Mulla on kadonnut tehty 18v tehty lääkkeellinen keskeytys cytotecilla ja se oli aika raju. En halua pelotella, voi olla et ihmiset kokee erinlain ja silloin tietty mulla se psyykkinen puoli (tein exän pakon ja manipuloinnin alla sen) oli niin siinä mukana et se oli aika järkyttävää. Nyt kun muistelen asiaa niin mua alkaa oksettaa ajatus siitä. Mut sen mitä muistan niin tunti piti pötköttää sairaalan pedillä, nyt ne kai saa kotiin ne lääkkeet jossain tapauksessa. Mut sit alkoi kamalat kivut ja supistelut. Ja hyytymiä tuli paljon. Kaiken kaikkiaan kuitenkaan vuoto ei kauaa kestänyt, muutaman päivän. Sairastin myös sen jälkeen kohtutulehduksen. Mutta mä niin toivon ja rukoilen et selviät helpommalla, toki se on rankkaa, mutta kaikki tsempit sinne <3 ja ajatellaan yhdessä et se on pian ohi ja pääsee uuteen kiertoon <3 Mä vollotan täällä nyt ihan täysiä kun mietin miltä susta tuntuu <3
Imetys, se menee kyllä tunteisiin, onneks meän perheessä hyvillä <3 Onneks te ootte täällä, mua joskus niin ahdistaa kun aika moni on "ei se imetys oo niin justiinsa ja ei se nyt niin tärkeää oo". Itselle se on tärkeää, Onnille varsinkin. Ja ihana et meän isoveljet on tissipoikia, nekin aina hokee et Onnille tissiä :D mut te, ihanat imettäjät <3 Mun mies on kyllä aika super, vaikka välillä yks persereikä :D kuten eilen ei millään muistanut äitienpäivänä, ei korttia ei mitään. Ei varmaan ois ees sellaista hyvää toivottanut ellei äitinsä ois käskenyt.. Mut sekin on sitä mieltä et tissiä vauvalle niin pitkään kun vauva haluaa :)