Pitäisköhän minunkin uskaltautua tänne höpisemään vaikka tuntuukin hassulta kun te muut olette rupatelleet täällä jo viikkoja.
Tulin tänne oikeastaan siinä toivossa, että saisin täältä jonkin näköistä vertaistukea. Plussasin vajaa kaksi viikkoa sitten, kun kuukautiset oli yli viikon myöhässä. Olin varma raskaudesta jo ennen testin tekoa, kun toinen lapsi kyseessä ja olo tuntui tutulta. Tein testin maanantaina ja viikon olin aivan onnessani, vaikka mulla oli toisaalta koko ajan jotenkin outo olo, semmoinen että jotain kamalaa tapahtuu pian. Sunnuntaina mökillä ollessa tuli yhtäkkiä olo, että nyt vuotaa jotain mitä ei pitäis. Viivana vessaan ja housut aivan veressä ja hetki siitä niin valui jo nilkoissa asti. Mietin mitä teen, tuntui, että kaikki loppuu. Mies soitti päivystykseen ja sieltä sanottiin vain, että "se on sitten keskenmeno, kannattaa antaa emännälle lääkettä. Jos alaselkä kipeytyy tai nousee kuume niin tulkaa päivystykseen" Mulle alkoi tulla supistusten kaltaisia tuntemuksia vatsaan ja selkäpuolellekkin. Otin panadolin ja itkin silmät päästäni. Kipu lakkasi kuitenkin tunnin sisällä ja pääsin mökiltä onneksi kotiin. Vuoto loppui illalla ja ihmettelin, että mitään hyytymiä ei ollut tullut. Peruin jo varatun neuvola-ajan maanantaina. En edes tajunnut, että vielä olisi jotain toivoa. Tiistaina tuli ruskeaa tuhrua ja vatsaan alkoi jomottaa. Oksettava olo alkoi hiipiä riesaksi myös tiistaina. Ihmettelin, kun mulla oli vieläkin raskausoireita, jotka vaan paheni. Keskiviikkona varasin ajan lääkärille torstaiksi ja asiaa tutkittiin siellä sitten koko ajan keskenmenona. Ensimmäinen lääkäri pelotteli munasarjatulehduksella, mutta laittoi mut sitten naistentautien polille ultraan. Siellä odotellessani kirkasta verta alkoi taas vuotaa kuin hanasta. Kivut alkoivat myös jälleen ja sain panadolin ennen lääkärin tapaamista. Lääkäri ultrasi pian ja sanoi, että kyllä täällä näkyy pieni alku ja syke! Olin ihan sanaton.
Viikot vastasi kooltaan 7+2, mutta kuukautisista laskettuna oli 6+5. Veri vuotaa kuulemma hematoomasta ja kaikki on ainakin toistaiseksi hyvin, mutta keskenmenon riski on normaalia suurempi. Viikon päästä on kontrolli ja ensi keskiviikoksi sain neuvola-ajan. Nyt hyvin arasti, hieman uskallan toivoa, että jos kaikki menisi hyvin, mutta toisaalta pelko on kyllä jatkuva seuralainen.