kurjenmiekka
Jostain jotain jo tietävä
Mä olen juonut kahvia aina siirtoon asti, mutta hoitojen aikana olen pitäytynyt melko maltillisissa määrissä, esim. viime talvena noin 400 ml aamuisin ja sen jälkeen ei mitään, ja nyt syksyllä sitäkin vähemmän. Varmaan kannattaa alkaa nyt vähentämään pikkuhiljaa, mutta ei liian armottomasti, koska sun tilanne kuulostaa hirveän stressaavalta ja siihen yhdistettynä addiktiosta vieroittuminen kertarysäyksellä voi olla melkoinen pommi hermostolle! Työhommien rajaamiseen auttaa vain se, että se läppärin ja työaivojen kansi pysyy kiinni työajan ulkopuolella ja tietoisesti sanot itsellesi, että nyt et mieti tuota, mietit muita juttuja. Yst. terv. työuupuja, joka katkaisi kierteensä tällä keinolla
Nää siittiöjutut on miehille tosi raskaita, jos ei ole "työkaluja" niiden tunteiden käsittelyyn, varsinkin kun taustalla on noin järisyttävä kokemus kuin syöpä. Minusta on ihan loogista tuollainen jopa "kiukuttelu" jostain verikokeesta. Kysykää polilta, onko keskusteluapua saatavilla! Meillä oli ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi opiskellut kätilö, jonka kanssa sai purkaa tuntojaan joko yksin tai parina. Tsemppiä ihan hirveesti teille molemmilleToivottavasti en kovin pommita tätä täyteen
Mutta kiinnostaisi vielä tietää miten teidän puolisot on mukana tässä?
Meidän taustaa siis miehellä ollut syöpä jonka vuoksi siittiön tuotanto on tällä hetkällä 0, tietoa ei ole palautuuko koskaan. Olkia mies muistelee olevan pakastettuna 4, varmaa tietoa ei olla saatu vielä paljonko niitä on. Odotettiin pitkään syöpähoitojen jälkeen että sai jättää ehkäisyn pois ja alkaa yrittää vauvaa. Tiedostettiin alusta asti että hoitoihin saatetaan joutua. Helmikuussa matka alkoi ja maaliskuussa oli lääkärin ensikäynti jossa saatiin lähete eteenpäin. Nyt mitä lähemmäs hoidot tulee, mies alkanut panikoida. Kävi yksityisellä siemennesteanalyysissa ja tulos oli ei yhtään elävää siittiötä. On todella ahdistunut, surullinen, kiukkuinen. Hän ei haluaisi sittenkään käyttää noita olkia ennen kuin oma siittiöntuotanto palautuu jos hoidot epäonnistuu, tai sanoo että yksi voidaan käyttää, max kaksi mutta loput pitää säästää myöhemmäksi. Haluaa lapsen mutta luonnollisesti. On todella tuulellakäyvä, joinakin päivinä on täysillä mukana ja toisena ei. Ymmärrän hänen ahdistuksen kyllä, mutta toisaalta mitä myöhempään hoitoja odottaa, niin samaa tahtia minä vanhenen ja mahdollisuudet pienenee ja kun ei ole varmaa palautuuko hedelmällisyys koskaan. Minuunkin tarttuu tämä ahdistus… tänään sitten keksi ettei aio käydä HIV verikokeessa mikä oli määrätty 1kk ennen koska ei hänellä sitä ole… itkuisena olen koittanut selittää että ei lääkärit sitä tiedä että sitä varten se pitää testata mutta jääräpää on. Onneksi saatiin ensi viikolle lääkärille soittoaika, jospa se saisi miehen vähän rauhoittumaan.
Ollaan niin kauan haaveiltu lapsesta ja nyt kun unelman saavuttaminen lähestyy niin kotona vallitsee vain ahdistunut tunnelma ja oon alkanut pelätä mitä jos mies peruu kaikentoki en ketään ole pakottamassa mihinkään, mutta toivoisin että peruisi nyt jos on peruakseen eikä vasta sitten kun olen itseäni piikittänyt..
En oikein tiedä mitä tällä kirjoituksella hain, ehkä piti vain oksentaa tämä kaikki ulos
Ja pieni oman navan katsaus: vessapaperiin jäi sellainen punainen tiplu verta. Aiemmin on ollut vain yksi ruskea tippa heti siirron jälkeen. Nuljuaa jokin myös tuolla alavatsalla, ei kipeästi mutta... Nyt jännittää ihan toden teolla!!!
Onneks ei oo kauheesti hommia siinä, niin ei kukaan kärsi töissä. 
Toivotaan hyviä tuloksia! 
Näin pitkälle ei olla näinä vuosina päästyään, vaikka vielähän sieltä voidaan soittaa ja perua taas.. 
Mä niin haluaisin toivoa, että siellä olis ainakin kolme ellei neljä kypsää munaa. Neljä follia ainakin ultrassa näkyi. Yksi huippuyksilö riittää, mutta olisihan se kiva, jos niitä olis kolme! Ja sit kun ne jaksais blastoiksi.
kyllä sen todennäkösyyksien mukaan pitää jollekin osua.
oli siis aivan kauhea kokemus tuo tutkimus, olivat päättäneet tehdä siitä vielä jonkun oppimistilanteen niin siellä oli lääkärin ja hoitajan lisäksi lääkäriopiskelija joka teki sen tutkimuksen ja joku tosi nuori harjottelijatyttö katsomassa. Edellisenä päivänä alkoi jännittää ja koko eilisen päivän olin ihan paniikissa ja kun näin ne neljä ihmistä siellä huoneessa meinasin lähtee pois 
paikat oli auki. Tuo tutkimus oli siis vapaaehtoinen, haluttiin vaan varmuus että onhan mulla kaikki ok jos joskus tulevaisuudessa miehen siittiöntuotanto vaikka palautuis niin on mahdollisuus luomuraskauteen. No ainaki oli varmaan viihdyttävä käynti, pahoittelinki loppuun omaa draamailua ja siinä kohti jo kaikkia nauratti 
oon kyllä täältä palstalta niitäkin jo lukenut ja muualta netistä