Oma tarinani, joka kyllä on tosi vaiheessa vielä. Vauva siis syntyi viime keskiviikkona kiiresektiolla ja on siitä lähtien ollut tehohoidossa niin, etten ole saanut vauvaa vielä kertaakaan syliini (voitte kuvitella äidin tuskaa tässä vaiheessa). Ensimaitoa nousi ihan kivasti ja saatiin kerättyä n. 1 ml kerrallaan talteen käsin lypsämällä. Perjantaina neuvottiin sähköpumpun käyttö. Sitten lauantaina tuli stoppi, ei pisaran pisaraakaan yhtään mitään, itse olin edelleenkin Naistenklinikalla joten oman hoidon vuoksi en paljoakaan pystynyt vauvan luonna olemaan. Sekä Naistenklinikalla, että Lastenklinikalla oltiin ihanan sympaattisia ja rohkaistiin jatkamaan pumppaamista ja olemaan kärsivällinen. Sunnuntaina alkoi taas herumaan pieniä määriä maitoa. Eilen pääsin kotiin ja vietin iltapäivän vauvan luona. Sain pumpata rauhassa hiljaisella, miellyttävällä sähköpumpulla teho-osastolla vauvan vieressä sain jopa pulloon jotain täytettä parinkymmenen millin verran. Illalla se sitten tuli. Nimittäin aivan järkyttävä hormoonimyrsky ja tietenkin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Vauvan vointi romahti illalla ja palattiin lähtötilanteeseen. Siinä sitten itkeä tihrutin koko yön ja tämän päivän. Kotona lypsäminen on hankalaa. Omistan kyllä käsipumpun, mutta sillä en saanut aikaiseksi kuin herumisen joten oli käsin lypsettävä, jolloin en saanut kerättyä kuin 10 ml kerralla. Päivällä sitten räjähti, sähköpumpulla sain kerättyä ekalla kerralla 120 ml ja toisella (2 h jälkeen) 60 ml. Vähän jännättää miten kotona nyt illalla taas käy... Tilattiin jo sunnuntaina sähköpumppu ja tänään soiteltiin sen perään, josko huomiseksi sen nyt sitt sais...
jospa tosiaan vauva vaan hoksaisi sen lähiaikoina mikä on humpan juoni 
