Hei!
Olen kahlannut läpi näitä ketjuja vuosien takaa, huhhuh. Hieman pelottaa ja jännittää tuleva, mutta keskustelut toivat myös toivon kipinää.
Meidän tilanne on se, että aloitettiin esikoisen yritys n. vuosi sitten. Tulinkin nopeasti muutaman kk jälkeen raskaaksi, mutta se päättyi alkuvuonna lääkkeelliseen tyhjennykseen, kun varhaisultrassa todettiin tuulimunaksi. Tämän jälkeen uutta raskautta ei ole alkanut, ja halusin käydä tutkimuksissa mielenrauhan vuoksi. Täysin puskista tuli sitten tieto, että meillä ei pitäisi olla miehen vuoksi mahdollista raskautua luomusti. Lääkäri oli todella ihmeissään tuulimunasta. Lisätutkimusten jälkeen suuntaamme todennäköisesti suoraan ICSI-hoitoon toivon mukaan syyskuussa.
Tässä diagnoosissa oli hieman sulattelemista alkuun, mutta alan olla myös toiveikas hoitojen suhteen. Minussa ei pitäisi olla "vikaa", olen nuori, ovuloin ja AMH on hyvä. Kiertoni on kylläkin hieman sekoillut tuulimunan tyhjennyksen jälkeen, eikä ole täysin palautunut vieläkään.
Odotan toisaalta jo innolla hoitoja, mutta samaan aikaan kauhulla! Pelkään piikkejä ja ajatus itsensä piikittämisestä saati punktiosta saa jo stressaantumaan. Lähipiirissä olen seurannut hoitoja vierestä, joten sillä tavalla tuttua, mitä on tulossa. Luin myös täältä hyviä kokemuksia punktiosta, joten se sai ainakin hetkeksi rauhoittumaan.