Täällä on alkanut käydä niin, että makuullaan imettäminen ei enää onnistu kun poika pulauttaa maidot siiten ulos... Istualleen en oikein osaa olla rentona ja saa itseäni hyvään asentoon (suuret rinnat ja matalat rinnanpäät) ja vauvaakin on hankala asetella kunnolla ja katsoa onko imuote kunnossa.. Edelleen se on melko kapea ja alahuuli jää ikenien väliin ja sitä joutuu vähän kaivelemaan. Lisäksi nänni on usein ihan littana imetyksen jälkeen, eli se ei vaan mene riittävän pitkälle kitalakeen. Pumppaaminen olen vähentänyt neljään kertaan päivässä kun en kerta kaikkiaan enää jaksa tiheämmin, onneksi maitomäärä ei ole kärsinyt, edelleen tulee se parisen desiä päivässä. Eihän se mihkään riitä mutta sentään jotain. Tosin alan olla jo niin kypsä rintapumppuun että luultavasti jätän sen kohta pois. Sen jälkeen siirrytään sitten pelkästään korvikkeeseen. Oon henkisesti yrittänyt valmistautua tähän ja hyväksyä sen että tämä imetys meni nyt näin, ja mun henkisen jaksamisen kannalta olisi jo parempikin luovuttaa, mutta jokin itsepintainen toivo vielä yrittää sinnitellä.

Imuotteesta ei sairaalassa ainakaan hoitajat maininnu mitään, mut eipä mulla mielestäni rinnanpäät rikkikään ole.. Neidillä nyt ikää kaks viikkoa, aattelin viikon vielä purra hammasta ja ottaa sitten rintakumin käyttöön, jos ei meininkiäkään helpottamisesta.. Oon vaan kuullu, että rintakumin kanssa menis jonkun verran ilmaa vatsaan ja sitten kipristää mahaa, kokemuksia? Makuultaan imetettäessä ei satu niin paljon kun istualtaan, joten oon makoillen antanut. Maitoa tulee meikällä ihan sikana, heittämällä saan 150ml pullon täyteen yhdestä tissistä.. On pakko ollu pumpata, kun rinnat on kivikovat ja muhkuraiset, jos neiti vetää pidemmät unet. Toisaalta se kiihdyttää ilmeisesti maidontuotantoa, joten oravanpyörä on valmis, mut räjähdysvaara on ilmeinen jollen pumppaa :D