Inseminaatio/muut hoidot 2018

Buubi sanoi:
Onnea sinullekin :Heartpink Onko sulla ollut oireita? Saitko ajan varhaisultraan?

Mulle tulee huomenna plussasta kaksi viikkoa ja ihan hyvin mennyt, vaikka viikonloppuna alkoi pahoinvointi. Puoleen päivään asti etoo ja on vaikea syödä mitään, mutta iltapäivästä helpottaa ja illalla voisi sitten ahmia kaiken mitä kaapista löytyy. Ei ole enää tarvinnut tehdä testiä joka päivä, kun uskoo jo että raskaana ollaan.
Varhaisultraan reilu viikko ja välillä iskee kauheat pelkotilat, että sykettä ei näy ja joutuukin keskeytykseen.
Click to expand...

Kiitos :happy093
Varhaisultran sain tammikuun alkuun. Tosin varasin sen yksityiseltä.

Oireina mulla on oikeastaan vain aikamoista väsymystä ja jatkuvaa palelua. 9 h yöunien jälkeen tuntuu kuin rekan alle jääneellä ja unta riittäisi vaikka kuinka paljon. Pientä pahoinvointia on ollut mutta vain muutamana päivänä. Kohdussa tapahtuu jotain ajoittain. Rinnat on ollut kipeät, mutta nekin sykleissä.

Aika helpolla olen siis päässyt. :happy119

Mä olen yrittänyt tehdä kaikkeni, että tää tyyppi pysyis kyydissä. Syön hyvin ja liikun. En jotenkin osaa stressata tätä asiaa. Tätä on kuitenkin useampi vuosi toivottu ja olen niin onnellinen. Tulevasta en voi tietää, mutta tässä hetkessä kaikki on hyvin.
 
Nyt on hyvin sekalaiset tunteet ja pienet itkupotkuraivarit vedetty.

Eilen toinen läheinen ystävä ilmoitti olevansa raskaana. Olen todella iloinen heidän puolesta ja heillä on vielä pieni huoli mahdollisesta keskenmenosta (en mene yksityiskohtiin), niin todella toivon että heillä raskaus pysyy ja kaikki menee hyvin... MUTTA samaan aikaan tuli tuo vihreä mörkö missä suruttelin sitä että koska olisi jo meidän vuoro :arghh: päässä pyörii kaikki pahat ajatukset kuten mikä minussa on vikana, eikö me ansaita onnellisuutta yms.. Tiedätte varmaan hyvin sen tunteen.

Eilen illalla dpo 11 otin raskaustestin joka oli negatiivinen. Tunsin että oli vain pakko sen negatiivisen tuloksen kautta alkaa prosessoimaan että tämä 2# inseminaatio tuskin toimi. Olen todella skeptinen että se muuttuisi positiiviseksi.

Olen ollut todella oireeton, ainoa mikä on ollut on väsymystä ja lievää rintojen arkuutta. Tänä aamuna heräsin vatsakipuun, olin nukkunut pidempään enkä ottanut Lugesteronea normaaliin aikaan. Vähän sen jälkeen kun olin sen ottanut niin kipu katosi. Eilen tai tänään alkaisi normaalisti kuukautiset ja oletan että Lugesteron on se joka estää niitä alkamasta.

En oikein tiedä miten sitä jaksaisi jatkaa näitä hoitoja mutta en myöskään halua elää lapsetonta elämää.. Olen vain totaalisesti pettynyt koska vaikka me joskus niitä lapsia saadaan niin se loppujen lopuksi ei toteudu ollenkaan niin kun olisin halunnut. Halusin olla "nuori" äiti jolla vielä olisi energiaa ja olisi intoa täynnä. Tuntuu että sit kun joskus tulen raskaaksi niin kaikki on pelkkää kompromissia ja olisin vain katkera kaikesta. Olen nyt jo vihainen miehelleni että miksi emme voineet alkaa yrittää 2 vuotta aikaisemmin...

Anteeksi taas jälleen tämä vuodatus mutta tuntuu siltä että mun ystävät eivät ymmärrä tätä tuskaa kun heillä itsellä ei ole sitä kokemusta, eivät tunnu kykenevän kuvittelemaan miltä tämä tuntuu ja tulee vain hölmöjä kommentteja vaikka tiedän ettei he tarkoita pahaa.
 
Pupsis sanoi:
Nyt on hyvin sekalaiset tunteet ja pienet itkupotkuraivarit vedetty.

Eilen toinen läheinen ystävä ilmoitti olevansa raskaana. Olen todella iloinen heidän puolesta ja heillä on vielä pieni huoli mahdollisesta keskenmenosta (en mene yksityiskohtiin), niin todella toivon että heillä raskaus pysyy ja kaikki menee hyvin... MUTTA samaan aikaan tuli tuo vihreä mörkö missä suruttelin sitä että koska olisi jo meidän vuoro :arghh: päässä pyörii kaikki pahat ajatukset kuten mikä minussa on vikana, eikö me ansaita onnellisuutta yms.. Tiedätte varmaan hyvin sen tunteen.

Eilen illalla dpo 11 otin raskaustestin joka oli negatiivinen. Tunsin että oli vain pakko sen negatiivisen tuloksen kautta alkaa prosessoimaan että tämä 2# inseminaatio tuskin toimi. Olen todella skeptinen että se muuttuisi positiiviseksi.

Olen ollut todella oireeton, ainoa mikä on ollut on väsymystä ja lievää rintojen arkuutta. Tänä aamuna heräsin vatsakipuun, olin nukkunut pidempään enkä ottanut Lugesteronea normaaliin aikaan. Vähän sen jälkeen kun olin sen ottanut niin kipu katosi. Eilen tai tänään alkaisi normaalisti kuukautiset ja oletan että Lugesteron on se joka estää niitä alkamasta.

En oikein tiedä miten sitä jaksaisi jatkaa näitä hoitoja mutta en myöskään halua elää lapsetonta elämää.. Olen vain totaalisesti pettynyt koska vaikka me joskus niitä lapsia saadaan niin se loppujen lopuksi ei toteudu ollenkaan niin kun olisin halunnut. Halusin olla "nuori" äiti jolla vielä olisi energiaa ja olisi intoa täynnä. Tuntuu että sit kun joskus tulen raskaaksi niin kaikki on pelkkää kompromissia ja olisin vain katkera kaikesta. Olen nyt jo vihainen miehelleni että miksi emme voineet alkaa yrittää 2 vuotta aikaisemmin...

Anteeksi taas jälleen tämä vuodatus mutta tuntuu siltä että mun ystävät eivät ymmärrä tätä tuskaa kun heillä itsellä ei ole sitä kokemusta, eivät tunnu kykenevän kuvittelemaan miltä tämä tuntuu ja tulee vain hölmöjä kommentteja vaikka tiedän ettei he tarkoita pahaa.
Click to expand...

Et ole yksin tunteidesi ja ajatustesi kanssa:Heartred raskausuutisia on raskasta vastaanottaa (ja niitähän tulee joka puolelta) ja rehellisesti sanoen mä en ole pitkään aikaan pystyny edes iloitsemaan läheisten/ystävien puolesta ainakaan aluksi vaan päälle vyöryy vaan katkeruus, kateus, viha ja suru ja epätoivo omasta tilanteesta.

Mäkin tunnen surua siitä, että tää ei menny niinkuin "muilla". Jännittävä yritysaika ja siitä saatu plussa on viety ja kaikki sellainen spontaanius ja naiivius raskautumisesta. Ja esikoisen odottaminen yhdessä ystävien kanssa on myös todennäköisesti viety. Tilalle tullut vain nää negatiiviset tunteet ja haikeus siitä, josko joskus vielä meitäkin onnistaa. Ja sit jos onnistaa, niin tuskin osaa täysin rinnoin heti nauttia vaan on jo liian tietoinen kaikesta mikä voi mennä pieleen. Toisaalta mulle ei oo ollu vaikeaa sinänsä hyväksyä hoitoja tai mennä niihin, ei ole käynyt mielessäkään että niihin ei mentäisi jos tarve vaatii (ja vaatihan se). Jos joskus lapsen saan uskon kuitenkin, että olen todella onnellinen lapsesta ja se korjaisi ainakin osan tästä lapsettomuuskokemuksesta.
 
Muokattu viimeksi:
Täällä tilanne tämä: testattu nega perjantaina dpo 13. Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Nyt en ole ajatellut testailla uudestaan,ellei sitten kuukautiset olisi kovasti myöhässä. Keskityn nauttimaan joulusta tässä välissä ja toivotaan ensi vuodelle parempaa onnea meille kaikille.
 
Pupsis sanoi:
Nyt on hyvin sekalaiset tunteet ja pienet itkupotkuraivarit vedetty.

Eilen toinen läheinen ystävä ilmoitti olevansa raskaana. Olen todella iloinen heidän puolesta ja heillä on vielä pieni huoli mahdollisesta keskenmenosta (en mene yksityiskohtiin), niin todella toivon että heillä raskaus pysyy ja kaikki menee hyvin... MUTTA samaan aikaan tuli tuo vihreä mörkö missä suruttelin sitä että koska olisi jo meidän vuoro :arghh: päässä pyörii kaikki pahat ajatukset kuten mikä minussa on vikana, eikö me ansaita onnellisuutta yms.. Tiedätte varmaan hyvin sen tunteen.

Eilen illalla dpo 11 otin raskaustestin joka oli negatiivinen. Tunsin että oli vain pakko sen negatiivisen tuloksen kautta alkaa prosessoimaan että tämä 2# inseminaatio tuskin toimi. Olen todella skeptinen että se muuttuisi positiiviseksi.

Olen ollut todella oireeton, ainoa mikä on ollut on väsymystä ja lievää rintojen arkuutta. Tänä aamuna heräsin vatsakipuun, olin nukkunut pidempään enkä ottanut Lugesteronea normaaliin aikaan. Vähän sen jälkeen kun olin sen ottanut niin kipu katosi. Eilen tai tänään alkaisi normaalisti kuukautiset ja oletan että Lugesteron on se joka estää niitä alkamasta.

En oikein tiedä miten sitä jaksaisi jatkaa näitä hoitoja mutta en myöskään halua elää lapsetonta elämää.. Olen vain totaalisesti pettynyt koska vaikka me joskus niitä lapsia saadaan niin se loppujen lopuksi ei toteudu ollenkaan niin kun olisin halunnut. Halusin olla "nuori" äiti jolla vielä olisi energiaa ja olisi intoa täynnä. Tuntuu että sit kun joskus tulen raskaaksi niin kaikki on pelkkää kompromissia ja olisin vain katkera kaikesta. Olen nyt jo vihainen miehelleni että miksi emme voineet alkaa yrittää 2 vuotta aikaisemmin...

Anteeksi taas jälleen tämä vuodatus mutta tuntuu siltä että mun ystävät eivät ymmärrä tätä tuskaa kun heillä itsellä ei ole sitä kokemusta, eivät tunnu kykenevän kuvittelemaan miltä tämä tuntuu ja tulee vain hölmöjä kommentteja vaikka tiedän ettei he tarkoita pahaa.
Click to expand...

Ymmärrän niin tuon vihan ja katkeruuden. Alkuvuodesta kun letroja aloiteltiin, olin murheen murtama kun eka annos ei vaikuttanutkaan ja avauduin yhdelle ystävälle siitä. Hän koetti lohduttaa kertomalla varhaisesta keskenmenostaan. Olin niin pettynyt että teki mieli huutaa että se ei ole sama asia. Olin niin kateellinen, kun toinen oli sentään tullut raskaaksi. Tahattomassa lapsettomuudesta on minusta vaikeinta omat negatiiviset tunteet ja pahat ajatukset. Niitä on vaikea sallia itselle, vaikka tietää että niille ei voi mitään.
 
Buubi sanoi:
Meillä oli tänään varhaisultra ja kohdussa yksi reilu sentin mittainen tapaus, jonka sydän sykki. Laskujen mukaan viikkoja 7+2, kooltaan alkio vastasi 7+1.
Itku tuli siinä penkissä mutta olo on ainakin vähän aikaa helpottunut :Heartblue
Click to expand...


Oi ihanaa!!! Onnea Buubi!!! Kiva kun päivitit tännekin että kaikki on hyvin ja miten homma teillä etenee :happy:
 
Heippa kaikille :angelic:

käyn edelleen lukemassa kuulumisia, vaikka en enää niin aktiivisesti. Täällä on varhaisultra ensi viikon puolivälissä. Tulloin raskausviikko 7 + 1 ja 7 +5 välillä riippuen milloin kiinnittyminen on tapahtunut. Itse en ole varma, sillä mulla oli inssin jälkeen useamman päivän ovulaatiotesti todella vahva.

Jännittää todella paljon, että onko tuolla kohdussa joku. Hyvä fiilis on ollut koko ajan ja olen selvinnyt ilman voimakkaita raskausoireita.

Tsemppiä kaikille valtavasti. Olette ajatuksissa :Heartbigred
 
No niin kanssa sisaret nyt tarvittaisiin apua. Meillä on tulossa eka inssi todennäköisesti ensi viikolla. Juttelin eilen lspsettomuushoitajan kanssa ja kumpikaan meistä ei näköjään muistanut miettiä miehen osuutta tässä hommassa.:hilarious: Mies sitten äsken kysyi, että minkähänlaiset ohjeet hänelle on pidättäytymisajan suhteen. Öh...:oops: No enhän minä tiedä. Seuraavan kerran käskettiin olla yhteyksissä sitten kun ovistestissä on plussa. Oletanko oikein jos mennään samoilla ohjeilla kuin simppatestiin (2-3vrk)? Onko teillä ollut millaisia ohjeita? Vai pitääkö ottaa vain puhelin käteen ja soittaa uudelleen.:banghead:
 
Aida* sanoi:
No niin kanssa sisaret nyt tarvittaisiin apua. Meillä on tulossa eka inssi todennäköisesti ensi viikolla. Juttelin eilen lspsettomuushoitajan kanssa ja kumpikaan meistä ei näköjään muistanut miettiä miehen osuutta tässä hommassa.:hilarious: Mies sitten äsken kysyi, että minkähänlaiset ohjeet hänelle on pidättäytymisajan suhteen. Öh...:oops: No enhän minä tiedä. Seuraavan kerran käskettiin olla yhteyksissä sitten kun ovistestissä on plussa. Oletanko oikein jos mennään samoilla ohjeilla kuin simppatestiin (2-3vrk)? Onko teillä ollut millaisia ohjeita? Vai pitääkö ottaa vain puhelin käteen ja soittaa uudelleen.:banghead:
Click to expand...

Meillä ohjeena yksityisellä, että ennen inssiä pitää olla yhdyntä vähintään 5 päivää ennen. Ja sit mielellään pidättäytyminen 2 vrk ennen inssiä.
 
Laventeliko sanoi:
Meillä ohjeena yksityisellä, että ennen inssiä pitää olla yhdyntä vähintään 5 päivää ennen. Ja sit mielellään pidättäytyminen 2 vrk ennen inssiä.
Click to expand...

mut siis on ollut vaan 1,5 vrk (eikä klinikka nähnyt tän olevan ongelma), eikä tuolla ollut simppoihin mitään vaikutusta, mutta toive on varmaan tuo 2 vrk.
 
Meillä ohje julkisella klinikalla ollut 1-2 vuorokautta.

Ekalla kerralla mentiin 1 vuorokauden mukaan ja siemennestetulokset olivat melko huonot (on voinut johtua muustaksin kun tästä) ja toisella kerralla 2 vuorokautta jolloin tulokset olivat erinomaiset.
 
Meillä ohjeistus oli sama kuin tutkimusnäytteen antamista varten, min. 2 päivää, max. 5 päivää. Perustuu ilmeisesti siihen, että liian harvassa siittiöiden tuotanto ja laatu heikkenevät. Liian tiheässä ilmeisesti myös, sillä keho ei pysty tuottamaan tavaraa jatkuvalla syötöllä. Joten 2-3 päivän tasaisella purkamistahdilla pitäisi olla paras tuotanto ja laatu. :grin
 
Onko teille muille tehty aukiolotutkimus? Mulle lääkäri suositteli sitä kahden epäonnistuneen inssin jälkeen. Ihan mielelläni menen.
 
Takaisin
Top