IVF/ICSI-HOIDOT 2021

[Aamuvirkku]

En voi muuta sanoa kuin isot sympatiat noihin endojuttuihin! Se sairaus on kyllä yksi p*****e!

well said, se on just sitä. Mun kauhuskenaario on, että lasta ei koskaan tule tämän p*******:n vuoksi ja silti olen naimisissa sen kanssa hamaan tulevaan, mitä todennäköisemmin se vielä pahenee jatkuvasti. Siitä on vaikea repiä toiveikkuutta kun tuota miettii, joten yritän olla parhaani mukaan miettimättä ja mennä päivä kerrallaan. Jos joku päivä olen hullun rikas, pistän pari milliä heti tämän taudin tutkimustyöhön kun ei vissiin ketään nämä NAISTENvaivat niin liikuta :banghead:

 

[Lillati]

Tämä on mielenkiintoinen aihe josta olen vielä auttamattoman ulkona kun yhtään alkionsiirtoa ei ole vielä tehty. Mietin tässä, että onko täällä sellaisia joilla on endometrioosi ja onko keltarauhashormonitulki heidän kohdallaan ollut jotenkin erilainen? Tutkitusti endopotilailla on usein ongelmia keltarauhashorminin tuotannossa ja mietin, että onko sillä tässä kohtaa yhteyttä ja auttaisiko alkionsiirron yhteydessä pidempi keltarauhashormonituki onnistumismahdollisuuksia. Mielenkiinnolla kuulen jos endopotilailla on tästä kokemusta!

Mulla oli käytössä Cyclogest siirrosta testipäivää edeltäneeseen päivään 1x aamulla ja 1x illalla, 11 päivän ajan siis. Omalla kohdalla ei siis mitenkään erityisemmin tuo endo tuntunut vaikuttavan lääkkeen määrään ja sen pituuteen.
Mulla siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon.

 

[Lillati]

4.5 punktio: saldona 14 munasolua, 9 kypsää joista 5 hedelmöittyi. 3 oli 3 päiväistä, 2 blastovaiheeseen viljeltyjä.
7.5 tuoresiirto 3-päiväisellä. Tuoresiirto epäonnistui ja testi oli nega.
2.6 PAS-kierron ultra ovulaatiosta.
8.6 PAS- 4 päiväisellä alkiolla
10.6 Gonapeptyl kiinnitykseen aamulla
20.6 Positiivinen testi
9.7 Tarkistus raskauden alkamisesta
20.7 1. Neuvola
17.8 Nt-ultra

Jestas miten vauhdikas kevät ja kesä täynnä ihan koko tunnekirjo, mikä vain ihmisestä voi löytyä
Käytiin toissapäivänä nt-ultrassa ja päästiin vihdoin näkemään se pieni "pakastepulla" kunnolla ja nyt vasta kunnolla jysähti, että tämä voi sittenkin olla totta Pieni epävarmuus silti seuraa, ja pelko että entäs jos meneekin kesken vielä. Tuntuu kuitenkin lohduttavalta ajatella, että mun kehossani tapahtuu jotain, mihin en kyennyt sen ikinä edes pystyvän endometrioosin ja 1,5v yrityksen ja kipujen jälkeen

Mua läpi hoitojen pohditutti ja mietitytti suuret annokset gonaleissa, mun huonot ja rajusti heittelevät amh-arvot, paino ja ties mikä muu vielä päälle. Kauheasti piti ja pitää vieläkin tehdä töitä itsensä kanssa, että pääsen sinuiksi tämän IVF asian kanssa. Normaaliahan se on, että joskus apua tarvitsee, mutta kun oli itsellä niin vahva ajatus ja mielikuva siitä, miten asioiden kuuluisi mennä, oli tää toinen polku jotain sellaista mikä rikkoi omaa identiteettiä.
Mutta lopputulos on sitäkin kaivatumpi, odotetumpi ja rakastetumpi jo nyt
Tänään rv12+6, huomenna jo rv13 ja ensimmäinen kolmannes jää taakse

 

[Chard]

4.5 punktio: saldona 14 munasolua, 9 kypsää joista 5 hedelmöittyi. 3 oli 3 päiväistä, 2 blastovaiheeseen viljeltyjä.
7.5 tuoresiirto 3-päiväisellä. Tuoresiirto epäonnistui ja testi oli nega.
2.6 PAS-kierron ultra ovulaatiosta.
8.6 PAS- 4 päiväisellä alkiolla
10.6 Gonapeptyl kiinnitykseen aamulla
20.6 Positiivinen testi
9.7 Tarkistus raskauden alkamisesta
20.7 1. Neuvola
17.8 Nt-ultra

Jestas miten vauhdikas kevät ja kesä täynnä ihan koko tunnekirjo, mikä vain ihmisestä voi löytyä
Käytiin toissapäivänä nt-ultrassa ja päästiin vihdoin näkemään se pieni "pakastepulla" kunnolla ja nyt vasta kunnolla jysähti, että tämä voi sittenkin olla totta Pieni epävarmuus silti seuraa, ja pelko että entäs jos meneekin kesken vielä. Tuntuu kuitenkin lohduttavalta ajatella, että mun kehossani tapahtuu jotain, mihin en kyennyt sen ikinä edes pystyvän endometrioosin ja 1,5v yrityksen ja kipujen jälkeen

Mua läpi hoitojen pohditutti ja mietitytti suuret annokset gonaleissa, mun huonot ja rajusti heittelevät amh-arvot, paino ja ties mikä muu vielä päälle. Kauheasti piti ja pitää vieläkin tehdä töitä itsensä kanssa, että pääsen sinuiksi tämän IVF asian kanssa. Normaaliahan se on, että joskus apua tarvitsee, mutta kun oli itsellä niin vahva ajatus ja mielikuva siitä, miten asioiden kuuluisi mennä, oli tää toinen polku jotain sellaista mikä rikkoi omaa identiteettiä.
Mutta lopputulos on sitäkin kaivatumpi, odotetumpi ja rakastetumpi jo nyt
Tänään rv12+6, huomenna jo rv13 ja ensimmäinen kolmannes jää taakse

Lopputulos on se mikä merkitsee ja sehän teillä on paras mahdollinen

Mulle oli kova paikka se ajatus, että joudun taas hoitoihin tämän uuden puolison kanssa. Exän kans käytiin niin rankka polku sitä hoitotaivalta. Mulla oli niin kova haave saada kokea luomuraskautuminen ja koin valtavan epäreiluksi sen, että joudun aina maksamaan tonneja pelkästä mahdollisuudesta plussaan toki kun pääsin ton pettymyksen yli ja hyväksyin tilanteen niin olin ihan ok tosta ivf-ajatuksesta. Oli myös helpotus kuulla, ettei meissä kummassakaan ole vikaa ja ivf todisti sen että hedelmöittyminen tapahtuu ja on mahdollista. Mutta toisaalta taas nousi pieni katkeruus siitä, että miksi se ei sitten voinut onnistua "normaalisti"?
Lopputulos on kuitenkin se tärkein tässäkin en vielä tiedä mikä meidän lopputuloksemme on, mutta olen iloinen, että jotain on alkanut. Aika näyttää mihin se johtaa

 

[Poistettu]

.

 

[move88]

minullakin ehkä päällimmäisenä tuo @NewMoon in ajatus siitä helpotuksesta, että parhaiden asiantuntijoiden avulla kaikki voitava tehdään ja itse ei tavallaan ole enää "vastuussa" siitä raskautumisesta (vaikka tietenkään suurilta osin itse ei siihen voi muutenkaan millään tavalla vaikuttaa). eli vaikka hoidot jännittää niin olen niiden kanssa ainakin näin etukäteen mietittynä sinut, eikä ole tullut mitään vihaa omaa kroppaa kohtaan tms vaan tuntuu että yhdessä mennään kohti yhteistä tavoitetta, nyt vaan vähän isommalla porukalla kuin aikaisemmin miehen kanssa kahdestaan asiaa työstäessä.

 

[Suski75]

Olen useinkin miettinyt sitä, miten näille syntyville lapsille voisi opettaa, että kaikessa voi tarvita apua, jotta heille ei rakentuisi mitään vahvaa identiteettiä siitä, miten asioiden "kuuluisi" mennä. Maailmassa ei ole yhtään ihmistä, jonka elimistö tai elämä olisi täydellinen, joten olisi upeaa, jos osaisi opettaa lapsille olemaan itselle armollinen. Tämä suomalainen kulttuurikin ehkä on keskimääräistäkin raaempi sille, että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, meillä perinteisesti suunnitelmat pitävät tai syyllinen suunnitelmien pettämisestä haetaan.

 

[Tammenterhotar]

Tuo identiteettikysymys oli kyllä semmoinen, jonka vahvasti tunnistan itsestäni. Kynnys soittaa se ensimmäinen puhelu ja tunnustaa, että ei ole tärppi käynyt vuoden yrityksen jälkeen oli valtava. Sehän tarkoittaisi sitä, että tunnustaa, että on ongelma. Sehän tarkoittaisi sitä, että tunnustaa mahdollisuuden siihen, että emme ehkä ikinä saisi lapsia. Pelko siitä, että jotain on vialla oli kuitenkin kynnystä suurempi, joten hirveästi ei tullut vitkuteltua. Silti olen sitä mieltä, että lapsettomuustaipaleen pahin hetki itselleni olivat ne kolme viimeistä kiertoa ennen sen maagisen vuoden luomuyritysrajan täyttymistä. Kyllä hoidotkin ovat herättäneet vahvoja tuntemuksia, pettymyksiä, turhautumista, iloja, toiveikkuutta, ja lapsettoman identiteetti seuraa yhä, varmaan pitkäänkin. Mutta sitten kun pääsi siihen hoitoputkeen, niin tavallaan tuli se helpotuksen tunne. Että nyt tälle asialle tehdään kaikki voitava ja asiat eivät ole pelkästään omissa käsissä. Mutta just se ajattelutavan muuttaminen, kun asiat eivät menneetkään kuten piti: se oli se kaikista isoin vuori ylitettäväksi.

 

[Illusia]

Tosi hyviä kirjoituksia, jokainen meistä on kulkenut pitkän polun toiveikkuuden ja huolen kautta asioiden toteamiseen ja tunnistamiseen, ja siitä vielä eteenpäin!

Jokaisella on omassa kokemuksessa myös paljon henkilökohtaisia sävyjä, joita samanlaista kokeneena kuitenkin pystyy tunnistamaan. Tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää näitä asioita niin kuin muut lapsettomuutta kokeneet!

Meillä asia on tullut uudelleen käsiteltäväksi nyt toisen yrittämisen myötä. Mutta ei aiemmat kokemukset ole mihinkään lähteneet minusta tässä välissäkään, vaan ne vaikuttavat ihan kaikkeen. Sekä siten että osaa arvostaa ihmeitä, että on herkistynyt niille kokemuksille, mitä lapsettomuus ihmisissä aiheuttaa.

Toki tässä myös jonkinlaisen trauman kanssa itsekin elän, lapsettomuuteen liittyy niin paljon vaikeita kokemuksia, että rakas saatu lapsikaan ei niitä tietenkään poista, eikä tarvitsekään. Elämä on täynnä kipua ja rakkautta.

Suski kirjoitit hienosti tuosta suunnitelmien muuttumisesta, armollisuudessa opettelusta itseä ja muita kohtaan! Juuri noita tunteita olen taas käynyt läpi tässä toisessa hoitoprosessissa.

Vitsi miten hienoja oivalluksia ja upeita naisia täällä!

 

[Illusia]

Täällä tullut pari kertaa yllättävä liikutus, joka voi tietysti olla oire tai olla olematta. Eilen kuuntelin Armi Aavikosta sitä kuunnelmaa, ja yhtäkkiä vyöryi yli se nuoren, luottavaisesti elämään suhtautuvan tytön kaikkialla maailmassa kokema hetki, kun sinut ensimmäistä kertaa nähdään vain objektina, ja ymmärrät jotain maailmasta ja ihmisistä.

Tänään luin kuinka bonobosimpanssit lähes aina tervehtivät toisiaan tavatessaan, ja saattavat pitää kädestä kiinni hyvästellessään. (Nytkin alkaa vähän liikuttaa, kun kirjoitan tätä!)

Vois hyvin olla raskausoireita. Mutta olen kyllä muutenkin auttamaton herkkis.

 

[Chard]

Täällä tullut pari kertaa yllättävä liikutus, joka voi tietysti olla oire tai olla olematta. Eilen kuuntelin Armi Aavikosta sitä kuunnelmaa, ja yhtäkkiä vyöryi yli se nuoren, luottavaisesti elämään suhtautuvan tytön kaikkialla maailmassa kokema hetki, kun sinut ensimmäistä kertaa nähdään vain objektina, ja ymmärrät jotain maailmasta ja ihmisistä.

Tänään luin kuinka bonobosimpanssit lähes aina tervehtivät toisiaan tavatessaan, ja saattavat pitää kädestä kiinni hyvästellessään. (Nytkin alkaa vähän liikuttaa, kun kirjoitan tätä!)

Vois hyvin olla raskausoireita. Mutta olen kyllä muutenkin auttamaton herkkis.

Liikutus!! Se oli mulla eka sellainen varma juttu mistä arvelin et jotain tapahtuu, kun en ihan varmana niihin vihlaisuihin ja menkkakramppeihin vielä luottanut.

Sellainen yhtäkkinen, hallitsematon ja totaalisen yllättävä liikutus asiasta mikä ei normaalisti hetkauttaisi suuntaan tai toiseen. Ekan kerran koin sen pp4 aamulla ja samana aamuna sain minun nähtävät haamulaiset testeihin ja illalla miehennähtävän myös
Voi että, pidän peukkuja että olis sitä itseensä nyt!!

 

[Lipsu]

Illusia, voi kumpa liikutusoire oliskin nyt merkki raskaudesta!

Ja väliin pakko kommentoida, että jannn, ihan mieletön blastomäärä!

Tänään viikko siirrosta ja selkeä toinen viiva testissä! Vaikkei se viiva kovin tumma olekaan niin ekaa kertaa koskaan testissä näkyy toinen viiva, valon suunnasta ja zoomailuista viis! Mieskin sen viivan totesi näkevänsä, ja nyt ollaan kuin tulisilla hiilillä. Voi kumpa viimein kaikki menisi hyvin. Oireina vatsan nipistelyt, kohdun seudun paineentunne ja huimaus. Sellainen aivan höntti olo. Myöskin tyypilliset pms-raivot puuttuu. Muita hormonimyrskyjä odotellessa!
Maanantaina on virallinen testipäivä, nyt pähkäilen raaskisinko testata useampaan kertaan digitestillä..

Töissä työkaveri, joka tietää hoidoista, sattui juuri kysymään että mitenkäs hoidot menee ja onko mitään uutisia. Ihan pokkana vastailin, että ensiviikolla selviää tarkemmin, ei mitään uutta nyt. Ihana pieni salaisuus. :angelic:

 

[Chard]

Paljon onnea Lipsu
Mä testasin varmaan kaksikymmentä testiä kun halusin nähdä et viiva vahvistuu. Viimeisin tänään 5+1 nyt ehkä pitää malttaa lopettaa. Digejäkin on kulunut vissiin neljä kappaletta

 

[Ninnuliini]

Ihania viestejä ja samoja asioita on käyty myös täällä läpi!

Itsellä tällä hetkellä siirrosta kaksi päivää ja aamulla pistetty gonapeptyl. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että miten ihmeessä se pieni alku olisi tuolla jossain muka jaksanut lähteä vielä jakautumaan, saati että kiinnittyisi. Melkoista tunteiden vuoristorataa tää on vaikka yritän ottaa lunkisti. Koko ajan sitä silti kuitenkin kuulostelee olotilaansa.

 

[Aamuvirkku]

Yhdyn kaikkiin edellä oleviin viesteihin tästä polusta ja ajatuksista joita se herättää. Itse olen jotenkin kovin suoraviivainen ja realisti että en ole ihan hirveästi kipuilut näiden hoitojen kanssa, varmasti asiaan vaikuttaa se, että meillä syy on niin selkeä eikä selittämätön tilanne (minun endo). Ja tuon endon koen vahvasti asiaksi joka ei ole minun syyni millään tavalla. Toki vihaan sitä sydämeni pohjasta, mutta asia jolle en vain voi mitään ja jonka kanssa on pitänyt oppia elämään. Toki voi olla, että suuremmat tunteet tulee jos hoidot eivät onnistu...

Asiasta toiseen, tämän minun ovulaatiosekoilu sen kun jatkuu! eilen oli tosiaan kp18 ja kävin kuten eilen kerroin, mielenkiinnosta yksityisellä ultrassa kun ovista ei kuulunut. siellä tulkinta oli, että ovulaatio on tapahtunut kirjaimellisesti juuri, vaikka eilen aamuna clear blue edelleen vilkutti korkeaa hedelmällisyyttä. Noh, 2 tuntia käynnin jälkeen tein huvikseni uuden ovistestin, ja niin pamahti ovulaationaama CB:hen kp18 illalla. On tämä merkillistä! Ehkä kuitenkin haluan sen lääkkeellisen PASin ensi kierrosta kun tämä on näin hämäräperäistä tämä ovulointi minulla nykyään, ja niin kovasti haluttaisiin jo päästä siirtoon kun tuntuu nämä kuukaudet niin pitkiltä vrs. punktio toukokuun ihan alussa. Ei ehkä pää kestäisi sitä jos ensi kierrossa hämärän ovuloinnin vuoksi ei päästäisi sitten PASiin..

Lääkkeellisestä PAS:sta, omapolun info on aika niukkaan siitä, joten kiitollisena kuulen jos joku haluaa jakaa omat askelmerkit miten se on mennyt, missä vaiheessa kiertoa yleensä päästään siirtoon? Sain jo reseptit valmiiksi estrogeenitabletteihin jotka pitäisi ekana vuotopäivänä sitten aloittaa. Ja taas nostaa päätään kysymys onko tehosterokotteen ottaminen ok jos samoina päivinä alan vetää tuota estrogeeniä. On tämä korona kyllä kanssa yksi riippakivi tässä hoitoputkessa!!

 

[CherryRed]

Yhdyn kaikkiin edellä oleviin viesteihin tästä polusta ja ajatuksista joita se herättää. Itse olen jotenkin kovin suoraviivainen ja realisti että en ole ihan hirveästi kipuilut näiden hoitojen kanssa, varmasti asiaan vaikuttaa se, että meillä syy on niin selkeä eikä selittämätön tilanne (minun endo). Ja tuon endon koen vahvasti asiaksi joka ei ole minun syyni millään tavalla. Toki vihaan sitä sydämeni pohjasta, mutta asia jolle en vain voi mitään ja jonka kanssa on pitänyt oppia elämään. Toki voi olla, että suuremmat tunteet tulee jos hoidot eivät onnistu...

Asiasta toiseen, tämän minun ovulaatiosekoilu sen kun jatkuu! eilen oli tosiaan kp18 ja kävin kuten eilen kerroin, mielenkiinnosta yksityisellä ultrassa kun ovista ei kuulunut. siellä tulkinta oli, että ovulaatio on tapahtunut kirjaimellisesti juuri, vaikka eilen aamuna clear blue edelleen vilkutti korkeaa hedelmällisyyttä. Noh, 2 tuntia käynnin jälkeen tein huvikseni uuden ovistestin, ja niin pamahti ovulaationaama CB:hen kp18 illalla. On tämä merkillistä! Ehkä kuitenkin haluan sen lääkkeellisen PASin ensi kierrosta kun tämä on näin hämäräperäistä tämä ovulointi minulla nykyään, ja niin kovasti haluttaisiin jo päästä siirtoon kun tuntuu nämä kuukaudet niin pitkiltä vrs. punktio toukokuun ihan alussa. Ei ehkä pää kestäisi sitä jos ensi kierrossa hämärän ovuloinnin vuoksi ei päästäisi sitten PASiin..

Lääkkeellisestä PAS:sta, omapolun info on aika niukkaan siitä, joten kiitollisena kuulen jos joku haluaa jakaa omat askelmerkit miten se on mennyt, missä vaiheessa kiertoa yleensä päästään siirtoon? Sain jo reseptit valmiiksi estrogeenitabletteihin jotka pitäisi ekana vuotopäivänä sitten aloittaa. Ja taas nostaa päätään kysymys onko tehosterokotteen ottaminen ok jos samoina päivinä alan vetää tuota estrogeeniä. On tämä korona kyllä kanssa yksi riippakivi tässä hoitoputkessa!!

Jos sulla on aikaa lukea poeteja läpi niin tuolla PAS ketjussa voi olla hyvä määrä tietoa jo valmiiksi :)
Mä voisin melkein tulla sinne jutteleen sun kanssa, kun meilläkin tulee PAS kuukauden sisään.

Edit: tietysti täälläkin siis saa/voi jatkaa, mutta tuolla omassa ketjussa voi olla sinulla spesifiä tietoa enemmän.

 

[Chard]

Yhdyn kaikkiin edellä oleviin viesteihin tästä polusta ja ajatuksista joita se herättää. Itse olen jotenkin kovin suoraviivainen ja realisti että en ole ihan hirveästi kipuilut näiden hoitojen kanssa, varmasti asiaan vaikuttaa se, että meillä syy on niin selkeä eikä selittämätön tilanne (minun endo). Ja tuon endon koen vahvasti asiaksi joka ei ole minun syyni millään tavalla. Toki vihaan sitä sydämeni pohjasta, mutta asia jolle en vain voi mitään ja jonka kanssa on pitänyt oppia elämään. Toki voi olla, että suuremmat tunteet tulee jos hoidot eivät onnistu...

Asiasta toiseen, tämän minun ovulaatiosekoilu sen kun jatkuu! eilen oli tosiaan kp18 ja kävin kuten eilen kerroin, mielenkiinnosta yksityisellä ultrassa kun ovista ei kuulunut. siellä tulkinta oli, että ovulaatio on tapahtunut kirjaimellisesti juuri, vaikka eilen aamuna clear blue edelleen vilkutti korkeaa hedelmällisyyttä. Noh, 2 tuntia käynnin jälkeen tein huvikseni uuden ovistestin, ja niin pamahti ovulaationaama CB:hen kp18 illalla. On tämä merkillistä! Ehkä kuitenkin haluan sen lääkkeellisen PASin ensi kierrosta kun tämä on näin hämäräperäistä tämä ovulointi minulla nykyään, ja niin kovasti haluttaisiin jo päästä siirtoon kun tuntuu nämä kuukaudet niin pitkiltä vrs. punktio toukokuun ihan alussa. Ei ehkä pää kestäisi sitä jos ensi kierrossa hämärän ovuloinnin vuoksi ei päästäisi sitten PASiin..

Lääkkeellisestä PAS:sta, omapolun info on aika niukkaan siitä, joten kiitollisena kuulen jos joku haluaa jakaa omat askelmerkit miten se on mennyt, missä vaiheessa kiertoa yleensä päästään siirtoon? Sain jo reseptit valmiiksi estrogeenitabletteihin jotka pitäisi ekana vuotopäivänä sitten aloittaa. Ja taas nostaa päätään kysymys onko tehosterokotteen ottaminen ok jos samoina päivinä alan vetää tuota estrogeeniä. On tämä korona kyllä kanssa yksi riippakivi tässä hoitoputkessa!!

Mun kokemukset on suoraan tuolta 8-9 vuoden takaa, mutta otin zumenon-tabletteja 3x päivässä kp 1 tai 2 alkaen. Jossain vaiheessa kp 10 jälkeen oli muistaakseni limisultra, jonka perusteella määrättiin siirtopäivä. Mulla se on aina ollut noin kp 20-22 aikoihin, eikä ollu niin päivän päälle. Mäkin joskus pyysin seuraavaa päivää siitä heidän ehdottamasta ajasta, kun se sopi paremmin mun työkuvioihin. Ja muutama päivä ennen siirtoa aloitin lugesteronin käytön 4x 200mg päivässä. En tiedä jos tuo progesteronin aloitusajankohta määräytyy alkion iän mukaan? Mulla oli kolmepäiväisenä pakastettuja alkioita.

 

[Illusia]

Kiitos ihanista positiivisista tsempeistä mun liikutuskohtausten suhteen!

Kyllähän tässä alkaa kohta toiveikkuus nousta ja kuvitella vaikka mitä... Kaikki oireet on kyllä nyt sellaisia, ettei ole varmoja tuntemuksia ollenkaan.



Onnea Lipsu, voi miten ihanaa että viivat vahvistuvat!

Yhdyn kaikkiin edellä oleviin viesteihin tästä polusta ja ajatuksista joita se herättää. Itse olen jotenkin kovin suoraviivainen ja realisti että en ole ihan hirveästi kipuilut näiden hoitojen kanssa, varmasti asiaan vaikuttaa se, että meillä syy on niin selkeä eikä selittämätön tilanne (minun endo). Ja tuon endon koen vahvasti asiaksi joka ei ole minun syyni millään tavalla. Toki vihaan sitä sydämeni pohjasta, mutta asia jolle en vain voi mitään ja jonka kanssa on pitänyt oppia elämään. Toki voi olla, että suuremmat tunteet tulee jos hoidot eivät onnistu...

Asiasta toiseen, tämän minun ovulaatiosekoilu sen kun jatkuu! eilen oli tosiaan kp18 ja kävin kuten eilen kerroin, mielenkiinnosta yksityisellä ultrassa kun ovista ei kuulunut. siellä tulkinta oli, että ovulaatio on tapahtunut kirjaimellisesti juuri, vaikka eilen aamuna clear blue edelleen vilkutti korkeaa hedelmällisyyttä. Noh, 2 tuntia käynnin jälkeen tein huvikseni uuden ovistestin, ja niin pamahti ovulaationaama CB:hen kp18 illalla. On tämä merkillistä! Ehkä kuitenkin haluan sen lääkkeellisen PASin ensi kierrosta kun tämä on näin hämäräperäistä tämä ovulointi minulla nykyään, ja niin kovasti haluttaisiin jo päästä siirtoon kun tuntuu nämä kuukaudet niin pitkiltä vrs. punktio toukokuun ihan alussa. Ei ehkä pää kestäisi sitä jos ensi kierrossa hämärän ovuloinnin vuoksi ei päästäisi sitten PASiin..

Lääkkeellisestä PAS:sta, omapolun info on aika niukkaan siitä, joten kiitollisena kuulen jos joku haluaa jakaa omat askelmerkit miten se on mennyt, missä vaiheessa kiertoa yleensä päästään siirtoon? Sain jo reseptit valmiiksi estrogeenitabletteihin jotka pitäisi ekana vuotopäivänä sitten aloittaa. Ja taas nostaa päätään kysymys onko tehosterokotteen ottaminen ok jos samoina päivinä alan vetää tuota estrogeeniä. On tämä korona kyllä kanssa yksi riippakivi tässä hoitoputkessa!!

Tässä esimerkki mun PAS-lääkityksestä:

kp 2 estradot-laastari x 2
kp 5 estradot x 2
kp 8 estradot x 2
kp 11 estradot x2
kp 12 ultra
kp 14 estradot x 2, lugesteron 200mg x 1
kp 15 lugesteron 1 + 1
kp 16 luget 1 + 1
kp 17 alkionsiirto, estradot, luget 1+ 1+ 1

ja siitä eteenpäin estradot aina joka 3. päivä sekä lugesteron 3 kertaa päivässä ( yht 600 mg päivässä) testipäivään asti / pidemmälle, jos raskaus alkaisi.

 

[Illusia]

Niin ja Aamuvirkku, minä otin tehosterokotteen pas-kierron alussa, samaan aikaan kuin estradotit alkoivat tässä kierrossa. Ihan samana päivänä siis! : )

 

[Butterflies]

Pitkän paussin jälkeen matka jatkuu nyt täällä IVF-ketjussa. 38vee ja eka hoito käynnissä, stimulaatiossa 150 menopur. Mun keho ei oikein reagoinut ihan odotettavalla tavalla niin kuin ois voinu AMH:n ja AFC:n kautta olettaa mutta ehkä huomisessa ultrassa näkyy parempi follijoukko. Kaiken lisäksi joku flunssa kiusannut alilämmöillä ja turvotellu kaulan imusolmukkeita… ei onneksi korona. Ei oo nyt hyvät fiilikset tästä syklistä blaah. :banghead: