Poikanen on nyt viime aikoina hyvin riemukkaana noussut minua vasten polvillaan seisomaan, kun on katsonut ruokailun päättyneeksi. On itsellä pokassa pitelemistä, kun toinen niin suu korvissa hyppelee vasten ja rymyää yli.. :) Saa heijailla imettäen ihan jonkin aikaa että saa pikkusällin rauhoittumaan, mutta onneksi lopulta uni voittaa. Edelleen syö monta monta kertaa yössä enkä todellakaan tiedä, miten muuten saisin pojan jatkamaan unia kuin imettämällä. Nuo hampaatkin kyllä vähän mietityttää, vaikka hampaita pestään ja lusikkahygieniassa olen aina ollut tarkka (molempien kohdalla) eikä äidinmaidonkaan pitäisi olla mitenkään parasta mahdollista herkkua kariekselle. Ihan hirveän pitkään en ehkä enää haluaisi yöllä imettää, vaikka ei toisaalta ole vielä mitään hinkua lopettaakaan, mutta toisaalta olisi ihanaa kun jossaiin vaiheessa saisi nukkua reilumpia pätkiä.. Reiluun 10 kuukauteen en ole muutamaa tuntia pitempään yhtäjaksoisesti nukkunut.