IVF/ICSI-HOIDOT 2022
- Ketjun aloittaja CherryRed
- Aloituspäivämäärä
Minä sain tänään kyytiin 3 päiväisen alkion. Olen kaikkialta ymmärtänyt, että normaalia elämää saa jatkaa ja että ei se alkio sieltä humpsahda pois, mutta kun tämä tuli puheeksi siellä niin meinasivat että joo, normaalia elämää, mutta nyt pari päivää pitää treenata ilman pomppimista (ei onnistu minulta) eli ei mitään pomppivaa tai nopeaa tanssia, hitaita saa tanssia (mun laji on nopea/pomppiva). Olin aika ymmällään, että viedäänkö multa tässä PAS vaiheessa vielä tämäkin kun IVF oli jo niin rankka turvotuksineen ja tanssikieltoineen, olin niin odottanut että saisin tehdä nyt sitä mikä vie ajatukset muualle.
Tietysti tajuan että järkevää se on himmailla ettei se sieltä tipahda kun kerran se vaara on, mutta aiemmin olin ymmärtänyt että sitä vaaraa ei ole ja normaali elämää voi viettää. Tulipa tässä sit selville sekin että mun 4-6h treenit viikonloppuisin ei ole normaalia elämää mitä kuvittelin
Nyt sitten ollaan viettämättä normaalia viikonloppua ja elämää ja otetaan rauhassa ja kävellään rauhassa ja ei pompotella kohtua ilma-akrossa eikä maassa, ja odotellaan jatkuuko sama himmailu parin viikon kuluttuakin.
Samalla mietityttää kun raskauden aikanakinhan aina sanotaan et jatkaa liikuntaa niin onko se sittenkään niin vai pitääkö sittenkin alkaa harrastaan kävelylenkkejä liikunnaksi…. Toki sen ymmärrän et ilma-akti ei ole ok raskaana.
Anteeksi mun pitkä sekava ajatuksen virta - oon tässä nyt tunnin himmaillut sohvalla sinä aikana kun normaalisti olisin treenaamassa ja kyllästyttää jo nyt. Toivon niin että tämä koko käsittämättömän pitkä show kannattaa!
Kaikkeni teen ja enemmän, nyt sitten höllätään vaikka väkisin!
Jännittävää, toivotaan että siirto onnistuu!
Mä harrastan samankuuloisia lajeja ja tunnistan ihan ton fiiliksen kun tanssi on elämä 
Tuntuu että lääkärit ja läheiset suhtautu noihin tanssikieltoihin niin että "sehän on vaan pari viikkoa" eikä ymmärtäny sen merkitystä mulle etenki rankkoina aikoina. Mutta mulle ei kyllä ole sanottu mitään siitä että ei olis saanu siirtojen jälkeen tanssia. Esikoisen siirron jälkeen olin kolmantena päivänä tanssimassa pari tuntia, nyt tokan kohdalla oli juuri taas rajoitukset kiristyneet ja tunnit peruttu niin en ollut. Mulla oli kyllä itellä sellainen olo että halusin ottaa pari päivää iisisti mutta sen jälkeen ajattelin että vilkastunut verenkierto kohdussa vois auttaa asiaa. Ihan mutulla siis
mutta noudata tietty niitä ohjeita mitä sait. Mutta siis vertaistukea tolle että se on rankkaa kun joutuu rajoittamaan sitä omaa lajia mistä saisi ne henkiset voimat jaksaa ja ajatukset muualle. Mulle se oli myös kova paikka icsin aikoihin.
Sisältövaroitus, kerron raskauteen liittyviä asioita eli hyppää yli jos tuntuu liialta
Ajattelin myös kertoa että kannattaa myös varautua siihen että raskauden aikana ne lajit ei ehkä vaan enää myöskään tunnu hyvältä jossain vaiheessa vaikka muuten saiskin jatkaa. Mä jouduin viimeksi lopettamaan tietyt ton tyyppiset tyylilajit jo reippaasti ennen puolta väliä. Sitten taas toisaalta kävely oli hidasta ja kömpelöä mutta muita (ihan reippaita) tanssilajeja tanssin ihan loppuun asti. Eli voi mennä ihan miten vaan ja mullakin tähän mennessä eri lailla näissä kahdessa raskaudessa.
Tsemppiä piinapäiviin ja muillekin tsemppiä!
Cha-cha
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos vertaistuesta, kuulostaa siltä, että ymmärrät jaat kanssani saman intohimon täysin.Jännittävää, toivotaan että siirto onnistuu!
Mutta mulle ei kyllä ole sanottu mitään siitä että ei olis saanu siirtojen jälkeen tanssia. Esikoisen siirron jälkeen olin kolmantena päivänä tanssimassa pari tuntia, nyt tokan kohdalla oli juuri taas rajoitukset kiristyneet ja tunnit peruttu niin en ollut. Mulla oli kyllä itellä sellainen olo että halusin ottaa pari päivää iisisti mutta sen jälkeen ajattelin että vilkastunut verenkierto kohdussa vois auttaa asiaa. Ihan mutulla siis
Mutta siis vertaistukea tolle että se on rankkaa kun joutuu rajoittamaan sitä omaa lajia mistä saisi ne henkiset voimat jaksaa ja ajatukset muualle. Mulle se oli myös kova paikka icsin aikoihin.
Sisältövaroitus, kerron raskauteen liittyviä asioita eli hyppää yli jos tuntuu liialta
Ajattelin myös kertoa että kannattaa myös varautua siihen että raskauden aikana ne lajit ei ehkä vaan enää myöskään tunnu hyvältä jossain vaiheessa vaikka muuten saiskin jatkaa. Mä jouduin viimeksi lopettamaan tietyt ton tyyppiset tyylilajit jo reippaasti ennen puolta väliä. Sitten taas toisaalta kävely oli hidasta ja kömpelöä mutta muita (ihan reippaita) tanssilajeja tanssin ihan loppuun asti. Eli voi mennä ihan miten vaan ja mullakin tähän mennessä eri lailla näissä kahdessa raskaudessa.
Tsemppiä piinapäiviin ja muillekin tsemppiä!
Minä ajattelisin nyt, että tämän viikonlopun otan rauhassa ja ensi viikonloppuna mahdollisesti jatkan harjoituksia.Jotenkin uskoisin että jos vihdoin raskaus alkaa sille kaikelle ololle on jokin henkinen määräpäivä - nyt määräpäivää ei ole, aina alkaa jokin uusi rasittava vaihe, jonka hyödyistä ei voi takuuta antaa. Onnekseni osa näistä mun vaiheista on myös ajoittunut sellaisiin kohtiin, missä muutenkin kaikki ollut suljettu, se on vähän helpottanut.
Eilinen päivä ja ilta olikin jännää vihlontaa kohdussa joten oli varmasti viisasta olla menemättä. Tänään on perus Terolut-olot päänsärkyineen. Tätä vihlontaa en toki voinut etukäteen tietää ja mahdolliseen seuraavaan siirtoon osaan varautua jo etukäteen järjestämällä lepoa siirron jälkeen, ja huolehtia että treenaa tai tanssii hyvin ennen siirtoa niin ei sitten harmita hukkaan menevät päivät.
Henkisestä hyvinvoinnista on tärkeää pitää huolta - mikä se tapa kenellekin on. Jollekin on varmaan hyvä maata ja katsoa leffoja ja palautua siten, mutta minä en pysty energioissani katsomaan yhtä leffaa alusta loppuun. Tätä on monen vaikea ymmärtää. Tanssi on minulle sitä parasta terapiaa ja auttaa jaksamaan tätä henkistä puolta.
Ite en niinkään osaa samaistua tuohon liikuntapuoleen, mutta tuosta henkisestä hyvinvoinnista..Kiitos vertaistuesta, kuulostaa siltä, että ymmärrät jaat kanssani saman intohimon täysin.
Jotenkin uskoisin että jos vihdoin raskaus alkaa sille kaikelle ololle on jokin henkinen määräpäivä - nyt määräpäivää ei ole, aina alkaa jokin uusi rasittava vaihe, jonka hyödyistä ei voi takuuta antaa. Onnekseni osa näistä mun vaiheista on myös ajoittunut sellaisiin kohtiin, missä muutenkin kaikki ollut suljettu, se on vähän helpottanut.
Eilinen päivä ja ilta olikin jännää vihlontaa kohdussa joten oli varmasti viisasta olla menemättä. Tänään on perus Terolut-olot päänsärkyineen. Tätä vihlontaa en toki voinut etukäteen tietää ja mahdolliseen seuraavaan siirtoon osaan varautua jo etukäteen järjestämällä lepoa siirron jälkeen, ja huolehtia että treenaa tai tanssii hyvin ennen siirtoa niin ei sitten harmita hukkaan menevät päivät.
Henkisestä hyvinvoinnista on tärkeää pitää huolta - mikä se tapa kenellekin on. Jollekin on varmaan hyvä maata ja katsoa leffoja ja palautua siten, mutta minä en pysty energioissani katsomaan yhtä leffaa alusta loppuun. Tätä on monen vaikea ymmärtää. Tanssi on minulle sitä parasta terapiaa ja auttaa jaksamaan tätä henkistä puolta.
Mun ensviikon punktiopäivä sattui niin huonolle päivälle kun vaan olla ja voi, ja siinä oli kauan odotettu tapahtuma. No nyt totta kai punktio menee edelle. Mutta harmittaa kyllä kovasti tämä toinen peruuntunut juttu. Sitä vain miettii, kuinka muu elämä menee "tauolla" tässä hoitojen aikana. Mitään ei voi ikinä suunnitella, kun ei tiedä mille päivälle sattuu uä tms. Oma lapsi on minulle se kaikkein tärkein asia, mutta on tämä karua, jos toivottua lopputulemaa ei ikinä saa..
Hahahahaaa, ilma-akro vaihtoi sanamuotoa ilma-aktiksi. Ehkä jälkimmäinen on Ok raskauden aikanakin, kukapa näistä tietää
Terveisin sekavia höpisevä energinen mutta silti parhaalla tavalla kyytiläisestä huolehtiva cha-cha
Mulle on kyllä vain sanottu, että normaalia elämää ja nimenomaan, että ei se sieltä pois putoa ja olen läpi hoitojen liikkunut normaalisti ja treenannut kovastikin ja jopa hyppinyt. Hyppykielto voisi enemmän liittyä punktion jälkeiseen aikaan, että munasarjat ei kierähdä ympäri, mutta en kyllä usko poisputoamisen olevan mahdollista.
Ite en niinkään osaa samaistua tuohon liikuntapuoleen, mutta tuosta henkisestä hyvinvoinnista..
Mun ensviikon punktiopäivä sattui niin huonolle päivälle kun vaan olla ja voi, ja siinä oli kauan odotettu tapahtuma. No nyt totta kai punktio menee edelle. Mutta harmittaa kyllä kovasti tämä toinen peruuntunut juttu. Sitä vain miettii, kuinka muu elämä menee "tauolla" tässä hoitojen aikana. Mitään ei voi ikinä suunnitella, kun ei tiedä mille päivälle sattuu uä tms. Oma lapsi on minulle se kaikkein tärkein asia, mutta on tämä karua, jos toivottua lopputulemaa ei ikinä saa..
Näin se vaan tuppaa olemaan, että muu elämä on vähän niinkuin pausella. Varsinkin kun pandemian alussa ei ollut rokotteita niin mitään ei pystynyt suunnittelemaan tai tekemään ettei vaan saa koronaa. Kun silloin ei ollut tarpeeksi tietoa koko taudista, niin klinikat laittoi karenssiajan hoidoille, jos saa koronan, eli hoidot olisi menneet automaattisesti pariksi kuukaudeksi tauolle, ihan sama, vaikka olisi jonottanut suunnilleen punktioon
Tää on rankkaa, mutta on kyllä helpompaa, jos pystyy säilyttämään jonkunlaista normaliteettia elämässä, koska osalla meistä tämä matka voi kestää vuosia ennen haluttua tulosta. Eli siihen muuhun elämään kannattaa kiinnittää huomiota, että tekee jotain kivaakin yhdessä 
Tsemppiä kovasti punktioon!
Lipsu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ihanaa että täällä on ollut onnistumisia, ja pahoittelut heille joilla siirrot eivät ole tuottaneet tulosta! nyt en nimimerkkiä muista, mutta kiitos sinulle joka kerroit kattavasti pitkän taipaleesi hoitojen parissa ja lopulta onnistuneesta raskaudesta! Toi hieman uutta toivoa omaan polkuun.
Minulla nyt menossa 2. Ivf:n stimulaatio. Tänään kolmas päivä Menopurin pistelyä ja ensviikolla Fyremadel lisäksi jarruna. Nyt jo tuntemuksia alavatsalla. Johtunee siitä, että viimeksi vuosi sitten olen ovuloinut kun vuoden ajan tehty lääkkeellisiä pakastealkionsiirtoja, ja taukokierroilla en ovuloi. Sitten kun tulee eloa munasarjoihin niin sen kyllä tuntee! :D Oliko täällä nyt ketään samassa tahdissa minun kanssa hoidoissa? Jännittävä ajatus että parin viikon päästä stimulaatio ja punktio on ohi ja saa taas jännittää alkioiden määrää ja lopulta sitten alkiodiagnostiikan tulosta.
nyt en nimimerkkiä muista, mutta kiitos sinulle joka kerroit kattavasti pitkän taipaleesi hoitojen parissa ja lopulta onnistuneesta raskaudesta! Toi hieman uutta toivoa omaan polkuun.Minulla nyt menossa 2. Ivf:n stimulaatio. Tänään kolmas päivä Menopurin pistelyä ja ensviikolla Fyremadel lisäksi jarruna. Nyt jo tuntemuksia alavatsalla. Johtunee siitä, että viimeksi vuosi sitten olen ovuloinut kun vuoden ajan tehty lääkkeellisiä pakastealkionsiirtoja, ja taukokierroilla en ovuloi. Sitten kun tulee eloa munasarjoihin niin sen kyllä tuntee! :D Oliko täällä nyt ketään samassa tahdissa minun kanssa hoidoissa? Jännittävä ajatus että parin viikon päästä stimulaatio ja punktio on ohi ja saa taas jännittää alkioiden määrää ja lopulta sitten alkiodiagnostiikan tulosta.
Meidän elämä meni pauselle jo ennen koronaa (koska vauvalla oli hengitysvaikeuksia) ja jatkuu edelleen. Ei voi edes kuvitella altistavansa lapsia koronalle, kun "terveenäkin" on ollut hengitysongelmia. Eli pausetus jatkuu, vaikka saisi lapsenkin, mutta mitäpä ei lapsen hyvinvoinnin vuoksi tekisi.Näin se vaan tuppaa olemaan, että muu elämä on vähän niinkuin pausella. Varsinkin kun pandemian alussa ei ollut rokotteita niin mitään ei pystynyt suunnittelemaan tai tekemään ettei vaan saa koronaa. Kun silloin ei ollut tarpeeksi tietoa koko taudista, niin klinikat laittoi karenssiajan hoidoille, jos saa koronan, eli hoidot olisi menneet automaattisesti pariksi kuukaudeksi tauolle, ihan sama, vaikka olisi jonottanut suunnilleen punktioon
Tsemppiä kovasti punktioon!
Luulia
Jostain jotain jo tietävä
Pahoitteluni Kaunisuni. Toivottavasti pakkaspallerot tuovat toivoa ja lohtua vaikka hyvä on myös antaa itselleen lupa surra ja kerätä voimia.
Minulla nyt menossa 9. piinapäivä. Minulla ei ole muita oireita, kun todella herkkä ja ohut pinna. Käytän cycglogesteja. Tein yhden testin eilen nähdäkseni onko irroituspiikeistä jotain vielä jäljellä eikä ollut. Yritän malttaa vielä viikon odottaa virallista testipäivää mutta oireettomuus pelottaa. Noh ensimmäinen siirto, olisihan se aika suuri onnenpotku. Toisaalta jo siirtoon pääsykin tuntui aika onnekkaalta.
Onko jollain kokemusta oireettomasta kiinnittäytymisestä ja raskauden alkamisesta?
Kannustusviboja kanssapiinailijoille!
Minulla nyt menossa 9. piinapäivä. Minulla ei ole muita oireita, kun todella herkkä ja ohut pinna. Käytän cycglogesteja. Tein yhden testin eilen nähdäkseni onko irroituspiikeistä jotain vielä jäljellä eikä ollut. Yritän malttaa vielä viikon odottaa virallista testipäivää mutta oireettomuus pelottaa. Noh ensimmäinen siirto, olisihan se aika suuri onnenpotku. Toisaalta jo siirtoon pääsykin tuntui aika onnekkaalta.
Onko jollain kokemusta oireettomasta kiinnittäytymisestä ja raskauden alkamisesta?
Kannustusviboja kanssapiinailijoille!
Mulla myös piinapäivät etenee ja käytössä toi cyclogestit. Onko sulla tullu noista cyclogesteistä mitään sivuoireita?
Olen pahoillani
Täällä foorumilla on erikseen Menetyksen kokeneet-osio, jos tuntuu siltä, että haluat jutella keskenmenosta muiden samaa kokeneiden kanssa
Ei tarvitse rämpiä asian kanssa yksin, jos kaipaa juttuseuraa.
On kokemusta! Viidestä siirrosta se siirto millä tulin raskaaksi oli kaikista oireettomin. Raskaustestin tein suutuispäissäni vakuuttuneena että tämäkin oli hukkaan heitetty. Ensimmäinen oire oli rv 5+4 kun oli veristä vuotoa ja kramppeja. Sitä taas ehdin luulla keskenmenoksi. Muutoin niin ei ollut mitään vihlasuja tai nippailuja tai mielialassa mitään eroja mitkä olisi viitannut onnistuneeseen siirtoon. Koko alkuraskaus oli muutenkin melko oireeton ja ilmeni erittäin vähän pahoinvointia tai muuta. Vielä rv11 otin raskaustestin kun olin niin epäuskossa että voiko todellakin olla raskaana kun ei yhtään tunnu siltä.
Epäonnistuneissa siirroissa taas on muun muassa tuoresiirrossa tullut myöhäinen vakava hyperstimulaatio mikä tulee melkein vain jos on tullut raskaaksi. Olin viikon naistenklinikalla ja siellä lääkäritkin hämmästelivät etten ollutkaan raskaana kun päivittäin otettiin Hcg verikokeita muun seurannan ohella.
Eli ei muuta kuin oikein paljon tsemppiä piinailijoille! Vaikka kuinka yrittää tunnustella onko onnistunut siirto vai ei niin vasta hcg verikoe tai raskaustesti riittävän kauan aikaa siirrosta voi antaa vastauksen
T
Toiveitaon
Vieras
Tänään oli punktio ja olipa kokemus.
Oli jonkun verran kivulias sekä jäi pistokohdat vuotamaan koska oli sen verran rakkuloita tyhjennettäväksi.
Mutta mahtavat 23 kypsää munasolua kerättiin
Nyt jännityksellä odotan huomista miten hedelmöittymisen käy
Oli jonkun verran kivulias sekä jäi pistokohdat vuotamaan koska oli sen verran rakkuloita tyhjennettäväksi.
Mutta mahtavat 23 kypsää munasolua kerättiin
Nyt jännityksellä odotan huomista miten hedelmöittymisen käy
Luulia
Jostain jotain jo tietävä
No siis ei kummempia muuta, kun mielialojen heittely ja herkkyys kaikelle=ärtynyt
. Ehkä rinnat olivat muutamana iltana arat. Olen toisaalta tyytyväinen, ettei ole paljon sivuoireita koska tulisi varmaan harhainen olo, kun samaan aikaan olisi että jes ja pahus, kun en tiedä mistä johtuu. Onko sinulla ollut? Mikä päivä sulla onkaan menossa? En itseasiassa ole varma miten nämä piinapäivät tai dpot lasketaan näissä hoidoissa…minulla oli punktio 6.5 ja siirto 9.5.
Oho, aika määrä! Toivottavasti sieltä saadaan nyt kunnon saalis pakkaseenkin!Tänään oli punktio ja olipa kokemus.
Oli jonkun verran kivulias sekä jäi pistokohdat vuotamaan koska oli sen verran rakkuloita tyhjennettäväksi.
Mutta mahtavat 23 kypsää munasolua kerättiin
Nyt jännityksellä odotan huomista miten hedelmöittymisen käy
Mulla on tänään dpo10 eli keskiviikkona tulee viikko siirrosta, viisipäiväinen siirrettiin.No siis ei kummempia muuta, kun mielialojen heittely ja herkkyys kaikelle=ärtynyt
Mulla ois oireita vaikka muille jakaa.
Pahoinvointi, päänsärky, rinnat on välillä kipeet, alavatsa kutisee. Itse oon just toi mainitsemasi vainoharhainen kun niin moni oire täsmää raskauden kanssa, mutta tiiän että ne johtuu tosta cyclogestistä.
Luulia
Jostain jotain jo tietävä
Ai hitsi, no se jossittelu on varmasti painostavaa, kun fyysiset oireet muistuttaa jatkuvasti tilanteesta. Mua tietenkin huolestuttaa koko oireettomuus vaikka pitäisikin olla tyytyväinen. Piinapäivät tosiaan vaikka miten menisi kunkin kohdalla.Mulla on tänään dpo10 eli keskiviikkona tulee viikko siirrosta, viisipäiväinen siirrettiin.
Mulla ois oireita vaikka muille jakaa.
Pahoinvointi, päänsärky, rinnat on välillä kipeet, alavatsa kutisee. Itse oon just toi mainitsemasi vainoharhainen kun niin moni oire täsmää raskauden kanssa, mutta tiiän että ne johtuu tosta cyclogestistä.
Muokattu viimeksi:
Mä täältä sivusta huutelen.
Meillä oli huhtikuussa ihka ensimmäinen pas. Ei niin mitään oireita ja viikko siirrosta (kolme päiväinen alkio) sain hailukan plussan joka sitten vahvistui. Nyt menossa rv8.
Ei tullut kiinnittymisvuotoa eikä mistään muustakaan voinut päätellä että plussa oli tulossa.
Tsemppiä teille ja toivotaan että plussa tulis.
Muokattu viimeksi:
On se kyl aika turhauttavaa
mut näillä kai se on mentävä. Ei tätä nyt onneksi kestä ku tää viikko, sit saa jättää cyclogestit pois, oli se tulos sitten mikä vaan! Tsemppiä piinoille!
Luulia
Jostain jotain jo tietävä
No aika hurja tuo hyperi. Voin vain kuvitella fiiliksiä. Onneksi on tullut hyviä kokemuksia noiden jälkeen
. Ja kiitos, kun jaat kokemuksen, antaa vähän positiivista tunnetta, ettei voi tietää ennen kun tietää…