IVF/ICSI-HOIDOT 2021

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kosmos
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vilja Selvisi se. Saatiin sunnuntaina lääkäri Mehiläisestä kiinni ja hän sanoi, että ei siitä haittaa ole, kun pistettiin se lääke myöhässä. Hän soitti vasta iltapäivällä ja me pistettiin jo aamupäivällä. Ajateltiin, että varmuuden vuoksi nyt pian vaan.
Sanoin, että harmittaa maksaa tästä ylimääräistä, kun lääkäri ei kirjoittanut kunnon ohjeita kuten lupasi. Lääkäri sanoi, että ei laskuta tästä mitään(jos Felicitas ei korvaa tätä soittoa), kun tietää miten stressaavaa tämä on ja muutenkin, kun oli ristiriitaista tietoa. Oli kyllä ystävällinen lääkäri.

Kyllä stressaannuin tuosta sekoilusta, kun hetken luuli, että menikö pieleen.

Tänään oli PAS ja nyt vaan sitten odottamaan. Se oli viimeinen alkio tästä hoitokierrosta. Kaikki peukut nyt pystyyn - meille kaikille!

Kissankäpälä
 
Onnea matkaan, kissankäpälä!

Oma napa: aloitamme valmistautumisen seuraavaan pasiin, kun edellisen epäonnistuneen pasin jälkeen nyt on uusi kierto pyörähtänyt käyntiin. Eli taas odotellaan... Milloinkohan tämä loputon raastava odotus loppuu?
 
Onnea matkaan, kissankäpälä!

Oma napa: aloitamme valmistautumisen seuraavaan pasiin, kun edellisen epäonnistuneen pasin jälkeen nyt on uusi kierto pyörähtänyt käyntiin. Eli taas odotellaan... Milloinkohan tämä loputon raastava odotus loppuu?

Tsemppiä uuteen pas:iin. TEhdäänkö teillä mitään muutoksia pas-hoitoon, vai samalla kaavalla kuin viimeksi?
Toi on hyvä kysymys! Jos tietäisi, että kyllä se vielä tulee onnistumaan, niin sitähän jaksaisi vaikka mitä!! Ihminen on hyvä kestämään kamaliakin asioita, kun tietää että se loppuu joskus. Mutta tämä tietämättömyys on kyllä paha paikka. Kun ei voi olla varma.
 
Tsemppiä uuteen pas:iin. TEhdäänkö teillä mitään muutoksia pas-hoitoon, vai samalla kaavalla kuin viimeksi?
Toi on hyvä kysymys! Jos tietäisi, että kyllä se vielä tulee onnistumaan, niin sitähän jaksaisi vaikka mitä!! Ihminen on hyvä kestämään kamaliakin asioita, kun tietää että se loppuu joskus. Mutta tämä tietämättömyys on kyllä paha paikka. Kun ei voi olla varma.

Meillä on nyt takana 3 pasia (kahdesta ivf-kierroksesta): ensimmäinen oli omaan letrozol-tuettuun kiertoon, sitten lääkkeellinen ja nyt viimeisin lääkkeellinen. Seuraavaan mennään letrozolilla, mutta nostetaan annosta varmuuden vuoksi. Avasinkin tuota hieman jo edellisellä sivulla. :)

Tämä kysymys nousi taas entistä vahvempana mieleen, kun lähipiirissä ollaan taas raskaana. Viimesen parin viikon aikana on noita raskausuutisia tullut useampia, just kun itse testaili negoja tikkuun pasin jäljiltä. :sad001 Yritä siinä sitten iloisella naamalla onnitella, kun eka ajatus on, että miksi ei voi olla jo meidän vuoro. Parhaillaan lähipiirissä on nyt jo toinen tulossa omien hoitojen aikana, niin tuntuu entistä tuskaisemmalta ja tajuaa, miten aika vaan menee ohi ja toisten perheet kasvaa... :arghh: :depressed:
 
Meillä on nyt takana 3 pasia (kahdesta ivf-kierroksesta): ensimmäinen oli omaan letrozol-tuettuun kiertoon, sitten lääkkeellinen ja nyt viimeisin lääkkeellinen. Seuraavaan mennään letrozolilla, mutta nostetaan annosta varmuuden vuoksi. Avasinkin tuota hieman jo edellisellä sivulla. :)

Tämä kysymys nousi taas entistä vahvempana mieleen, kun lähipiirissä ollaan taas raskaana. Viimesen parin viikon aikana on noita raskausuutisia tullut useampia, just kun itse testaili negoja tikkuun pasin jäljiltä. :sad001 Yritä siinä sitten iloisella naamalla onnitella, kun eka ajatus on, että miksi ei voi olla jo meidän vuoro. Parhaillaan lähipiirissä on nyt jo toinen tulossa omien hoitojen aikana, niin tuntuu entistä tuskaisemmalta ja tajuaa, miten aika vaan menee ohi ja toisten perheet kasvaa... :arghh: :depressed:

Sori, olin jotenkin missannut, kävin lukemassa :)

Juu ympärillä on paljon raskautumisia. Ymmärrän tunteesi!
Meillä töissä on koronavuosi ollut hedelmällinen ja harva se viikko tulee intraan ilmoituksia äitiyslomalle jäämisestä masukuvien kera... Tunteet on ristiriitaisia, kun olen toki onnellinen heidän puolesta. Ihana asia! Mutta ihan ensitunne on riipaisu :shy: kun ei ole itse onnistuttu ja nyt vielä kkm takana.
 
Mua helpotti se, että otin vähän etäisyyttä ja mässäilin raskausuutisilla miehelle ja kierin hetken itsesäälissä. Sen jälkeen kerroin (ainakin noille läheisille ystäville jotka vuodesta toiseen alkoi yksitellen poksahdella, vaikka eivät edes seurustelleet vielä silloin kun me alettiin yrittää), että tosiaan se neljä vuotta yrittäneenä ei voi kun olla onnellinen heidän puolesta, mutta en ehkä halua kuulla kaikesta siitä onnesta enkä varsinkaan, että raskautta hierotaan naamalle. Baby showereihin mennessä sitä osas jo jotenkin olla onnellinen toisen puolesta aivan aidosti.
 
En ole varma onko tästä jo mainittu täällä, mutta yle-areenassa on neliosainen ”kun haikara lentää ohi”-niminen dokumentti lapsettomuushoidoista.

Just katoin vikan jakson ja on kyllä aika surullinen ohjelma, itketti monessakin kohdassa..

Vielä reilu viikko hoitojen aloitus ultraan, miten tää aika matelee näin?! Oon ollut tosi äreä nyt Primolut-kuurin aikana. Nämä hoidot tuntuu paskalta ja epäreilulta, oon kiukutellut miehelle ja se kaduttaa. Samaan aikaan taas oon ollut niin kiitollinen meidän pienestä pojasta, että sydän halkeaa. Ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita siis, niitä riittää. "Hauskaa" tässä on se, että aikataulu on suht sama kun neljä vuotta sitten, kun meille tehtiin eka ICSI. Sekin oli helmikuussa (2017) ja pojan alkio siirrettiin sitten huhtikuussa. Jos menisikin samalla tavalla nytkin, niin saataisiin toinenkin tammikuinen lapsi.. :Heartpink
 
Just katoin vikan jakson ja on kyllä aika surullinen ohjelma, itketti monessakin kohdassa..

Vielä reilu viikko hoitojen aloitus ultraan, miten tää aika matelee näin?! Oon ollut tosi äreä nyt Primolut-kuurin aikana. Nämä hoidot tuntuu paskalta ja epäreilulta, oon kiukutellut miehelle ja se kaduttaa. Samaan aikaan taas oon ollut niin kiitollinen meidän pienestä pojasta, että sydän halkeaa. Ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita siis, niitä riittää. "Hauskaa" tässä on se, että aikataulu on suht sama kun neljä vuotta sitten, kun meille tehtiin eka ICSI. Sekin oli helmikuussa (2017) ja pojan alkio siirrettiin sitten huhtikuussa. Jos menisikin samalla tavalla nytkin, niin saataisiin toinenkin tammikuinen lapsi.. :Heartpink

Minäkin nyt katsoin kaikki neljä jaksoa putkeen. Vaikka kahdella pariskunnalla päätyi hyvin niin silti oli niin surullista, liikutuin todella paljon.
 
Mua helpotti se, että otin vähän etäisyyttä ja mässäilin raskausuutisilla miehelle ja kierin hetken itsesäälissä. Sen jälkeen kerroin (ainakin noille läheisille ystäville jotka vuodesta toiseen alkoi yksitellen poksahdella, vaikka eivät edes seurustelleet vielä silloin kun me alettiin yrittää), että tosiaan se neljä vuotta yrittäneenä ei voi kun olla onnellinen heidän puolesta, mutta en ehkä halua kuulla kaikesta siitä onnesta enkä varsinkaan, että raskautta hierotaan naamalle. Baby showereihin mennessä sitä osas jo jotenkin olla onnellinen toisen puolesta aivan aidosti.
Oikeesti on aika saavutus että oot babyshowereihinkin menny! Mä en halunnu edes kuulla mun raskaana olevan kaverin nimeä ja eristäydyin koko kaveriporukasta :oops: Mä yritin olla vaatimatta itteltäni mitään raskaana olevia kohtaan, kyllä heillä riittää iloitsijoita ja tukijoita vaikka juuri minä en olis siihen pystynyt.
Lapsettomuus herättää paljon vaikeasti käsiteltäviä tunteita ja sellaisia joita itse saattaa hävetä ja muut ei pysty käsittelemään ja vieroksuu. Ja ajatellaan että vaikka kärsii lapsettomuudesta niin kyllä pitäis pystyä iloitsemaan muiden puolesta. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä vaatia sellaista keneltäkään. Ei missään muussakaan surussa vaadita ketään iloitsemaan toisen puolesta kun suru on syvimmillään. Että oma vanhempi on kuollut ja olisi toiselta ihan ok hehkuttaa miten ihanaa on kun oma äiti on elossa ja tehtiin niin kivoja juttuja viikonloppuna :rolleyes: Tää tekee lapsettomuudesta mun mielestä vielä ekstra rankkaa, itsekin vaikea käsitellä niitä omia tunteita ja sen lisäksi muiltakaan ei monesti heru niille ymmärrystä.
 
Jatkan vielä että mä oon siis päättänyt vaan hyväksyä ne mun ikävät tunteet. Ne on olemassa syystä ja ne on ihan yhtä arvokkaita tunteita kuin muutkin, vaikka ne ei ole yhtä helppoja ja kivoja kuin vaikka iloisuus. Enkä anna kenenkään muun määrittää mitä saan tuntea ja mitä en tai mitä mun pitäisi tuntea.
Ja tää ei tietenkään tarkoita että saisin käyttäytyä muita kohtaan ikävästi, mutta jos haluan vetäytyä koska musta tuntuu että tarviin sitä niin sitten teen niin. Jos joku ei sitä ymmärrä ja pystyy olemaan mun ystävä vaan silloin kun olen helppo kaveri ja koen helppoja tunteita niin ei ne silloin ollut tarkoitettu mun ystäviksi alunperinkään.
 
Mua helpotti se, että otin vähän etäisyyttä ja mässäilin raskausuutisilla miehelle ja kierin hetken itsesäälissä. Sen jälkeen kerroin (ainakin noille läheisille ystäville jotka vuodesta toiseen alkoi yksitellen poksahdella, vaikka eivät edes seurustelleet vielä silloin kun me alettiin yrittää), että tosiaan se neljä vuotta yrittäneenä ei voi kun olla onnellinen heidän puolesta, mutta en ehkä halua kuulla kaikesta siitä onnesta enkä varsinkaan, että raskautta hierotaan naamalle. Baby showereihin mennessä sitä osas jo jotenkin olla onnellinen toisen puolesta aivan aidosti.
Niin siis haluun vielä selventää että mun tekstit ei ollu mitenkään sulle suunnattuja. Ihanaa että oot löytänyt tapoja käsitellä niitä tunteita ja että sulla on ollut voimavaroja iloita muiden puolesta :) sehän on tosi hyvä! :happy:
 
Vilja Selvisi se. Saatiin sunnuntaina lääkäri Mehiläisestä kiinni ja hän sanoi, että ei siitä haittaa ole, kun pistettiin se lääke myöhässä. Hän soitti vasta iltapäivällä ja me pistettiin jo aamupäivällä. Ajateltiin, että varmuuden vuoksi nyt pian vaan.
Sanoin, että harmittaa maksaa tästä ylimääräistä, kun lääkäri ei kirjoittanut kunnon ohjeita kuten lupasi. Lääkäri sanoi, että ei laskuta tästä mitään(jos Felicitas ei korvaa tätä soittoa), kun tietää miten stressaavaa tämä on ja muutenkin, kun oli ristiriitaista tietoa. Oli kyllä ystävällinen lääkäri.

Kyllä stressaannuin tuosta sekoilusta, kun hetken luuli, että menikö pieleen.

Tänään oli PAS ja nyt vaan sitten odottamaan. Se oli viimeinen alkio tästä hoitokierrosta. Kaikki peukut nyt pystyyn - meille kaikille!

Kissankäpälä

Kissankäpälä, hyvä kuulla että lopulta lääkedraama meni kuitenkin hyvin, mutta voin vain kuvitella, miltä se on siinä tilanteessa tuntunut. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että siirto tuottaisi teille lapsen syliin asti!
 
Ja tuosta lapsettomuuden tuomasta surusta..ennen hoitojen alkua tosiaankin oli optimistinen, että kyllä tässä hyvin käy. Ikäänkuin siis ne hoidot olivat lupaus siitä, että kaikki onnistuu. Nyt kun on noista pilvilinnoista tippunut, jotenkin muiden vauvauutiset kirpaisevat pahemmin kuin silloin, kun vasta odotti ekaan hoitoon pääsyä. Ei se muiden onni ole itseltä pois, mutta mielummin sitä on onnellisen tietämätön, miten muut tuttavat jne. raskautuvat sekä saavat lapsen syliin asti. Tämä on yksi syy, miksi en enää juurikaan jaksa olla aktiivinen Facebookissa - siellä niitä vauvauutisia aina tasaiseen tahtiin tupsahtaa. En tiedä, pystyisinkö itse osallistumaan vauvakutsuille, toisaalta olen sen tyylinen etten kaipaisin sellaisia itsellenikään :hilarious: Toki olen iloinen suvun pienistä, mutta on se jotenkin samalla katkeransuloista hengailla heidän kanssa. Sitä niin rakastaa, mutta samalla sielu on palasina kun sitä omaa lasta ei ole vielä siunaantunut. Itse kun en ole tätä asiaa siis oikeastaan kenellekään kertonut, että ollaan lapsettomia ja hoidoissa, vaikka välillä ajattelee, että olisi oman itsensäkin kannalta hyvä kertoa jollekin ja vaikka sitten tirauttaa ne kyyneleet.

Mutta sitten taas muiden lapsettomien vauvauutiset eivät kirpaise! Toki sitä on aina haikeana, että koska on se oma vuoro vai onko koskaan..mutta kun taas tietää, että meillä kaikilla on jo aika pitkä tie kuljettuna - toisilla pidempi ja toisilla vielä sitäkin pidempi - niin nämä vauvauutiset taas luovat sitä toivoa ja optimismia, että se omakin vuoro voi joskus koittaa - ja monen muun meidän :happy: Ja juuri tästäkin näkökulmasta minun mielestäni on ihana välillä kuulla hoidoissa onnistuneiden kuulumisia!
 
Eilen kävin Taysissa 0-ultrassa. Eilen alkoi pistokset ja IFV-ultra 12.2. Ehkäpä joku täältä piinailee samassa tahdissa jos sinne asti päästään.
 
Eilen kävin Taysissa 0-ultrassa. Eilen alkoi pistokset ja IFV-ultra 12.2. Ehkäpä joku täältä piinailee samassa tahdissa jos sinne asti päästään.

Mulla täsmälleen sama, pistokset alkoi eilen ja ultra 12.2. 0-ultraa ei ollut lainkaan, miksihän joillakin on sellainen? Mitä siinä katsotaan?
 
Mulla täsmälleen sama, pistokset alkoi eilen ja ultra 12.2. 0-ultraa ei ollut lainkaan, miksihän joillakin on sellainen? Mitä siinä katsotaan?

Joillain voi olla jo johtofolli, joka on valikoitunut edellisellä kierrolla. Siitä on hyvä tietää, ja ylipäätään mistä lähdetään liikenteeseen. Esim. jos sieltä löytyykin kystaa tms. Kun osalla voi olla muutama kuukausi aikaa siitä, kun hoidot on suunniteltu ja kun alkaa itse hoitokierto, niin siinä on hyvä tsekkaa.
 
Takaisin
Top