kuitenkin heräsin kun olo alkoi olla aika tukala, kaikki töyssyt tuntui tosi pahalta, maha oli turvonnut ja kipeä ihan tuosta kylkiluitten alta ja kyljistä asti
. Autosta pääsin juuri ja juuri kotisohvalle ja siitä en liikkunut kuin vessaan loppuiltaan. Yritin juoda ja Panadoliakin otin lisää mutta olo paheni kyllä illan mittaan koko ajan. Googletin hyperiä ja milloin päivystykseen pitää lähteä. Tulin siihen tulokseen, että odotan tiistaihin, koska mulla oireena oli vain kipu ja turvotus, ei esim hengenahdistusta tai pahoinvointia.Otin Panacodin yöksi että saisin nukuttua ja yllättävän hyvin sainkin! Jokaiseen asennon vaihtoon piti herätä ja kävin monta kertaa pissalla mutta jokainen vessareissu tuntui helpommalta joten tiesin jääväni henkiin!
Lääkäri kirjoitti 4pv sairaslomaa koska alustavasti punktiopäivänä puhuttiin että tuoresiirto sitten torstaina, ja mun piti siihenkin matkustaa Ouluun. Enkä olisi kyllä töissä pystynyt olemaankaan tuossa välissä! Kivut puolittuivat kyllä yön aikana mutta tukalaa oli silti! Oyssista sanoivat että keskiviikkona tulee soitto jos mitään siirrettävää ei ole ja sydän sykkyrällä odotin että soiko puhelin! Ei soinut! Mihinkään omakantaan tai omapolulle ei kuitenkaan päivittynyt meidän alkioiden tilanne missään vaiheessa, en kyllä tiennyt kuuluisiko päivittyä ja minne....?
Keskiviikkoiltana lähdin yksin taas siskon luo Ouluun, mies ei töitten vuoksi voinut olla mukana tällä kertaa. Maha kipeytyi junassa istuessa taas, kun mulla aina makuuasento oli paras tässä vaiheessa ja semmoista ei oikeen junassa saanut! Tuntui ihan siltä että maatessa kaikki "ripustukset" saa levätä
ja pystyasennossa ne vaan venyy ja paukkuu kun munasarjat on niin isot ja painavat!Menin tuoresiirtoon enempiä jännittämättä, jotenkin rinnastin tän homman siihen aukiolotutkimukseen ja se oli ihan ok siedettävä, lähinnä epämukava huonoimmillaan. Eniten jännitti se että rakko piti olla täynnä! Mulla kun tuo rakko täyttyy ihan supervauhtia varsinkin jos on juonut kahvia, ja tottahan mä en osannut olla juomatta kahvia aamupalalla
. Niin pelkäsin että en osaa ajoittaa wc käyntiä sopivasti! Että jos käyn vähän liian aikaisin niin sitten on ihan hirveä hätä toimenpiteessä ja jos sitten käynkin liian myöhään ja rakko ei ehdi täyttyä. Noh, itsehän hoidin oman tonttini täydellisesti ja kun olisi ollut mulle varattu aika kellossa niin hätä olisi ollut juuri sopiva. Mutta ajat venyi, mun numeroa ei kuulunut. Istuin käytävällä vessaa vastapäätä, kupla otsassa pahenee koko ajan ja tuijotin vessan ovea että MEENKÖ? ENKÖ MEE? No en mennyt, olin kiltisti. Mutta virhe!!! Viimein pääsin toimenpiteeseen.Ensin sain kuulla uutiset joista meinas tulla itku. Seitsemästä munasolusta 2 oli hedelmöittynyt normaalisti ja vain yksi oli selvinnyt kolmepäiväiseksi. Pakkanen jää siis tyhjäksi
. Tunsin miten pala meinasi takertua kurkkuun mutta jollain käsittämättömällä sisulla puristin tuon tiedon johonkin lokeroon ja työnsin syrjään myöhemmin käsiteltäväksi, koska mulla oli nyt toimenpide edessä josta piti ensin selviytyä. Joku fiksumpi ja vahvempi olisi siinä ehkä kysynyt jotain kysymyksiä mutta en minä. Lääkäri oli tuskin koskenut mahaa ultra-anturilla kun huokasi että onpas täällä turvotusta! Nämä on ihan täynnä sulla nämä munasarjat! -Yes, I know!!- Mutta eihän sulta punktoitu kuin 7? Miten tässä näin kävi?
Hetken siinä lääkäri arpoi että tehdäänkö siirto vai ei, kyselivät kysymyksiä ja tulivat siihen tulokseen että otetaan pieni riski ja siirretään nyt. Ja sitten alkoi kidutus. Hyperistä kipeä vatsa, aivan ääriään myöten täynnä oleva rakko ja sektioarpi josta oli juuri sopivaan paikkaan jäänyt joku polyyppi joka haittasi näkyvyyttä. Kyllä tässä olis tarvittu niitä kattoa pyörittäviä kipulääkkeitä kun hoitaja painoi kaksin käsin anturia ja yritti etsiä näkyvyyttä. Välillä lääkärin käsi tuli kolmanneksi. Tärisin ja hikoilin! Aivan järkyttävää! Ja tämä kesti kauan kun näkyvyys vaan oli huono...jotain ihme apuvälineitä otettiin kans käyttöön (joku holkki) ja minä sanoin että aivan mitä vaan työkaluja tungette sinne kunhan tämä vaan saadaan maaliin ja loppumaan. Lopulta onnistui ja sain kyytiläisen, mutta olipahan kokemus! Ja minä vielä sanoin miehelle etukäteen kun hän mietti että pitääkö ottaa vapaata töistä. Että mitä mä sulla siellä teen kun eihän se ees satu. Eipä
. Lääkäri kirjoitti vielä jatkoa saikkuun viikon loppuun koska lievä hyperi vaati selkeästi lepoa. Vannottivat moneen kertaan juomaan ja pitämään itsestä nyt huolta, ja että tämä saikku EI ole siivousloma EIKÄ liikuntaloma.Lähdin huoneesta ja kävelin vähän matkaa, etsin hiljaisen paikan ja istahdin hetkeksi prosessoimaan koko juttua. Tässä vaiheessa purin myös sen "meille ei jäänyt alkioita pakkaseen" -laatikon ja itkeskelin hetken.
Nyt täällä ollaan piinailun loppupuolella. Tuoresiirron jälkeen olo koheni vatsan osalta päivä päivältä mutta ennen siirtoa aloitettu Terolut kuuri teki vajaan viikon käytön jälkeen järkyttävää päänsärkyä joka vei toimintakyvyn. Kärsin siitä kolmatta päivää kun soitin LKSään että onko mitään tehtävissä. Vaihdettiin lennosta Terolutit Cyclogestiin ja sen jälkeen oireet katosi. Eilen oli ensimmäinen päivä kun tunsin olon taas suht normaaliksi ja omaksi itsekseni. Tänään taas olo on ollut itkuinen ja apea. Siirrosta asti intuitio on sanonut ettei tästä tule valmista ja valitettavasti myös tähän mennessä tehdyt testit (pc ja ClearBlue) ovat samaa mieltä. Huomenna kuulemma sais vasta oikeasti testata mutta epäilempä ettei tuo plussaksi muutu. Hoitaja kyllä sanoi että jos huomenna negatiivinen niin odota vielä torstaihin ja tee uus. Tänään on siis dpo13 ja pp10.
Sinne meni viimeinen Fyremadel ja illalla vielä pistellään Ovitrelle ja sitte on piikkirumba tältä erää taputeltu 
alavatsan kivut hellitti perjantaina ja viikonloppunakaan ei ollut enää samanlaisia kipuja kuin tähän asti ollut, se vähän mietityttää tapahtuuko siellä enää mitään vai onko jo niin tottunut ettei enää vaan samalla tavalla huomaa 
Tuossa ylempänä Teijukka kyseli AMH arvosta (tervetuloa mukaan
) ja itseäkin alkoi kiinnostaa kun lääkäri ei ole kommentoinut arvoani mitenkään missään vaiheessa. Googlettaa olen yrittänyt mutta aika sekalaista tietoa löytyy. Mikä on hyvä arvo 30-35 vuotiaalle? Olen 33v ja amh 5,81.
Mitenhän sitä kaksi päivää pystyy vielä keskittyä töihin liian jännittäviä nämä hoidot, aina tulee seuraava steppi mitä jännittää ja jotenkin tuntuu että ajatukset pyörii vain näiden hoitojen ympärillä
Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon
alavatsan kivut hellitti perjantaina ja viikonloppunakaan ei ollut enää samanlaisia kipuja kuin tähän asti ollut, se vähän mietityttää tapahtuuko siellä enää mitään vai onko jo niin tottunut ettei enää vaan samalla tavalla huomaa Tuossa ylempänä Teijukka kyseli AMH arvosta (tervetuloa mukaan
) ja itseäkin alkoi kiinnostaa kun lääkäri ei ole kommentoinut arvoani mitenkään missään vaiheessa. Googlettaa olen yrittänyt mutta aika sekalaista tietoa löytyy. Mikä on hyvä arvo 30-35 vuotiaalle? Olen 33v ja amh 5,81.Mitenhän sitä kaksi päivää pystyy vielä keskittyä töihin
liian jännittäviä nämä hoidot, aina tulee seuraava steppi mitä jännittää ja jotenkin tuntuu että ajatukset pyörii vain näiden hoitojen ympärillä Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon
Muokattu viimeksi:
Täällä dpo 18 ja vuoto alkoi aamulla Cyclogestin läpi. Mulle oli tälle aamulle määrätty verikoe eikä klinikalle pystynyt ennen 8 soittamaan ja tarkistamaan, onko verikoetta tässä kohtaa enää tarpeen ottaa. Menin siis sovitusti klinikalle ja selitin tilanteen, päädyttiin siihen ettei labroja enää tarvita. Menen huomenna jälkitarkastukseen ja katsotaan tehdäänkö PAS jo tähän kiertoon vai pidetäänkö välikierto.
Teijukka, tervetuloa mukaan ja tsemppiä piinapäiville
Mä täytän ens kuussa 40 ja AMH oli elokuussa 3,58. Mullekin tämän sanottiin olevan ikään nähden hyvä (viitearvo 35-39v 0,1-7,5) ja munasoluja saatiinkin kerättyä hyvin. Epäilen vaan, että vaikka munasoluja on määrällisesti vielä paljon, se ei kuitenkaan takaa tässä iässä enää laatua. Meillä kerättiin 17, 8 hedelmöittyi ja saatiin kaksi blastoa (kaikille tehtiin pitkä viljely).
Teijukka, tervetuloa mukaan ja tsemppiä piinapäiville
Mä täytän ens kuussa 40 ja AMH oli elokuussa 3,58. Mullekin tämän sanottiin olevan ikään nähden hyvä (viitearvo 35-39v 0,1-7,5) ja munasoluja saatiinkin kerättyä hyvin. Epäilen vaan, että vaikka munasoluja on määrällisesti vielä paljon, se ei kuitenkaan takaa tässä iässä enää laatua. Meillä kerättiin 17, 8 hedelmöittyi ja saatiin kaksi blastoa (kaikille tehtiin pitkä viljely).
sininenhetki
Jostain jotain jo tietävä
Täällä on menossa ensimmäisen IVF:n tuoresiirron pp11 ja keskiviikkona olisi testauksen aika. Olo on aivan hirveä. Viime yö meni hikoillessa ja ihme pistoa vatsassa (oikein semmoinen terävä kipu aina välillä). Huono olo ja ketuttaa kaikki.
Tukilääkkeenä Cyclogest jonka epäilen aiheuttavan näitä oireita... Tietty toive olisi että olisikin raskausoireita, mutta niin monta epäonnistumista takana että ei helppoa olla positiivinen, myös kun ei saa kunnolla nukuttua niin masentaa mieltä.
Tukilääkkeenä Cyclogest jonka epäilen aiheuttavan näitä oireita... Tietty toive olisi että olisikin raskausoireita, mutta niin monta epäonnistumista takana että ei helppoa olla positiivinen, myös kun ei saa kunnolla nukuttua niin masentaa mieltä.
Yks asia mua vielä mietityttää 
eli tuo alkion siirto (mikäli sinne asti ikinä päästään..) mutta siis koko ajan meille on puhuttu että Oulussa käynti on sellainen 3pv ”projekti” eli punktio, välipäivä ja sitten mahdollinen alkionsiirto. Lääkäri sanoi että välissä voi mennä kotiin kun on se ”välipäivä”.. täältä kun olen lukenut teidän juttuja niin aika vähän näyttäisi olleen 2-päiväisten siirtoja? Onko julkisella ja yksityisellä eri käytännöt vai mitä en nyt tajua
Muutenkin tuo meidän oman sairaalan lääkäri on tuntunut olevan liika positiivinen… ei ole sanonut kertaakaan että voi hoidot mennä pieleen ja ei ehkä saada yhtäkään munasolua. Puhuu vain ”sitten kun menette siirtoon” ja perjantain ultrassa huikkasi että nähdään sitten kun olet raskaana ja tulet ultraan
aika karua jos menee hoidot pieleen eikä olisi yhtään varautunut siihen, kuunnellut vain lääkäriä..
eli tuo alkion siirto (mikäli sinne asti ikinä päästään..) mutta siis koko ajan meille on puhuttu että Oulussa käynti on sellainen 3pv ”projekti” eli punktio, välipäivä ja sitten mahdollinen alkionsiirto. Lääkäri sanoi että välissä voi mennä kotiin kun on se ”välipäivä”.. täältä kun olen lukenut teidän juttuja niin aika vähän näyttäisi olleen 2-päiväisten siirtoja? Onko julkisella ja yksityisellä eri käytännöt vai mitä en nyt tajua Muutenkin tuo meidän oman sairaalan lääkäri on tuntunut olevan liika positiivinen… ei ole sanonut kertaakaan että voi hoidot mennä pieleen ja ei ehkä saada yhtäkään munasolua. Puhuu vain ”sitten kun menette siirtoon” ja perjantain ultrassa huikkasi että nähdään sitten kun olet raskaana ja tulet ultraan
aika karua jos menee hoidot pieleen eikä olisi yhtään varautunut siihen, kuunnellut vain lääkäriä..
Muokattu viimeksi:
Siirtoja tehdään kaikenlaisen ikäisinä 2-6 päivää ja pakastellaankin erilaisen ikäisinä. Välillä se on kiinni myös punktion viikonpäivästä, kun viikonloppu tulee siirtojen ja pakastusten tielle.Yks asia mua vielä mietityttää
Muutenkin tuo meidän oman sairaalan lääkäri on tuntunut olevan liika positiivinen… ei ole sanonut kertaakaan että voi hoidot mennä pieleen ja ei ehkä saada yhtäkään munasolua. Puhuu vain ”sitten kun menette siirtoon” ja perjantain ultrassa huikkasi että nähdään sitten kun olet raskaana ja tulet ultraan
Usein tosiaan siirretään blastoja, mutta onnistumisia on kaiken ikäisinä. Tossa blastoks viljelemisessä on 2 puolta: toisaalta karsitaan osa huonoista alkioista pois ja sitä suositaan osassa tilanteissa. Toisaalta kohtu olis se luonnollinen kasvuympäristö ni on mahdollista että siellä ne karsiutuneetkin alkiot olis menestyneet.
Mä ite tykkään siitä, että lääkärit pitää yllä positiivista ajattelua ja uskoo et onnistutaan. Mulla on kans aina sanottu, et kun tää onnistuu ni ilmoitat sitten positiivisen tuloksen, mutta jos ei onnistuiskaan niin jatketaan uuteen hoitokierrokseen. Se on tietty eri asia, jos ei missään oo niitä riskejä käyty läpi, ni voi kyllä tulla hurja pettymys.
@sininenhetki vois kyllä kuulostaa myös lupaavalta! Ei enää montaa päivää jännitettävää!
ja @Teijukka hurja tarina sulla, onneks olo rauhottu ja kohta pääset testaamaan, toivotaan oikeaa tulosta!
Mulla oli ekassa PASissa kp10 ja seuraavaan ei oo, kun ekassa näytti kaikki olevan normaalia.
M
Marsipaani87
Vieras
Täällä odotellaan siirtoa tapahtuvaksi juuri nyt! Lapsettomuus psykologi totesi musta tosi hyvin, että tutkimusten mukaan haaveilu ei tee vastoinkäymisistä yhtään sen pahempia vaan pettymys on yhtä suurta joka tapauksessa. Olen siis itse alkanut jo haaveilemaan ja puhumaan sitten kun enkä sitten jos. Auttaa tämän hetken mielialaan aika paljon. Cyglocest palautti kuumat aallot ja univaikeudetYks asia mua vielä mietityttää
Muutenkin tuo meidän oman sairaalan lääkäri on tuntunut olevan liika positiivinen… ei ole sanonut kertaakaan että voi hoidot mennä pieleen ja ei ehkä saada yhtäkään munasolua. Puhuu vain ”sitten kun menette siirtoon” ja perjantain ultrassa huikkasi että nähdään sitten kun olet raskaana ja tulet ultraan
sininenhetki
Jostain jotain jo tietävä
Jos sitä uskaltaisi olla sitten vähän positiivisempi 
Ehkä se on sitä itsesuojelua että varaudu pettymykseen..
Meillä oli julkisella tuoresiirto 3 päiväiseen Tays:llä ja se olisi voinut olla myös 4 päiväisellä riippuen aikatailuista. Varmaan vähän vaihtelee nuo.
Ehkä se on sitä itsesuojelua että varaudu pettymykseen.. Meillä oli julkisella tuoresiirto 3 päiväiseen Tays:llä ja se olisi voinut olla myös 4 päiväisellä riippuen aikatailuista. Varmaan vähän vaihtelee nuo.
T
Teijukka
Vieras
Tänäänkin oli nega
Mutta ei yllättänyt, oon jotenkin ihan luovuttanut jo tän kierroksen suhteen. Ei sillä että lopettaisin tukilääkettä ja alkaisin vetään Buranaa ja Alkoa tässä mutta silleen henkisellä puolella kuitenki. Torstaihin pitää vielä sinnitellä, sitten lopetan tukilääkkeen ja toivottavasti selviän kohtuudella tulevista menkoista ja sitten voikin siirtää katseen eteenpäin. On se luomuyrittäminenkin ihan mukavaa
Oyssissa sanottiin että uusi kierros ajoittuu kevääseen. Osaako kukaan sanoa tämän hetken jonotilanteesta? Tarkoittaako kevät tässä tapauksessa helmi-, maalis-, huhti- vai toukokuuta?
Ja onko niin että kun jonoon imottaudutaan tästä varmaan ens viikolla niin se tehdään tuonne LKSään ja siellä on uusi suunnittelukäynti? Vai onko uutta suunnittelukäyntiä?
Mietin tota omaa lääkitystä että varmaan muutetaan jotenkin kerta tää oli selkeästi munasolujen laadusta johtuvaa, niin ois kiva siitä lääkärin kans jutella.
Ja tähän vielä liittyen, jossain tuolla aiemmin oli joku lista ravintolisistä/lääkkeistä mitkä toimis munasolujen laadun parantamiseen, en tajunnu ottaa siitä kuvaa enkä nyt löydä sitä millään onko kellään laittaa sitä tähän?
Mutta ei yllättänyt, oon jotenkin ihan luovuttanut jo tän kierroksen suhteen. Ei sillä että lopettaisin tukilääkettä ja alkaisin vetään Buranaa ja Alkoa tässä mutta silleen henkisellä puolella kuitenki. Torstaihin pitää vielä sinnitellä, sitten lopetan tukilääkkeen ja toivottavasti selviän kohtuudella tulevista menkoista ja sitten voikin siirtää katseen eteenpäin. On se luomuyrittäminenkin ihan mukavaaOyssissa sanottiin että uusi kierros ajoittuu kevääseen. Osaako kukaan sanoa tämän hetken jonotilanteesta? Tarkoittaako kevät tässä tapauksessa helmi-, maalis-, huhti- vai toukokuuta?
Ja onko niin että kun jonoon imottaudutaan tästä varmaan ens viikolla niin se tehdään tuonne LKSään ja siellä on uusi suunnittelukäynti? Vai onko uutta suunnittelukäyntiä?
Mietin tota omaa lääkitystä että varmaan muutetaan jotenkin kerta tää oli selkeästi munasolujen laadusta johtuvaa, niin ois kiva siitä lääkärin kans jutella.
Ja tähän vielä liittyen, jossain tuolla aiemmin oli joku lista ravintolisistä/lääkkeistä mitkä toimis munasolujen laadun parantamiseen, en tajunnu ottaa siitä kuvaa enkä nyt löydä sitä millään
onko kellään laittaa sitä tähän?
T
Teijukka
Vieras
Saiskohan sitä itekin tämän mentaliteetin käyttöönTäällä odotellaan siirtoa tapahtuvaksi juuri nyt! Lapsettomuus psykologi totesi musta tosi hyvin, että tutkimusten mukaan haaveilu ei tee vastoinkäymisistä yhtään sen pahempia vaan pettymys on yhtä suurta joka tapauksessa. Olen siis itse alkanut jo haaveilemaan ja puhumaan sitten kun enkä sitten jos. Auttaa tämän hetken mielialaan aika paljon. Cyglocest palautti kuumat aallot ja univaikeudet
. Jotenki niin pessimisti ei pety -fiiliksellä menny tässä
sininenhetki
Jostain jotain jo tietävä
q10 on ainakin tämmöinen ravintolisä. Itsekin sitä söin ennen keräystäTänäänkin oli nega
Oyssissa sanottiin että uusi kierros ajoittuu kevääseen. Osaako kukaan sanoa tämän hetken jonotilanteesta? Tarkoittaako kevät tässä tapauksessa helmi-, maalis-, huhti- vai toukokuuta?
Ja onko niin että kun jonoon imottaudutaan tästä varmaan ens viikolla niin se tehdään tuonne LKSään ja siellä on uusi suunnittelukäynti? Vai onko uutta suunnittelukäyntiä?
Mietin tota omaa lääkitystä että varmaan muutetaan jotenkin kerta tää oli selkeästi munasolujen laadusta johtuvaa, niin ois kiva siitä lääkärin kans jutella.
Ja tähän vielä liittyen, jossain tuolla aiemmin oli joku lista ravintolisistä/lääkkeistä mitkä toimis munasolujen laadun parantamiseen, en tajunnu ottaa siitä kuvaa enkä nyt löydä sitä millään
T
Tiputii
Vieras
Pahoittelut negasta! Seuraavaan IVF:ään valmistautuessa voi tosiaan napsia munasolun laatua parantavia lisäravinteita. Näitä tosiaan kannattaa ottaa väh. 3-4kk ajan, jotta niillä on ylipäätään mitään vaikutusta laatuun.Tänäänkin oli nega
Oyssissa sanottiin että uusi kierros ajoittuu kevääseen. Osaako kukaan sanoa tämän hetken jonotilanteesta? Tarkoittaako kevät tässä tapauksessa helmi-, maalis-, huhti- vai toukokuuta?
Ja onko niin että kun jonoon imottaudutaan tästä varmaan ens viikolla niin se tehdään tuonne LKSään ja siellä on uusi suunnittelukäynti? Vai onko uutta suunnittelukäyntiä?
Mietin tota omaa lääkitystä että varmaan muutetaan jotenkin kerta tää oli selkeästi munasolujen laadusta johtuvaa, niin ois kiva siitä lääkärin kans jutella.
Ja tähän vielä liittyen, jossain tuolla aiemmin oli joku lista ravintolisistä/lääkkeistä mitkä toimis munasolujen laadun parantamiseen, en tajunnu ottaa siitä kuvaa enkä nyt löydä sitä millään
Itse popsin näitä It starts with the egg -kirjan suosittelemia, joista on myös jonkinlaista tutkimusnäyttöä (eli mitä tahansa netin syövereissä hehkutettuja noitarohtoja ei välttämättä kannata vetää, ne voivat olla tehottomia tai niistä voi olla jopa haittaa, esim. Royal jelly ja L-arginine).
Tässä lista IVF:ään valmistautuvalle:
- monivitamiini (esim. raskausvitamiini), jossa väh. 800mcg luonnollista folaattia tai metyylifolaattia (ei siis foolihappoa)
- CoQ (ubiquinolia tai Bio-Quinonia): 400mg per päivä, kahdessa erässä eli esim. 200mg aamiaisella ja 200mg lounaalla, vaikeissa tapauksissa suositellaan 600mg annostusta
- R-alphalipoiinihappoa: 200-300mg per päivä, mieluiten tyhjään vatsaan väh. 30min ennen ruokaa
- N-asetyylikysteiini: 600mg per päivä
- E-vitamiini: 200IU
- C-vitamiini: 500mg, valinnainen antioksidanttibuusteri
- Melatoniini: 3mg ennen nukkumaanmenoa, aloitetaan kaksi viikkoa tai kuukausi ennen suunniteltua punktiota (luonnonkierrossa voi vaikuttaa negatiivisesti ovulaatioon)
- DHEA: jos DHEA- ja testosteronitasot matalat, voi harkita tätäkin, joskin vaatii reseptin
Synkkä-Helena
Oman äänensä löytänyt
Kiitos tästä listasta! Mitä mammavitamiinia suosittelisit? Oon syöny Solgarin Prenatal -vitamiinia mutta huomasin et siinä on vain 400 mcg foolihappoa / folaattia enkä ymmärrä missä muodossa se on…
Edit. Google kertoi että Solgarin vitamiinissa on Foolihappo (pteroyylimonoglutamiinihappo) 400 µg
Eli olen syönyt tämmöistä turhaketta jo vuosia
Olipa hyvä lista
Melatoniini oli erikoinen, pitääkin tutkia tarkemmin mihin perustuu. D-vitamiini ja ferritiini on myös tärkeitä, meillä arvojen tarkistus tehtiin heti alkututkimuksissa. En tosin tiedä vaikuttaako nää suoranaisesti munasolujen laatuun, mutta näiden on tärkeää olla kunnossa.Kp 2 ja tehtiin jälkitarkastus. Kroppa on toipunut IVF:stä hyvin, joten tehdään PAS jo tähän kiertoon
Päätettiin tehdä lääkkeelliseen kiertoon, koska mun oma kierto on epäsäännöllinen. Aloitin Zumenonin heti lääkärikäynnin jälkeen, kp 11 ultrataan ja tukilääkkeeksi tulee taas Cyclogest. Oon samalla innoissani, mutta samalla pelottaa, koska pakkasessa on vaan se yksio alkio jäljellä.
pääskyläinen
Jostain jotain jo tietävä
Punktio ohi ja kaikki meni kyllä super hyvin. Voisin jopa sanoa, että oli kivuton kokemus 
Lääkkeet toimi tosi hyvin, vain puudutuksessa tuntui aivan pientä epämukavuutta, mutta itse punktiosta en tiennyt mitään. Saalis vain oli surkea - 3 munasolua 
Kuitenkin rakkuloita oli ainakin se 7. Jos joltain löytyy kokemuksia vastaavasta tilanteesta, kuulisin mielelläni. Hedelmöittyikö mitään, muutettiinko lääkitystä / kaavaa seuraavalle kierrokselle ja oliko vaste parempi? Myöhään huomeniltapäivällä saadaan kuulla hedelmöittyikö mitään. Torstaina tuoresiirto jos siirrettävää.
Lääkkeet toimi tosi hyvin, vain puudutuksessa tuntui aivan pientä epämukavuutta, mutta itse punktiosta en tiennyt mitään. Saalis vain oli surkea - 3 munasolua Kuitenkin rakkuloita oli ainakin se 7. Jos joltain löytyy kokemuksia vastaavasta tilanteesta, kuulisin mielelläni. Hedelmöittyikö mitään, muutettiinko lääkitystä / kaavaa seuraavalle kierrokselle ja oliko vaste parempi? Myöhään huomeniltapäivällä saadaan kuulla hedelmöittyikö mitään. Torstaina tuoresiirto jos siirrettävää.