IVF/ICSI-HOIDOT 2021

[Butterflies]

tämä on nyt ihan muistin varasta, mutta lyhyellä kaavalla siis tehtiin ja pistokset taisi alkaa kp4, ja keräys osui kp15. Mulla tosiaan vaste oli voimakas, folleja iso määrä mutta kuten sanoin, määrä ja laatu ei välttämättä kulje käsi kädessä näissä. Oisin mielelläni ottanut pienemmän follimäärän ja saman lopputuloksen blastoissa olin nimittäin tosi kipeä pistosten puolesta välistä alkaen ja vielä pari vkoa punktion jälkeen.

Huomenna meidän eka PAS, täällä jännään selviääkö blasto sulatuksesta vai joudutaanko sulattaa useampi.

Tsemppiä ja plussatuulta huomiselle!

 

[jamm]

Juo paljon ja lepää. Jos et saa pissattua vaikka juot tai on hengitysvaikeuksia, niin päivystykseen.
Tsemppiä nouseva hcg voi tehdä tota. Mulla kesti monta päivää ja olo oli hirveän ahdistava mut meni levolla ja nesteytyksellä ohi.
Muistan et puhuin tosta klinikan hoitajan kanssa kun ilmoitin testitulosta, olisko ollut joku dpo15-16 ja silloin sanoin et tuo oli kestänyt jo monta päivää. En ollut tosin tajunnut levätä niin paljon ennen tota keskustelua. Sen jälkeen lepäsin sit monta päivää ja join korostetun paljon ja lopulta se pahin pingotus antoi periksi onneksi.

Olen levännyt pe-ma (vasta tänään alkoi nämä olot) mutta huomenna pitäisi mennä töihin. Voi olla etten ole juonut tarpeeksi. No, huomenna uusi tilannekatsaus. Pissaa tulee kyllä.. tekisi mieli syödä mutta en halua turvotuksen takia syödä, jospa yöpaaston jälkeen olisi parempi olo..
Kiitos, ja kiitos myös Limpulle :)

 

[Lipsu]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

 

[Apilainen]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

Voi ei! Olen pahoillani Lipsu.

Tuntuu aivan samalta, että on vaikeaa ja epäreilua. Olen tässä keräillyt itseäni reilun viikon tuloksettoman tuoresiirron jäljiltä. Vaikka sitä järjellä tiesi, että välttämättä ei onnistu niin silti sitä ihmettä toivoo niin kovasti, kun mahdollisuudet kuitenkin paranee. Mulla edessä uusi ivf loppuvuodesta. Tavallaan helpompi kun nyt tietää mitä on tulossa, mutta niin... Ei se silti helppoa ole.

 

[NinskuPinsku]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

Voihan harmistus Lipsu

Täällä pp7 ja ei mitään oloja, saako heittää jo kirveen kaivoon? Miksi täytyy olla niin hiton malttamaton. Kaipa se 7 vuoden tulokseton yrittäminen saa ihmisen niin skeptisksi...

 

[jamm]

Lipsu pahoittelut

Meen tässä aamupäivällä naistenklinikalle, varmaan on lievä hyperi..

 

[Ninnuliini]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

Voi ei! Olen tosi pahoillani sunkin puolesta!

 

[Ninnuliini]

Voihan harmistus Lipsu

Täällä pp7 ja ei mitään oloja, saako heittää jo kirveen kaivoon? Miksi täytyy olla niin hiton malttamaton. Kaipa se 7 vuoden tulokseton yrittäminen saa ihmisen niin skeptisksi...

Tiedän tuon malttamattomuuden tunteen! Tsemppiä sinne odotteluun! Äläkä vielä heitä kirvestä kaivoon. Ei se oireettomuus välttämättä kerro mitään ja lopputulos voi olla ilman niitäkin toivottu.

 

[CherryRed]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

Voi ei...Oon pahoillani! On kyllä epäreilua ettei ne plussat vois aina olla pysyviä

@jannn Hyvä että menet lääkäriin jos on nyt liikaa hyperin oireita! Toivotaan että se on alkava raskaus joka sitä pahentaa ja sut hoidetaan kuntoon

 

[Chard]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

Lipsu, eikä :arghh: olen niin pahoillani

 

[Chard]

Olen levännyt pe-ma (vasta tänään alkoi nämä olot) mutta huomenna pitäisi mennä töihin. Voi olla etten ole juonut tarpeeksi. No, huomenna uusi tilannekatsaus. Pissaa tulee kyllä.. tekisi mieli syödä mutta en halua turvotuksen takia syödä, jospa yöpaaston jälkeen olisi parempi olo..
Kiitos, ja kiitos myös Limpulle :)

Joo noin se oli mullakin. Lepäsin ja join punktion jälkeen monta päivää mut ne oireet tosiaan alkoi/paheni vasta siitä pp5 alkaen tai jotain sinnepäin. Silloin en enää ollut ottanut levon kannalta, ainakaan koko aikaa. Tsemppiä

 

[Pettynyt]

Onko teille muille käynyt epäonnisten hoitojen seurauksena niin, että on mennyt luotto koko hommaan ja lääketieteeseen tässä asiassa? Mä kirjoitin edellisellä sivulla omasta pettymyksestä, kun kauan odotettu IVF piti perua olemattoman lääkevasteen takia. Itkin eilen siellä vastaanotolla ja kotona koko illan, olin nimittäin suunnitellut kuinka hoito pian käynnistyy ja pääsen tänne muiden piinailijoiden joukkoon. Nyt mietin, liittyvätkö hoidon epäonnistumisen syyt jotenkin meidän lapsettomuuden syihin, jotka siis eivät ole tiedossa (miehellä tavara priimaa ja itselläni tapahtuu ovulaatio). Ja jos seuraavakin hoito menee samalla lailla pieleen eikä lääkkeillä ole tehoa, kannattaako tätä edes jatkaa ja maksaa turhaan kalliista lääkkeistä ja poliklinikkakäynneistä. Tää on jotenkin niin surkeaa, kun IVF on meidän ainoa realistinen mahdollisuus saada lapsi, ja nyt tuntuu että sekin otetaan pois enkä tiedä mitä itse enää voi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Jo aiemmin mua hieman epäilytti, kun tällä taustalla lääkäri vakuutteli, että ehdottomasti kannattaa tehdä 3 inssiä ja sen jälkeen olisi halunnut vielä jatkaa niitä pari kierrosta. Mulla oli lähinnä olo, että mitä ne inssit muka korjaavat, jos simpat hyvälaatuisia ja ovuloin muutenkin. Itselleni tässä ehdottomasti pahinta on ollut se, ettei meidän lapsettomuudelle ole löytynyt syytä ja siinähän tippui tosi korkealta, kun alumy tutkimusten jälkeen piti vielä luomuplussaakin mahdollisena. Lisäksi mulla alkaa jo ikä tulla vastaan: kun alettiin yrittää lasta olin 32v, alkuvuodesta täytänkin jo 36.

 

[Fliber]

Lipsu pahoittelut

Meen tässä aamupäivällä naistenklinikalle, varmaan on lievä hyperi..

Omalla kohdalla alkoi hyperin oireet myös jälkikäteen. Kävin peräkkäisinä päiviä Naistenklinikalla kun tuntui ettei kotona selviä enää. Omalla osalla hgc hormonin nousu kiinnittymisen myötä juuri laukaisi hyperin. Paljon tsemppiä ja toivotaan että hyper jää lieväksi

 

[_rosegold]

Se plussaonni oli lyhyt. Eilen hcg vain 35 ja tänään testissä jo haalennut viiva.

Miten onnellinen sitä olikaan muutaman päivän. Herätessä ei voinut uskoa, että positiivinen raskaustesti ei ollutkaan unta, vaan ihan totta viimeinkin. Ja nyt sama vanha painajainen vain jatkuu.

Miksi tämä on niin vaikeaa ja epäreilua?

Eikä!olen pahoillani Lipsu halauksia sinne kovasi, kyllä nää on vaikeita juttuja

 

[_rosegold]

Onko teille muille käynyt epäonnisten hoitojen seurauksena niin, että on mennyt luotto koko hommaan ja lääketieteeseen tässä asiassa? Mä kirjoitin edellisellä sivulla omasta pettymyksestä, kun kauan odotettu IVF piti perua olemattoman lääkevasteen takia. Itkin eilen siellä vastaanotolla ja kotona koko illan, olin nimittäin suunnitellut kuinka hoito pian käynnistyy ja pääsen tänne muiden piinailijoiden joukkoon. Nyt mietin, liittyvätkö hoidon epäonnistumisen syyt jotenkin meidän lapsettomuuden syihin, jotka siis eivät ole tiedossa (miehellä tavara priimaa ja itselläni tapahtuu ovulaatio). Ja jos seuraavakin hoito menee samalla lailla pieleen eikä lääkkeillä ole tehoa, kannattaako tätä edes jatkaa ja maksaa turhaan kalliista lääkkeistä ja poliklinikkakäynneistä. Tää on jotenkin niin surkeaa, kun IVF on meidän ainoa realistinen mahdollisuus saada lapsi, ja nyt tuntuu että sekin otetaan pois enkä tiedä mitä itse enää voi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Jo aiemmin mua hieman epäilytti, kun tällä taustalla lääkäri vakuutteli, että ehdottomasti kannattaa tehdä 3 inssiä ja sen jälkeen olisi halunnut vielä jatkaa niitä pari kierrosta. Mulla oli lähinnä olo, että mitä ne inssit muka korjaavat, jos simpat hyvälaatuisia ja ovuloin muutenkin. Itselleni tässä ehdottomasti pahinta on ollut se, ettei meidän lapsettomuudelle ole löytynyt syytä ja siinähän tippui tosi korkealta, kun alumy tutkimusten jälkeen piti vielä luomuplussaakin mahdollisena. Lisäksi mulla alkaa jo ikä tulla vastaan: kun alettiin yrittää lasta olin 32v, alkuvuodesta täytänkin jo 36.

Mulla ei myöskään uskoa inssien onnistumiseen juurikaan ollut, mutta IVF:ltä odotan kyllä enemmän. Tunnistan hyvin nuo tunteet siitä, kuinka vaikeaa se on, kun mitään syytä lapsettomuudelle ei löydy. Näin on myös meillä. Helpompaa olisi ollut, jos olisi joku syy, jonka voisi hoitaa kuntoon. Mutta älä heitä kirvestä vielä kaivoon, vaikka pettymys on varmasti kova eikös se eka IVF kierros ole osaltaan vähän kokeiluakin, kun ei voi ennalta tietää millä tavalla kukin lääkkeisiin vastaa. Jospa seuraavalla kerralla annostusta nostettaisiin ja tulos olisikin onnistuneempi kovasti tsemppiä sinne!

 

[Chard]

Onko teille muille käynyt epäonnisten hoitojen seurauksena niin, että on mennyt luotto koko hommaan ja lääketieteeseen tässä asiassa? Mä kirjoitin edellisellä sivulla omasta pettymyksestä, kun kauan odotettu IVF piti perua olemattoman lääkevasteen takia. Itkin eilen siellä vastaanotolla ja kotona koko illan, olin nimittäin suunnitellut kuinka hoito pian käynnistyy ja pääsen tänne muiden piinailijoiden joukkoon. Nyt mietin, liittyvätkö hoidon epäonnistumisen syyt jotenkin meidän lapsettomuuden syihin, jotka siis eivät ole tiedossa (miehellä tavara priimaa ja itselläni tapahtuu ovulaatio). Ja jos seuraavakin hoito menee samalla lailla pieleen eikä lääkkeillä ole tehoa, kannattaako tätä edes jatkaa ja maksaa turhaan kalliista lääkkeistä ja poliklinikkakäynneistä. Tää on jotenkin niin surkeaa, kun IVF on meidän ainoa realistinen mahdollisuus saada lapsi, ja nyt tuntuu että sekin otetaan pois enkä tiedä mitä itse enää voi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Jo aiemmin mua hieman epäilytti, kun tällä taustalla lääkäri vakuutteli, että ehdottomasti kannattaa tehdä 3 inssiä ja sen jälkeen olisi halunnut vielä jatkaa niitä pari kierrosta. Mulla oli lähinnä olo, että mitä ne inssit muka korjaavat, jos simpat hyvälaatuisia ja ovuloin muutenkin. Itselleni tässä ehdottomasti pahinta on ollut se, ettei meidän lapsettomuudelle ole löytynyt syytä ja siinähän tippui tosi korkealta, kun alumy tutkimusten jälkeen piti vielä luomuplussaakin mahdollisena. Lisäksi mulla alkaa jo ikä tulla vastaan: kun alettiin yrittää lasta olin 32v, alkuvuodesta täytänkin jo 36.

Pahoittelut että ivf-hoito ei edennyt toivotulla tavalla
Mulla ei ole kokemusta siitä että lääkkeet eivät olisi toimineet, mutta pettymyksiä on saanut kohdata sitten muilla tavoin hoitojen aikana. Olen kuitenkin kuullut, että ei ole mitenkään tavatonta, että kroppa ei reagoi yhteen lääkkeeseen tai lääkeannokseen, mutta seuraavaan reagoi tai toisella kertaa vaste on ihan eri. Toivotaan että sinullakin käy näin, tuo lääke ei vaan saanut kroppaasi heräämään, mutta ehkä joku toinen lääke saa
Ja iästä puheenollen, minä olen 39v. Sinulla on ihan hyvin vielä aikaa, vaikka ymmärrän tuon kasvavan ikäahdistuksen

 

[Suski75]

Onko teille muille käynyt epäonnisten hoitojen seurauksena niin, että on mennyt luotto koko hommaan ja lääketieteeseen tässä asiassa? Mä kirjoitin edellisellä sivulla omasta pettymyksestä, kun kauan odotettu IVF piti perua olemattoman lääkevasteen takia. Itkin eilen siellä vastaanotolla ja kotona koko illan, olin nimittäin suunnitellut kuinka hoito pian käynnistyy ja pääsen tänne muiden piinailijoiden joukkoon. Nyt mietin, liittyvätkö hoidon epäonnistumisen syyt jotenkin meidän lapsettomuuden syihin, jotka siis eivät ole tiedossa (miehellä tavara priimaa ja itselläni tapahtuu ovulaatio). Ja jos seuraavakin hoito menee samalla lailla pieleen eikä lääkkeillä ole tehoa, kannattaako tätä edes jatkaa ja maksaa turhaan kalliista lääkkeistä ja poliklinikkakäynneistä. Tää on jotenkin niin surkeaa, kun IVF on meidän ainoa realistinen mahdollisuus saada lapsi, ja nyt tuntuu että sekin otetaan pois enkä tiedä mitä itse enää voi tehdä tilanteen parantamiseksi.
Jo aiemmin mua hieman epäilytti, kun tällä taustalla lääkäri vakuutteli, että ehdottomasti kannattaa tehdä 3 inssiä ja sen jälkeen olisi halunnut vielä jatkaa niitä pari kierrosta. Mulla oli lähinnä olo, että mitä ne inssit muka korjaavat, jos simpat hyvälaatuisia ja ovuloin muutenkin. Itselleni tässä ehdottomasti pahinta on ollut se, ettei meidän lapsettomuudelle ole löytynyt syytä ja siinähän tippui tosi korkealta, kun alumy tutkimusten jälkeen piti vielä luomuplussaakin mahdollisena. Lisäksi mulla alkaa jo ikä tulla vastaan: kun alettiin yrittää lasta olin 32v, alkuvuodesta täytänkin jo 36.

Usein ensimmäinen IVF menee siihen, että kokeillaan miten lääkkeet vaikuttavat. Tuo sinun Bemfola-annoksesi oli pieni, minulla oli lähes tuplasti nuo määrät IVF:ssä. Veikkaan, että sinulle määrättiin pienet annokset siksi, että kiertosi vaikuttaa toimivan luomunakin, ja lääkäri halusi välttää hyperstimulaation riskiä. Siinäkin on vaaransa jos munasarjojen vaste on liian hyvä.

Eli ei vielä tässä vaiheessa kannata surra, IVF:ssä on paljon lääkearsenaalia, jota ei teille ole vielä kokeiltu, ja ne saattavat hyvinkin toimia. Ja nythän teillä taitaa olla jo lääkekattokin täynnä(?), joten loput tämän vuoden puolella ostetut lääkkeet ovat teille lähes ilmaisia.

 

[Pettynyt]

Kiitos teille tsempeistä! Tämä on tosiaan siinäkin mielessä vähän hankalaa, kun ollaan hoidossa julkisella ja tuntuu, että siellä tietoa on kovin vaikea saada. Eilisellä käynnilläkin todettiin vain tilanne ja kerrottiin, että IVF muuttuu nyt inssiksi ja seuraava IVF-yritys koitetaan saada marraskuun alkuun. Siinä oli itse niin shokissa, ettei oikein osannut edes kysyä mitään, vaan vasta kotona alkoi sitten murehtiminen ja pohtiminen.
Lääkäri epäili yhtenä vaihtoehtona, että piikityksen alkaessa johtofolliikkeli olisi jo valikoitunut (vaikkei sen tuossa kohtaa olisi pitänyt vielä valikoitua) ja sen vuoksi tässä nyt kävi niinkuin kävi. Mulla siis letroilla tehdyissä ovulaation induktioissakin vaste lääkitykseen oli parempi, niissä syntyi 2 folliikkelia (joka kerta mainittiin siis kaksosraskauden riski, hah!) ja tässä ainoastaan yksi. Ekassa IVF-ultrassa folliikkelien aihoita oli näkynyt 10 + 10, eli piti kuitenkin olla ihan hyvät mahdollisuudet saada tuloksia stimulaatiosta.
Sen kyllä tiedän, että jos tähän ekaan IVF:n lähdin positiivisin mielin ajatuksella, että viimein päästään hoitoon joka oikeasti voi meitäkin auttaa, niin seuraavassa on varmasti hirveät pelot lääkityksen alkaessa ja varsinkin ennen ensimmäistä ultraa. Koitan kysyä, josko oman mielenrauhan vuoksi sen Bemfolan saisi vaihdettua johonkin toiseen lääkkeeseen, toki mulla nyt lyhyt kaava muutetaan muutenkin pitkäksi. Kamalalta kuulostavat kyllä nuo teidän hiipuvat positiiviset raskaustestitkin ym. vastoinkäymiset, voin vain kuvitella mikä pettymys se(kin) on jos mahdollisesti ekaa kertaa vuosien yrityksen aikana testiin on sen kaksi viivaa saanut

 

[Riepu85]

Kiitos teille tsempeistä! Tämä on tosiaan siinäkin mielessä vähän hankalaa, kun ollaan hoidossa julkisella ja tuntuu, että siellä tietoa on kovin vaikea saada. Eilisellä käynnilläkin todettiin vain tilanne ja kerrottiin, että IVF muuttuu nyt inssiksi ja seuraava IVF-yritys koitetaan saada marraskuun alkuun. Siinä oli itse niin shokissa, ettei oikein osannut edes kysyä mitään, vaan vasta kotona alkoi sitten murehtiminen ja pohtiminen.
Lääkäri epäili yhtenä vaihtoehtona, että piikityksen alkaessa johtofolliikkeli olisi jo valikoitunut (vaikkei sen tuossa kohtaa olisi pitänyt vielä valikoitua) ja sen vuoksi tässä nyt kävi niinkuin kävi. Mulla siis letroilla tehdyissä ovulaation induktioissakin vaste lääkitykseen oli parempi, niissä syntyi 2 folliikkelia (joka kerta mainittiin siis kaksosraskauden riski, hah!) ja tässä ainoastaan yksi. Ekassa IVF-ultrassa folliikkelien aihoita oli näkynyt 10 + 10, eli piti kuitenkin olla ihan hyvät mahdollisuudet saada tuloksia stimulaatiosta.
Sen kyllä tiedän, että jos tähän ekaan IVF:n lähdin positiivisin mielin ajatuksella, että viimein päästään hoitoon joka oikeasti voi meitäkin auttaa, niin seuraavassa on varmasti hirveät pelot lääkityksen alkaessa ja varsinkin ennen ensimmäistä ultraa. Koitan kysyä, josko oman mielenrauhan vuoksi sen Bemfolan saisi vaihdettua johonkin toiseen lääkkeeseen, toki mulla nyt lyhyt kaava muutetaan muutenkin pitkäksi. Kamalalta kuulostavat kyllä nuo teidän hiipuvat positiiviset raskaustestitkin ym. vastoinkäymiset, voin vain kuvitella mikä pettymys se(kin) on jos mahdollisesti ekaa kertaa vuosien yrityksen aikana testiin on sen kaksi viivaa saanut

Yleensä piikitys aloitetaan kp2. Bemfolassa ei ole mitään vikaa, annos kokosi oli vain niin minimaalinen. Älä murehdi vielä, lääkärisi oli lähtenyt varovaisesti liikenteeseen. Ensi kierros on jo täysin eri juttu ja hienoa että olette julkisella niin kyse ei ole 5000e ivf kierroksesta.

 

[Pettynyt]

Kiitoksia jälleen viesteistä! Oikeasti tuntuu, että täältä saa huomattavasti paremmin tietoa kuin tuolta hoitavalta taholta! Jos tästä nyt jotakin positiivista hakee, niin ei tiputtu IVF-jonon hännille, vaan uusi tavoiteaika punktiolle onnistuu marraskuun alussa. Tätä epäonnistunutta hoitoa ei myöskään vähennetä kolmesta julkisen tarjoamasta IVF-kierroksesta, tuo nyt olisi tuntunutkin melko epäreilulta.
Itsekin ihmettelin, miksi pistokset alkoivat mulla vasta kp3, kun olin ymmärtänyt niiden normaalisti alkavan toisena kiertopäivänä. Kun suunnitteluaikaa sovittiin sain kuulla polin olevan jostain syystä kiinni silloin, kun mulla olisi ollut kp2 (oli siis kuitenkin normaali arkipäivä), eli ehkä tuo vaikutti asiaan. Tää on kyllä raivostuttavaa, kun hoitojen aikatauluihin vaikuttavat jonojen ohella poliklinikoiden aukioloajat, joulu- ja kesätauot jne. Meilläkin on ollut sellaisia parin kuukauden viivästymiä hoidoissa tuon takia ja kun niitä alkaa ynnätä yhteen, siitä tuleekin melko pitkä ajanjakso pelkkää odottelua.