IVF/ICSI-HOIDOT 2022

[Kanna]

Mites meidän piinailukerholla menee?

Täällä sorruttiin jo ekaan testiin, joka oli luonnollisesti nega niin kuin odotettavissa tässä vaiheessa on.

Täällä dpo11 ja nega. ihme olisi, jos tuosta vielä muuttuu.

 

[Kumma]

Täällä dpo11 ja nega. ihme olisi, jos tuosta vielä muuttuu.

Voi se kyllä vielä muuttua, mutta ymmärrän että alkaa jo epäilyttää. Tsemppiä

Mikä suunnitelma teillä on seuraavaksi, jos kuitenkaan ei muutu? Taisit kyllä sanoa, että kyytiläinen on teidän vika alkio.

Step by step, kolmesta munasolusta kolme hedelmöittyi Nyt vaan toivotaan parasta jatkoa perjantain tuoresiirtoon asti ja siitä pakastukseenkin Tänään sitten alkaa Terolut kiinnityksen tukemiseen..hui Kuinkas muiden matkat edistyy? Tämä kokemusten vaihto helpottaa ahdistusta ja epätietoisuutta ihanasti

Oi ihanaa! Menestystä kaikille kolmelle

 

[Kanna]

Voi se kyllä vielä muuttua, mutta ymmärrän että alkaa jo epäilyttää. Tsemppiä

Mikä suunnitelma teillä on seuraavaksi, jos kuitenkaan ei muutu? Taisit kyllä sanoa, että kyytiläinen on teidän vika alkio.


Oi ihanaa! Menestystä kaikille kolmelle

Tässä tuli tämmöinen plot twist ehkä nyt kuitenkin. Mutta ehkä nyt sitten kuitenkin mennään ivf-jonoon ja mietitään tässä syksy ja talvi, että mennäänkö sinne vai ei. ihminen menee kyllä ihan hulluksi ja sellaiseksi näissä hommissa. Onko sulla mitään oloja tai tuntemuksia vielä? Milloin viimeksi sait plussan testiin?

 

[Kumma]

Tässä tuli tämmöinen plot twist ehkä nyt kuitenkin. Mutta ei ehkä nyt sitten kuitenkin mennään ivf-jonoon ja mietitään tässä syksy ja talvi, että mennäänkö sinne vai ei. ihminen menee kyllä ihan hulluksi ja sellaiseksi näissä hommissa. Onko sulla mitään oloja tai tuntemuksia vielä? Milloin viimeksi sait plussan testiin?

Jonottamalla ei tosiaan mitään häviä ja saa rauhassa miettimisaikaa. Näissä hommissa todellakin menee pää sekaisin. Mulla oli ennen siirtojen alkua hyvin päinvastainen optimismin taso ku sulla ja aattelin et hoidetaas nää kaks PASia alta pois ni päästään sit taas jonottamaan.

Jotain vatsan nipistelyitä ja jomotteluja on ollu, ja siinä ne oireet mulla oli myös viime raskaudessa ennen kuin vähän myöhemmin aloitin aamuheräilyt. Toisaalta myös viimeksi loppukierrossa tuumiskelin että nää vatsatuntemukset herättäis toiveita, mutta sääli ettei ole olemassa pienintäkään mahdollisuutta, että olisin raskaana. Eli niihin ei kannata luottaa.

Viime raskaudessa sain jonkun merkin testiin haamun 5 päivää blaston siirrosta (dpo10), kun neljäntenä oli vielä nega. Mutta sellanen viiva, jota ei tarvinnu epäillä viivanpaikaksi tuli vasta 9 päivän kohdalla (dpo14), joten aikaa on. Huomenna tulee nyt se 5 päivää siirrosta.

 

[Kanna]

Jonottamalla ei tosiaan mitään häviä ja saa rauhassa miettimisaikaa. Näissä hommissa todellakin menee pää sekaisin. Mulla oli ennen siirtojen alkua hyvin päinvastainen optimismin taso ku sulla ja aattelin et hoidetaas nää kaks PASia alta pois ni päästään sit taas jonottamaan.

Jotain vatsan nipistelyitä ja jomotteluja on ollu, ja siinä ne oireet mulla oli myös viime raskaudessa ennen kuin vähän myöhemmin aloitin aamuheräilyt. Toisaalta myös viimeksi loppukierrossa tuumiskelin että nää vatsatuntemukset herättäis toiveita, mutta sääli ettei ole olemassa pienintäkään mahdollisuutta, että olisin raskaana. Eli niihin ei kannata luottaa.

Viime raskaudessa sain jonkun merkin testiin haamun 5 päivää blaston siirrosta (dpo10), kun neljäntenä oli vielä nega. Mutta sellanen viiva, jota ei tarvinnu epäillä viivanpaikaksi tuli vasta 9 päivän kohdalla (dpo14), joten aikaa on. Huomenna tulee nyt se 5 päivää siirrosta.

Pidetään peukkuja, että pessimisti saa pettyä ja tulos olisikin positiivinen teillä!

Minulla oli viime raskaudessa myös ekoja merkkejä tuo aamuheräily. Nyt nukuttaa todella hyvin aamun asti.

 

[Vapsu]

Heippa kaikille, minäkin hyppään mukaan keskusteluun.

Seuraavasta kierrosta alkaisi lyhyen kaavan ICSI hoito. Olen 33-vuotias, lapsettomuus miehestä johtuvaa. Olen toki vielä menossa itse aukiolotutkimukseen vaikka se ei olisi pakollinen enää tässä vaiheessa, mutta haluan tietää.

Jos on ollut pakastettuja siittiöitä mitä käytetään hoidoissa, montako olkea niitä on kulunut per hoito? Meillä on rajallinen määrä käytössä ja se luo omat paineensa tähän projektiin… huonosti netistä löytyy tietoa tähän ja lääkäriäkään ei tavoita ennen syyskuuta joten siksi ajattelin täältä kysellä jos jollain olisi jotain tietoa asiasta.

 

[Taikurinviitta]

Mites meidän piinailukerholla menee?

Todella hitaalta kyllä tuntuu piinapäivät ite en oo viel testiä tehnyt. Mulla on edelleen vähän turvonnut olo ja munasarjat tärähdys arat, vähän samanlaiset tuntemukset kuin ennen punktioo (ei kyl onneks ihan niin paha) ja myös ihan pientä tiputteluvuotoa, et ei oikein osaa sanoa johtuuko siirrosta vai lähestyvistä menkoista

 

[Taikurinviitta]

Onpa kiva kuulla Nimahy! täältä saa kyllä paljon vertaistukea, mikä on ihan mahtavaa

 

[Kauramuro]

Noniin, lääkäri soitti tänään. Eipä sinne pakkaseen saatu kuin yksi alkio tällä kertaa. Eli huonompi tulos kuin kertaakaan aiemmin. Ihan uskomatonta, oli kuulemma biologitkin olleet ihan ihmeissään moisesta. Mutta eihän näille syitä löydy tai tiedetä..

Nyt sitten vaan kaikki toivo tähän yhteen. Vuoto mulla alkoi sunnuntaina joten zumenonit olen jo aloittanut ja pas olisi sitten varmaan muutaman viikon päästä, jos kaikki tältä osin sujuu.

Toki meillä on joka kierroksella myös yksi alkio kupsahtanut sulatuksessa joten pelko tästä on myös nyt ihan kammottava, että selviääkö tämä ainokainen siihen siirtoon asti kun sulatuksen aika koittaa...

Jos tämä siirto ei tuo toivottua lopputulosta niin meillä on vielä yksi hoito jäljellä ja sitä varten kuulemma biologeja myöten aikovat istua alas kokoustamaan meidän tilanteesta, että mitä tehdään ensikerralla erilailla. Huhhuh, pettymys on nyt todella kova mutta yritän myös ajatella että onhan se yksi parempi kuin nolla. Mutta rankkaa on, tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin

 

[kurjenmiekka]

Täällä odottelu on hyvin piinaavaa! Luen päivittäin sellaista day-by-day-listaa, että mitä alkiolle tapahtuu tänään... Kivut ja tuntemukset taitaa olla enimmäkseen punktiosta johtuvia, mutta toki hyperfokusoin jokaiseen jomotukseen. Jotenkin on kuitenkin fiilis että siellä se blasto pyörii edelleen. Huomenna pitäisi alkaa kiinnittymisvaihe!

Jaa aamuheräilyt on yksi oire? Oon syönyt melatoniinia nyt kuukausia ja lopettanut aina siirtoon, samoin nyt. Kaksi ekaa yötä nukuin aivan kuin tukki (paremmin kuin melatoniinia syödessä!) mutta nyt heräilen ja on aivan hillitön pissahätä... Mutta oon kyllä vähän huonouninen noin muutenkin... Aina voi toivoa parasta... Ehkä just nyt olis vielä liian aikaista millekään oireille. Yritän aatella että siellä se unikonsiemen vasta tekeytyy.

Muuten, Cyclot vs. Luget -vertailun välietappi: tykkään näistä 300 mg Lugeista enemmän, pysyy paremmin sisällä. Kalvopuikko on helpompi laittaa sisään. Ainoa miinus on tosiaan se, että mulle määrättiin näitä 3 x päivässä, eli iltapäivällä pitää kans kikkailla. Mutta pieni haitta, kun tuun kuitenkin töistä kotiin, missä voi hetken istuakin aloillaan pastilli sisässä.

@Kauramuro ja @Kanna ,

 

[Sandra84]

@Kauramuro Pidän peukkuja! Toivotaan, että alkio on huippu ja jaksaa loppuun asti!

Mulla tänään vuorossa illalla ovitrelle laittaminen ja perjantaita odottelen. Punktio aamulla silloin. Saa nähdä montako alkioo saadaan…

 

[Vapsu]

Huomenta

Onko teillä ollut käytössä mitään keinoja millä voisi edesauttaa hoitojen onnistumista? Esim ne kuuluisat mäkkärin ranut tai granaattiomenamehu? Jätittekö kahvin pois? Olisi kiva kuulla vinkkejä Vaikka ei olisi mitään näyttöä toimiiko, mutta olisi ehkä itsellä helpompi olla sen jälkeen kun olisi kaiken tehnyt mitä pystyy.

Olen tässä viimeisen kuukauden ajan treenannut paljon (hoitojen kohdalla uskon että lopetan, käyn vain kävelyllä), olen syönyt terveellisesti, alkoholi on jäänyt pois jo kauan sitten (toki mietin uskaltaisinko venetsialaisina juoda kaappiin jääneen ananaslonkeron pois ), olen yrittänyt nukkua riittävästi ja olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa ja itsenäisesti parantaa henkistä hyvinvointiani. Kahvi on mun pahe, aamuisin menee tosi monta kuppia. Loppupäivästä en kylläkään juo enää ellen käy jossain esim kaverilla kylässä. Energiajuomat myös pahe, viikonloppuisin juon pari. Varmaan näistäkin pitäisi viimeistään nyt luopua, piikitykset alkaa noin 4 viikon päästä. Ja toinen ”pahe” on työstressi. Se mua jo etukäteen mietityttää saanko pidettyä työhommat pois mielestä hoitojen ajan, teen pitkälti etätyötä joten sen puolesta onnistuu hyvin ottaa kotona rennosti ja työskennellä samalla mutta pitäisi mieli rauhoittaa. Hierojan myös varasin syyskuulle

Kaikki vinkit otetaan vastaan

 

[Liljankukka🌸]

Huomenta

Onko teillä ollut käytössä mitään keinoja millä voisi edesauttaa hoitojen onnistumista? Esim ne kuuluisat mäkkärin ranut tai granaattiomenamehu? Jätittekö kahvin pois? Olisi kiva kuulla vinkkejä Vaikka ei olisi mitään näyttöä toimiiko, mutta olisi ehkä itsellä helpompi olla sen jälkeen kun olisi kaiken tehnyt mitä pystyy.

Olen tässä viimeisen kuukauden ajan treenannut paljon (hoitojen kohdalla uskon että lopetan, käyn vain kävelyllä), olen syönyt terveellisesti, alkoholi on jäänyt pois jo kauan sitten (toki mietin uskaltaisinko venetsialaisina juoda kaappiin jääneen ananaslonkeron pois ), olen yrittänyt nukkua riittävästi ja olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa ja itsenäisesti parantaa henkistä hyvinvointiani. Kahvi on mun pahe, aamuisin menee tosi monta kuppia. Loppupäivästä en kylläkään juo enää ellen käy jossain esim kaverilla kylässä. Energiajuomat myös pahe, viikonloppuisin juon pari. Varmaan näistäkin pitäisi viimeistään nyt luopua, piikitykset alkaa noin 4 viikon päästä. Ja toinen ”pahe” on työstressi. Se mua jo etukäteen mietityttää saanko pidettyä työhommat pois mielestä hoitojen ajan, teen pitkälti etätyötä joten sen puolesta onnistuu hyvin ottaa kotona rennosti ja työskennellä samalla mutta pitäisi mieli rauhoittaa. Hierojan myös varasin syyskuulle

Kaikki vinkit otetaan vastaan

Mä kyselin täällä samaa ennen meidän stimulaatioita ja keräystä. Taisin saada vastaukseksi tuolloin, ettei siinä ajassa (mulla oli kanssa joku muutama viikko aikaa pistosten aloitukseen) enää kauhean radikaaleja muutoksia kannata tehdä. Sinun kohdallasi ehkä kofeiinin määrää vähentäisin ja myös jättäisin kovin raskaan urheilun (mikä lisää kortisolitasoja entisestään, jos työtkin ovat kuormittavia). Nukkuminenkin on plussaa

Sinällään munasolujen laatuun ja määrään vaikuttaa lopulta niin moni tekijä, ikä, pitkän ajan elintavat, amh, afc, yms., että itse ainakin olen pyrkinyt pitämään kiinni vain suht terveellisistä elämäntavoista (ja syön myös herkkuja), join kupin kahvia päivässä enkä kofeiinipitoisia light-juomia (pepsi max yms). Alkoholia en itse käytä. Rajoitin itse myös omasta lähtödiagnoosista johtuen kovaa urheilua. Meillä tuli hyvä tulos näin, syksyllä nähdään miten PAS sujuu

Paljon tsemppiä teidän matkallenne!

 

[Vapsu]

Toivottavasti en kovin pommita tätä täyteen

Mutta kiinnostaisi vielä tietää miten teidän puolisot on mukana tässä?

Meidän taustaa siis miehellä ollut syöpä jonka vuoksi siittiön tuotanto on tällä hetkällä 0, tietoa ei ole palautuuko koskaan. Olkia mies muistelee olevan pakastettuna 4, varmaa tietoa ei olla saatu vielä paljonko niitä on. Odotettiin pitkään syöpähoitojen jälkeen että sai jättää ehkäisyn pois ja alkaa yrittää vauvaa. Tiedostettiin alusta asti että hoitoihin saatetaan joutua. Helmikuussa matka alkoi ja maaliskuussa oli lääkärin ensikäynti jossa saatiin lähete eteenpäin. Nyt mitä lähemmäs hoidot tulee, mies alkanut panikoida. Kävi yksityisellä siemennesteanalyysissa ja tulos oli ei yhtään elävää siittiötä. On todella ahdistunut, surullinen, kiukkuinen. Hän ei haluaisi sittenkään käyttää noita olkia ennen kuin oma siittiöntuotanto palautuu jos hoidot epäonnistuu, tai sanoo että yksi voidaan käyttää, max kaksi mutta loput pitää säästää myöhemmäksi. Haluaa lapsen mutta luonnollisesti. On todella tuulellakäyvä, joinakin päivinä on täysillä mukana ja toisena ei. Ymmärrän hänen ahdistuksen kyllä, mutta toisaalta mitä myöhempään hoitoja odottaa, niin samaa tahtia minä vanhenen ja mahdollisuudet pienenee ja kun ei ole varmaa palautuuko hedelmällisyys koskaan. Minuunkin tarttuu tämä ahdistus… tänään sitten keksi ettei aio käydä HIV verikokeessa mikä oli määrätty 1kk ennen koska ei hänellä sitä ole… itkuisena olen koittanut selittää että ei lääkärit sitä tiedä että sitä varten se pitää testata mutta jääräpää on. Onneksi saatiin ensi viikolle lääkärille soittoaika, jospa se saisi miehen vähän rauhoittumaan.

Ollaan niin kauan haaveiltu lapsesta ja nyt kun unelman saavuttaminen lähestyy niin kotona vallitsee vain ahdistunut tunnelma ja oon alkanut pelätä mitä jos mies peruu kaiken toki en ketään ole pakottamassa mihinkään, mutta toivoisin että peruisi nyt jos on peruakseen eikä vasta sitten kun olen itseäni piikittänyt..

En oikein tiedä mitä tällä kirjoituksella hain, ehkä piti vain oksentaa tämä kaikki ulos

 

[mimo39]

Noniin, lääkäri soitti tänään. Eipä sinne pakkaseen saatu kuin yksi alkio tällä kertaa. Eli huonompi tulos kuin kertaakaan aiemmin. Ihan uskomatonta, oli kuulemma biologitkin olleet ihan ihmeissään moisesta. Mutta eihän näille syitä löydy tai tiedetä..

Nyt sitten vaan kaikki toivo tähän yhteen. Vuoto mulla alkoi sunnuntaina joten zumenonit olen jo aloittanut ja pas olisi sitten varmaan muutaman viikon päästä, jos kaikki tältä osin sujuu.

Toki meillä on joka kierroksella myös yksi alkio kupsahtanut sulatuksessa joten pelko tästä on myös nyt ihan kammottava, että selviääkö tämä ainokainen siihen siirtoon asti kun sulatuksen aika koittaa...

Jos tämä siirto ei tuo toivottua lopputulosta niin meillä on vielä yksi hoito jäljellä ja sitä varten kuulemma biologeja myöten aikovat istua alas kokoustamaan meidän tilanteesta, että mitä tehdään ensikerralla erilailla. Huhhuh, pettymys on nyt todella kova mutta yritän myös ajatella että onhan se yksi parempi kuin nolla. Mutta rankkaa on, tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin

Oon tosi pahoillani teidän puolesta, Kauramuro! Laitan sormet ja varpaat pystyyn tulevan siirron onnistumisen puolesta. Onneksi, jos tarve vaatii, teidän tilanne otetaan vielä tarkempaan käsittelyyn. Mutta toivotaan, että tämä yksi olisi nyt kuitenkin "the one"!

 

[mimo39]

Toivottavasti en kovin pommita tätä täyteen

Mutta kiinnostaisi vielä tietää miten teidän puolisot on mukana tässä?

Meidän taustaa siis miehellä ollut syöpä jonka vuoksi siittiön tuotanto on tällä hetkällä 0, tietoa ei ole palautuuko koskaan. Olkia mies muistelee olevan pakastettuna 4, varmaa tietoa ei olla saatu vielä paljonko niitä on. Odotettiin pitkään syöpähoitojen jälkeen että sai jättää ehkäisyn pois ja alkaa yrittää vauvaa. Tiedostettiin alusta asti että hoitoihin saatetaan joutua. Helmikuussa matka alkoi ja maaliskuussa oli lääkärin ensikäynti jossa saatiin lähete eteenpäin. Nyt mitä lähemmäs hoidot tulee, mies alkanut panikoida. Kävi yksityisellä siemennesteanalyysissa ja tulos oli ei yhtään elävää siittiötä. On todella ahdistunut, surullinen, kiukkuinen. Hän ei haluaisi sittenkään käyttää noita olkia ennen kuin oma siittiöntuotanto palautuu jos hoidot epäonnistuu, tai sanoo että yksi voidaan käyttää, max kaksi mutta loput pitää säästää myöhemmäksi. Haluaa lapsen mutta luonnollisesti. On todella tuulellakäyvä, joinakin päivinä on täysillä mukana ja toisena ei. Ymmärrän hänen ahdistuksen kyllä, mutta toisaalta mitä myöhempään hoitoja odottaa, niin samaa tahtia minä vanhenen ja mahdollisuudet pienenee ja kun ei ole varmaa palautuuko hedelmällisyys koskaan. Minuunkin tarttuu tämä ahdistus… tänään sitten keksi ettei aio käydä HIV verikokeessa mikä oli määrätty 1kk ennen koska ei hänellä sitä ole… itkuisena olen koittanut selittää että ei lääkärit sitä tiedä että sitä varten se pitää testata mutta jääräpää on. Onneksi saatiin ensi viikolle lääkärille soittoaika, jospa se saisi miehen vähän rauhoittumaan.

Ollaan niin kauan haaveiltu lapsesta ja nyt kun unelman saavuttaminen lähestyy niin kotona vallitsee vain ahdistunut tunnelma ja oon alkanut pelätä mitä jos mies peruu kaiken toki en ketään ole pakottamassa mihinkään, mutta toivoisin että peruisi nyt jos on peruakseen eikä vasta sitten kun olen itseäni piikittänyt..

En oikein tiedä mitä tällä kirjoituksella hain, ehkä piti vain oksentaa tämä kaikki ulos

Teidän tilanne kuulostaa tosi raskaalta! Hyvä, että lääkärin soittoaika on tulossa. Minulle tuli sellainen tunne, että olisikohan hyvä pyytää lääkäriltä aikaa ihan lapsettomuuteen erikoistuneelle psykologille? Voisiko miehesi mitenkään suostua mukaan? Voisi auttaa asian läpikäymisessä ja pelkojen kohtaamisessa.

Meillä mies on tässä täysillä mukana nyt. Itse toivoin jo nuorempana, että olisi heittäytynyt tähän projektiin... Nyt sitten ikä painaa.

 

[Kauramuro]

Oon tosi pahoillani teidän puolesta, Kauramuro! Laitan sormet ja varpaat pystyyn tulevan siirron onnistumisen puolesta. Onneksi, jos tarve vaatii, teidän tilanne otetaan vielä tarkempaan käsittelyyn. Mutta toivotaan, että tämä yksi olisi nyt kuitenkin "the one"!

Kiitos paljon! Toivotaan parasta

 

[Kauramuro]

Toivottavasti en kovin pommita tätä täyteen

Mutta kiinnostaisi vielä tietää miten teidän puolisot on mukana tässä?

Meidän taustaa siis miehellä ollut syöpä jonka vuoksi siittiön tuotanto on tällä hetkällä 0, tietoa ei ole palautuuko koskaan. Olkia mies muistelee olevan pakastettuna 4, varmaa tietoa ei olla saatu vielä paljonko niitä on. Odotettiin pitkään syöpähoitojen jälkeen että sai jättää ehkäisyn pois ja alkaa yrittää vauvaa. Tiedostettiin alusta asti että hoitoihin saatetaan joutua. Helmikuussa matka alkoi ja maaliskuussa oli lääkärin ensikäynti jossa saatiin lähete eteenpäin. Nyt mitä lähemmäs hoidot tulee, mies alkanut panikoida. Kävi yksityisellä siemennesteanalyysissa ja tulos oli ei yhtään elävää siittiötä. On todella ahdistunut, surullinen, kiukkuinen. Hän ei haluaisi sittenkään käyttää noita olkia ennen kuin oma siittiöntuotanto palautuu jos hoidot epäonnistuu, tai sanoo että yksi voidaan käyttää, max kaksi mutta loput pitää säästää myöhemmäksi. Haluaa lapsen mutta luonnollisesti. On todella tuulellakäyvä, joinakin päivinä on täysillä mukana ja toisena ei. Ymmärrän hänen ahdistuksen kyllä, mutta toisaalta mitä myöhempään hoitoja odottaa, niin samaa tahtia minä vanhenen ja mahdollisuudet pienenee ja kun ei ole varmaa palautuuko hedelmällisyys koskaan. Minuunkin tarttuu tämä ahdistus… tänään sitten keksi ettei aio käydä HIV verikokeessa mikä oli määrätty 1kk ennen koska ei hänellä sitä ole… itkuisena olen koittanut selittää että ei lääkärit sitä tiedä että sitä varten se pitää testata mutta jääräpää on. Onneksi saatiin ensi viikolle lääkärille soittoaika, jospa se saisi miehen vähän rauhoittumaan.

Ollaan niin kauan haaveiltu lapsesta ja nyt kun unelman saavuttaminen lähestyy niin kotona vallitsee vain ahdistunut tunnelma ja oon alkanut pelätä mitä jos mies peruu kaiken toki en ketään ole pakottamassa mihinkään, mutta toivoisin että peruisi nyt jos on peruakseen eikä vasta sitten kun olen itseäni piikittänyt..

En oikein tiedä mitä tällä kirjoituksella hain, ehkä piti vain oksentaa tämä kaikki ulos

Ensinnäkin tsemppiä kovasti tilanteeseen
Onhan miehesti tietoinen että nuo infektiokokeet otetaan toimenpiteiden takia ja ovat pakolliset jotta punktio ym voidaan tehdä? Ihan normaali protokolla ja kaikki muutkin miehet joutuvat sen verikokeen käymään ottamassa. Se on kuitenkin yksi verikoe vain kaiken tämän muun keskellä. Toivottavasti saat selvyyden hänen ajatuksistaan ja saatte puhuttua asiat läpi pian, todella inhottava tilanne, vaikkakin toki ymmärrettävää hänen ahdistuksensa.

Meillä miehen siittiöissä myös häikkää, tosin se ei ole meidän ainoa ongelma, se nyt on tullut tässä matkan aikana selväksi. Mutta hän on kyllä alusta asti ollut kannustava ja mukana niin hyvin kun on osannut olla, tosin ei tietenkään elä tätä samalla tavalla kuin tässä naisen roolissa tulee elettyä. Hänelle suurimmat pettymykset ovat aina sitten ne negatiiviset raskaustestit tai kemialliset, kun asiat ns. "Konkretisoituu".

 

[mimo39]

Vähän omaa napaa: mulle on nyt kehittynyt lievä hyperi ja olo on aika kurja. Koko ajan etoo, närästää ja maha on pinkeä pallo. Painetta on koko matkalla, ihan tossa rintalastankin alla ja välillä säteilee yläselkään. Kävely onnistuu hitaasti. Koko ajan janottaa, suu on kuiva, mutta juoda ja syödä ei pysty kuin pieniä kulauksia kerrallaan. Pari kolme litraa pitäisi saada menemään päivässä. Pahinta on, että nukkuminen on vaikeaa. Nyt useampi yö mennyt niin, että herään jo parin tunnin unien jälkeen huonoon oloon ja jään valvomaan. Sohvalla pystyasennossa onnistuu vähän paremmin. Eilen soittelin polille ja sanoivat, että voi kestää pari viikkoa... Jos yhtään pahenee, niin sitten päivystykseen. Tuoresiirtoa ei tehty, joten vakavan hyperin riski on kai aika pieni. Ääh.

Ajattelin käydä varmuudeksi terkkarissa vaa'alla, että pystyy itsekin vähän kärryillä, mihin suuntaan tämä on menossa. Kotona ei ole vaakaa. Onkohan turha reissu?

 

[Liljankukka🌸]

Vähän omaa napaa: mulle on nyt kehittynyt lievä hyperi ja olo on aika kurja. Koko ajan etoo, närästää ja maha on pinkeä pallo. Painetta on koko matkalla, ihan tossa rintalastankin alla ja välillä säteilee yläselkään. Kävely onnistuu hitaasti. Koko ajan janottaa, suu on kuiva, mutta juoda ja syödä ei pysty kuin pieniä kulauksia kerrallaan. Pari kolme litraa pitäisi saada menemään päivässä. Pahinta on, että nukkuminen on vaikeaa. Nyt useampi yö mennyt niin, että herään jo parin tunnin unien jälkeen huonoon oloon ja jään valvomaan. Sohvalla pystyasennossa onnistuu vähän paremmin. Eilen soittelin polille ja sanoivat, että voi kestää pari viikkoa... Jos yhtään pahenee, niin sitten päivystykseen. Tuoresiirtoa ei tehty, joten vakavan hyperin riski on kai aika pieni. Ääh.

Ajattelin käydä varmuudeksi terkkarissa vaa'alla, että pystyy itsekin vähän kärryillä, mihin suuntaan tämä on menossa. Kotona ei ole vaakaa. Onkohan turha reissu?

Mullahan oli kanssa lievä hyper kesäkuussa ja oli kyllä kamalaa. Mä kävin vielä naistentautien päivystyksessä viikko punktion jälkeen, kun turvotus vaan jatkui ja jatkui. Aamulla tuntui oikein kuinka se neste levisi yön aikana juuri rintalastan alle ja nukkuminen oli kivuliasta. Päivisin oireet taas pystyasennossa helpottivat, kun vatsaontelon neste painui alas päin. Suosittelen kävelyä hitaasti ja tärähtelyä minimoiden, ettei jää sohvan pohjalle (näin neuvottiin myös klinikalla). Urheilujuomaa kannattaa juoda, ei pelkkää vettä. Ja suolaista ruokaa (söin itse sipsejä ja mikä nyt vaan meni alas). Burana 600 mg 1x3 kipuihin.
Mulla munasarjojen kipuilu ja nipistely kesti n. 1 kk. Juoksu ja tärähdykset tosiaan tuntuivat heinäkuussa vasta normaaleilta.

Ja kannattaa seurailla tilannetta ja painoa, ettei ainakaan enää lähde nousemaan tässä vaiheessa.
Matalalla kynnyksellä yhteys päivystykseen tarvittaessa!

Kaikki sympatiat ja tsempit sinne