Velloin useamman tunnin paskoissa fiiliksissä noista punktion tuloksista.. Itselle oli tosi iso yllätys, koska meillä miehestä johtuva hedelmättömyys ja mun puolelta kaikki erinomaisesti, ei vuotohäiriöitä, hyvät arvot jne. Lääkärit on olleet koko ajan positiivisia asioista. Siltikään ei tuon enempää saatu aikaan alkioita mun munasoluilla ja lahjasiittiöillä.
Mutta, nyt otan kyl lusikan kauniiseen käteen oman toiminnan osalta. Pakko myöntää et viimeisen kolmen vuoden aikana oon täysin jättänyt oman hyvinvoinnin sivuun. Oon vähän työnarkomaani ja työt menee aina kaiken edelle. Lepään ja liikun liian vähän, ruokavalio on mitä sattuu. Sosiaalinen elämä? Ehkä maks. kerran kuussa jaksan nähdä ystäviä. Ero, lapsettomuus, työuupumus ja irtisanominen yt-neuvotteluiden myötä osui vuodelle 2018. Toki palattiin yhteen ja tänä päivänä ollaan onnellisesti naimisissa. Ja uusi, ihana mutta haastava työ on vienyt myön jaksamisen äärirajoille, valitettavasti! Tän vuoden olen taistellut lapsettomuuden aiheuttamaa masennusta vastaan, vasta kesän lopulla alkoi hellittää.
Kiitollinen olen siitä, että voidaan olla yksityisellä hoidoissa maksusitoumuksella, siitä että hormonistimulaatio ja punktio olikin paljon helpompaa kuin luulin. Ja et kaiken tän jälkeen toi mies vielä jaksaa rakastaa
Ja onnellinen myös, että tuli vähän kylmää kyytiä. Nyt oikeasti ymmärrän etten voi polttaa kynttilää molemmista päistä. Laitoin viestiä ravintovalmentajalle, jonka avulla pääsin viisi vuotta sitten allergioista eroon. Tiedän että hän on myös perehtynyt hormonaalisiin juttuihin ja häneltä saa apua myös niihin. Loppuvuoden kalenteri menee myös uusiksi, sinne tulee lisää minä -sarake, joka sieltä on vuosia uupunut.
Anteeksi avautumisesta, tuntui vain että jonnekin pakko vuodattaa tämä kaikki..