IVF/ICSI 2020

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Upunup
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä voin niin täysin eläytyä Kanna sinun tuntemuksiin. Tiedän jo valmiiksi, että mikäli meillä käy lopulta hyvin tässä projektissa, tulen painimaan ihan samanlaisten tuntemusten kanssa. En varmasti tule hyppimään yläpystyä enkä hihkumaan innosta, vaikka onnellinen olisinkin. Tiedän myös, että ko. tilanteessa tuntisin huonoa omaatuntoa omista tuntemuksistani. Välillä mietin myös sitä, että onko kyse siitä, että olen niin tottunut nielemään pettymyksen kyyneleitä, etten edes uskalla iloita hyvistä asioista. Tulee heti sellainen tunne, että se ilon aihe otetaan multa pois, jos liikaa innostun. Lieneekö tässä sen sanonnan "kell onni on, se onnen kätkeköön" alkuperä.

@Kanna
Ymmärrän ton negatiivisen tunteiden koukun. Mä jään välillä oikeen "vellomaan" jotain negatiivisia tunteita. Onneks voi kumppanille avautua ja se ymmärtää ja auttaa kun saa purkaa omia ahdistuksia ja negatiivisia tunteita.

@Nupo80
Ihan samoissa omat fiilikset. Syytän myös itseäni niin paljon ajan hukkaamisesta tässä lapsettomuushoitoihin lähtemisessä, että en varmaan osaisi iloita edes siitä plussasta. Miettisin vaan mahdollista keskenmenoriskilukuja koska on enemmän ikää :(
Mä luulen, että mäkin käyn jossain juttelemassa tästä, kun täällä on ihmiset saaneet apua ammattilaisilta näihin tunteisiin.
Parin viikon päästä olisi taas alkionsiirto...Outoa. Tuntuu ikuisuudelta tämä 2 kuukauden tauko/loma hoidoista.
 
Heippa kaikille!
Oon seurannut tätä foorumia varmaan jo jonkun vuoden jo ja vihdoinkin päätin sitten osallistua teidän keskusteluihin! :woot:
Ollaan molemmat miehen kanssa 30 vuotiaita ja meillä on nyt ensimmäiset hoidot käynnissä. Ollaan selittämättömiä, mitään syytä ei ole löytynyt miksi ei oo luomusti tärpännyt.

Pakko heti alkuun kysyä että onko kellään kokemusta ovisliman kaltaisesta vuodosta pistosten aikana? Meillä on nyt 6 pistopäivä gonalia ja ensi viikolla olisi ultra ja nyt vähän jännittää että onkohan munasolut karanneet tms:arghh::banghead:
 
Pakko laittaa tännekin viesti vaikka en ole nyt kirjoitellutkaan.

Meillä päätyi raskaus rv 6+4 eilen todella dramaattiseen keskenmenoon. Vuotoa ja pyörryin päivän aikana kolme kertaa. Olin tajuttomana vessan lattialla, onneksi just soittamassa päivystykseen niin jäi linja auki. Ambulanssilla sairaalaan ja siellä alkuun sykkeet vielä vauvalla. Verenvuoto jatkui ja jatkui ja pyörryin kahdesti uudelleen. Loppujen lopuksi kohtalona kaavinta. Nyt olen vaan onnellinen että olen kunnossa.
 
Tosi hyvää keskustelua täällä taas. Ja mitä tulee tunteisiin niin eihän niitä voi järjellä miettiä. Eikä pidäkään tällaisten asioiden äärellä. Myös tuo kiittämättömyys, syyllisyyskin saattaa nousta pintaan ja voin jo ennustaa jos ja kun raskaudun jolloin nousee varmasti esiin myös negoja fiiliksiä niin niistähän varmasti tulee huono omatunto.

Palaan sen verran vielä tuohon keskusteluun hussista ettei tule vääriä käsityksiä. Henkilökunta on ollut mukavaa ja olen tosiaankin kiitollinen kaikesta mitä olen sieltä saanut ja tietty tunnen itseni kiittämättömäksi kun nurisen. Mulla kävi vielä niin alussa että koska mulla on todella vaikeasti hoidettava migreeni, haluttiin neurologin lausunto asiasta (liittyen lääkkeisiin mitä voi käyttää hoitojen aikana). Mutta lausunto laitettiinkin vahingossa neuropsykiatriaan psykiatrian arvioon. Ja sitä ei tietty voitu peruuttaa vaan psykiatrin piti tehdä lausunto ja tämän jälkeen vasta voitiin ohjata lausuntopyyntö oikeaan paikkaan eli neurologian polille. Tuossa kaikessa meni aikaa hukkaan noin 8kkta. No menetettyä aikaa ei saa takaisin ja vaikka noi meidän kohdalle sattuneet jutut ei kauhean kivoja olleet niin tunnen että ei noista oikein ole oikeutta valittaa kun verorahoilla meille tarjotaan kuitenkin näin järkyttävän iso mahdollisuus.

Päivän positiivinen omalla kohdalla. Vaikeat synarelan aiheuttamat oireet alkaa jo nyt tasoittumaan vaikka taustalla vasta yksi pistos. Ilmeisesti se yhdessä synarelan annoksen puolitukseen toimii.
 
Pakko laittaa tännekin viesti vaikka en ole nyt kirjoitellutkaan.

Meillä päätyi raskaus rv 6+4 eilen todella dramaattiseen keskenmenoon. Vuotoa ja pyörryin päivän aikana kolme kertaa. Olin tajuttomana vessan lattialla, onneksi just soittamassa päivystykseen niin jäi linja auki. Ambulanssilla sairaalaan ja siellä alkuun sykkeet vielä vauvalla. Verenvuoto jatkui ja jatkui ja pyörryin kahdesti uudelleen. Loppujen lopuksi kohtalona kaavinta. Nyt olen vaan onnellinen että olen kunnossa.
Oon todella pahoillani ja otan osaa. Halaus ja voimia tähän <3
 
Pakko laittaa tännekin viesti vaikka en ole nyt kirjoitellutkaan.

Meillä päätyi raskaus rv 6+4 eilen todella dramaattiseen keskenmenoon. Vuotoa ja pyörryin päivän aikana kolme kertaa. Olin tajuttomana vessan lattialla, onneksi just soittamassa päivystykseen niin jäi linja auki. Ambulanssilla sairaalaan ja siellä alkuun sykkeet vielä vauvalla. Verenvuoto jatkui ja jatkui ja pyörryin kahdesti uudelleen. Loppujen lopuksi kohtalona kaavinta. Nyt olen vaan onnellinen että olen kunnossa.

Voi herranjumala! Aivan kauheaa, olen niin pahoillani! :Heartred Jaksamista ja toivottavasti olet ainakin fyysisesti pian kunnossa. :Heartred
 
Heippa kaikille!
Oon seurannut tätä foorumia varmaan jo jonkun vuoden jo ja vihdoinkin päätin sitten osallistua teidän keskusteluihin! :woot:
Ollaan molemmat miehen kanssa 30 vuotiaita ja meillä on nyt ensimmäiset hoidot käynnissä. Ollaan selittämättömiä, mitään syytä ei ole löytynyt miksi ei oo luomusti tärpännyt.

Pakko heti alkuun kysyä että onko kellään kokemusta ovisliman kaltaisesta vuodosta pistosten aikana? Meillä on nyt 6 pistopäivä gonalia ja ensi viikolla olisi ultra ja nyt vähän jännittää että onkohan munasolut karanneet tms:arghh::banghead:

Mulla oli just viime viikolla ihan samat pelot. Eli monta päivää valuin limaa, vitsailin miehellekin, että olen kuin etana, jatkuva limavana perässä. Minäkin pelkäsin, että munat karkaa kesken kaiken, mutta kyllä ne siellä oli, kun tiistaina oli punktio. Tsemppiä hoitoihin, meillä on 10 vuotta enemmän ikää ja julkisella se ensimmäinen ja viimeinen hoitokierros käynnissä.
 
Toukanäiti, olen niin pahoillani. :Heartred Voimia toipumiseen, onneksi pääsit ajoissa sairaalaan!
 
Mulla menossa myös pp6. Siirrettiin 3 päiväinen tuoresiirrossa. Itse ajattelin odotella rauhassa viralliseen testipäivään, joka on ens viikon torstai. Saa nähdä maltanko kuitenkaan :nailbiting:

Tää on mulla eka hoitokerta ja meilläkin ongelma on miehessä.
(En tiä mihin mun Aijempi vastaus hävisi mutta laitetaas uudestaan)

Wautsi meillä on siis ihan sama aikataulu ja tilannekin. Annan vinkkinä ettei kannata tehdä testiä ainakaan vielä - meillä nega tänään ja vähäsen kyllä masensi. Toki nyt tikutan kyllä pari päivää ja toivon muutosta.
Onneksi mies osaa yllättää ja toi meidät kylpylähotelliin, saa ajatukset muualle <3
Pidetään peukkuja että teillä nappaa!!
 
Pakko laittaa tännekin viesti vaikka en ole nyt kirjoitellutkaan.

Meillä päätyi raskaus rv 6+4 eilen todella dramaattiseen keskenmenoon. Vuotoa ja pyörryin päivän aikana kolme kertaa. Olin tajuttomana vessan lattialla, onneksi just soittamassa päivystykseen niin jäi linja auki. Ambulanssilla sairaalaan ja siellä alkuun sykkeet vielä vauvalla. Verenvuoto jatkui ja jatkui ja pyörryin kahdesti uudelleen. Loppujen lopuksi kohtalona kaavinta. Nyt olen vaan onnellinen että olen kunnossa.

Aijai, voi kauheeta! Olen tosi pahoillani menetyksestä <3
Onneksi olet kunnossa.
Vitsi kun diagnostiikka olisi niin pitkällä, että pystyttäisiin analysoimaan keskenmenot tarkkaan, että mikä oli syynä. Tehdäänkö esim. alkiolle mitään testejä, kun on keskenmeno
 
Heippa kaikille!
Oon seurannut tätä foorumia varmaan jo jonkun vuoden jo ja vihdoinkin päätin sitten osallistua teidän keskusteluihin! :woot:
Ollaan molemmat miehen kanssa 30 vuotiaita ja meillä on nyt ensimmäiset hoidot käynnissä. Ollaan selittämättömiä, mitään syytä ei ole löytynyt miksi ei oo luomusti tärpännyt.

Pakko heti alkuun kysyä että onko kellään kokemusta ovisliman kaltaisesta vuodosta pistosten aikana? Meillä on nyt 6 pistopäivä gonalia ja ensi viikolla olisi ultra ja nyt vähän jännittää että onkohan munasolut karanneet tms:arghh::banghead:

Olen täältä jostain keskusteluista myös lukenut usein samasta aiheesta ja ilmeisesti kosteat paikat kuuluvat asiaan. En muista omaa tilannetta tarkasti maaliskuulta, mutta sanoisin, että enemmän oli kosteaa, kuin kuivaa, koska ne muistan yleensä.
 
Heippa kaikille!
Oon seurannut tätä foorumia varmaan jo jonkun vuoden jo ja vihdoinkin päätin sitten osallistua teidän keskusteluihin! :woot:
Ollaan molemmat miehen kanssa 30 vuotiaita ja meillä on nyt ensimmäiset hoidot käynnissä. Ollaan selittämättömiä, mitään syytä ei ole löytynyt miksi ei oo luomusti tärpännyt.

Pakko heti alkuun kysyä että onko kellään kokemusta ovisliman kaltaisesta vuodosta pistosten aikana? Meillä on nyt 6 pistopäivä gonalia ja ensi viikolla olisi ultra ja nyt vähän jännittää että onkohan munasolut karanneet tms:arghh::banghead:

Kyllä ne lääkkeet mullakin aiheuttaa sitä valkuaismaista vuotoa. Ihan normaalia varmasti, kun hoidossa on yleensä useita munarakkuloita kehittymässä. En olisi huolissani.
 
Toukanäiti otan todella osaa. Itse ajattelin omasta keskenmenostani niin, että näin oli tarkoitus. Vauvassa oli jotain vikaa. Kaikesta huolimatta mietin, että pitikö juuri minulle tämäkin sattua. Sinulla oli vielä oma henki kortilla, joten en voi varmaan ymmärtää mitä olet kokenut.

CherryRed älä syytä itseäsi ikinä! Kaikkea saa kyllä tuntea, mutta kaikkeen ei ole tarvetta. Hae reippaasti apua, sitä kyllä saa kun pyytää. Itse varasin ihan ajan yksityiselle gynelle, en edes tiennyt miksi. Halusin vaan jutella ja kävi ilmi, että en toki ole ainoa, joka tuntee tämän lapsiasian ympärillä itseni niin sekavaksi. Sain lähetteen häneltä eteenpäin..
 
Pakko laittaa tännekin viesti vaikka en ole nyt kirjoitellutkaan.

Meillä päätyi raskaus rv 6+4 eilen todella dramaattiseen keskenmenoon. Vuotoa ja pyörryin päivän aikana kolme kertaa. Olin tajuttomana vessan lattialla, onneksi just soittamassa päivystykseen niin jäi linja auki. Ambulanssilla sairaalaan ja siellä alkuun sykkeet vielä vauvalla. Verenvuoto jatkui ja jatkui ja pyörryin kahdesti uudelleen. Loppujen lopuksi kohtalona kaavinta. Nyt olen vaan onnellinen että olen kunnossa.

Voi ei, olen todella pahoillani menetyksestä! Hyvä, että olet lopulta kunnossa!
 
CherryRed jos tulee monta keskenmenoa samalle pariskunnalle niin voi olla, että lähdetään geenitesteihin. Yleensä testejä tehdään, jos jommalla kummalla/kummallakin on tiedossa periytyvä vakava tai letaali sairaus. Sen verran se vielä on kallista, että ei sitä ihan heti saa..ellei tietty maksa.
 
Kiitos kaikille jotka jo kerkesivät vastaamaan :Heartbigred tämän vaan on niin uutta ja pelottavaa. Tähän mennessä olen ollut aika iisisti mutta nyt kun alkaa olemaan viimeiset hetket käsillä, pelottaa että jotain tapahtuu ja matto vedetään alta.

Toukanäidille isot tsemppihalit täältäkin! Onneksi olet kunnossa!!❤️
 
@CherryRed kiva, että pääsette jatkamaan hoitojen kanssa! Mennään sitten suunnilleen samassa rytmissä tämä kierros, mulla siirto 2-3 viikon päästä riippuen kuinka nopeasti limakalvo paksuuntuu. Tauot tuntuu kyllä tosi pitkiltä, meillä edellisestä siirrosta tulee jo pian 3 kk.
 
Noista tunteista plussan jälkeen.. on normaalia ihan luomuraskaudenkin aikana että tunteet heittelee, ja varsinkin alkukolmanneksella alakulo on ihan yleinen kaveri väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa. Silti samaan aikaan keltarauhashormoni (?) tuo tiettyä levollisuutta. Jännä yhdistelmä ainakin minulla, eli paljon huolia mutta samalla tila on kovin luonnollinen. Eli kaikki tunteet kuuluu asiaan, oli sitten hoidoilla tai ilman aikaansaatu. Vanhemmuuteen kasvamiseen kuuluu kaikkien ristiriitaistenkin tunteiden läpikäynti <3
 
Takaisin
Top