V
Vauvatoive2022
Vieras
Hei,
Onko kenelläkään kokemusta siemennesteen oksidatiivisen stressin tutkimuksesta? Onko hyötyä?
Onko kenelläkään kokemusta siemennesteen oksidatiivisen stressin tutkimuksesta? Onko hyötyä?
IVF/ICSI-HOIDOT 2022
- Ketjun aloittaja CherryRed
- Aloituspäivämäärä
Minäkin plussasin tänään.Vaikka digiin tulikin eilen 1-2 niin ruskea vuoto vaan jatkuuei oo kipuja, mutta kovin huolestuttaa. Vaikea olla onnellinen nyt kun pelko piinaa.
Nyt on pp 11 ja ihan selvä plussa oli, mutta mulla kans rusehtava vuoto alkoi eilen. 
Tietenkin otan tämän plussan jo yksissään erävoittona, onhan tää ensimmäinen + näiden 12 vuoden aikana, mutta tällä hetkellä pelko on ihan hirveä vaikka tiedostan sen että vuoto saattaa olla ihan harmitonta.Oi, miten ihanaa! 
Ei kannata vielä hätäillä vuodon suhteen. Vuoto on inhottavaa ja ei tietenkään voi varmuudella sanoa tai tietää, mutta vuoto ei välttämättä merkitse mitään ja voi hyvin vuotaa, vaikka olisi onnistunut kiinnittyminen. Itselläni oli rusehtavaa vuotoa alusta asti sekä keskenmenossa että siinä yhdessä onnistuneessa, joka kesti loppuun saakka ja saimme elävän vauva, vaikka välillä aina vuosi. Viimeisemmän kerran vuotoa taisi olla viikolla 25+. Erona oli plussan vahvuus, joka keskenmenossa oli virallisena testipäivänä haalea ja onnistuneessa oli heti vahva virallisena testipäivänä. Lisäksi keskenmenossa oli enemmän kipuja ja vuoto sitten yltyi kirkkaaksi vereksi ja alkio valui itsestään pois viikolla 6. Onnistuneessa en ottanut välissä testejä, joten en tiedä mikä plussan vahvuus olisi ollut aiempina päivinä ennen virallista testipäivää.
Ei kannata vielä hätäillä vuodon suhteen. Vuoto on inhottavaa ja ei tietenkään voi varmuudella sanoa tai tietää, mutta vuoto ei välttämättä merkitse mitään ja voi hyvin vuotaa, vaikka olisi onnistunut kiinnittyminen. Itselläni oli rusehtavaa vuotoa alusta asti sekä keskenmenossa että siinä yhdessä onnistuneessa, joka kesti loppuun saakka ja saimme elävän vauva, vaikka välillä aina vuosi. Viimeisemmän kerran vuotoa taisi olla viikolla 25+. Erona oli plussan vahvuus, joka keskenmenossa oli virallisena testipäivänä haalea ja onnistuneessa oli heti vahva virallisena testipäivänä. Lisäksi keskenmenossa oli enemmän kipuja ja vuoto sitten yltyi kirkkaaksi vereksi ja alkio valui itsestään pois viikolla 6. Onnistuneessa en ottanut välissä testejä, joten en tiedä mikä plussan vahvuus olisi ollut aiempina päivinä ennen virallista testipäivää.
kaunisuni
Satasella mukana keskusteluissa
Tuo on kyllä raastavaa kun vuotaa, eikä voi varmuudella tietää onko kyse onnistuneesta raskaudesta vai alkuvaiheen keskenmenosta. Lohdutuksen sanana mulla vuosi hyytymien ja menkkakramppien kanssa, eikä raskaus silti mennyt kesken, vaan alkio oli tarrannut kiinni. Toki siinä ehdittiin jo keskenmenoa itkeäkin. Yhteensä kolme kertaa jouduin käymään viikon välein verikokeessa, jossa katsottiin, nouseeko raskaushormoni vai lähteekö laskusuuntaan. Oli kyllä piinaavaa aikaa, mutta hyvä jos te muutkin vuotelijat kuitenkin pääsette verikokeeseen!
Tässä tulee ja pahoittelut jo etukäteen todella pitkästä kertomuksesta. 
En tiedä, tuoko tämä meidän hoitohistoriamme jollekin lohtua vai päinvastoin, mutta meillä meni jokainen IVF/ICSI paremmin, mitä enemmän niitä tehtiin. Yleensä ehkä menee toisin päin, en tiedä. JOka tapauksessa jos olisimme kuunnelleet julkisella puolella annettua neuvoa olla hakeutumatta uusiin IVF-hoitoihin, koska mahdollisuutemme ovat niin pienet, olisimme varmasti edelleen ilman lasta. Ymmärrettävää tietenkin on, että psyykkisesti se on raskasta ja siitä syystä on ehkä lopetettava ja rahallisesti myös voi olla mahdotonta mennä yksityiselle, jos julkisella ei enää pääse.
Hoitohistoirastamme sen verran, että yritys aloitettiin keväällä 2016 eli olin silloin juuri täyttämässä 33. Itse olin kuumeillut jo monta vuotta, mutta tuolloin mies suostui alkaa yrittää. Silloin ajattelin, että jes, ehkäisyrengas pois ja ekalla yrityskerralla tulen raskautumaan, koska muut perheessäni ovat aina raskautuneet todella helposti ja minähän raskaudun myös ja SAAN ison perheen. No, toisin kävi ja hoitoihin hakeuduimme jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen syksyllä 2016, kun tuntui, ettei kaikki ole ok, kun kierto oli niin lyhyt ja tiputteli alkoi aina jo DPO 8-9. Tehtiin tutkimuksia eikä mitään vikaa löytynyt paitsi alentunut AMH (silloin 1,3) ja aloitettiin Clomifen-lääkityksellä ja sen jälkeen tehtiin vielä 3 inssiä, jonka jälkeen alkoivat IVF-hoidot. Ne menivät näin:
1. IVF yksityisellä keväällä 2017 (ikä 34). Lyhyt kaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka kuukahtui 4. päivänä. Ei siirtoa.
2. ICSI julkisella HUS keväällä 2018 (ikä 35). Aukiolotutkimus jne. tehtiin. Edelleenkään ei löytynyt syytä selittämättömälle lapsettomuudelle, paitsi tuo madaltunut AMH. Munasolujen laadussa oli kans jokaisella kerralla jotain häikkää tämän jälkeenkin. Tehtiin pitkä hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka siirrettiin 3-päiväisenä. Ei raskautta.
3. ICSI julkisella HUS syksyllä 2018 (ikä 35). Lyhyt hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittyi ja siirto 3-päivöisenä ja spontaani keskenmeno v. 6. Koko ajan vuosi vähän ja oli kipuja ja plussa ei ikinä ollut vahva ja HCG 560 ja vuosi itsestään pois.
Julkisella eivät enää suostuneet ottamaan meitä hoitoon ja muuten tosi hyvien hoitokokemusten jälkeen osui omaan mieleeni melko tyly lääkäri, joka totesi, että meidän ei kannata jatkaa IVF-hoitoja, kun mahdollisuus onnistua on niin pieni ja että kannattaa varautua siihen, että vaihdevuodetkin alkavat ihan pian jne. Olimme ihan kauhuissamme ja itkin joka ilta pitkään ja olin ihan allapäin. Keräilimme ajatuksia pari kuukautta ja päätimme, että mehän jatkamme ja käännämme jokaisen kiven ja teemme 10 ICSI:ä, jos rahat vain saadaan jostain ja sen jälkeen vasta pohdimme, olisikohan aika lopettaa, jos emme onnistu.
Siirryimme siis yksityiselle ja sain suosituksen hyvästä lääkäristä, joka oli aivan ihana ja ensimmäisellä kerralla keväällä 2019 hän sanoi, että sinä olet vielä nuori (36-vuotias tuolloin) ja kysyi, että montako lasta haluatte ja oli ihanan positiivinen ja kannustava, mutta ei tyrkyttänyt mitään ylimääräisiä tutkimuksia jne. Päätimme odottaa syksyyn 2019 ja sillä välin hän määräsi minut syömään Ubikoninia.
4. IVF yksityisellä syksyllä 2019 (ikä 36). Lyhyt kaava ja kaikki lääkitys muutettiin. Suurin muutos oli, että sain munasolujen kypsytyslääkkeeksi Elonva-nimistä lääkettä ja liäksi olin syönyt mainitsemaani Ubikoninia lääkärin määräämänä. Kun ICSI piti tehdä huomattiin, että johtofollikkeli oli kasvanut liian isoksi, joten hän ehdotti, että ei tehdä munasolupunktiota nyt, vaan jatketaan lääkitystä ja tehdään loppukierron munasolupunktio. En tiedä onko muille tehty sellaista? No, se toimi minulla ja yhtäkkiä munasolujen määrä oli aivan toinen kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin oli pari munasolua, joista aina yksi kypsä ja nyt saimme 8 munasolua, joista 6 kypsää. Valitettavasti he eivät tehneet ICSI:ä, vaan jostain syystä nrormi IVF:n ja se ei jostain syystä toimi meillä, kun minun munasoluissa on jotenkin paksu kuori, joita siittiöt eivät läpäise tms. Eli tämä kerta meni hukkaan, mutta saimme jälleen uutta tietoa. Sitä saimme joka IVF-kerralla enemmän.
5. ICSI yksityisellä syksyllä/talvella 2019 (ikä 36). Jälleen lyhyt kaava ja sama lääkitys kuin edellisellä kerralla, mutta alkukierrossa punktio. Taisi olla ennätysmärää rakkuloita ja munasolujakin saatiin 12, joista 8 kypsää. Olimme aivan ihmeissämme ottaen huomioon, että ensimmäinen IVF tehtiin, kun olin 34-vuotias ja nyt olin 36-vuotias. 4 munasolua hedelmöittyi ja kaikille tehtiin pitkä viljely ja kolme kehittyi blastoiksi, mikä jo itsessään oli meille ihme. Tuoresiirto ei toiminut ja vuoto alkoi jo ennen aikojaan.
5. ICSI 1. PAS tehtiin 2/2020. Ennen sitä tehtiin ERA-tutkimus ja joku toinen bakteeri tms. tutkimus. ERA:n perusteella muutettiin hieman siirtoaikaa ja tehtiin tuo 1. PAS. Ei onnistunut.
Sitten tuli korona ja otimme taukoa ja totesimme, että syksyllä 2020 voisimme jälleen aloittaa uuden ICSI-kierroksen ja tehdä mahdollisimman monta putkeen ja toivon mukaan saada mahdollisimman monta blastoa pakkaseen. Minulle tuoresiirto ei toimi, joten en halunnut niitä enää tehtäväksi.
5. ICSI 2. PAS 6/2020. Vaikka minä ajattelin, että miksi tuo kolmas ja viimeinen alkio pärjäisi, kun oli kaikista huonoin, niin lopulta päätimme kuitenkin siirtää tuon viimeisen blaston alta pois, kun syksyllä alkaisi uudet hoidot ja kaikki meni aivan toisin ja otettiin siirtoon lääke kohdun supistusten vähentämiseksi (tractocile, atosiban) ja lisäksi sain suoneen intralipidiä useaan otteeseen ja lisäksi keltarauhashormonilääkkeeksi crinone-nimistä lääkettä ja d-vitamiinin määrä mitattiin ja rauta-arvot ja ferritiini mitattiin. En tiedä, johtuiko siitä, että toivoa ei tuntunut olevan, uudesta lääkityksestä, lähestyvästä kesälomasta, jostain muusta vai pelkästä tuurista, mutta kas kummaa, jostain syystä tuo huonoimmin luokiteltu 6-päiväinen blasto tarrasi kiinni ja vaikka vuotoa oli moneen otteeseen läpi koko raskauden, niin raskaus meni todella hyvin ja 2/2021 meille syntyi mitä ihanin tyttövauva. En ikinä osannut odottaa, että juuri tuo kerta toisi tällaisen lopputuloksen 4 vuotta ensimmäisen IVF-hoidon jälkeen ja 5 vuotta yrityksen aloittamisesta.
En tiedä, tuoko tämä meidän hoitohistoriamme jollekin lohtua vai päinvastoin, mutta meillä meni jokainen IVF/ICSI paremmin, mitä enemmän niitä tehtiin. Yleensä ehkä menee toisin päin, en tiedä. JOka tapauksessa jos olisimme kuunnelleet julkisella puolella annettua neuvoa olla hakeutumatta uusiin IVF-hoitoihin, koska mahdollisuutemme ovat niin pienet, olisimme varmasti edelleen ilman lasta. Ymmärrettävää tietenkin on, että psyykkisesti se on raskasta ja siitä syystä on ehkä lopetettava ja rahallisesti myös voi olla mahdotonta mennä yksityiselle, jos julkisella ei enää pääse.Hoitohistoirastamme sen verran, että yritys aloitettiin keväällä 2016 eli olin silloin juuri täyttämässä 33. Itse olin kuumeillut jo monta vuotta, mutta tuolloin mies suostui alkaa yrittää. Silloin ajattelin, että jes, ehkäisyrengas pois ja ekalla yrityskerralla tulen raskautumaan, koska muut perheessäni ovat aina raskautuneet todella helposti ja minähän raskaudun myös ja SAAN ison perheen. No, toisin kävi ja hoitoihin hakeuduimme jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen syksyllä 2016, kun tuntui, ettei kaikki ole ok, kun kierto oli niin lyhyt ja tiputteli alkoi aina jo DPO 8-9. Tehtiin tutkimuksia eikä mitään vikaa löytynyt paitsi alentunut AMH (silloin 1,3) ja aloitettiin Clomifen-lääkityksellä ja sen jälkeen tehtiin vielä 3 inssiä, jonka jälkeen alkoivat IVF-hoidot. Ne menivät näin:
1. IVF yksityisellä keväällä 2017 (ikä 34). Lyhyt kaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka kuukahtui 4. päivänä. Ei siirtoa.
2. ICSI julkisella HUS keväällä 2018 (ikä 35). Aukiolotutkimus jne. tehtiin. Edelleenkään ei löytynyt syytä selittämättömälle lapsettomuudelle, paitsi tuo madaltunut AMH. Munasolujen laadussa oli kans jokaisella kerralla jotain häikkää tämän jälkeenkin. Tehtiin pitkä hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka siirrettiin 3-päiväisenä. Ei raskautta.
3. ICSI julkisella HUS syksyllä 2018 (ikä 35). Lyhyt hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittyi ja siirto 3-päivöisenä ja spontaani keskenmeno v. 6. Koko ajan vuosi vähän ja oli kipuja ja plussa ei ikinä ollut vahva ja HCG 560 ja vuosi itsestään pois.
Julkisella eivät enää suostuneet ottamaan meitä hoitoon ja muuten tosi hyvien hoitokokemusten jälkeen osui omaan mieleeni melko tyly lääkäri, joka totesi, että meidän ei kannata jatkaa IVF-hoitoja, kun mahdollisuus onnistua on niin pieni ja että kannattaa varautua siihen, että vaihdevuodetkin alkavat ihan pian jne. Olimme ihan kauhuissamme ja itkin joka ilta pitkään ja olin ihan allapäin. Keräilimme ajatuksia pari kuukautta ja päätimme, että mehän jatkamme ja käännämme jokaisen kiven ja teemme 10 ICSI:ä, jos rahat vain saadaan jostain ja sen jälkeen vasta pohdimme, olisikohan aika lopettaa, jos emme onnistu.
Siirryimme siis yksityiselle ja sain suosituksen hyvästä lääkäristä, joka oli aivan ihana ja ensimmäisellä kerralla keväällä 2019 hän sanoi, että sinä olet vielä nuori (36-vuotias tuolloin) ja kysyi, että montako lasta haluatte ja oli ihanan positiivinen ja kannustava, mutta ei tyrkyttänyt mitään ylimääräisiä tutkimuksia jne. Päätimme odottaa syksyyn 2019 ja sillä välin hän määräsi minut syömään Ubikoninia.
4. IVF yksityisellä syksyllä 2019 (ikä 36). Lyhyt kaava ja kaikki lääkitys muutettiin. Suurin muutos oli, että sain munasolujen kypsytyslääkkeeksi Elonva-nimistä lääkettä ja liäksi olin syönyt mainitsemaani Ubikoninia lääkärin määräämänä. Kun ICSI piti tehdä huomattiin, että johtofollikkeli oli kasvanut liian isoksi, joten hän ehdotti, että ei tehdä munasolupunktiota nyt, vaan jatketaan lääkitystä ja tehdään loppukierron munasolupunktio. En tiedä onko muille tehty sellaista? No, se toimi minulla ja yhtäkkiä munasolujen määrä oli aivan toinen kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin oli pari munasolua, joista aina yksi kypsä ja nyt saimme 8 munasolua, joista 6 kypsää. Valitettavasti he eivät tehneet ICSI:ä, vaan jostain syystä nrormi IVF:n ja se ei jostain syystä toimi meillä, kun minun munasoluissa on jotenkin paksu kuori, joita siittiöt eivät läpäise tms. Eli tämä kerta meni hukkaan, mutta saimme jälleen uutta tietoa. Sitä saimme joka IVF-kerralla enemmän.
5. ICSI yksityisellä syksyllä/talvella 2019 (ikä 36). Jälleen lyhyt kaava ja sama lääkitys kuin edellisellä kerralla, mutta alkukierrossa punktio. Taisi olla ennätysmärää rakkuloita ja munasolujakin saatiin 12, joista 8 kypsää. Olimme aivan ihmeissämme ottaen huomioon, että ensimmäinen IVF tehtiin, kun olin 34-vuotias ja nyt olin 36-vuotias. 4 munasolua hedelmöittyi ja kaikille tehtiin pitkä viljely ja kolme kehittyi blastoiksi, mikä jo itsessään oli meille ihme. Tuoresiirto ei toiminut ja vuoto alkoi jo ennen aikojaan.
5. ICSI 1. PAS tehtiin 2/2020. Ennen sitä tehtiin ERA-tutkimus ja joku toinen bakteeri tms. tutkimus. ERA:n perusteella muutettiin hieman siirtoaikaa ja tehtiin tuo 1. PAS. Ei onnistunut.
Sitten tuli korona ja otimme taukoa ja totesimme, että syksyllä 2020 voisimme jälleen aloittaa uuden ICSI-kierroksen ja tehdä mahdollisimman monta putkeen ja toivon mukaan saada mahdollisimman monta blastoa pakkaseen. Minulle tuoresiirto ei toimi, joten en halunnut niitä enää tehtäväksi.
5. ICSI 2. PAS 6/2020. Vaikka minä ajattelin, että miksi tuo kolmas ja viimeinen alkio pärjäisi, kun oli kaikista huonoin, niin lopulta päätimme kuitenkin siirtää tuon viimeisen blaston alta pois, kun syksyllä alkaisi uudet hoidot ja kaikki meni aivan toisin ja otettiin siirtoon lääke kohdun supistusten vähentämiseksi (tractocile, atosiban) ja lisäksi sain suoneen intralipidiä useaan otteeseen ja lisäksi keltarauhashormonilääkkeeksi crinone-nimistä lääkettä ja d-vitamiinin määrä mitattiin ja rauta-arvot ja ferritiini mitattiin. En tiedä, johtuiko siitä, että toivoa ei tuntunut olevan, uudesta lääkityksestä, lähestyvästä kesälomasta, jostain muusta vai pelkästä tuurista, mutta kas kummaa, jostain syystä tuo huonoimmin luokiteltu 6-päiväinen blasto tarrasi kiinni ja vaikka vuotoa oli moneen otteeseen läpi koko raskauden, niin raskaus meni todella hyvin ja 2/2021 meille syntyi mitä ihanin tyttövauva. En ikinä osannut odottaa, että juuri tuo kerta toisi tällaisen lopputuloksen 4 vuotta ensimmäisen IVF-hoidon jälkeen ja 5 vuotta yrityksen aloittamisesta.
Pitkä sepustus tuli, kun on niin paljon purkamatta vuosien varrelta. En harmikseni ole ikinä aiemmin uskaltanut liittyä mihinkään lapsettomuuskeskusteluihin enkä edes helmikuisiin 2021, koska pelkäsin koko ajan, että elävää vauvaa me emme syliimme saa. Toisin onneksi kävi.
Olen aina halunnut monta lasta ja ikää on nyt 39 ja vaikka pienokaisemme on enemmän kuin mistä ikinä olisin voinut unelmoida, tiedän, että jos emme yritä toista lasta, niin tulen aina miettimään asiaa ja varmasti katumaan. Joten nyt pitäisi alkaa hoidot uudestaan ja pelottaa tosi paljon. Ei hoitojen fyysinen puoli, mutta psyykkinen ja että kaikki vanhat epäonnistumisen traumat, tunteet ja ajatukset palaavat, jotka moni varmasti tunnistaa. Kiva siis olla mukana, vaikka tietenkään ei ole kenenkään toiveissa olla mukana juuri lapsettomuussyistä, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.
Olen aina halunnut monta lasta ja ikää on nyt 39 ja vaikka pienokaisemme on enemmän kuin mistä ikinä olisin voinut unelmoida, tiedän, että jos emme yritä toista lasta, niin tulen aina miettimään asiaa ja varmasti katumaan. Joten nyt pitäisi alkaa hoidot uudestaan ja pelottaa tosi paljon. Ei hoitojen fyysinen puoli, mutta psyykkinen ja että kaikki vanhat epäonnistumisen traumat, tunteet ja ajatukset palaavat, jotka moni varmasti tunnistaa. Kiva siis olla mukana, vaikka tietenkään ei ole kenenkään toiveissa olla mukana juuri lapsettomuussyistä, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.
kaunisuni
Satasella mukana keskusteluissa
Ja menkat alkoi kunnolla. Olis ehkä pitänyt malttaa testaamista oikeeseen testipäivään (huomiseen) niin tiputus ei olis ollut niin korkea(?). Saakohan tähän samaan syssyyn nyt alottaa letrot ja yrittää päästä PASiin? Tottakai lääkäri huomenna soittaa mutta onko kokemuksia? Kova hinku olis päästä tietty heti eteenpäin.
Cha-cha
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä tulossa eka PAS! Eilen ultrassa oli selvästi ovia lähellä. Illalla jo sitten vasemmalla puolelle oli kipua ja tänään se hymynaama tuli. Torstaina alkaa Terolut ja perjantaina siirto! Niin mukavaa että päästiin tähän luonnollisesta kierrosta. Nyt vain sitten odottelua.
Kiitos kun kirjotit koko tarinan auki! Kyllä tuosta mulle ainakin tuli tosi positiivinen mieli, että vaikka julkisella heitettäis hanskat naulaan niin vielä on mahdollista onnistua :) hirveen harmi kyllä kuulla, että julkisella ei ole kiinnostusta tuollaisessa tilanteessa kokeilla uusilla lääkkeillä jneTässä tulee ja pahoittelut jo etukäteen todella pitkästä kertomuksesta.
Hoitohistoirastamme sen verran, että yritys aloitettiin keväällä 2016 eli olin silloin juuri täyttämässä 33. Itse olin kuumeillut jo monta vuotta, mutta tuolloin mies suostui alkaa yrittää. Silloin ajattelin, että jes, ehkäisyrengas pois ja ekalla yrityskerralla tulen raskautumaan, koska muut perheessäni ovat aina raskautuneet todella helposti ja minähän raskaudun myös ja SAAN ison perheen. No, toisin kävi ja hoitoihin hakeuduimme jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen syksyllä 2016, kun tuntui, ettei kaikki ole ok, kun kierto oli niin lyhyt ja tiputteli alkoi aina jo DPO 8-9. Tehtiin tutkimuksia eikä mitään vikaa löytynyt paitsi alentunut AMH (silloin 1,3) ja aloitettiin Clomifen-lääkityksellä ja sen jälkeen tehtiin vielä 3 inssiä, jonka jälkeen alkoivat IVF-hoidot. Ne menivät näin:
1. IVF yksityisellä keväällä 2017 (ikä 34). Lyhyt kaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka kuukahtui 4. päivänä. Ei siirtoa.
2. ICSI julkisella HUS keväällä 2018 (ikä 35). Aukiolotutkimus jne. tehtiin. Edelleenkään ei löytynyt syytä selittämättömälle lapsettomuudelle, paitsi tuo madaltunut AMH. Munasolujen laadussa oli kans jokaisella kerralla jotain häikkää tämän jälkeenkin. Tehtiin pitkä hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka siirrettiin 3-päiväisenä. Ei raskautta.
3. ICSI julkisella HUS syksyllä 2018 (ikä 35). Lyhyt hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittyi ja siirto 3-päivöisenä ja spontaani keskenmeno v. 6. Koko ajan vuosi vähän ja oli kipuja ja plussa ei ikinä ollut vahva ja HCG 560 ja vuosi itsestään pois.
Julkisella eivät enää suostuneet ottamaan meitä hoitoon ja muuten tosi hyvien hoitokokemusten jälkeen osui omaan mieleeni melko tyly lääkäri, joka totesi, että meidän ei kannata jatkaa IVF-hoitoja, kun mahdollisuus onnistua on niin pieni ja että kannattaa varautua siihen, että vaihdevuodetkin alkavat ihan pian jne. Olimme ihan kauhuissamme ja itkin joka ilta pitkään ja olin ihan allapäin. Keräilimme ajatuksia pari kuukautta ja päätimme, että mehän jatkamme ja käännämme jokaisen kiven ja teemme 10 ICSI:ä, jos rahat vain saadaan jostain ja sen jälkeen vasta pohdimme, olisikohan aika lopettaa, jos emme onnistu.
Siirryimme siis yksityiselle ja sain suosituksen hyvästä lääkäristä, joka oli aivan ihana ja ensimmäisellä kerralla keväällä 2019 hän sanoi, että sinä olet vielä nuori (36-vuotias tuolloin) ja kysyi, että montako lasta haluatte ja oli ihanan positiivinen ja kannustava, mutta ei tyrkyttänyt mitään ylimääräisiä tutkimuksia jne. Päätimme odottaa syksyyn 2019 ja sillä välin hän määräsi minut syömään Ubikoninia.
4. IVF yksityisellä syksyllä 2019 (ikä 36). Lyhyt kaava ja kaikki lääkitys muutettiin. Suurin muutos oli, että sain munasolujen kypsytyslääkkeeksi Elonva-nimistä lääkettä ja liäksi olin syönyt mainitsemaani Ubikoninia lääkärin määräämänä. Kun ICSI piti tehdä huomattiin, että johtofollikkeli oli kasvanut liian isoksi, joten hän ehdotti, että ei tehdä munasolupunktiota nyt, vaan jatketaan lääkitystä ja tehdään loppukierron munasolupunktio. En tiedä onko muille tehty sellaista? No, se toimi minulla ja yhtäkkiä munasolujen määrä oli aivan toinen kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin oli pari munasolua, joista aina yksi kypsä ja nyt saimme 8 munasolua, joista 6 kypsää. Valitettavasti he eivät tehneet ICSI:ä, vaan jostain syystä nrormi IVF:n ja se ei jostain syystä toimi meillä, kun minun munasoluissa on jotenkin paksu kuori, joita siittiöt eivät läpäise tms. Eli tämä kerta meni hukkaan, mutta saimme jälleen uutta tietoa. Sitä saimme joka IVF-kerralla enemmän.
5. ICSI yksityisellä syksyllä/talvella 2019 (ikä 36). Jälleen lyhyt kaava ja sama lääkitys kuin edellisellä kerralla, mutta alkukierrossa punktio. Taisi olla ennätysmärää rakkuloita ja munasolujakin saatiin 12, joista 8 kypsää. Olimme aivan ihmeissämme ottaen huomioon, että ensimmäinen IVF tehtiin, kun olin 34-vuotias ja nyt olin 36-vuotias. 4 munasolua hedelmöittyi ja kaikille tehtiin pitkä viljely ja kolme kehittyi blastoiksi, mikä jo itsessään oli meille ihme. Tuoresiirto ei toiminut ja vuoto alkoi jo ennen aikojaan.
5. ICSI 1. PAS tehtiin 2/2020. Ennen sitä tehtiin ERA-tutkimus ja joku toinen bakteeri tms. tutkimus. ERA:n perusteella muutettiin hieman siirtoaikaa ja tehtiin tuo 1. PAS. Ei onnistunut.
Sitten tuli korona ja otimme taukoa ja totesimme, että syksyllä 2020 voisimme jälleen aloittaa uuden ICSI-kierroksen ja tehdä mahdollisimman monta putkeen ja toivon mukaan saada mahdollisimman monta blastoa pakkaseen. Minulle tuoresiirto ei toimi, joten en halunnut niitä enää tehtäväksi.
5. ICSI 2. PAS 6/2020. Vaikka minä ajattelin, että miksi tuo kolmas ja viimeinen alkio pärjäisi, kun oli kaikista huonoin, niin lopulta päätimme kuitenkin siirtää tuon viimeisen blaston alta pois, kun syksyllä alkaisi uudet hoidot ja kaikki meni aivan toisin ja otettiin siirtoon lääke kohdun supistusten vähentämiseksi (tractocile, atosiban) ja lisäksi sain suoneen intralipidiä useaan otteeseen ja lisäksi keltarauhashormonilääkkeeksi crinone-nimistä lääkettä ja d-vitamiinin määrä mitattiin ja rauta-arvot ja ferritiini mitattiin. En tiedä, johtuiko siitä, että toivoa ei tuntunut olevan, uudesta lääkityksestä, lähestyvästä kesälomasta, jostain muusta vai pelkästä tuurista, mutta kas kummaa, jostain syystä tuo huonoimmin luokiteltu 6-päiväinen blasto tarrasi kiinni ja vaikka vuotoa oli moneen otteeseen läpi koko raskauden, niin raskaus meni todella hyvin ja 2/2021 meille syntyi mitä ihanin tyttövauva. En ikinä osannut odottaa, että juuri tuo kerta toisi tällaisen lopputuloksen 4 vuotta ensimmäisen IVF-hoidon jälkeen ja 5 vuotta yrityksen aloittamisesta.
mutta ymmärrän, että menneisyyden pettymykset jää loppuelämäksi kummittelemaan.
kaunisuni
Satasella mukana keskusteluissa
Nyt en ymmärrä alkuunkaan. Eilen alkoi tosissaan hyvin samantyyppinen vuoto kun menkoissa, ja samanlaiset tuntemukset muutenkin. Ja edelleen tänään on jatkunut. Nyt vuoto hiipynyt. Mutta otin buranaa ajatellen ettei raskaus oo mahdollista enää. Kävin eilen verikokeissa ja lääkäri soitti tänään, että hcg arvo on 121 ja että olen raskaana? Mutta ottavat nyt samasta näytteestä vielä progesteroni-arvon ja soittavat siitä huomenna. Aivan sekaisin kaikesta. Ehkä teen aamulla testin ja katon minkälainen viiva tulee.
kaunisuni
Satasella mukana keskusteluissa
Ei vielä puhuttu ainakaan toisesta testistä. En tiedä ees miksi se progesteroni arvo katsotaan. Mut eipä tässä oo siis voinu mitenkään iloita ”raskaudesta”. Nyt lähinnä vaa harmittaa ku otin suruissani kaks buranaa kipuihin. Jos kaikki meniskin hyvin. Vaikka tuskin, kun tota vuotoa on jonkin verran.Mulla oli myös raskaudessa veristä vuotoa (n. kerran kuussa). Eka kerta kesti 3-4vrk ja oli aluksi ihan verta. Sitten joka kk vuoti, mutta aina vähän vähemmän.
Pääsetkö vielä toiseen hcg-verikokeeseen, että näet miten lähtee nousemaan?Toivotaan parasta!
kaunisuni
Satasella mukana keskusteluissa
Oliko sulla mitään oireita ylipäätänsä alussa? Mullahan ei ole mitään.
Aikamoinen matka teillä! Tämä luo kyllä toivoa meille kaikille.Tässä tulee ja pahoittelut jo etukäteen todella pitkästä kertomuksesta.
Hoitohistoirastamme sen verran, että yritys aloitettiin keväällä 2016 eli olin silloin juuri täyttämässä 33. Itse olin kuumeillut jo monta vuotta, mutta tuolloin mies suostui alkaa yrittää. Silloin ajattelin, että jes, ehkäisyrengas pois ja ekalla yrityskerralla tulen raskautumaan, koska muut perheessäni ovat aina raskautuneet todella helposti ja minähän raskaudun myös ja SAAN ison perheen. No, toisin kävi ja hoitoihin hakeuduimme jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen syksyllä 2016, kun tuntui, ettei kaikki ole ok, kun kierto oli niin lyhyt ja tiputteli alkoi aina jo DPO 8-9. Tehtiin tutkimuksia eikä mitään vikaa löytynyt paitsi alentunut AMH (silloin 1,3) ja aloitettiin Clomifen-lääkityksellä ja sen jälkeen tehtiin vielä 3 inssiä, jonka jälkeen alkoivat IVF-hoidot. Ne menivät näin:
1. IVF yksityisellä keväällä 2017 (ikä 34). Lyhyt kaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka kuukahtui 4. päivänä. Ei siirtoa.
2. ICSI julkisella HUS keväällä 2018 (ikä 35). Aukiolotutkimus jne. tehtiin. Edelleenkään ei löytynyt syytä selittämättömälle lapsettomuudelle, paitsi tuo madaltunut AMH. Munasolujen laadussa oli kans jokaisella kerralla jotain häikkää tämän jälkeenkin. Tehtiin pitkä hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittynyt alkio, joka siirrettiin 3-päiväisenä. Ei raskautta.
3. ICSI julkisella HUS syksyllä 2018 (ikä 35). Lyhyt hoitokaava. Pari munasolua. Yksi hedelmöittyi ja siirto 3-päivöisenä ja spontaani keskenmeno v. 6. Koko ajan vuosi vähän ja oli kipuja ja plussa ei ikinä ollut vahva ja HCG 560 ja vuosi itsestään pois.
Julkisella eivät enää suostuneet ottamaan meitä hoitoon ja muuten tosi hyvien hoitokokemusten jälkeen osui omaan mieleeni melko tyly lääkäri, joka totesi, että meidän ei kannata jatkaa IVF-hoitoja, kun mahdollisuus onnistua on niin pieni ja että kannattaa varautua siihen, että vaihdevuodetkin alkavat ihan pian jne. Olimme ihan kauhuissamme ja itkin joka ilta pitkään ja olin ihan allapäin. Keräilimme ajatuksia pari kuukautta ja päätimme, että mehän jatkamme ja käännämme jokaisen kiven ja teemme 10 ICSI:ä, jos rahat vain saadaan jostain ja sen jälkeen vasta pohdimme, olisikohan aika lopettaa, jos emme onnistu.
Siirryimme siis yksityiselle ja sain suosituksen hyvästä lääkäristä, joka oli aivan ihana ja ensimmäisellä kerralla keväällä 2019 hän sanoi, että sinä olet vielä nuori (36-vuotias tuolloin) ja kysyi, että montako lasta haluatte ja oli ihanan positiivinen ja kannustava, mutta ei tyrkyttänyt mitään ylimääräisiä tutkimuksia jne. Päätimme odottaa syksyyn 2019 ja sillä välin hän määräsi minut syömään Ubikoninia.
4. IVF yksityisellä syksyllä 2019 (ikä 36). Lyhyt kaava ja kaikki lääkitys muutettiin. Suurin muutos oli, että sain munasolujen kypsytyslääkkeeksi Elonva-nimistä lääkettä ja liäksi olin syönyt mainitsemaani Ubikoninia lääkärin määräämänä. Kun ICSI piti tehdä huomattiin, että johtofollikkeli oli kasvanut liian isoksi, joten hän ehdotti, että ei tehdä munasolupunktiota nyt, vaan jatketaan lääkitystä ja tehdään loppukierron munasolupunktio. En tiedä onko muille tehty sellaista? No, se toimi minulla ja yhtäkkiä munasolujen määrä oli aivan toinen kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin oli pari munasolua, joista aina yksi kypsä ja nyt saimme 8 munasolua, joista 6 kypsää. Valitettavasti he eivät tehneet ICSI:ä, vaan jostain syystä nrormi IVF:n ja se ei jostain syystä toimi meillä, kun minun munasoluissa on jotenkin paksu kuori, joita siittiöt eivät läpäise tms. Eli tämä kerta meni hukkaan, mutta saimme jälleen uutta tietoa. Sitä saimme joka IVF-kerralla enemmän.
5. ICSI yksityisellä syksyllä/talvella 2019 (ikä 36). Jälleen lyhyt kaava ja sama lääkitys kuin edellisellä kerralla, mutta alkukierrossa punktio. Taisi olla ennätysmärää rakkuloita ja munasolujakin saatiin 12, joista 8 kypsää. Olimme aivan ihmeissämme ottaen huomioon, että ensimmäinen IVF tehtiin, kun olin 34-vuotias ja nyt olin 36-vuotias. 4 munasolua hedelmöittyi ja kaikille tehtiin pitkä viljely ja kolme kehittyi blastoiksi, mikä jo itsessään oli meille ihme. Tuoresiirto ei toiminut ja vuoto alkoi jo ennen aikojaan.
5. ICSI 1. PAS tehtiin 2/2020. Ennen sitä tehtiin ERA-tutkimus ja joku toinen bakteeri tms. tutkimus. ERA:n perusteella muutettiin hieman siirtoaikaa ja tehtiin tuo 1. PAS. Ei onnistunut.
Sitten tuli korona ja otimme taukoa ja totesimme, että syksyllä 2020 voisimme jälleen aloittaa uuden ICSI-kierroksen ja tehdä mahdollisimman monta putkeen ja toivon mukaan saada mahdollisimman monta blastoa pakkaseen. Minulle tuoresiirto ei toimi, joten en halunnut niitä enää tehtäväksi.
5. ICSI 2. PAS 6/2020. Vaikka minä ajattelin, että miksi tuo kolmas ja viimeinen alkio pärjäisi, kun oli kaikista huonoin, niin lopulta päätimme kuitenkin siirtää tuon viimeisen blaston alta pois, kun syksyllä alkaisi uudet hoidot ja kaikki meni aivan toisin ja otettiin siirtoon lääke kohdun supistusten vähentämiseksi (tractocile, atosiban) ja lisäksi sain suoneen intralipidiä useaan otteeseen ja lisäksi keltarauhashormonilääkkeeksi crinone-nimistä lääkettä ja d-vitamiinin määrä mitattiin ja rauta-arvot ja ferritiini mitattiin. En tiedä, johtuiko siitä, että toivoa ei tuntunut olevan, uudesta lääkityksestä, lähestyvästä kesälomasta, jostain muusta vai pelkästä tuurista, mutta kas kummaa, jostain syystä tuo huonoimmin luokiteltu 6-päiväinen blasto tarrasi kiinni ja vaikka vuotoa oli moneen otteeseen läpi koko raskauden, niin raskaus meni todella hyvin ja 2/2021 meille syntyi mitä ihanin tyttövauva. En ikinä osannut odottaa, että juuri tuo kerta toisi tällaisen lopputuloksen 4 vuotta ensimmäisen IVF-hoidon jälkeen ja 5 vuotta yrityksen aloittamisesta.