Hei kaikille, täällä uusi keskustelija ilmoittautuisi mukaan! 
Olen jo melkein vuoden ajan lueskellut keskusteluja täällä foorumilla ja saanut niistä valtavasti vertaistukea, ja nyt vasta uskallan osallistua itse keskusteluun, tie näiden hoitojen kanssa alkaa tuntua pitkältä ja kiviseltä.
Olen itse 33-v ja mieheni kolme vuotta vanhempi, olemme yrityksen aloittaneet noin 2,5 vuotta sitten. Viime kesänä teimme kolme inseminaatiota, kaikki tuloksettomia, ja nyt alkuvuodesta aloitimme ensimmäisen ivf:n (tai oikeastaan icsi:n), tuloksena kaksi blastoa joista ensimmäisen siirto tuotti plussan, mutta osoittautuikin sitten kohdun ulkoiseksi. Tästä toivuttuani teimme heti seuraavan PAS:n mutta se päättyi negatiiviseen testiin.
Tämän icsi:n myötä on selvinnyt että omat munasoluni eivät ilmeisesti ole mitään huippuluokkaa, vaan saadut alkiot ovat olleet hitaanpuoleisia, en ole aivan varma mistä tämä johtuu. Amh on alhainen (n. 1) mutta kaikki muu näyttää normaalilta, myös miehellä. Itse olen koko elämäni epäillyt endoa, mutta sitäkään kun ei missään näy niin varsinaista diagnoosia ei ole.
Nyt juuri alkaneen kierron lopulla aloitetaan sitten 2. ivf/icsi-kierros, pitkällä kaavalla kuten edellinenkin ja yritän kovasti tsempata itseäni positiiviseen moodiin sen suhteen. Välillä se tuntuu vaikealta, tiedän että te täällä tiedätte.
Omassa lähipiirissä ei ole oikein ketään kenen kanssa tätä lapsettomuutta käydä läpi, vaikka kuuntelevia korvia on paljonkin, mutta ei ketään jolla olisi omakohtaista kokemusta, päinvastoin kaikki tuntuvat raskautuvan naurettavan helposti, joten siksikin kaipaisin nyt siskoja, jotka ymmärtävät tätä loputtomalta tuntuvan suon tarpomista. Toivottavasti mukaan mahtuu! :)
Olen jo melkein vuoden ajan lueskellut keskusteluja täällä foorumilla ja saanut niistä valtavasti vertaistukea, ja nyt vasta uskallan osallistua itse keskusteluun, tie näiden hoitojen kanssa alkaa tuntua pitkältä ja kiviseltä. Olen itse 33-v ja mieheni kolme vuotta vanhempi, olemme yrityksen aloittaneet noin 2,5 vuotta sitten. Viime kesänä teimme kolme inseminaatiota, kaikki tuloksettomia, ja nyt alkuvuodesta aloitimme ensimmäisen ivf:n (tai oikeastaan icsi:n), tuloksena kaksi blastoa joista ensimmäisen siirto tuotti plussan, mutta osoittautuikin sitten kohdun ulkoiseksi. Tästä toivuttuani teimme heti seuraavan PAS:n mutta se päättyi negatiiviseen testiin.
Tämän icsi:n myötä on selvinnyt että omat munasoluni eivät ilmeisesti ole mitään huippuluokkaa, vaan saadut alkiot ovat olleet hitaanpuoleisia, en ole aivan varma mistä tämä johtuu. Amh on alhainen (n. 1) mutta kaikki muu näyttää normaalilta, myös miehellä. Itse olen koko elämäni epäillyt endoa, mutta sitäkään kun ei missään näy niin varsinaista diagnoosia ei ole. Nyt juuri alkaneen kierron lopulla aloitetaan sitten 2. ivf/icsi-kierros, pitkällä kaavalla kuten edellinenkin ja yritän kovasti tsempata itseäni positiiviseen moodiin sen suhteen. Välillä se tuntuu vaikealta, tiedän että te täällä tiedätte.
Omassa lähipiirissä ei ole oikein ketään kenen kanssa tätä lapsettomuutta käydä läpi, vaikka kuuntelevia korvia on paljonkin, mutta ei ketään jolla olisi omakohtaista kokemusta, päinvastoin kaikki tuntuvat raskautuvan naurettavan helposti, joten siksikin kaipaisin nyt siskoja, jotka ymmärtävät tätä loputtomalta tuntuvan suon tarpomista. Toivottavasti mukaan mahtuu! :)
testasin muuten neljästi päivässä koska noh, paniikki
tänää vasta varsinainen vuoto päivä tosin mut aina alkaa eka tiputtelulla.
Ehdin jo kysyä aamulla klinikalta, et pitikö nyt jo ilmoittaa, kun eivät ole alkaneet. Sanoivat et ultraa edeltävänä päivänä heille ilmoitus, jos eivät olisi alkaneet vielä silloinkaan. Sanoivat myös, että usein Synarela myöhästyttää 2-3 päivää menkkojen alkamista, eli sullakin varmasti alkaa piahkoin.:)
kivasti lisäjännitystä jos ei tule nyt ovista niin siihen seuraavan kierron oviksen jännittämiseen josta pitäisi tehdä lääkkeetön PAS..
.
Olen vielä vähän pihalla kaikkien tilanteista mutta yritän päästä pikkuhiljaa kartalle. Toivon kuitenkin hurjasti tsemppiä jokaiselle omiin tilanteisiin, tuntuu todellakin että jännittämistä näissä hommissa riittää joka vaiheessa! 
