Huolet / pelot

[Mingviini]

Esikoista odotetaan, la joulukuussa ja ensimmäinen neuvola ensi viikolla. Huolia piisaa:

Ensinnäkin minulla oli ihan normaalin pituiset, tosin normaalia huomattavasti niukemmat menkat, vaikka olin jo raskaana. Kipuja ei ollut. Kun menkat loppuivat, jäi sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli - teinpä siis varmuuden vuoksi raskaustestin jos toisenkin, ja plussaa näytti, eka kertaa ikinä.

No, kaksi päivää menkkojen jälkeen vuoto alkoi taas, ja on jatkunut tähän saakka eli reilun viikon. Suurimman osan ajasta on ollut vain pientä tiputtelua, ei edes pikkuhousunsuojaan asti, mutta välillä on tullut ihan punaista verta ja jopa hyytymäkin kertaalleen. Kipuja ei ole ollut, Olen huolesta sekaisin, mutta neuvolan täti rauhoitteli tänään aikaa varatessani, että ensi viikolla tutkitaan.

Pahoinvointia on alkanut olla, eikä se rajoitu aamuihin ollenkaan, vaan on ihan ympärivuorokautista. Kaikki maistuu metallilta, erityisesti vesi.

Pelkään myös sitä, että raskaus menee kesken tai ylipäätään, ettei sikiöllä ole yleisellä tasolla kaikki hyvin, ja syyllistän itseäni pääsiäisen punaviini-illasta ystävien kesken, kun en tiennyt vielä olevani raskaana. Koska kyseessä on ensimmäinen raskaus ja olen aivan pihalla ja ulalla tästä kaikesta, ja annan tietysti Googlen pelotella itseäni kaikesta, pelkään myös stressin vaikuttavan huonolla tavalla raskauteeni.

Oman yrityksen tilanne pelottaa myös, miten saan homman pyörimään ilman omaa työpanostani, mistä saan itselleni sijaisen koulutettua jne.

Ja sitten on nämä iltaisin valvottavat huolet, että miten tästä kaikesta selviää ja osaako sitä olla hyvä vanhempi lapselle ja mitä jos siellä onkin kuutoset ja miten synkkä ja julma tämä maailma onkaan, johon pienokaisen on määrä syntyä, ja mitä jos huppumies tulee pimeällä vastaan ja lyö vatsaan - ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Mieheni sanoo, että olen tuplaraskaana, mahassa on kuulemma sekä sikiö että stressipallo - mutta tämmöinen olen luonteeltani :D Ei kai se auta kuin antaa ajan kulua ja pitää itsestään huolta, luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Kertokaa nyt enemmän kokemusta omaavat, kai tämä tästä normalisoituu, näiden vaeltavien ajatusten suhteen ainakin..?! :)

 

[saywhat]

Join eilen lasin simaa ja nyt mietin olenko pilannut alkoholilla lapseni hermoston. Sitten pelottaa tuulimunan mahdollisuus. Maanantaina onneksi pääsee ultraan...

 

[Hannsi]

Edams, mulle kans lääkäri antoi reseptin pahoinvointilääkkeeseen, mutta hän myös sanoi ettei mitenkään kannusta niitä syömään. Mieluummin makaa sängyssä saikulla kuin napsii pillereitä. Jos siis pysyy ruoka niin sisällä. Toki, jos kokoajan oksentaa kaikki ulos niin sitten voi olla pienempi riski ottaa vaan ne pahoinvointilääkkeet.

Vaikkei noiden pahoinvointilääkkeiden ole todettu aiheuttavan keskenmenoja yms. Niin niitä ei kuitenkaan ole niin paljoa tutkittu, että niitä voisi huoletta napsia. Aina on olemassa riski kaikissa lääkkeissä, että ne aiheuttaa jotain nyt tai myöhemmässä vaiheessa. Raskausaikana sitä on niin altis KAIKELLE. Ite pähkäillyt paljonkin noita lääkkeitä ja mahdollisesti, jos ei ala ollenkaan parantua viikonkaan päästä olo niin voi olla pakko kokeilla muutaman päivän ajan, että pääsee edes käymään töissä. Saas nähdä miten menee ja uskaltaako sitten oikeasti edes lääkettä ottaa

 

[Saniais]

Mä kehitin itselleni uuden pelon, kun ultrassa huoli tuulimunasta jäi pois. Nyt pelottaa, että alkion syke olis ollu liian hidas. Lääkäri ei sitä syketaajuutta mitannut, kuunteli sykkeet ja sanoi että ne on normaalit. Mutta mä takerruin siihen, kun lääkäri totesi sykkeen olevan "normaali, jotain sadan pintaan". Nyt oon sitten ihan varma että syke on liian hidas ja kaikki on huonosti. Mun lääkäri on vieläpä tosi kokenut, joten pitäis vaan yrittää uskoa että kaikki on normaalisti..

 

[miuk]

Huutelen marraskuisista.. Paljonko sulla oli Saniais viikkoja ultrassa? Meillä ultrassa alkio vastas kooltaan viikkoja 6+1, syke oli 108 ja oli lääkärin mukaan noille viikoille normaali. Kertoi tasaisen sykkeen olevan hyvä merkki.

 

[Saniais]

Mulla oli 7+4, ja lääkäri ei siis laskenut taajuutta ollenkaan, vaan totesi sen olevan lyhyellä kuuntelulla normaali. Se "satasen pintaan" onkin voinut tarkottaa varmaan nyt ihan mitä vaan yli sadan sykettä. Sanoi, että vielä noilla viikoilla voi mennä äidin sykkeen mukaan (?). Tasainen se syke oli onneks mullakin :). Niin, ja koko oikein hyvä, vastasi jo liki 8 viikkoista (hedelmöittymisaika tiedetään tarkkaan hoitojen vuoksi).

 

[Ayla85]

Tämä nyt on aika typerä huoli, mutta pelkään, että raskaus onkin paljon pidemmällä kuin luulen. Siis tyyliin kuukausia pidemmällä. Mun maha on niin pallo ollut jo kauan ja välillä tunnen jopa jotain liikkeitä muka siellä. Todellisuudessa olen varmasti vain läski, jolla on huono mahan toiminta ultraan olis kiva päästä, eka neuvolakin vasta kuun lopussa.

 

[niniska]

Tämä nyt on aika typerä huoli, mutta pelkään, että raskaus onkin paljon pidemmällä kuin luulen. Siis tyyliin kuukausia pidemmällä. Mun maha on niin pallo ollut jo kauan ja välillä tunnen jopa jotain liikkeitä muka siellä. Todellisuudessa olen varmasti vain läski, jolla on huono mahan toiminta ultraan olis kiva päästä, eka neuvolakin vasta kuun lopussa.

Mä voin niin samaistua! Tunnen haamupotkuja ja painoakin tullu parin kuun aikana melkee neljä kiloo. Viime raskaudessa tuli koko aikana 11kg, joten hurjalta tahdilta tuntuu. Lihavako siis vain? :D tätä oon murehtinu kyllä yösydäntä myöten, että mitä jos oonkin pidemmällä, vaikka ne kuukautiset onkin ollu jonkunnäköset. Ultraa kans odotan mielenkiinnolla, samoin ekaa neuvolaa kuun loppupuolella :)

 

[Lady19]

Mua pelottaa, viime päivinä on ollut kovia repäisykipuja, varsinkin jos on rehkinyt liikaa niin kohtua "supistelee" liekö normaalia? Kuin kovia menkkakramppeja. Pelkään siis sitä keskenmenoa. Voiko olla keskenmeno ilman vuotoa?

 

[pookkana]

Esikoista odotetaan, la joulukuussa ja ensimmäinen neuvola ensi viikolla. Huolia piisaa:

Ensinnäkin minulla oli ihan normaalin pituiset, tosin normaalia huomattavasti niukemmat menkat, vaikka olin jo raskaana. Kipuja ei ollut. Kun menkat loppuivat, jäi sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli - teinpä siis varmuuden vuoksi raskaustestin jos toisenkin, ja plussaa näytti, eka kertaa ikinä.

No, kaksi päivää menkkojen jälkeen vuoto alkoi taas, ja on jatkunut tähän saakka eli reilun viikon. Suurimman osan ajasta on ollut vain pientä tiputtelua, ei edes pikkuhousunsuojaan asti, mutta välillä on tullut ihan punaista verta ja jopa hyytymäkin kertaalleen. Kipuja ei ole ollut, Olen huolesta sekaisin, mutta neuvolan täti rauhoitteli tänään aikaa varatessani, että ensi viikolla tutkitaan.

Pahoinvointia on alkanut olla, eikä se rajoitu aamuihin ollenkaan, vaan on ihan ympärivuorokautista. Kaikki maistuu metallilta, erityisesti vesi.

Pelkään myös sitä, että raskaus menee kesken tai ylipäätään, ettei sikiöllä ole yleisellä tasolla kaikki hyvin, ja syyllistän itseäni pääsiäisen punaviini-illasta ystävien kesken, kun en tiennyt vielä olevani raskaana. Koska kyseessä on ensimmäinen raskaus ja olen aivan pihalla ja ulalla tästä kaikesta, ja annan tietysti Googlen pelotella itseäni kaikesta, pelkään myös stressin vaikuttavan huonolla tavalla raskauteeni.

Oman yrityksen tilanne pelottaa myös, miten saan homman pyörimään ilman omaa työpanostani, mistä saan itselleni sijaisen koulutettua jne.

Ja sitten on nämä iltaisin valvottavat huolet, että miten tästä kaikesta selviää ja osaako sitä olla hyvä vanhempi lapselle ja mitä jos siellä onkin kuutoset ja miten synkkä ja julma tämä maailma onkaan, johon pienokaisen on määrä syntyä, ja mitä jos huppumies tulee pimeällä vastaan ja lyö vatsaan - ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Mieheni sanoo, että olen tuplaraskaana, mahassa on kuulemma sekä sikiö että stressipallo - mutta tämmöinen olen luonteeltani :D Ei kai se auta kuin antaa ajan kulua ja pitää itsestään huolta, luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Kertokaa nyt enemmän kokemusta omaavat, kai tämä tästä normalisoituu, näiden vaeltavien ajatusten suhteen ainakin..?! :)

Mulle tuli aika yllättäen raskaus kun odotin esikoista. Kyllä siinä kävi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot moneen kertaan läpi. Se mielestäni kertoo vain että sinusta tulee hyvä vanhempi, huolehdit jo nyt lapsestasi ja hormoonit vielä antaa vähän lisä buustia herkkyydelle. Itse itkeskelin esikoista odottaessa tyyliin mainoksille ja otin kauheen stressin ihan kaikesta. Kyllä sitten alku shokin jälkeen tasottu kun raskaus oli turvallisemmilla viikoilla ja olin henkisesti ehtinyt tottua koko ajatukseen vauvasta :)

Joillain voi olla ihan harmitonta vuotoa alkuraskaudessa eikä nuo valemenkat ole ennen kuulumattomia. Jos ei ole kovia kipuja, niin kaikki on varmaan ihan hyvin. :) Etenkin jos neuvolanterkan mielestä ei tarvitse panikoida. Ja niin sitä pitäisi olla suuremmin stressaamatta, mutta mitä sitä omilleeen ajatuksilleen voi. Ehkä joku meditaatio tai hemmottelupäivä voisi tehdä hyvää? Yritä karsia ylimääräinen stressi pois, sellainen turha mitä ei tosiaan tarvitse nyt miettiä. Todennäkoisesti kaikki kyllä järjestyy parhain päin. Onnea odotukseen :)

 

[pookkana]

Lady19, noi repäsykivut on normaaleja sitä sattaa olla kaiken maailman tuntemuksia alavatsassa. Kunhan kipu menee ohi hetken päästä eikä voimistu niin kaikki on ok. Voi tulla myös keskeytynyt keskenmeno, mutta yleensä se ei tunnu miltää eikä silloin tule yleensä vertakaan. Kannattaa käydä varhaisultrassa vaikka jos kovasti huolettaa tai soittaa neuvolaan. Tsemppiä! :)

 

[pookkana]

Tämä nyt on aika typerä huoli, mutta pelkään, että raskaus onkin paljon pidemmällä kuin luulen. Siis tyyliin kuukausia pidemmällä. Mun maha on niin pallo ollut jo kauan ja välillä tunnen jopa jotain liikkeitä muka siellä. Todellisuudessa olen varmasti vain läski, jolla on huono mahan toiminta ultraan olis kiva päästä, eka neuvolakin vasta kuun lopussa.

Mua ei tää jännitä, koska oon jo varhaisultrassa käynyt. Mutta välillä käy mielessä, että jos masussa onkin kaksi kun on niin turvonnut, että eivät olisi huomanneet siellä varhaisultrassa sitä toista alkiota

Olin jo tosi aikasilla viikoilla (6+0) siellä ultrassa ja silloin sydän löi muttei säännöllisesti. Aluksi en osannut tätä murehtia, mutta nyt on alkanut mieleen hiipiä ajatus, että entäs jos se epä säännöllinen syke enteilee keskenmenoa ja sydän olisi vaikka pysähtynyt heti ultran jälkeen Kätilö kyllä sanoi, että ihan normaalia noilla viikoilla epäsäännöllinen syke, mutta sanoi myös vähän siihen tyyliin lopussa että vielä voi mennä joku vikaan Tietty kun viikkoja oli niin vähän. Tosin nyt on kyllä ihan rehdit raskausoireet tässä päällä (tai sitten kuukauden kestänyt vatsatauti + vähän kaikkea muuta ''kivaa''), että sen puolesta ollaan tukevasti raskaana. Enää noin 2 viikkoa nt-ultraan ja sitä tässä otteelen kuin kuuta nousevaa....

 

[niniska]

Mua pelottaa, viime päivinä on ollut kovia repäisykipuja, varsinkin jos on rehkinyt liikaa niin kohtua "supistelee" liekö normaalia? Kuin kovia menkkakramppeja. Pelkään siis sitä keskenmenoa. Voiko olla keskenmeno ilman vuotoa?

Kuten pookkana totesi, voi olla monenlaisia kipuja, kunhan ne ovat ohimeneviä. Itsellä ekassa raskaudessa tosi kovia alavatsa kipuja tuli viikoilla 5-10 n.1-10krt päivässä ja ne kesti n.5-10min. Siinä aluksi tuli pieni jomotus, ikäänkuin varoitus ja sitten löi niin kovan kivun että mun oli pakko mm. ajaa auto sivuun ja pysähtyä, kun sattui niin, että näkö sumeni. Jos tuli yöllä oli pakko nousta ylös, kun sattui niin ettei voinu maata paikallaan. Tämäkin normaalia kipua, mutta tosi ikävää. Kyllä sitäkin pelkäs, että tulee kesken mutta kaikki oli hyvin koko odotusajan. :)

 

[Hannsi]

Mua (niinkuin aika monia muitakin) näyttää huolettavan pahoinvoinnin laantuminen. Kesti tosiaan melkein 4 viikkoa hirveä oksentaminen ja sängyssä lojuminen. Nyt viikolla 9 onkin oireet alkaneet hiljalleen helpottaa eikä ole nyt kahteen päivään tarvinnut oksentaa. Pahanolon sellaisia aaltoja tulee edelleen, mutta niistä selviää levähtämällä jonkin aikaa. En tosin ole uskaltanut vielä sen kummemmin rehkiä, mutta ei ole tarvinnut enää joka kerta juosta vessaan oksentamaan, kun nousee sängystä ylös.

Tämähän olon helpottaminen tuo tullessaan ajatuksia, että jos onkin mennyt kesken (taas). Vaikkei olekaan syytä sinällään huolestua ja melkein kaikki epänormaali on raskaudessa normaalia niin tottakai se huoli nousee pintaan pienistäkin muutoksista. Päätin nyt niin, että kun huomenna on ensimmäinen ultra ja jos siellä on kaikki ok, lopetan stressaamisen. Sitten uskon, että olot voivat muuttua jo parempaan näin aikaisin. Nimittäin tosi monet ovat sanoneet, jos on pahat pahoinvoinnit niin ne yleensä myös jatkuvat pidempään eivätkä ainakaan lopu ennen viikkoa 12. Tiedä sitten onko oikeasti perää tommosissa jutuissa. Ja tilannehan voi muutenkin kokoajan muuttua ja olot tulla myöhemmin takaisin.

 

[Mingviini]

Kiitos, pookkana, kauniista sanoistasi! :) Kuten jossain ketjussa aiemmin kirjoitin, lähipiiristä ei oikein löydy vertaistukea, joten tämä palsta on nousemassa arvoon arvaamattomaan!

Kovasti yritän olla stressaamatta turhia. Töissä saan onneksi ajatukset pääsääntöisesti pois raskausaiheisista huolista, silloin podetaan arkihuolia :D On kyllä tosiaan hurjaa, mistä kaikesta sitä huolehtiikaan - oireista ja niiden puuttumisesta, ruokavaliosta, stressaamista stressaamisen määrästä jne. Päivä päivältä sitä opettelee suhteuttamaan huolensa paremmin.

Ensi viikolla pääsee onneksi neuvolaan ja saa toivottavasti jonkinlaista varmuutta tähän kaikkeen. Puhelimessa jo varoittelin, että täältä on sitten suht neuroottinen ensikertalainen tulossa :D Onneksi neuvolan täti lupasi olla kärsivällinen kanssani!

 

[niniska]

Mä voin niin samaistua! Tunnen haamupotkuja ja painoakin tullu parin kuun aikana melkee neljä kiloo. Viime raskaudessa tuli koko aikana 11kg, joten hurjalta tahdilta tuntuu. Lihavako siis vain? :D tätä oon murehtinu kyllä yösydäntä myöten, että mitä jos oonkin pidemmällä, vaikka ne kuukautiset onkin ollu jonkunnäköset. Ultraa kans odotan mielenkiinnolla, samoin ekaa neuvolaa kuun loppupuolella :)

Ja tänä yönähän mä tästä ongelman sainkin. Isäntä tuli kaverin polttareista ja herätti lahjakkaasti tullessaan "hiljaa" nukkumaan, joten tässähän on aikaa tehdä itsensä hulluksi miettimällä :D oon tuntenu kohdun ainakin viikon ajan(tänää 7+3) ja esikoista odottaessa muistaisin tunteneeni vasta viikolla 10 tms. No, koska googlehan on kätevä ja tietää varmasti yleistiedollansa, että kohtu voi tuntua aikasintaan viikolla 10-12. nyt oon ihan satavarma siitä, että mulla on laskettuaika kesän lopulla, eturauhassyöpä, rypäleraskaus, hinkuyskä sekä kuppa ja kuus muuta tai odotan vähintään kutosia :D kyllä viiminen paikka kysyä tietoa tuo google, ja aivanturhaa murehtia asioita etukätee. Viisaammaksi tässä ainakaan tuu :D

Visainen kysymys siis: kuinka moni tuntee kohtunsa ja millä viikoilla? :)

 

[Meritähti90]

Mä en oo ees miettiny mitään kohtua ja sen olemassaoloa

Tääl on pahoinvointi kadonnut! Tänä aamuna ei oo tarvinnu oksentaa eikä yökkiä. Heti ajattelee pahinta vaikka pitäis vaan olla iloinen

Ärsyttää ku kerran yössä joutuu nousee pissalle! Mur. Eli semmonen oire ollu nyt viikon ajan.

 

[NL]

Mä oon koittanu pari kertaa etsiä kohtua, mutta aika vaikeeta on ku ei tiiä ees miten se tuntus. Mieskin tänä aamuna ihan omatoimisesti hiero mun alavatsaa ja kokeili tuntuuko. Ihanasti hän on mukana koko raskausajan ja palauttaa mut järkiini, kun alan stressaa liikaa.

 

[Pinkku]

Tätä foorumia selaillessa tulee vähän sellainen olo, että jäänkö mä jostain paitsi erilaisen terveydenhuoltosysteemin takia.
Me asutaan Saksassa ja täällä lähtökohtaisesti terveydenhuolto on erilaista, vakuutuskortilla pääsee lääkäriin ja kaikki vastaanotot on yksityisiä. Täällä ei myöskään tunneta termiä, neuvola.
Lähtökohtaisesti myös kaikki toimenpiteet tekee lääkäri, oli sitten kyse tikkien poistosta tai ultraamisesta ( en tosin tiedä myöhemmästä ajasta kun ei tarvitse ultrata sisäkautta ). RV 8 ja tähän asti on kaksi ultraa on katsottu. Viimesimmällä kerralla kuunneltiin sydänäänet eikä niitä laskettu, mikä tuntuu hassulta kun täällä ihmiset on huolissaa siinä että hakkaako lapsen sydän tarpeeksi hyvin ja mihin tahtiin. Mä olin tyytyväinen siihen että sydänäänet kuului ja mun korvaan kuulosti normaalilta.

Mitä kramppeihin ja kipuihin tulee niin mulla kesti todella pitkään hiffata, että raskaustestin voisi ensinnäkin tehdä.
Eli odottelin menkkoja 3 viikkoa ja ihmettelin ihan jäätäviä, jokapäiväisiä kramppeja jotka herätti yöllä ja pisti kyyristelemään lattialla. Jollain tavalla mä odottelin vaan menkkoja, olihan niitä kipuja ennenkin ollut. Ja kyllä silloin Thaimaassa ne yhdet menkatkin jäi välistä, en mä osannut olla huolissani. Ja noh, elintavat oli myöskin sen mukaiset.
Nyt plussan ja rauhoittumisen jälkeen krampit on lähtenyt lähes kokonaan, välillä tuntuu todella lievää ja minimaalista krampin tunnetta. Vihlontaa joskus jos yskäsee lujaa tai suoristuu seisomaan nopeasti.

Se mikä on hassua, niin jos makaan mahallani tai olen kylvyssä mä voin tuntea mun oman pulssin vatsassa.

Mun huolet liittyy nimenomaan tähän terveydenhuoltosysteemiin.
Ja juurikin sen takia kun en tiedä kuinka asiat menee tästä eteenpäin. Lääkäriajat on ok, koska niitä vaan varaillaan aina 3 viikon välein, mutta tähän mennessä vastaanotoilla ei juurikaan ole ollut aikaa käydä läpi mun tuntemuksia, mun kysymyksiä tai sitä kuinka Saksalainen systeemi toimii. Ilmeisesit Saksassa sun täytyy itse etsiä itsellesi kätilö, jonka kanssa sitten ilmeisesti käydään läpi näitä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Niin, mistä sen kätilön voi tilata? :D

Loppujenlopuksi, voin myös myöntää, että vasta nyt olen herännyt siihen ajatukseen, että voisi ottaa selvää esim. kemikaalirajoituksista. Ruokarajoituksista luin ensimmäisen kerran viikko sitten. Musta on hämmentävää kun en osaa olla huolissani siitä käytänkö Spray deodoranttai vai en tai jos suunnittelen hiusteni värjäämistä. Toki näillekin on esitetty ihan validit syyt, minkä takia ei.

Tietysti mikä mua mietityttää on se, että meidän tulee päättää nyt torstaihin mennessä, että halutaanko me testauttaa kromosomipoikkeavuuksien riski, mikä maksaa sen päälle 200€. Nuoren iän takia riski on tietysti alhainen, minkä takia en ehkä osaa kokea sitä niin pakollisena? Tottakai, hoidosta ja testeistä maksetaan, se ei ole pääasia vaan se, että musta ei tunnu että se olisi tarpeellista.
Tähän kohtaa kaipaisin mielipiteitä?

 

[pookkana]

Pinkku, mä ehkä miettisin tuon kromosomipoikkeavuus jutun kanssa silleen, että vaikuttaako se vastaus siihen haluatteko jatkaa raskautta vai ei? Jos haluaisitte joka tapauksessa jatkaa raskautta, niin mielestäni sillein hieman turha, vaikka onhan se hyvä valmistautua henkisesti tulevaa sitten, jos tuloksien puolesta olisi huolen aihetta. Suomessa taas sitten kohonneen riskin tietäminen aiheuttaa monelle turhaa stressiä vaikka lapsella olisi kaikki hyvin. Suurin osa odottajista Suomessa käy noissa seuloissa sen takia, että ne saa ilmaiseksi ja siihen kuuluu se ultra käynti viikolla 12 :) Jos siitä pitäisi maksaa, mutta muuten pääsisi näkemään lasta ultrassa, niin osallistuja prosentti olisi varmasti pienempi.

Kannattaa varmaan seuraavalla lääkärikäynnillä kysyä että miten homma menee ja onko suosituksia kätilöstä jne :) Varmaan sit selittää kun erikseen ihan kysyy.