Elli_ meillä on piinailut melkein lähes samassa, sillä minä sain 3-päiväisen keskiviikkona kyytiin. Minulla on jälleen tukilääkityksenä terolut josta saan päänsärkyä ja pahoinvointia mukavana pienenä sivuoireena - kuin jatkuva pieni krapula. Mikä tukilääke sinulla?
Kiitos teille kaikille jälleen lämpimistä viesteistä ja ajatuksista. Kuluneet pari viikkoa on mennyt yllättävän syvissä vesissä ja tuntuu että vähän asia jos toinenkin on mennyt pieleen. Ilmoittauduin kuitenkin heti uuteen siirtoon, sillä seuraava mahdollisuus olisi vasta elokuussa. Puolisoni vähän epäili minun jaksamista ja oikeassa oli - alkionsiirron jälkeen tuli kyyneleet kun en suorilta saanut unilääkkeitä lääkäriltä, olin jotenkin odottanut että saisin ne aika helposti kun nyt on unet ollut aika kateissa.
Tämän viikon maanantaina, kolme päivää ennen alkionsiirtoa, kävin ottamassa viimeisen HCG:n. Odotin ja odotin tuloksia, neuvolassa kytättiin niitä kuin kuuta nousevaa koska siirto oli keskiviikkona. Tuloksia ei kuulunut näkynyt ja ti-iltapäivänä labra soitti että lähetti on UNOHTANUT laukun lämpimään ja se on juuri jostain löytynyt. Jouduin juosta sata lasissa uuteen kokeeseen, mulla oli tärkeä kokous alle puoli tuntia siitä soitosta. Ei kun mekko pois päältä, uutta koetta ja onneksi tulos ehti ennen keskiviikon siirtoa tulla ja oli riittävän matala. Pientä lisästressiä saa tällainen aikaan kyllä kun muutenkin on tasot korkealla.
Tanssiminen on ollut hyvää ”terapiaa”, mutta töissä järkyttävä kiire ja pitkät päivät yhdistettyinä rankalla treenillä ei ole tainnut varsinaisesti auttaa univaikeuksiin. Toivon, että saan ensi viikolla ajan työterveyden kautta johonkin terapiaan.
Siirtoa varten oli sulatettu olki, jossa oli kaksi alkiota ja toinen ei valitettavasti selvinnyt viljelystä takaisin pakkaseen. Onneksi vielä muutama pakkasesta löytyy niin tästäkin nyt selvitään…
Supervinkki on tuo ”sekoilla ihan rauhassa” - sitähän tämä on enemmän tai vähemmän varmasti meillä kaikilla. Aina on joku tilanne päällä.
Yllättävän vähän tässä olen piinaillut, viimeksi kun siirtoon menin tuntui,että nyt mun kroppa on levännyt ja valmis raskauteen - nyt en osaa oikein ajatella koko asiaa kun olen kokonaisuudessaan niin väsynyt.
Uskon kuitenkin että tässä IVF matkan aikana on niitä parempia ja huonompia hetkiä ja helppoa tämä ei ole kenellekään.
Nythän tässä on enää alle viikko jaksettava ennen testiä ja sitten tiedän, että jos raskaus ei taaskaan alkanut, saan koko p*skasta reilun kuukauden loman ja aion unohtaa koko roskan ainakin koko heinäkuuksi: nauttia kesästä ja auringosta ilman lääkkeitä, piikkejä, hormoneja, pahoinvointia, ovulaatiotestejä ja purkkiin pissaamista ties mistä syystä milloinkin.
Onneksi uskalsin liittyä mukaan.
Mulla jo monen siirron ja muutaman hoitovuoden jälkeen kehittyi sellainen olo, että en enää oikein koko aikaa edes piinaillut. Lähinnä olin ainakin siirron jälkeen hyvin onnellinen, koska todeistettavasti minun sisällä oli elävä jälkeläinen 
Sunnuntaina vielä gonapeptyli ihoon. 