IVF/ICSI-HOIDOT 2021

[Beebi]

Beebi: hyvin ymmärrän tuskailua noiden asioiden kanssa.

Mä olin aamulla ultrassa ja rakkula oli n.15,5mm. että jännäksi menee mihin osuu ovulaatioplussaus. pitäis osua lauantaille, että ois mahkut päästä siirtoon loppiaisen jälkeen perjantaina. On tääkin kans yks… noh, ärsyttävää jännäilyä pääseekö siirtoon tyyliin yhden päivän heiton takia tai pyhäpäivän osumisen jne.
Ja mulla siis luomukiertoon siirto… jos onnistuu

Tsemppiä sinnekin! Toivottavasti tulee plussa hyvänä päivänä! On kyllä tosi turhauttavaa tää oikeiden päivien kanssa stressaaminen. Mä mietin että noi klinikat saisi varmaan enemmän tulosta aikaiseksi samoilla resursseilla jos ne jakaisi ma-su välille kuin nyt ma-pe. Mun mielestä on muutenkin outoa että miten ne voi olla vain arkisin auki kun olis ihan lääketieteelliset perusteet olla auki joka päivä. Että esim ivf ja icsi hoidoissa kompromissataan hoidon tuloksissa koska ei aina voida tehdä punktioita parhaina päivinä. Eri asia joku korva nenä kurkku poli jossa se nyt on ihan sama kattooko joku sun korvaan maanantaina vai lauantaina tai kp 1 tai 15.

 

[move88]

Kiitos vastauksesta! Varataanko ne siis suoraan sen plussan mukaan vai käydäänkö sen jälkeen vielä ultrassa jossa se vasta varataan? Mä jotenkin ajattelin että plussasta ilmoitus polille ja saa heti siirtoajan mutta tajusin että en tiedä kyllä onko se niinkään?

mä en tiedä onko tässä eri käytäntöjä klinikoiden välillä. mulla oli ultra muutamaa päivää ennen kun sain o+, siellä jo sovittiin milloin siirto on (olisin pistänyt ovitrellen, jos o+ ei olisi tullut ajoissa, joten ei ollut montaa vaihtoehtoa siirtopäivälle). varasin siis siirron kun o+ tuli. toista ultraa ei tehty välissä, vaan menin sitten suoraan siirtoon dpo5.

 

[Islaaa]

Tervehdys taas.

Me ollaan päätetty ryhtyä vielä yhteen ivf-hoitoon. Takana siis noin kuukausi sitten tehty ivf, josta ei saatu mitään.

Lahjoittaja meillä nyt kumminkin vaihtuu, mutta löydettiin lahjoittaja aika samoilla tuntomerkeillä, kun esikoisen lahjoittaja. Se on ihan kiva! Niille jotka eivät siis muista, niin olemme naispari ja siksi käytämme lahjasoluja.

Lääkärin kanssa käytiin läpi tuota epäonnistunutta hoitoa. Saatiin siis 12 munasolua, joista hedelmöittyi 4 icsillä ja 5 luonnostaan. Ja hyvin lähtivät kehittymään, kunnes siinä 3-4 päivänä yksi toisensa jälkeen kuukahtivat. Mitään varsinaista syytä tähän lääkäri ei osannut sanoa. Mietti olisiko vikaa siittiöissä, koska niiden geenit alkavat vaikuttaa päivästä 2 eteenpäin. Toisaalta näillä samoilla geeneillä on tehty muutama vuosi sitten hyvin onnistunut hoito ja saatu jopa lapsi aikaiseksi. No arvoitukseksi jää.

Nyt sitten uusin mielin uuteen hoitoon. Vielä seuraavaan kiertoon ei hoitoa tehdä, koska munasarjat ei ollut täysin palautuneet edellisestä hoidosta. Minulle tulee siis kaksi välikiertoa ja helmikuussa aloitetaan hoidot. Laitetaan nyt sitten taas muutamien tuhansien eurojen arvoinen lotto vetämään. No mutta onpa sitten yritetty ainakin.

Täällä oli keskustelua tuosta lahjasolujen käytöstä, niin siihen haluaisin hieman kommentoida. Meille tosiaan oli hyvin selvää alusta asti, että käytetään tuntemattoman lahjoittajan soluja. Ja kyllä etenkin vaimo, joka ei ollut synnyttävä osapuoli, pohti asiaa ja miten omalta lapsi tulee tuntumaan. Toisaalta tiedostettiin samalla, että ei geeneillä ole väliä tämän asian kannalta. Lahjoittajan tuntomerkkejä pohdittiin pitkään. Muistan esim. kun kesken hoitojen meillä vaihtui lahjoittaja, ja tämän lahjoittajan pituus oli mukamas muutaman sentin liian lyhyt mielestäni. Mitattiin tätä pituutta ja merkattiin seinään tämä korkeus, ja arvioitiin sitä pitkään. Tuntuu nyt aika merkityksettömältä, kun tuo lapsi on täällä. Toki lahjoittaja meillä kulkee elämässä mukana ja yritetään siitä säännöllisesti lapselle mainita. Mutta heti syntymästä lähtien oli täysin selvää, että tämä on meidän lapsi. Raskausaikana pohdittiin paljon, että miltähän lapsi näyttää. Näyttääkö vieraalta, vai onko hänellä minun piirteitä. Mutta niinhän varmaan pohtii myös vanhemmat, jotka odottavat lasta omilla geeneillään.

Nyt toki itse myös pohdin taas paljon tätä lahjoittaja-asiaa, kun ei saada samoja soluja käyttöön tähän uuteen yritykseen. Tai lähinnä sitä mietin, kun ollaan niin täydellinen lapsi saatu aikaiseksi näillä edellisillä soluilla, niin voiko näin hyvin onnistua toisen solujen kanssa. Vaikka tietysti tiedän, että myös samoilla geeneillä voi tulla aivan erilaisia lapsia.

 

[Beebi]

Olipa todella piinaava aamu! Soiteltiin 7 lähtien polille (ja olin laittanut viestiä jo edellisenä iltana) eikä saatu kuin sihteeri kiinni joka sanoi välittävänsä viestiä hoitajille mutta mitään ei kuulunut. Loppupeleissä kukaan ei soittanut takaisin koko päivänä, saatiin lähempänä puolta päivää viesti että meidän asia on biologilla käsittelyssä vielä. Sen jälkeen tuli ilmoitus että on varattu alkionsiirtoaika ja onneksi juuri oikeeseen aikaan! Mutta siis edelleenkään en ole keskustellut tästä kenenkään kanssa siellä. Tiedän vain että biologi on laskenut ton siirtoajan. Oon iloinen että se järjesty mutta edelleen epävarma fiilis tästä kun jäi sellainen olo että mä nyt yksin päätin koska se siirto on. Haluaisin kuulla että siellä päässä lääkäri on samaa mieltä että se menee oikein näin. Ja turhauttaa toi aamu vieläkin niin paljon. Kauhee stressi ja ärsytys kun ei vaan saanut mitään vastauksia. Olisihan he nyt voineet aamulla vaikka kuitata kun lukivat viestin että ottavat asian selvitykseen. Ei olis paljoa vaatinut että mun ei olis tarvinnut stressata koko hemmetin aamua. Vihaan olla tässä asiassa näin täysin muiden ihmisten armoilla.
Laitoin vielä viestiä sinne että haluan edelleen jutella heidän kanssa puhelimessa tästä. Ehkä sitten kun olen saanut puhuttua ja sitten kun tää ärsytys laantuu niin jaksan iloita tästä että siirtoon päästäänkin. Pelkään että tääkin kauhee stressi teki hallaa koko siirrolle harmittaa myös kun tää ei mennyt sillein kivasti niinkuin viimeksi jolloin oli ihanan odottava fiilis vaan jotenkin väkisin vääntämällä. Mutta ehkä tää tästä kun saan nukuttua kunnon yöunet ja puhuttua jonkun kanssa siellä. En jaksa nyt väkisin yrittää olla iloinen kun kyllä se sieltä tulee kun saan nää harmitukset ensin purettua.

 

[Bluebelle34]

Voi elämä tätä taas... Jäi vaivaamaan toi että olisko se pitänyt pistää sittenkin jo tänään ja kaivoin vanhat paperit esille. Esikoisen siirrossa ultrassa oli 15mm rakkula ja käskettiin pistää ovitrelle seuraavana päivänä eli silloin se oli 17mm. Ja koska pistän vasta kolmelta yöllä niin 12h vielä päälle niin olisi 18mm.
Tänäänhän se munarakkula oli mulla 17mm ja siihen 12h päälle niin olisi sen samat 18mm kuin silloin. Eli jotta menis samalla lailla kuin esikoisen siirrossa niin mun pitäisi pistää se tänään! Kiva nyt sitten tajuta tää nyt kun en saa sieltä enää ketään kiinni...!
Mutta siis se perjantai on varmaan auttamatta liian myöhään joka tapauksessa niin ajattelin että sama pistää se sitten tänään ja huomenna soittaa heti polille ja katsoa mitä he sanovat.
Siis kyllä ärsyttää ettei tätä voitu pohtia kunnolla läpi vastaanotolla vaan vähän kiireellä huiskittiin ja todettiin että tule vielä perjantaina ja sen jälkeen asiaa ei enää puitu. Mä olen niin monta kertaa korjannut noita lääkäreitä kun ovat laskeneet noita eran päiviä ja tunteja kun menee helposti väärin ja olis nytkin näköjään pitänyt olla super tarkkana menin nimittäin nyt kotona itsekin ensin sekaisin kun katsoin tota esikoisen karttaa kun toi että pistän yöllä sekoittaa kun se päivä ehtii vaihtua siinä välissä ja merkintä on ikäänkuin seuraavana päivänä. Siis että vaikka puhun että tänään pitäisi pistää niin tosiasiassahan mä pistän sen huomenna torstaina klo 3. Vitsi että harmittaa tää sekoilu no mutta mä pistän sen nyt joka tapauksessa tänään ja toivon kaikki sormet ja varpaat ristissä että kaikki selviäisi polin kanssa huomenna

Tsemppiä tilanteeseen! Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun vasta IVF-polun aloittamiseen itse valmistaudun ja yritän opetella asiasta, niin miksi pitää siis pistää yöllä - onko yksiköllistä vai tyypillinen tapa? Ehkä tyhmä kysymys, mutta kiitos jos jaksat avata aloittelijalle

 

[Bluebelle34]

Tsemppiä sinnekin! Toivottavasti tulee plussa hyvänä päivänä! On kyllä tosi turhauttavaa tää oikeiden päivien kanssa stressaaminen. Mä mietin että noi klinikat saisi varmaan enemmän tulosta aikaiseksi samoilla resursseilla jos ne jakaisi ma-su välille kuin nyt ma-pe. Mun mielestä on muutenkin outoa että miten ne voi olla vain arkisin auki kun olis ihan lääketieteelliset perusteet olla auki joka päivä. Että esim ivf ja icsi hoidoissa kompromissataan hoidon tuloksissa koska ei aina voida tehdä punktioita parhaina päivinä. Eri asia joku korva nenä kurkku poli jossa se nyt on ihan sama kattooko joku sun korvaan maanantaina vai lauantaina tai kp 1 tai 15.

Tämä on kyllä outoa.. etenkin jos yksityisistä klinikoista kyse? Asiakkaita riittäisi, toiminta tehostuisi, tulot paranisi.. ainakin näin maallikon arviona.

 

[Beebi]

Tsemppiä tilanteeseen! Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun vasta IVF-polun aloittamiseen itse valmistaudun ja yritän opetella asiasta, niin miksi pitää siis pistää yöllä - onko yksiköllistä vai tyypillinen tapa? Ehkä tyhmä kysymys, mutta kiitos jos jaksat avata aloittelijalle

Kiitos! Joo mielelläni selitän Me ollaan tehty era tutkimus eli tutkimus koska kohtu on vastaanottavainen alkiolle niin että voi kiinnittyä hyvin ja siinä käytetään ovulaation aikaansaavaa lääkettä ja se aikataulu koska se paras siirtoajankohta on, määräytyy ton lääkkeen pistämisen ja alkionsiirron välisenä aikana. Tai siis että mulla se tulos oli että 154h ovitrellesta olisi alkionsiirto. Koska tuolla polilla tehdään siirtoja vaan iltapäivällä niin se määrittää sen että mun täytyy pistää se ovitrelle yöllä jotta toi tuntimäärä lääkkeen ja siirron välillä menee oikein.
Ivf:ssä on myös tarkka se aika koska toi lääke pistetään ja koska on munasolukeräys jotta munasolut on riittävästi kypsynyt valmiiksi irtoamaan mutta eivät vielä irronneet.

 

[Beebi]

Tämä on kyllä outoa.. etenkin jos yksityisistä klinikoista kyse? Asiakkaita riittäisi, toiminta tehostuisi, tulot paranisi.. ainakin näin maallikon arviona.

Kyllä ne paremmat tulokset ja tehostunut toiminta pätis myös julkisella. Aina parempi jos samoilla resursseilla saa enemmän tuloksia aikaiseksi. Oon aika varma että noilla yksiköillä/lääkäreillä on jotain tavoitteita tai tulospalkkioita käytössä hoitojen tulosten mukaan. Oon päätellyt siitä kun jos olen puhunut meidän alkioiden siirtämisestä yksityiselle niin he tosi hanakasti kyllä puhuu sen puolesta että ei siirrettäisi. Nää meidän alkiot on tulleet ekstra kalliiksi kun on ollut kaikki alkiodiagnostiikat lisänä. Jos heillä ei olisi mitään tulostavoitteita niin he olisivat vaan iloisia kun ihmiset vaihtavat yksityiselle ja heillä on vähemmän työtä. Tiedän että esim elinsiirto leikkausten kanssa lääkäreillä on vuosittainen tavoite montako leikkausta pyritään tekemään.

 

[Suski75]

Tämä on kyllä outoa.. etenkin jos yksityisistä klinikoista kyse? Asiakkaita riittäisi, toiminta tehostuisi, tulot paranisi.. ainakin näin maallikon arviona.

Yksityisellä puolella käytetään helposti lääkkeellistä PASsia, jolloin alkionsiirto voidaan ajoittaa vapaasti lääkkeellä. Eli ensin käytetään lääkkeitä, jolla follikkelin kasvu estetään kokonaan ja kasvatellaan kohdun limakalvoa. Sitten kun ultrassa limakalvo näyttää sopivalta, katsotaan kalenterista vapaa vastaanottoaika, ja sen jälkeen ajastetaan piikitykset niin, että kohtu ja hormonitoiminta on alkion kanssa synkassa. Ja tosiaan tuon siirtoajankohdan voi vapaasti valita kalenterista, vaikka viikolla eteenpäin jos kalenterissa on täyttä, koska alkio voi odotella edelleen pakkasessa ja kropan hormonitoimintaa hallitaan piikityksillä. Ei tarvitse odotella ovisplussia tai pelätä siirron osuvan viikonloppuun, koska lääkkeellisessä kierrossa siirron paras ajankohta riippuu ainoastaan siitä, mitä lääkettä milloinkin piikitetään.

 

[Madalena]

Pahoittelut omanapailusta... Laitoin samankaltaisen viestin myös tuonne menetysten kokeneet-ryhmään.

Joulun aika on vaikeaa... Muistelen koko ajan viime joulua, kun tuli ensimmäisen raskauden huonot uutiset ja nyt taas jouluna on aika masentavaa, kun toinen kkm todettiin Marraskuussa.
Onneksi nyt näytti siltä viime viikolla, että se toinen imukaavinta auttoi ja ei ole enää raskausmateriaalia, että olen sentään ehkä kivutta ja ilman poliklinisiä toimenpiteitä joulun ajan. Tietysti endon oireita on vähän väliä...

Meille tuli uutinen tällä viikolla, että kolmannesta IVF:stä löytyi tasan yksi terve alkio (IVF tehtiin keväällä, mutta testit vasta nyt kun tuli kkm ekasta terveestä). Tämä on tietysti hyvä asia, koska nyt meillä on kaksi tervettä alkiota pakkasessa. MUTTA, tuo tulos on jotenkin välitilatulos. Koska terveen alkion keskenmeno on vain 5% luokkaa, ja tämä silti toteutui meillä nyt, niin en pysty uskomaan, että edes noilla kahdella onnistuu. Käyn nyt terapiassa näiden menetysten sekä lapsettomaksi jäämisen uhan vuoksi ja työstän tunteitani siellä.

Nyt pitäisi päättää ennen vuoden loppua, että mennäänkö Tammikuussa vielä uuteen IVF-kierrokseen ja kerätäänkö se viimeinen keräys vai oliko se kaikki nyt tässä.
Lääkekaton vuoksi lääkkeet olisi ostettava viim. 31.12, koska siinä säästää paljon rahaa. Muuten ehdottomasti mentäisiin uuteen IVF stimulaatio kierrokseen, nyt kun munasarjat edelleen näin 43-veenä on näköjään aktiivisen näköiset ja tarjoaa kerättävää, mutta tämä endo...

Ekan imun jälkeen kun kohtuun jäi materiaalia, ja ilmeisesti se koitti hyvin aktiivisesti poistaa sitä loppumateriaalia supistelemalla rajusti, mulla oli aivan hirveitä kipuja pari päivää ja ja kasvavia/hiipuvia kipuja parit päivät tuon isojen kipujen ympärillä. Ja sellaista kipua en halua itselleni loppuelämäksi. Endo on kuitenkin krooninen sairaus mistä ei ole parannusta. Mulla on syvä endo, eli tuntuu lähinnä lantiossa, peräsuolen ja emättimen välissä sekä on seksikipuja. Leikkaukset ei välttämättä auta, ja joskus voi menettää elimiäkin endolle. Eli pelästyin kovasti tuota kipujen voimaa. Olin täysin kippuralla sohvalla pystymättä mihinkään, muuta kun hengittämiseen. IVF stimulaatiot kun yleensä pahentaa endoa, niin en tässä tiedä mitä tekisi. Mun miestä pelottaa kans toi endo, että miten se elämänlaatu sitten loppuelämän, jos "uhraan" itseäni tässä kohtaa. Pitäisikö vaan luovuttaa ja mennä sitten lahjasoluihin suoraan, kun omat loppuu? Ja onko lahjasolutkaan vastaus, nyt kun omista terveistäkin alkioista tulee keskenmenoja.

Pitäisikö uskoa, että kyllä niistä kahdesta pakkasessa olevasta lapsi saadaan, vaikka taas sain uudet lääkkeet ja kasa uusia testejä, koska eivät tiedä miksi meidän vauvat kuolee. Oikeaa syytä keskenmenolle ei siis ole tiedossa.

Eli edelleen testaillaan mikä toimisi. Kahdella alkiolla vaan ei montaa kertaa voi testailla onnistumista. Sillä uudella IVF kierroksella saataisiin ehkä yksi terve lisää. Sitten olisi kolme koittokertaa vielä.

Olemme olleet monta vuotta hoidoissa, niin keinoja on koitettu ja kaikki perusasiat on tutkittu.

Kuulisin mielellään teidän mietteitä tähän dilemmaan. Varsinkin teiltä joilla on endometrioosi.

En ole hetkeen ehtinyt käydä täällä lukemassa, mutta nyt kun näin tämän viestisi CherryRed niin halusin vielä vain tulla lähettämään voimia ja tsemppiä teidän tilanteeseen Olen monesti miettinyt että mitä sinne kuuluu. En osaa oikein antaa mitään neuvoa, sillä voin vain kuvitella miten vaikeaa on päättää miten pitkälle oman kehon jaksamista voi venyttää. Itsellä kolmannen stimulaation jälkeen myös endon oireet riehahtivat, ei tosin noin voimakkaasti kuin sinulla, mutta jo siinä aloin itsekin miettimään että kuinka monta stimulaatiota vielä on järkevää tehdä. Nämä ovat vaikeita asioita ja pohdintoja, ja vielä sekin jos aikaa ei ole iän puolesta hukattavaksi asti.. Jos sinulla on reseptit jo olemassa lääkkeitä varten niin itse ehkä hakisin ne vaikka ihan varmuuden vuoksi ennen kuin vuosi vaihtuu. Ei ehkä ihan kaikkien lakien mukaista mutta kyllähän niitä hoitoja voi muutenkin keskeyttää syystä tai toisesta, ja lääkkeet voi jäädä käyttämättä. Tämä siis jos tuntuu että kaipaa lisää aikaa asiasta päättämiseen. Paljon voimia näiden vaikeiden asioiden kanssa painimiseen, toivoisin niin että teillekin se oma pieni saataisiin syliin asti

 

[CherryRed]

En ole hetkeen ehtinyt käydä täällä lukemassa, mutta nyt kun näin tämän viestisi CherryRed niin halusin vielä vain tulla lähettämään voimia ja tsemppiä teidän tilanteeseen Olen monesti miettinyt että mitä sinne kuuluu. En osaa oikein antaa mitään neuvoa, sillä voin vain kuvitella miten vaikeaa on päättää miten pitkälle oman kehon jaksamista voi venyttää. Itsellä kolmannen stimulaation jälkeen myös endon oireet riehahtivat, ei tosin noin voimakkaasti kuin sinulla, mutta jo siinä aloin itsekin miettimään että kuinka monta stimulaatiota vielä on järkevää tehdä. Nämä ovat vaikeita asioita ja pohdintoja, ja vielä sekin jos aikaa ei ole iän puolesta hukattavaksi asti.. Jos sinulla on reseptit jo olemassa lääkkeitä varten niin itse ehkä hakisin ne vaikka ihan varmuuden vuoksi ennen kuin vuosi vaihtuu. Ei ehkä ihan kaikkien lakien mukaista mutta kyllähän niitä hoitoja voi muutenkin keskeyttää syystä tai toisesta, ja lääkkeet voi jäädä käyttämättä. Tämä siis jos tuntuu että kaipaa lisää aikaa asiasta päättämiseen. Paljon voimia näiden vaikeiden asioiden kanssa painimiseen, toivoisin niin että teillekin se oma pieni saataisiin syliin asti

Kiitos Madalena
Me päätettiin, ettei me enää mennä uuteen stimulaatioon.
Mulla on tullut ihan uudenlaisia kipuja jotka on sellaisia, etten ainakaan halua niitä pahentaa väkisin. Tulevaisuus ei huvita invalidina kun on niin kovat kivut. tai että joutuu johonkin hätäleikkaukseen kesken hoitojen poistamaan puoli metriä suolta kun endo on sen tuhonnut. Siinä menee sitten puoli vuotta ja se kaikki on pois mahdollisista siirroista ja lahjasoluhoidoista ja sitten loppukin mun aika hoidoissa. Parhaassa tapauksessa oltaisiin saatu 1 terve alkio lisää, pahimmassa tapauksessa ei enää yhtään, koska edellisistä keräyksistä on jo 7kk aikaa, ja se on yli 40-veelle todella kriittistä aikaa munien laadussa. Voi melkeen sekuntikellon kanssa seurata miten laatu laskee. Jos ei oltaisi saatu yhtään uutta tervettä, niin koko stimulaatio olisi tehty turhaan, olisi tuhlattu taas 2-3kk aikaa siihen ennen seuraavaa siirtoa ja endo olisi voinut pahentua niin paljon että joutuu sairaalaan ja ei tehdäkään enää siirtoja. Sekä pahentunut endo ei voi mitenkään olla parempi siirtoihin kun aiheuttaa erilaisia tulehduksellisia tiloja, mitä lääkärit ei osaa hoitaa kokonaisvaltaisesti. Letroilla saa kuulemma kohdun tilan oikeaksi, mutta miten muu tulehduksellisuus kropassa? Matala-asteiset tulehdukset kun on tunnettuja syitä lapsettomuuteen.

Emmekä saisi mitään lisäaikaa jos hankittaisiin nyt lääkkeet. Tai saataisiin viikko lisäaikaa. Ihan en viitsi niitä lääkkeitä ostaa viikon takia, kun se päätös on nyt tehtävä kuitenkin. Seuraava aika lääkärille on viikon päästä ja siitä olisi se stimulaatio tehtvävä tai valmistautua siirtoon. Huomaa kyllä että sitä kivun tasoa ja kuinka pelottavaa on kun kroppa on kroonisesti kivuissa, ei voi ihmiset ymmärtää, jos ei ole sitä kokenut.

@Mantaray
Endo ei lopu vaihdevuosiin. Kivut ja kudostuhot ei häivy jos niitä on tullut vuosien varrella. Ja en haluaisi olla kipupotilas 20 vuotta. (meidän suvussa tulee myöhään vaihdevuodet) Siinä voi lähteä myös järki ja muukin terveys jos syö 20 vuotta opiaatteja kipuun ja ramppaa leikkauksissa poistamassa sisäelimiä. Endo ei ole "pikkuhomma". (tämä siis pahin skenario, mutta se voi hyvin olla se jos vielä ruokin sairautta stimuloivilla lääkkeillä). Ymmärrän, että ajattelet terveen ihmisen tavoin, että voisi mennä vielä uuteen stimulaatioon ja aikaisemmat IVF:t me tehtiin juuri tuolla ajatuksella: ei ole paha eikä se voi niin pahentua. Mutta niin vaan paheni.

Valmistaudutaan nyt sitten siirtoon.
Helpottaa jotenkin henkisesti kun on päätös. Ei tarvitse enää vatvoa sitä. Se on ollut tosi kuluttavaa henkisesti.

@Pupsis Olet ollut mun mielessä tässä joulun ajan
Miten teillä nyt jatkuu hoidot? Onko nyt kuivatteluvaihe? Onko sulla ollut siirroissa alkukierron letrot käytössä?

Jos mulla olisi aikaa, niin olisin halunnut laparoskopiaan. Riippuen siitä tuloksesta olisi vielä voinut mennä uusiin IVF:iinkin jos endoa olisi saatu putsattua.

 

[Pupsis]

Kiitos Madalena
Me päätettiin, ettei me enää mennä uuteen stimulaatioon.
Mulla on tullut ihan uudenlaisia kipuja jotka on sellaisia, etten ainakaan halua niitä pahentaa väkisin. Tulevaisuus ei huvita invalidina kun on niin kovat kivut. tai että joutuu johonkin hätäleikkaukseen kesken hoitojen poistamaan puoli metriä suolta kun endo on sen tuhonnut. Siinä menee sitten puoli vuotta ja se kaikki on pois mahdollisista siirroista ja lahjasoluhoidoista ja sitten loppukin mun aika hoidoissa. Parhaassa tapauksessa oltaisiin saatu 1 terve alkio lisää, pahimmassa tapauksessa ei enää yhtään, koska edellisistä keräyksistä on jo 7kk aikaa, ja se on yli 40-veelle todella kriittistä aikaa munien laadussa. Voi melkeen sekuntikellon kanssa seurata miten laatu laskee. Jos ei oltaisi saatu yhtään uutta tervettä, niin koko stimulaatio olisi tehty turhaan, olisi tuhlattu taas 2-3kk aikaa siihen ennen seuraavaa siirtoa ja endo olisi voinut pahentua niin paljon että joutuu sairaalaan ja ei tehdäkään enää siirtoja. Sekä pahentunut endo ei voi mitenkään olla parempi siirtoihin kun aiheuttaa erilaisia tulehduksellisia tiloja, mitä lääkärit ei osaa hoitaa kokonaisvaltaisesti. Letroilla saa kuulemma kohdun tilan oikeaksi, mutta miten muu tulehduksellisuus kropassa? Matala-asteiset tulehdukset kun on tunnettuja syitä lapsettomuuteen.

Jos olisi aikaa, niin tässä voisi miettiä eri vaihtoehtoja. Emmekä saisi mitään lisäaikaa jos hankittaisiin nyt lääkkeet. Tai saataisiin viikko lisäaikaa. Ihan en viitsi niitä lääkkeitä ostaa viikon takia, kun se päätös on nyt tehtävä kuitenkin. Seuraava aika lääkärille on viikon päästä ja siitä olisi se stimulaatio tehtvävä tai valmistautua siirtoon. Huomaa kyllä että sitä kivun tasoa ja kuinka pelottavaa on kun kroppa on kroonisesti kivuissa, ei voi ihmiset ymmärtää, jos ei ole sitä kokenut.

@Mantaray
Endo ei lopu vaihdevuosiin. Kivut ja kudostuhot ei häivy jos niitä on tullut vuosien varrella. Ja en haluaisi olla kipupotilas 20 vuotta. (meidän suvussa tulee myöhään vaihdevuodet) Siinä voi lähteä myös järki ja muukin terveys jos syö 20 vuotta opiaatteja kipuun ja ramppaa leikkauksissa poistamassa sisäelimiä. Endo ei ole "pikkuhomma". (tämä siis pahin skenario, mutta se voi hyvin olla se jos vielä ruokin sairautta stimuloivilla lääkkeillä). Ymmärrän, että ajattelet terveen ihmisen tavoin, että voisi mennä vielä uuteen stimulaatioon ja aikaisemmat IVF:t me tehtiin juuri tuolla ajatuksella: ei ole paha eikä se voi niin pahentua. Mutta niin vaan paheni.

Valmistaudutaan nyt sitten siirtoon.
Helpottaa jotenkin henkisesti kun on päätös. Ei tarvitse enää vatvoa sitä. Se on ollut tosi kuluttavaa henkisesti.

@Pupsis Olet ollut mun mielessä tässä joulun ajan
Miten teillä nyt jatkuu hoidot? Onko nyt kuivatteluvaihe? Onko sulla ollut siirroissa alkukierron letrot käytössä?

Jos mulla olisi aikaa, niin olisin halunnut laparoskopiaan. Riippuen siitä tuloksesta olisi vielä voinut mennä uusiin IVF:iinkin jos endoa olisi saatu putsattua.

Just ajattelin sinua ChrerryRed ja mietin että mihin ratkaisuun päädyitte. Toivottavasti tämä olisi vihdoin onnekas siirto teillä

Oma tilanne on se että kemiallisen jälkeen kesällä oli e-pillerit käytössä putkeen 3kk. Tehtiin lääkkeellinen PAS lokakuussa joka ei tuottanut tulosta ja saatiin sitten pokkeuksellisesti tehdä (mun endosta johtuen) heti perään toinenkin lääkkeellinen PAS. Tämä tuotti plussan ja olen tällä hetkellä 8+6 viikkoa raskaana. Vielä on todella vaikea sisäistää asiaa tai olla iloinen, elän enemmän pelossa ja huolen ympäröimänä. Tämä tuntuu epätodelliselta ja tuntuu siltä kun ei olisi oikeaa vaan että tämä on leikkiä ja esitystä. Neljän ja puolen vuoden lapsettomuus on jättänyt jälkensä.

Mun tilanteessa lääkkeellinen siirto on ollut paras, sillä joko endon aiheuttama tai endon lisäksi minun luteaalivaihe on todella lyhyt ja mikään Letrozol tai Gonal-F Lugesteronien lisäksi ei tunnu auttavan siihen. Luteaalivaihe normaalissa kierrossa siis noin 8-9 päivää. Letrozol on aikaistanut ovulaation parilla päivällä mutta samaan aikaan kierto lyheni, eli luteaali edelleen saman pituinen. Mielestäni Letrozol myös hyvin ärhäkkäästi vauhdittaa minun endometrioosia.

 

[CherryRed]

Just ajattelin sinua ChrerryRed ja mietin että mihin ratkaisuun päädyitte. Toivottavasti tämä olisi vihdoin onnekas siirto teillä

Oma tilanne on se että kemiallisen jälkeen kesällä oli e-pillerit käytössä putkeen 3kk. Tehtiin lääkkeellinen PAS lokakuussa joka ei tuottanut tulosta ja saatiin sitten pokkeuksellisesti tehdä (mun endosta johtuen) heti perään toinenkin lääkkeellinen PAS. Tämä tuotti plussan ja olen tällä hetkellä 8+6 viikkoa raskaana. Vielä on todella vaikea sisäistää asiaa tai olla iloinen, elän enemmän pelossa ja huolen ympäröimänä. Tämä tuntuu epätodelliselta ja tuntuu siltä kun ei olisi oikeaa vaan että tämä on leikkiä ja esitystä. Neljän ja puolen vuoden lapsettomuus on jättänyt jälkensä.

Mun tilanteessa lääkkeellinen siirto on ollut paras, sillä joko endon aiheuttama tai endon lisäksi minun luteaalivaihe on todella lyhyt ja mikään Letrozol tai Gonal-F Lugesteronien lisäksi ei tunnu auttavan siihen. Luteaalivaihe normaalissa kierrossa siis noin 8-9 päivää. Letrozol on aikaistanut ovulaation parilla päivällä mutta samaan aikaan kierto lyheni, eli luteaali edelleen saman pituinen. Mielestäni Letrozol myös hyvin ärhäkkäästi vauhdittaa minun endometrioosia.

Huomaa, että kkm ja henkinen taakka jättää jälkensä, kun ei muista täällä toisten asioita enää....
Ihanaa, että teillä on nyt jo noin hyvällä mallilla jo raskaus IHan kohta on jo NT-ultra :) Milloin teillä on seuraava ultra/tsekki?
Ne pelot on kyllä kamalat kun pelkää menetystä ja lapsettomuus todellakin jättää jälkensä. Monilla senkin jälkeen, kun sen lapsen saa syliin asti.

Mullakin eka onnistunut siirto oli lääkkeelliseen kiertoon. Täytyy kysellä siitä lääkäriltä ensi viikolla, että miksei mullakin tehtäisi endon vuoksi. Jännää, että letrot on sulla pahentaneet endoa.... ne kyllä aiheuttaa hirveää tuikkimista kohdussa, mutta auttaa sitä limakalvoa hormonaalisesti oikeaksi endon aiheuttamasta vääristä hormoneista. Letroilla ja ovulaatioinduktiolla onnistui mun edellinen siirto.

 

[Pupsis]

Huomaa, että kkm ja henkinen taakka jättää jälkensä, kun ei muista täällä toisten asioita enää....
Ihanaa, että teillä on nyt jo noin hyvällä mallilla jo raskaus IHan kohta on jo NT-ultra :) Milloin teillä on seuraava ultra/tsekki?
Ne pelot on kyllä kamalat kun pelkää menetystä ja lapsettomuus todellakin jättää jälkensä. Monilla senkin jälkeen, kun sen lapsen saa syliin asti.

Mullakin eka onnistunut siirto oli lääkkeelliseen kiertoon. Täytyy kysellä siitä lääkäriltä ensi viikolla, että miksei mullakin tehtäisi endon vuoksi. Jännää, että letrot on sulla pahentaneet endoa.... ne kyllä aiheuttaa hirveää tuikkimista kohdussa, mutta auttaa sitä limakalvoa hormonaalisesti oikeaksi endon aiheuttamasta vääristä hormoneista. Letroilla ja ovulaatioinduktiolla onnistui mun edellinen siirto.

Kiitos ensimmäinen neuvola on ensi viikolla mutta ymmärsin että siellä ei ultrata tai tarkisteta sykettä, on pelkkää jutustelua, eli seuraava ultra on nt-ultra johon olisi kolmisen viikkoa. Tekisi hirveäsi mieli ensi viikolla käydä yksityisellä ultrassa kun lääkkeitä tiputetaan, pelkotila on niin valtava. Rv 5 oli kramppeja ja vuotoa jolloin käytiin yksityisellä.

Joo en tiedä mikä lääke on todellisuudessa paras mutta itselläni on ollut Letroista järkyttävät kuukautiskivut joten olen itse ajatellut että ne on mun endometrioosille pahaksi. Onhan muistakin lääkkeistä kovia kipuja ja vaikutuksia, mutta kun Letroista en koe ollen hyötyä niin en myöskään halua turhaan niitä syödä.

Kannattaa tosiaankin puhua siirron suunnittelussa että minkälainen siirto olisi endometrioosin nähden paras vaihtoehto.

 

[CherryRed]

Kiitos ensimmäinen neuvola on ensi viikolla mutta ymmärsin että siellä ei ultrata tai tarkisteta sykettä, on pelkkää jutustelua, eli seuraava ultra on nt-ultra johon olisi kolmisen viikkoa. Tekisi hirveäsi mieli ensi viikolla käydä yksityisellä ultrassa kun lääkkeitä tiputetaan, pelkotila on niin valtava. Rv 5 oli kramppeja ja vuotoa jolloin käytiin yksityisellä.

Joo en tiedä mikä lääke on todellisuudessa para mutta itselläni on ollut Letroista järkyttävät kuukautiskivut joten olen itse ajatellut että ne on mun endometrioosille pahaksi. Onhan muistakin lääkkeistä kovia kipuja ja vaikutuksia, mutta kun Letroista en koe ollen hyötyä niin en myöskään halua turhaan niitä syödä.

Kannattaa tosiaankin puhua siirron suunnittelussa että minkälainen siirto olisi endometrioosin nähden paras vaihtoehto.

Mä kävin ennen edellistä siirtoa syksyllä endometrioosispesialistin juttusilla ja oltiin juuri saatu meidän lääkärin siirtosuunnitelma eli letrot ja indukio ja endospesialisti sanoi, että on hyvä suunnitelma, että ne letrot on hyvät.
Lääkkeellinen siirto tietysti tasoittaa kaikkea muuta mahdollista hormonihäiriötä, mitä kropassa voi olla endosta riippumattakin, joka voi olla osasyy lapsettomuuteen. Että molemmissa hyötyjä.

Ultriahan saa suht edukkaasti jos käy vaan ultraamassa, eikä lääkärillä. Voi helpottaa pelikotiloja. Toivotaan että kaikki menee kuitenkin niin kun pitääkin

 

[viikunakakku]

Kaikilla on niin erilaiset tilanteet, vaikka saman asian äärellä. Paljon voimia kaikille!

Voisinpa taas päivittää meidän tilannetta ja samalla käyttää tätä pienenä terapiana ja yhteenvetona kuluneesta vuodesta näin vuoden viimeisenä päivänä.

Eli yritystä n. 3/2020 lähtien.
Km 11/20 rv 6 (luomu +)
Km 7/21 rv ~9 (luomu +)
1. Oi+Inssi 3/21 nega
2. Oi+Inssi 4/21 nega
1. Ivf 10/21 ei tuoresiirtoa hyperin takia.
Saatiin 20 munasolua joista 17 hedelmöittyi, joista lopulta 8 pakkaseen 3 päivän ikäisinä.

Nyt ivf jälkeen kierrot on muuttuneet ja en oo saanut bongattua ovista siirtoa varten. Tänään kp2 ja oon niin kipeä että meinaa taju lähteä. On ollut ennenkin kivuliaita menkkoja, mutta sen lisäks on alkanut juilimaan jo viikkoa ennen menkkojen alkua.

Lääkäri määräsi letrot nyt tähän kiertoon tukemaan ovulaatiota. Ois kiva päästä siirtoon, mutta mistähän senkin sit tietää että onko tää kierto normaali tai optimaalimem siirrolle, kun kaks edellistä venyneet eikä ovista näy... Kaipa lääkäri sen sitten näkee.

Tuntuu että kaikkea ylimääräistä kakkaa koko ajan, luultavasti noiden hormonien syömisen myötä.

Toivottavasti ensi vuosi olisi onnekkaampi!

 

[Beebi]

Kävin tänään polilla hakemassa hoitokartan ja koska kukaan ei ollut vieläkään soittanut mulle niin kysyin sihteeriltä että voisinko millään päästä vielä juttelemaan jonkun kanssa. Ensin hän sanoi että kaikki on jo lähteneet ja mä aloin jo itkemään kun turhauttaa tää tilanne niin paljon kun ei vaan pääse juttelemaan kenenkään kanssa! Saan vaan lyhyitä viestejä ja aikoja varataan mutta kukaan ei halua jutella mun kanssa tai vastata mun kysymyksiin. Sitten se sihteeri sanoi että voi vielä käydä kattomassa olisko siellä ketään ja vähän ajan päästä pääsin vielä juttelemaan lääkärille. Hän sanoi että oli saanut mun viestin ja että ihan hyvä että satuin nyt tulemaan paikalle kun hän oli miettinyt että mitä hän nyt siellä omapolulla mulle vastaa. Eli edelleenkään en olis saanu soittoa vaan ainoastaan viestin... Huoh. No mutta sain onneksi kuitenkin juteltua nyt ennen viikonloppua. Lääkäri sanoi että hänestä näyttää samalta kuin silloin esikoisen kierrossa ja että jos ei raskaus nyt ala niin ei ole mitään sellaista mitä voisi jälkikäteen harmitella että ei olisi pitänyt tehdä. Vaan kaikki näyttää hyvältä. Hyvä mieli siltä osin vaikka mulla itellä on vähän sellainen olo että se yksi päivä myöhemmin olisi ollut parempi vaikka ei tääkään nyt huono ole. Lääkäri oli empaattinen mutta jäi silti semmonen olo että hänen mielestä mä ylireagoin. Mä taas olen sitä mieltä että tuolla polilla ei ole nyt ihan ymmärretty näiden asioiden henkistä puolta. Ei se ole niin että kun olet hoitanut kaikki fyysiset asiat kuntoon niin kaiken pitäisi olla hyvin. Kyllä näistä asioista pitää voida päästä puhumaan hoitohenkilökunnan kanssa. Se on ihan itsestään selvä osa tätä prosessia koska ihminen on kokonaisuus, ei voi erotella pelkkää fyysistä puolta ja unohtaa psyykkistä ja emotionaalista.

Mut oon tosi helpottunut että sain puhuttua nyt ennen viikonloppua että tää odottelu piina vihdoin loppu. Siltikään ei oo kyllä jostain syystä semmonen niin hyvä ja odottava fiilis niinkuin esikoisen siirrossa oli. Tää on varmaan osittain siitä että se päivää myöhemmin olisi tuntunut paremmalta ja musta tuntuu että noi lääkärit ei enää sitä mulle sanois vaikka ne olis samaa mieltä, kun kaikki on jo järjestelty. (Just tän takia olisin halunnut keskustella ensin!). Osittain sitten tää tuntuu olevan se sama selittämätön pessimistinen tunne mikä mulla on ollut tän tokan lapsen yrityksen kanssa. En ymmärrä miten mä olin niin paljon optimistisempi ekan yrityksen kanssa vaikka meillä oltiin rämmitty niin vaikeasta tilanteesta siirtoon asti ja nyt kun mulla on takana yksi siirto joka onnistui ja sain lapsen syliin niin olen pessimistisempi. Sitten musta vielä tuntuu että tän mun pessimismin takia siirto ei voi onnistua

olis ihana kuulla teiltä onnistumistarinoita siitä miten pessimismistä huolimatta siirto onnistui

 

[Kosmos]

Kävin tänään polilla hakemassa hoitokartan ja koska kukaan ei ollut vieläkään soittanut mulle niin kysyin sihteeriltä että voisinko millään päästä vielä juttelemaan jonkun kanssa. Ensin hän sanoi että kaikki on jo lähteneet ja mä aloin jo itkemään kun turhauttaa tää tilanne niin paljon kun ei vaan pääse juttelemaan kenenkään kanssa! Saan vaan lyhyitä viestejä ja aikoja varataan mutta kukaan ei halua jutella mun kanssa tai vastata mun kysymyksiin. Sitten se sihteeri sanoi että voi vielä käydä kattomassa olisko siellä ketään ja vähän ajan päästä pääsin vielä juttelemaan lääkärille. Hän sanoi että oli saanut mun viestin ja että ihan hyvä että satuin nyt tulemaan paikalle kun hän oli miettinyt että mitä hän nyt siellä omapolulla mulle vastaa. Eli edelleenkään en olis saanu soittoa vaan ainoastaan viestin... Huoh. No mutta sain onneksi kuitenkin juteltua nyt ennen viikonloppua. Lääkäri sanoi että hänestä näyttää samalta kuin silloin esikoisen kierrossa ja että jos ei raskaus nyt ala niin ei ole mitään sellaista mitä voisi jälkikäteen harmitella että ei olisi pitänyt tehdä. Vaan kaikki näyttää hyvältä. Hyvä mieli siltä osin vaikka mulla itellä on vähän sellainen olo että se yksi päivä myöhemmin olisi ollut parempi vaikka ei tääkään nyt huono ole. Lääkäri oli empaattinen mutta jäi silti semmonen olo että hänen mielestä mä ylireagoin. Mä taas olen sitä mieltä että tuolla polilla ei ole nyt ihan ymmärretty näiden asioiden henkistä puolta. Ei se ole niin että kun olet hoitanut kaikki fyysiset asiat kuntoon niin kaiken pitäisi olla hyvin. Kyllä näistä asioista pitää voida päästä puhumaan hoitohenkilökunnan kanssa. Se on ihan itsestään selvä osa tätä prosessia koska ihminen on kokonaisuus, ei voi erotella pelkkää fyysistä puolta ja unohtaa psyykkistä ja emotionaalista.

Mut oon tosi helpottunut että sain puhuttua nyt ennen viikonloppua että tää odottelu piina vihdoin loppu. Siltikään ei oo kyllä jostain syystä semmonen niin hyvä ja odottava fiilis niinkuin esikoisen siirrossa oli. Tää on varmaan osittain siitä että se päivää myöhemmin olisi tuntunut paremmalta ja musta tuntuu että noi lääkärit ei enää sitä mulle sanois vaikka ne olis samaa mieltä, kun kaikki on jo järjestelty. (Just tän takia olisin halunnut keskustella ensin!). Osittain sitten tää tuntuu olevan se sama selittämätön pessimistinen tunne mikä mulla on ollut tän tokan lapsen yrityksen kanssa. En ymmärrä miten mä olin niin paljon optimistisempi ekan yrityksen kanssa vaikka meillä oltiin rämmitty niin vaikeasta tilanteesta siirtoon asti ja nyt kun mulla on takana yksi siirto joka onnistui ja sain lapsen syliin niin olen pessimistisempi. Sitten musta vielä tuntuu että tän mun pessimismin takia siirto ei voi onnistua

olis ihana kuulla teiltä onnistumistarinoita siitä miten pessimismistä huolimatta siirto onnistui

Mä tunnistan noi henkiset haasteet. Ja sen että polilta ei saa tukea.. Meillä ensimmäinen lapsi tuli ekan icsin ekasta siirrosta ja toista tehtiinkin sitten 2 vuotta (8 siirtoa, 2 km ja uuden icsin vaati, nyt rv39+4). Mutta ei mulla stressi tai stressaamattomuus vaikuttanut siirtojen onnistumiseen. Kävin jossain vaiheessa juttelemassa psykologille neuvolan kautta, mutta nää lapsettomuusasiat on aika haastavia myös sen alan ammattilaisille, jos ei ole omaa kokemusta. Parhaiten auttoi miehelle itkeminen, hän kun kokee täysin saman.

 

[Mansikkavuori]

Kiitos Madalena
Me päätettiin, ettei me enää mennä uuteen stimulaatioon.
Mulla on tullut ihan uudenlaisia kipuja jotka on sellaisia, etten ainakaan halua niitä pahentaa väkisin. Tulevaisuus ei huvita invalidina kun on niin kovat kivut. tai että joutuu johonkin hätäleikkaukseen kesken hoitojen poistamaan puoli metriä suolta kun endo on sen tuhonnut. Siinä menee sitten puoli vuotta ja se kaikki on pois mahdollisista siirroista ja lahjasoluhoidoista ja sitten loppukin mun aika hoidoissa. Parhaassa tapauksessa oltaisiin saatu 1 terve alkio lisää, pahimmassa tapauksessa ei enää yhtään, koska edellisistä keräyksistä on jo 7kk aikaa, ja se on yli 40-veelle todella kriittistä aikaa munien laadussa. Voi melkeen sekuntikellon kanssa seurata miten laatu laskee. Jos ei oltaisi saatu yhtään uutta tervettä, niin koko stimulaatio olisi tehty turhaan, olisi tuhlattu taas 2-3kk aikaa siihen ennen seuraavaa siirtoa ja endo olisi voinut pahentua niin paljon että joutuu sairaalaan ja ei tehdäkään enää siirtoja. Sekä pahentunut endo ei voi mitenkään olla parempi siirtoihin kun aiheuttaa erilaisia tulehduksellisia tiloja, mitä lääkärit ei osaa hoitaa kokonaisvaltaisesti. Letroilla saa kuulemma kohdun tilan oikeaksi, mutta miten muu tulehduksellisuus kropassa? Matala-asteiset tulehdukset kun on tunnettuja syitä lapsettomuuteen.

Emmekä saisi mitään lisäaikaa jos hankittaisiin nyt lääkkeet. Tai saataisiin viikko lisäaikaa. Ihan en viitsi niitä lääkkeitä ostaa viikon takia, kun se päätös on nyt tehtävä kuitenkin. Seuraava aika lääkärille on viikon päästä ja siitä olisi se stimulaatio tehtvävä tai valmistautua siirtoon. Huomaa kyllä että sitä kivun tasoa ja kuinka pelottavaa on kun kroppa on kroonisesti kivuissa, ei voi ihmiset ymmärtää, jos ei ole sitä kokenut.

@Mantaray
Endo ei lopu vaihdevuosiin. Kivut ja kudostuhot ei häivy jos niitä on tullut vuosien varrella. Ja en haluaisi olla kipupotilas 20 vuotta. (meidän suvussa tulee myöhään vaihdevuodet) Siinä voi lähteä myös järki ja muukin terveys jos syö 20 vuotta opiaatteja kipuun ja ramppaa leikkauksissa poistamassa sisäelimiä. Endo ei ole "pikkuhomma". (tämä siis pahin skenario, mutta se voi hyvin olla se jos vielä ruokin sairautta stimuloivilla lääkkeillä). Ymmärrän, että ajattelet terveen ihmisen tavoin, että voisi mennä vielä uuteen stimulaatioon ja aikaisemmat IVF:t me tehtiin juuri tuolla ajatuksella: ei ole paha eikä se voi niin pahentua. Mutta niin vaan paheni.

Valmistaudutaan nyt sitten siirtoon.
Helpottaa jotenkin henkisesti kun on päätös. Ei tarvitse enää vatvoa sitä. Se on ollut tosi kuluttavaa henkisesti.

@Pupsis Olet ollut mun mielessä tässä joulun ajan
Miten teillä nyt jatkuu hoidot? Onko nyt kuivatteluvaihe? Onko sulla ollut siirroissa alkukierron letrot käytössä?

Jos mulla olisi aikaa, niin olisin halunnut laparoskopiaan. Riippuen siitä tuloksesta olisi vielä voinut mennä uusiin IVF:iinkin jos endoa olisi saatu putsattua.

.

 

[Pupsis]

olis ihana kuulla teiltä onnistumistarinoita siitä miten pessimismistä huolimatta siirto onnistui

Minulla tämä viides siirto nyt onnistui. Viimeiset kolme siirtoa oli ollut pelkkää suorittamista ja asenteella "hoidetaan nyt pois alta". En oikeasti jaksanut enää olla positiivinen tai luottavaisin mielin kun oltiin jo samalla kaavalla menty monta kertaa. Epäilystäni lisäsi vielä se että alkio oli vain 2päivän ikäinen. Siirtopäivänä lähdin kesken työpäivän kovalla kiireellä klinikalle ja oli äkkiä sisään ja äkkiä ulos ja takaisin töihin. Piinapäivinä ei olllut minkäänlaisia oireita tai ajatusta että ehkä tällä kertaa onnistaisi, töissä oli myös paljon stressiä ja huolia. pp8/dpo10 tein työpäivän jälkeen raskaustestin jotta pikkuhiljaa laskisin odotuksia ja kohtaisin pettymyksen (en tykkää odottaa testipäivään, mielummin teen päivittäin testin ja ajattelen että todennäköisyys että muuttuisi vielä positiiviseksi pienenee). Hämmästys oli erittäin suuri kun testiin piirtyi se toinen viiva, vieläkin tuntuu uskomattomalta