Pahoittelut omanapailusta... Laitoin samankaltaisen viestin myös tuonne menetysten kokeneet-ryhmään.
Joulun aika on vaikeaa... Muistelen koko ajan viime joulua, kun tuli ensimmäisen raskauden huonot uutiset ja nyt taas jouluna on aika masentavaa, kun toinen kkm todettiin Marraskuussa.
Onneksi nyt näytti siltä viime viikolla, että se toinen imukaavinta auttoi ja ei ole enää raskausmateriaalia, että olen sentään ehkä kivutta ja ilman poliklinisiä toimenpiteitä joulun ajan. Tietysti endon oireita on vähän väliä...
Meille tuli uutinen tällä viikolla, että kolmannesta IVF:stä löytyi tasan yksi terve alkio (IVF tehtiin keväällä, mutta testit vasta nyt kun tuli kkm ekasta terveestä). Tämä on tietysti hyvä asia, koska nyt meillä on kaksi tervettä alkiota pakkasessa. MUTTA, tuo tulos on jotenkin välitilatulos. Koska terveen alkion keskenmeno on vain 5% luokkaa, ja tämä silti toteutui meillä nyt, niin en pysty uskomaan, että edes noilla kahdella onnistuu. Käyn nyt terapiassa näiden menetysten sekä lapsettomaksi jäämisen uhan vuoksi ja työstän tunteitani siellä.
Nyt pitäisi päättää ennen vuoden loppua, että mennäänkö Tammikuussa vielä uuteen IVF-kierrokseen ja kerätäänkö se viimeinen keräys vai oliko se kaikki nyt tässä.
Lääkekaton vuoksi lääkkeet olisi ostettava viim. 31.12, koska siinä säästää paljon rahaa. Muuten ehdottomasti mentäisiin uuteen IVF stimulaatio kierrokseen, nyt kun munasarjat edelleen näin 43-veenä on näköjään aktiivisen näköiset ja tarjoaa kerättävää, mutta tämä endo...
Ekan imun jälkeen kun kohtuun jäi materiaalia, ja ilmeisesti se koitti hyvin aktiivisesti poistaa sitä loppumateriaalia supistelemalla rajusti, mulla oli aivan hirveitä kipuja pari päivää ja ja kasvavia/hiipuvia kipuja parit päivät tuon isojen kipujen ympärillä. Ja sellaista kipua en halua itselleni loppuelämäksi. Endo on kuitenkin krooninen sairaus mistä ei ole parannusta. Mulla on syvä endo, eli tuntuu lähinnä lantiossa, peräsuolen ja emättimen välissä sekä on seksikipuja. Leikkaukset ei välttämättä auta, ja joskus voi menettää elimiäkin endolle. Eli pelästyin kovasti tuota kipujen voimaa. Olin täysin kippuralla sohvalla pystymättä mihinkään, muuta kun hengittämiseen. IVF stimulaatiot kun yleensä pahentaa endoa, niin en tässä tiedä mitä tekisi. Mun miestä pelottaa kans toi endo, että miten se elämänlaatu sitten loppuelämän, jos "uhraan" itseäni tässä kohtaa. Pitäisikö vaan luovuttaa ja mennä sitten lahjasoluihin suoraan, kun omat loppuu? Ja onko lahjasolutkaan vastaus, nyt kun omista terveistäkin alkioista tulee keskenmenoja.
Pitäisikö uskoa, että kyllä niistä kahdesta pakkasessa olevasta lapsi saadaan, vaikka taas sain uudet lääkkeet ja kasa uusia testejä, koska eivät tiedä miksi meidän vauvat kuolee. Oikeaa syytä keskenmenolle ei siis ole tiedossa.
Eli edelleen testaillaan mikä toimisi. Kahdella alkiolla vaan ei montaa kertaa voi testailla onnistumista. Sillä uudella IVF kierroksella saataisiin ehkä yksi terve lisää. Sitten olisi kolme koittokertaa vielä.
Olemme olleet monta vuotta hoidoissa, niin keinoja on koitettu ja kaikki perusasiat on tutkittu.
Kuulisin mielellään teidän mietteitä tähän dilemmaan. Varsinkin teiltä joilla on endometrioosi.
loppiainen osuu oikeastikin harmillisesti tässä kierrossa eli katsotaan miten käy. Odottavin fiiliksin silti 
.
Nyt selkeä homma, eikä tarvi turhaa miettiä. kiitos
