Mietteitä otetaan myös vastaan.
Voi että. Olen iän puolesta ihan samoissa kanssasi, mutta tulokset erilaisia. Ei endoa, mutta blastoja saatu myös kasvateltua. Tuoresiirroista ja PASeista ei tuloksia paitsi yksi km. Lopulta tehtiin myös PGS (nyt ajattelen, että olisi pitänyt tehdä heti), eikä yhtään tervettä alkiota. Mietitään myös, jätetäänkö sikseen, yritetäänkö vielä ja jos, niin omilla (onko mitään järkeä) vai lahjasoluilla. Tekisi mieli yrittää vielä omilla, mutta järki ja menneisyys sanoo, että ei mitään hyötyä.
Eli ei mitään neuvoja, mutta samankaltaisia kysymyksiä.
Nää on aina sellaisia juttuja mitä on mahdotonta tietää etukäteen miten itse toimisi ennenkuin oikeasti on siinä valintatilanteessa. Mutta toivoit pohdintaa ja minulle tulee mieleen että jos olisin tuossa tilanteessa niin kävisin vielä ennen alkionsiirtoja kertaalleen hyvän lääkärin kanssa läpi kaikki asiat ja tutkimukset mitkä voisi vaikuttaa noihin keskenmenoihin. Millä viikoilla sulla on ollut nuo keskenmenot? Tuli vaan mieleen kun silloin kun mulle tehtiin era niin lääkäri sanoi että joskus väärä siirtoajankohta voi tehdä sen että alkio ei kiinnity tarpeeksi hyvin ja tulee siksi keskenmeno.
). Ja noihin endon terveysvaikutuksiin on myös vaikea ulkopuolelta ottaa kantaa. Mulla itellä tuppaa olemaan taipumus olla liiankin sinnikäs ja yrittää aina ihan viimeiseen asti ja ylikin. Mikä ei aina ole hyvä asia. Mutta luulen että miettisin tossa että lapsi olisi kaiken sen haitan arvoista ja jos taas lasta en saisi, mulla olisi mielenrauha siitä että olen tehnyt kaikkeni. Ja sitten endoakin voisi kuitenkin jo hoitaa rankalla kädellä toisin kuin nyt.
onneksi teillä kuitenkin on vielä ne kaksi tervettä odottamassa. Se on paljon vaikka ymmärrän hyvin että tossa tilanteessa usko on mennyt.
Kun olen pyöritellyt näitä yksin päässäni, ja mitä parille kaverille olen avautunut, eivät oikein osaa samaistua tilanteeseen.
Pahoittelut CherryRed ja Isabel haastavasta tilanteesta ja voimia siihen. En ole millään tavalla asiantuntija edes oman kokemuksen osalta, koska en ole vielä edes päässyt aloittamaan hoitoja eli vasta niihin valmistaudun (hoidot todennäköisesti helmi-maaliskuusta alkaen keväällä). Siihen, miten ja millä mahdollisuuksin saisitte vielä IVF:n toimimaan omilla soluilla en oikein osaa kommentoida, tietysti toivon että jollain tavalla se onnistuisi ilman raskasta henkistä ja fyysistä kärsimystä ja kipua. Mutta sitä ajattelin kommentoida, että jos kävisi niin harmillisesti, että omat solut eivät jatkossakaan toimisi riittävästi ja vaihtoehtona pöydällä olisi lahjasolut tai lapsettomaksi jääminen, itse valitsisin lahjasolut ehdottomasti. Ei tietenkään näidenkään kanssa onnistuminen ole varmaa mutta ymmärtääkseni iästä riippumatta aika hyvät mahdollisuudet ovat olemassa ja mitä olen kokemuksia lukenut, monet kuvaavat, että vaikkei lapsi geneettisesti suoraan ole äidin, se tuntuu ihan täysin omalta kun se on paitsi omassa kohdussa kasvatettu ja synnytetty niin ennen kaikkea sille on toimittu vanhempana. Tämä on siis tietysti täysin oma näkemykseni ja ymmärrän, että kaikkien ihmisten tilanne on erilainen ja toiveet vaihtelevat, mutta itse olen jo ennakolta päättänyt että tämäkin vaihtoehto on minulla pöydällä, tärkeintä minulle on että pääsen kokemaan äitiyden, vanhemmuuden ja perhe-elämän. Tietysti se on henkilökohtaista, miten tärkeäksi geneettisen perimän kokee. Omassa tilanteessani uskon, että katuisin enemmän myöhemmin elämässäni, jos en tätä vaihtoehtoa käyttäisin - jos siis tulevien hoitojen yhteydessä selviäisi, että muu ei onnistuisikaan.
Mutta ehkä teidän tilanteessa kokeilisin vielä IVF yhden kerran omilla ja sitten jos ei auta niin siirtyisin edellä mainittu lahjasoluvaihtoehtoon. Tietysti erityisesti tuossa CherryRedin tapauksessa painaa myös tuo oma fyysinen jaksaminen endon vuoksi, tähän on vaikea sanoa. Noita lisäravinteita tosiaan kannattaa varmaan kokeilla, minulla on noista yllä mainituista jo nyt osa käytössä ja vaikkei ole ainakaan luomuyrityksessä ollut niistä apua, olen toiveikas että IVF osalta niistä voi olla apua. Toki kannattaa konsultoida lääkäriä että sopivat juuri teille, ja esim. DHEA ainakin vaati reseptin. Toivottavasti saatte lääkäreiltänne konkreettiset neuvot siihen minkälaista hoitoa nyt kannattaa yrittää ja teille löytyy tilanteeseenne sopiva ratkaisu
CherryRed voi kun vaikea tilanne
Mitä tulee sitten uuteen ivf:ään niin mä varmaan siirtäisin ensin ne kaksi ja miettisin sen jälkeen uudelleen. Silloin olette saaneet paljon enemmän tietoa päätösten pohjalle. (tai sitten sen ihanimman
Tuntuu tosiaan vaikealta ottaa kantaa kun pelkään että kuulostan esim siltä niinkuin vähättelisin sun kipuja tai muuta. Tsemppiä vaikeiden asioiden pohdintaan
Kiitos paljon mietinnöistäsi!
Meillä ei ole ongelmana mennä lahjasoluhoitoihin. Meille se on OK ja hyvä vaihtoehto. Tässä vaan kun tulee terveille alkioille keskenmenoja, niin voi olla jotain muuta ongelmaa, jossa ei välttämättä auta lahjasolu vaan tulee silti keskenmenoja. Mutta tähän selviää vasta, kun sinne asti pääsee. Kaikki on mun kropassa kuitenkin OK, kaikkien niiden testien/kokeiden perusteella.
Kaikki lääkkeet ja lisäravinteet on meillä optimoitu lääkärin kanssa keräyksiä ajatellen jo yli vuosi sitten.
Isabelin kannalta olen samaa mieltä kanssasi, että se lahjasoluhoito voi olla paras ratkaisu, ja sitä kannattaa miehesi kanssa tutkia
Kiitos sullekin mietinnöistäsi!
Mulle on tehty BeReady (sama kun Era) ja sen mukaan on siirretty kaksi alkanutta raskautta.
Meillä ei ole aikaa katsoa siirtoja ja sitten vasta kerätä, koska olen siirtojen jälkeen jo sitten 44 vee ja ei oikeasti ei enää kannata kerätä, kun puoli vuotta on tämän ikäisenä hirveän pitkä aika munasolujen laadussa. Jos tehtäisiin uusi keräys vasta kesällä/ensi syksynä (jos tulee negoja tai keskenmeno) niin kromosomitestauksessakin menee pari kuukautta aikaa. Se kaikki aika olisi pois lahjasoluhoidoista, joissa on parin kuukauden jono myös. Sekä kaikki tämä pitäisi tehdä kiireellä koska sitten on enää muutamia kuukausia aikaa siihen että olen 45, ja hoidot loppuu iän vuoksi. Plus että menettää lääkekattohyödyn jos ei nyt osta lääkkeita, vaan vasta puolen vuoden päästä. Eli ei ole helppo palapeli....
Sekä endoon ei ole parannusta hoitamalla. Lääketiede ei tiedä siitä lähes mitään, ja se on krooninen tauti. Se on todella viheliäinen tauti, eikä edes kohdunpoisto lopeta sitä. Kauhukuvana on se, että jokaisella vessakäynnillä vihloo/sattuu ja ei pysty enää harrastamaan seksiä (penetraatiota). Itselläni se ei ole vielä niin paha, mutta jos mun oireet pahenee uuden IVF:n myötä, niin nuo on ne pahemmat oireet.
Tuo on hyvä tuo kuvailemasi mielenrauha! Juuri sen kun voisi itselleen taata jälkeenpäin, että teki hyvät päätökset ja teki kaikkensa. En välttämättä halua tehdä ihan kaikkea, koska hintana voi olla mun terveys. Eikä kaikesta siitä tekemisestä ja uhrautumisesta ole taattu sitä lasta. Sitten on vain hyvin sairas ja kipuinen eikä lasta.
Ärsyttää miettiä tällaisia asioita kiireellä ja vielä pyhien aikana... Mutta tilanteellehan ei voi mitään.
Ei olla vielä päätetty. Menee varmaan aika kalkkiviivoille päätös.
Mä näkisin että jos teillä ei ole rahasta niin kiinni, niin koittaisitten yhtä kierrosta ja sitten lahjasoluhoitoon. Ja kävisitte tuossa IVF:n aikana juttelemassa pariskuntana siitä lahjasoluhoidosta.
sovittiin sitten vielä ultra perjantaille että jos munarakkula on vielä tallella niin voisin pistää ovitrellen ja edetä siirtoon. Mä en kyllä tiedä mitä siitä sitten tulee... Mutta ei siinä mitään menetäkkään. Teen ovistestejä siihen asti ja ajattelin vielä yöllä ennen ovitrellen pistämistä sitten testata. Ja jos mun intuitio sanoo että ei tunnu hyvältä niin sitten ei vaan nyt tehdä siirtoa. En kestä että toi loppiainen nyt osui tähän sekottamaan ja nyt kotona aloin vielä miettimään että olisiko kuitenkin voinut jo tänään pistää kun pistän sen vasta yöllä kolmen aikaan niin olisihan se rakkula ehtinyt varmaan juuri kasvaa 18mm kokoiseksi silloin jos 2mm/vrk kasvaa. Sitten taas en ole ihan varma mitä olisin ajatellut siitä limakalvosta sitten kun toivoin että se saisi kuitenkin vielä vähän lisää kasvaa jos maanantaina vielä ollut tiivis. Siinä mielessä se perjantai on parempi kuin tämä päivä olisi ollut mutta sitten taas vaikea uskoa että se munarakkula pysyy matkassa ihan niin pitkään. Mä niin olisin toivonut että kaikki olis mennyt nappiin niin ettei olis tarvinnut stressata että meneekö kaikki oikein viimeksi kaikki meni niin nappiin että pystyin siksi olemaan aika hyvillä mielin. Nyt pelkään etten saa samanlaista mielenrauhaa vaikka siirtoon vielä päästäisi.
menin nimittäin nyt kotona itsekin ensin sekaisin kun katsoin tota esikoisen karttaa kun toi että pistän yöllä sekoittaa kun se päivä ehtii vaihtua siinä välissä ja merkintä on ikäänkuin seuraavana päivänä. Siis että vaikka puhun että tänään pitäisi pistää niin tosiasiassahan mä pistän sen huomenna torstaina klo 3. Vitsi että harmittaa tää sekoilu no mutta mä pistän sen nyt joka tapauksessa tänään ja toivon kaikki sormet ja varpaat ristissä että kaikki selviäisi polin kanssa huomenna 
O+ pitäis tulla huomenna torstaina, jos 5-päiväinen blasto.
Kiitos vastauksesta! Varataanko ne siis suoraan sen plussan mukaan vai käydäänkö sen jälkeen vielä ultrassa jossa se vasta varataan? Mä jotenkin ajattelin että plussasta ilmoitus polille ja saa heti siirtoajan mutta tajusin että en tiedä kyllä onko se niinkään?
