Pitää vielä lisätä, että mäkin olen useita kertoja kuullut alkuraskauden vuodoista, ja usein on ollut kaikki hyvin siitä huolimatta! Että aika "yleistä" sekin, ja monilla asiaan kuuluvaa.
Huolet ja murheet
- Ketjun aloittaja Mima_
- Aloituspäivämäärä
Joo mulle viimeks sanottiin neuvolassa tosta istukkahommasta että voi tulla vuotoo. Eli kai se voi olla sitäkin. No onneks mullon tänään eka neuvola. Saa vähän tuuletella tuntoja siellä. Ja toivottavasti tää vuoto pysyy tämnösenä jos sitä kerta on pakko olla. Ja kipujakaan ei oo joten kai tässä vois olla rauhallisesti vielä.. muttako mää oon mää ja varaudun aina pahimpaan.
Tästä syystä yritän ite selvitä ekaan kunnan tarjoamaan ultraan. Se, kun ei tosiaan ole tae, että kaikki jatkuisi hyvin, joskin km riski on enää muutaman prosentin jos sydämen on todettu lyövän. :)
Tsemppiä vuodoista ja tuhruista kärsiville!
Itse olisin hermoraunioina jos vuotelisi tai tuhruttaisi, kun missään raskauksissa sitä ei oo esiintynyt.
Edelleen kyllä jokaisella vessareissulla sitä kurkkaa siihen paperiin, että näkyykö mitään. Koskahan sitä osaa lopettaa?
Itse olisin hermoraunioina jos vuotelisi tai tuhruttaisi, kun missään raskauksissa sitä ei oo esiintynyt.
Edelleen kyllä jokaisella vessareissulla sitä kurkkaa siihen paperiin, että näkyykö mitään. Koskahan sitä osaa lopettaa?
Heippa!
En halua pelotella ketään ja tässä viestissä tulee nyt oma kohtalaisen raju kokemus viikonlopulta joten jos olet herkkä älä lue enempää;
Olen kahden lapsen äiti poika-09 ja tyttö-11.
Lapset meni mummulleen hoitoon jotta saadaan kaveripariskunnan kanssa mennä rauhassa syömään Tampereelle ja sen jälkeen elokuviin.
Aamulla nukuttiin oikein pitkää ja harrastettiin aikuisten puuhia kuten vastavihittyjen kuuluukin (1.7 mentiin naimisiin 10 yhteisen vuoden jälkeen)
Päivemmällä paha olo hiipi ja ajattelin että ateriavälit on vain menneet pitkäksi. Noh lähdettiin sitten tampereelle ruokapaikkaan ja tilattiin annokset, olin odottanut tätä ruokailua jo kuukauden.
Tunsin kun verta lorahti pöksyihini ja tunnistin heti ettei se ollut valkovuotoa. Vessassa totesin sen olevan verta ja laitoin siteen kerroin asiasta miehelleni muttei hän säikähtänyt asiaa.
Loppuruokailun ajan kärsin kuumanväristyksistä ja kylmän väristyksistä vuoronperään sekä huonoa oloa, edelleen harmittaa kun se kolmen ruokalajin ateria tuli närpittyä ei nautittua.
Noh suunnattiin sadekuuron saattelemana finnkinoon katsomaan suunnitellusti elokuvaa ja verta tuli ja sidettä vaihdettiin. Mikään muu kuin vesi ei maistunut edelleenkään.
Sovimme miehen kanssa että mennään päivystykseen elokuvan jälkeen josko vaikka näkisi että kaikki on hyvin maussa olisin halunnut heti lähteä mies ei.
Eipä päästy kuin elokuvan loppuun niin tunsin kuinka side tulvii yli ja on pakko paeta vessaan, kompuroin ystäväni laukun hätäuloskäynnistä vessoja kohti. Matka tuntui käsittämättömän pitkältä ja tunsin kuinka veri valuu jalkojani pitikin maalaten kukkakuvioisen maksimekkoni, sekä reidet vereen... vessat jo häämöttivät ja veri oli jo kengissä saakka.
Paniikissa ryntäsin ensimmäiseen vapaaseen koppiin ja laskin housut, ikuiset silmäni kohtasivat veriset reiteni ja siteen missä useampi hyytymä. Niitä läpikäyden tulin siihen tulokseen ettei sikiötä siinä vielä ollut. Veri jatkoi valumista pönttöön ja heitin punaisesta verestä olevat märät pikkuhousut siteen kanssa roskikseen.
Katsoin käsiäni kuinka paljon ne tärisevät ja koitin tavoittaa miestäni joka jäi elokuvasaliin vielä katsomaan lopputekstejä
(poistuin sanomatta sanaakaan olin shokissa) Nyt riisuinkin jo likaista mekkoani ja kuulin kun ystäväni tuli naistenhuoneeseen minua etsien, pyysin hänet koppiin ja hän alkoi itkemään sekä lohduttamaan minua, pian olikin jo isommassa vessakopissa pesemässä Bidee suihkulla reisiäni.
Onneksi olin edellisenä päivänä ostanut citarista tarjouspikkareita ja ne olivat autossamme, mies ne haki ja saimme veret piiloon taittelemalla ylä-osan mekon sisään ja laiton pitkähihaisen neule puseroni päälle.
Silmät punaisena itkusta pesin kädet ja pyyhin levinneet ripsivärit, halusin lähteä kotiin vaihtamaan vaatteet mutta muut olivat sitä mieltä että nyt päivystykseen ilman turhaa panttausta.
Automatka oli nopea ja päivystyksessä meni neljä tuntia odotellessa, lääkärin pakeilla teki mieslääkäri pintapuolisen sisätutkimuksen ja totesi keskenmenon. Sain sairaslomaa maanantain ja tiistain. Maanantaina soittelin neuvolaan ja siellä oltiin pahoillaan sekä myötätuntoisia, lisää sairaslomaa ohjattiin hakemaan omalta lääkäriltä kesä ajan sulun takia, soittelin tiistaina ja sain yleislääkärille ajan sainkin keskiviikolle 10.30.
Mietin miksi meille kävi näin, molemmissa raskaudessa on ollut omat ongelmansa mutta ikinä ei keskemenoa ole ollut ja kaksi suht tervettä lasta on syntynyt.
Puheilmeni soi, viikontakainen 1-kiireellien lähete oli päässyt taysin kautta sastamalaan naistenpoliklinikalle ja he halusivat keskenmenosta huolimatta että tulen ultraan.
Viimeviikolla olin käynyt tiistaina (28.7)ruskeasta vuodosta lääkärillä ja 30.7 terveystalolla yksityisessä ultrassa omakustanteisesti missä oli elävä sikiö sykkeineen.
Mainittakoon vielä että kävin eilen hcg arvot ottamassa fimlabin kautta ja ne oli pilvissä, kuvittelin että istukka ja kuollut sikiö on kohdussa, mielikuvissani jo keskustelin lääkärin kanssa kiivaasti vaatien kaavintaa.
Lääkäri oli hiukan myöhässä, mutta tutun näköinen (hän oli sama kun viimetorstaina).
Selitin kaiken ja setä ultraan todeten että sikiö on elossa ja että sillan on kaikki hyvin. Hieno syke näkyy.
Aloin itkemään ja kysyin mikä on ollut vuodon syy.. se kuulemma on voinut olla keskenmennyt kaksonen.
Sain loppuviikon sairaslomaa ja kehoituksen ottaa rennosti.
Meilke käy kyllä että saadaan edes yksi elävä vauva maaliskuussa.
Anteeksi jos on paljon kirjoitusvirheitä, kyynelsimien ja autocorrectin takaa on hankala kaikkia virheitään korjata.
Nyt jo vuoto on vähentynyt radikaalisti kuten jo sunnuntaina ja viikot 8+3 / 8+4
jäädään siis jännän äärelle ja toivotaan että paketti tulee ehjänä maaliskuussa kotiin, tämä olisi meidän viimeinen vauva, esikoinen menee ensiviikolla koulutielle ja likasta tulee viskari.
En halua pelotella ketään ja tässä viestissä tulee nyt oma kohtalaisen raju kokemus viikonlopulta joten jos olet herkkä älä lue enempää;
Olen kahden lapsen äiti poika-09 ja tyttö-11.
Lapset meni mummulleen hoitoon jotta saadaan kaveripariskunnan kanssa mennä rauhassa syömään Tampereelle ja sen jälkeen elokuviin.
Aamulla nukuttiin oikein pitkää ja harrastettiin aikuisten puuhia kuten vastavihittyjen kuuluukin (1.7 mentiin naimisiin 10 yhteisen vuoden jälkeen)
Päivemmällä paha olo hiipi ja ajattelin että ateriavälit on vain menneet pitkäksi. Noh lähdettiin sitten tampereelle ruokapaikkaan ja tilattiin annokset, olin odottanut tätä ruokailua jo kuukauden.
Tunsin kun verta lorahti pöksyihini ja tunnistin heti ettei se ollut valkovuotoa. Vessassa totesin sen olevan verta ja laitoin siteen kerroin asiasta miehelleni muttei hän säikähtänyt asiaa.
Loppuruokailun ajan kärsin kuumanväristyksistä ja kylmän väristyksistä vuoronperään sekä huonoa oloa, edelleen harmittaa kun se kolmen ruokalajin ateria tuli närpittyä ei nautittua.
Noh suunnattiin sadekuuron saattelemana finnkinoon katsomaan suunnitellusti elokuvaa ja verta tuli ja sidettä vaihdettiin. Mikään muu kuin vesi ei maistunut edelleenkään.
Sovimme miehen kanssa että mennään päivystykseen elokuvan jälkeen josko vaikka näkisi että kaikki on hyvin maussa olisin halunnut heti lähteä mies ei.
Eipä päästy kuin elokuvan loppuun niin tunsin kuinka side tulvii yli ja on pakko paeta vessaan, kompuroin ystäväni laukun hätäuloskäynnistä vessoja kohti. Matka tuntui käsittämättömän pitkältä ja tunsin kuinka veri valuu jalkojani pitikin maalaten kukkakuvioisen maksimekkoni, sekä reidet vereen... vessat jo häämöttivät ja veri oli jo kengissä saakka.
Paniikissa ryntäsin ensimmäiseen vapaaseen koppiin ja laskin housut, ikuiset silmäni kohtasivat veriset reiteni ja siteen missä useampi hyytymä. Niitä läpikäyden tulin siihen tulokseen ettei sikiötä siinä vielä ollut. Veri jatkoi valumista pönttöön ja heitin punaisesta verestä olevat märät pikkuhousut siteen kanssa roskikseen.
Katsoin käsiäni kuinka paljon ne tärisevät ja koitin tavoittaa miestäni joka jäi elokuvasaliin vielä katsomaan lopputekstejä
(poistuin sanomatta sanaakaan olin shokissa) Nyt riisuinkin jo likaista mekkoani ja kuulin kun ystäväni tuli naistenhuoneeseen minua etsien, pyysin hänet koppiin ja hän alkoi itkemään sekä lohduttamaan minua, pian olikin jo isommassa vessakopissa pesemässä Bidee suihkulla reisiäni.
Onneksi olin edellisenä päivänä ostanut citarista tarjouspikkareita ja ne olivat autossamme, mies ne haki ja saimme veret piiloon taittelemalla ylä-osan mekon sisään ja laiton pitkähihaisen neule puseroni päälle.
Silmät punaisena itkusta pesin kädet ja pyyhin levinneet ripsivärit, halusin lähteä kotiin vaihtamaan vaatteet mutta muut olivat sitä mieltä että nyt päivystykseen ilman turhaa panttausta.
Automatka oli nopea ja päivystyksessä meni neljä tuntia odotellessa, lääkärin pakeilla teki mieslääkäri pintapuolisen sisätutkimuksen ja totesi keskenmenon. Sain sairaslomaa maanantain ja tiistain. Maanantaina soittelin neuvolaan ja siellä oltiin pahoillaan sekä myötätuntoisia, lisää sairaslomaa ohjattiin hakemaan omalta lääkäriltä kesä ajan sulun takia, soittelin tiistaina ja sain yleislääkärille ajan sainkin keskiviikolle 10.30.
Mietin miksi meille kävi näin, molemmissa raskaudessa on ollut omat ongelmansa mutta ikinä ei keskemenoa ole ollut ja kaksi suht tervettä lasta on syntynyt.
Puheilmeni soi, viikontakainen 1-kiireellien lähete oli päässyt taysin kautta sastamalaan naistenpoliklinikalle ja he halusivat keskenmenosta huolimatta että tulen ultraan.
Viimeviikolla olin käynyt tiistaina (28.7)ruskeasta vuodosta lääkärillä ja 30.7 terveystalolla yksityisessä ultrassa omakustanteisesti missä oli elävä sikiö sykkeineen.
Mainittakoon vielä että kävin eilen hcg arvot ottamassa fimlabin kautta ja ne oli pilvissä, kuvittelin että istukka ja kuollut sikiö on kohdussa, mielikuvissani jo keskustelin lääkärin kanssa kiivaasti vaatien kaavintaa.
Lääkäri oli hiukan myöhässä, mutta tutun näköinen (hän oli sama kun viimetorstaina).
Selitin kaiken ja setä ultraan todeten että sikiö on elossa ja että sillan on kaikki hyvin. Hieno syke näkyy.
Aloin itkemään ja kysyin mikä on ollut vuodon syy.. se kuulemma on voinut olla keskenmennyt kaksonen.
Sain loppuviikon sairaslomaa ja kehoituksen ottaa rennosti.
Meilke käy kyllä että saadaan edes yksi elävä vauva maaliskuussa.
Anteeksi jos on paljon kirjoitusvirheitä, kyynelsimien ja autocorrectin takaa on hankala kaikkia virheitään korjata.
Nyt jo vuoto on vähentynyt radikaalisti kuten jo sunnuntaina ja viikot 8+3 / 8+4
jäädään siis jännän äärelle ja toivotaan että paketti tulee ehjänä maaliskuussa kotiin, tämä olisi meidän viimeinen vauva, esikoinen menee ensiviikolla koulutielle ja likasta tulee viskari.
Ohhoh aikamoinen juttu. Mitkä arvot sulla sitten oli jos muistat? Mää sain neuvolan tätsältä varmistuksen taas näihin arvojuttuihin ja se sano taas että niistä ei voi päätellä mitään. Ei viikkoja eikä muutakaan. Istukan koosta jne jutuista usein nuo arvot johtuu. Ja pahempi se olis jos olis matalat.
Hui mikä kokemus pullahuuri! Tuli kyyneleet ja kylmät väreet itsellekkin, kun luin! Tsemppiä sinne!
93123 oli hcg.
Nyt taas tiputaa verta ja tuli hyytymä.
Ihan uskomaton olo, sais olla jo ja pysyä kaveri matkassa.
Nyt taas tiputaa verta ja tuli hyytymä.
Ihan uskomaton olo, sais olla jo ja pysyä kaveri matkassa.
Huh, mitä siellä on jouduttu kokeen! Toivotaan, että pikkuinen pysyy kyydissä loppuun asti♡
Täällä kanssa tuhruteltu taas tänään. Yöllä tuli parin pisaran verran ihan kirkasta vertakin paperiin. Kai sitä vois huomenna soitella neuvolaan/päivystykseen, vaikka kai ne vaan käskee seuraamaan edelleen.
Täällä kanssa tuhruteltu taas tänään. Yöllä tuli parin pisaran verran ihan kirkasta vertakin paperiin. Kai sitä vois huomenna soitella neuvolaan/päivystykseen, vaikka kai ne vaan käskee seuraamaan edelleen.
Vaikken tähän ketjuun kuulukkaan, nämä vuotokeskustelut saa aina lähes tipan linssiin...
Tässä pitkä, mutta lopputulokselta onnellinen tarina.
Minulla alkoi yhtäkkinen suht runsas vuot rv 9+6 (viime kesänä), veri holahti jalkoja pitkin lattialle. Menin päivystykseen (toiveissa oli päästä gynen päivystykseen ja sitä kautta ultraan) kun takana oli useita keskenmenoja (ja yksi onnistunut raskaus), mutta tämä vuoto tuntui erilaiselta.Yleislääkärille pääsin joka pahoitteli keskenmenosta sisätutkimuksen perusteella, ja tarjosi kipulääkettä ja jotain rauhoittavaa. En ottanut, koska kipujakaan ei ollut! Laittoi lähetteen seuraavalle aamulle naistentautien polille, jossa voisi ultrata ja varmistaa kohdun tyhjentyneen.
Aamulla polilla ultrassa vilkutteli viikkoja vastaava sikiö! Kohdussa näkyi vielä jonkin verran verta, hematooma siis. Lääri antoi hyvät ennusteet ja käski olla yhteydessä polille jis tilanne pahenee.
Kahden viikon päästä oli nt ultra äitiys-ja sikiötutkimus yksikössä. Kaikki oli hyvin,vähän vielä vuoteli ja hematooma näkyi. kätilö laittoi suoraan lääkärille, joka tarkasti tilanteen, laittoi sairaslomaalle 2 viikoksi ja kontrolli viim saikkupäivälle.
Kontollissa edelleen hematooma näkyi (pienentynyt) ja hieman vuoteli. Saikkua jatkettiin taas 2 viikkoa ja lepoa muutenkin ja kontrolli viim saikkupäivälle.
Kontrolli ultrat parinviikon välein ja saikku jatkui rv 21 saakka. Lääkäri teki rakenne ultran rv 20. Sikiöllä oli kaikki hyvin kokoajan.
Hematooma lakkasi vuotamasta rv 18 mutta ulrassa näkyi vielä rv 20.
Lapsi syntyi alkuvuodesta terveenä ja normaalin kokoisena rv 38+2.
Vuodot saa kyllä ihmisen huolesta mykkyrään, mutta onneksi näitä onnellisia loppujakin on!
Tässä pitkä, mutta lopputulokselta onnellinen tarina.
Minulla alkoi yhtäkkinen suht runsas vuot rv 9+6 (viime kesänä), veri holahti jalkoja pitkin lattialle. Menin päivystykseen (toiveissa oli päästä gynen päivystykseen ja sitä kautta ultraan) kun takana oli useita keskenmenoja (ja yksi onnistunut raskaus), mutta tämä vuoto tuntui erilaiselta.Yleislääkärille pääsin joka pahoitteli keskenmenosta sisätutkimuksen perusteella, ja tarjosi kipulääkettä ja jotain rauhoittavaa. En ottanut, koska kipujakaan ei ollut! Laittoi lähetteen seuraavalle aamulle naistentautien polille, jossa voisi ultrata ja varmistaa kohdun tyhjentyneen.
Aamulla polilla ultrassa vilkutteli viikkoja vastaava sikiö! Kohdussa näkyi vielä jonkin verran verta, hematooma siis. Lääri antoi hyvät ennusteet ja käski olla yhteydessä polille jis tilanne pahenee.
Kahden viikon päästä oli nt ultra äitiys-ja sikiötutkimus yksikössä. Kaikki oli hyvin,vähän vielä vuoteli ja hematooma näkyi. kätilö laittoi suoraan lääkärille, joka tarkasti tilanteen, laittoi sairaslomaalle 2 viikoksi ja kontrolli viim saikkupäivälle.
Kontollissa edelleen hematooma näkyi (pienentynyt) ja hieman vuoteli. Saikkua jatkettiin taas 2 viikkoa ja lepoa muutenkin ja kontrolli viim saikkupäivälle.
Kontrolli ultrat parinviikon välein ja saikku jatkui rv 21 saakka. Lääkäri teki rakenne ultran rv 20. Sikiöllä oli kaikki hyvin kokoajan.
Hematooma lakkasi vuotamasta rv 18 mutta ulrassa näkyi vielä rv 20.
Lapsi syntyi alkuvuodesta terveenä ja normaalin kokoisena rv 38+2.
Vuodot saa kyllä ihmisen huolesta mykkyrään, mutta onneksi näitä onnellisia loppujakin on!
Tilannepäivitystä, tällähetkellä ei uutta kirkasta vuotoa.
Luulin jo kokeneen edellisissä raskauksissa kokeneen kaiken karun mutta nyt ollaan jo alussa todella jännittävissä atmosfääreissä.
2009 mulla oli per -eklampsia, synnytyksessä jäi istukan pala kohtuun, vuosi neljä pussia verta, jouduin kaavintaan nukutuksessa, poika oli oranssi ja seurattiin maksa-arvoja (bilirubiinia) ja ne oli ok kontrollissa myös mun hemoglobiini mitattiin ja se on 74, noh 20kg turvotukseni laski ja luulin normaalin vauva arjen alkaneen niin tuli iso hyytymä ja paljon verta sain ab.t kohtutulehdus epäilyyn ja niistä allergisen reaktion. Sitten vielä imetys meni päin persusta ja poika oli moniallergikko astmaatikko nykyään hoidetaan tapavarvaskävelyä.
2011 sain sitten helmikuussa tytön jonka odotusaikana pelkäsin tuota raskausmykytystä muttei sitä tullut, hematooma kyllä näkyi rakenne ultrassa.
Raskaus diabetestä ei ollut onneksi vaikka kaksi kertaa niissä testeissä kävin. Tyttö istui kohdussa viikolle 35+4 saakka ja häntä koitettiin epätoivoisesti kääntää, tunsin että tyyppi oli isompi kuin poika. No myöhemmin likka saatiin käännettyä noin viikkoa ennen LA.ta ja minut otettiin sisälle sairaalaan koska tytön sydänäänet oli liian korkeat ja sitten liian matalat. Synnytys käynnistettiin pyynnöstäni oltuani kolme päivää osastolla kun vanhat muistot tulvivat mieleen pojan synnytyksestä ja kuolemanpelko oli läsnä. Synnytys meni hyvin ja en tarvinnut tikkejä epiduraalin olen molemmissa synnytyksissä ottanut ja nyt toivonkin että pundendaali (?) riittäusi.
Imetinkin tyttöä 6kk ja sain edes vähän itsevarmuutta äitiyteeni.
Hulluna itseäni pidän kun kolmannelle kierrokselle lähdin jo vähän henkseleitä paukutellen, lupaan että tämä on meidän viimeinen vauva jos saadaan maaliskuussa kotiin tämä elävänä.
ItseänI en voi syytellä oikein mistään näitä asioita vain tapahtuu ja mainittakoon vielä että kaikissa raskauksissa on ollut sitä ruskeaa tuhrua ja kahdessa se ei merkinnyt mitään, epäilenkin että se liittyy istukan ankkuroitumiseen (kun se porautuu kohdun seinää ääni tiukasti).
Lääkäri minä en ole mutta näin tahdon uskoa sen olevan.
Luulin jo kokeneen edellisissä raskauksissa kokeneen kaiken karun mutta nyt ollaan jo alussa todella jännittävissä atmosfääreissä.
2009 mulla oli per -eklampsia, synnytyksessä jäi istukan pala kohtuun, vuosi neljä pussia verta, jouduin kaavintaan nukutuksessa, poika oli oranssi ja seurattiin maksa-arvoja (bilirubiinia) ja ne oli ok kontrollissa myös mun hemoglobiini mitattiin ja se on 74, noh 20kg turvotukseni laski ja luulin normaalin vauva arjen alkaneen niin tuli iso hyytymä ja paljon verta sain ab.t kohtutulehdus epäilyyn ja niistä allergisen reaktion. Sitten vielä imetys meni päin persusta ja poika oli moniallergikko astmaatikko nykyään hoidetaan tapavarvaskävelyä.
2011 sain sitten helmikuussa tytön jonka odotusaikana pelkäsin tuota raskausmykytystä muttei sitä tullut, hematooma kyllä näkyi rakenne ultrassa.
Raskaus diabetestä ei ollut onneksi vaikka kaksi kertaa niissä testeissä kävin. Tyttö istui kohdussa viikolle 35+4 saakka ja häntä koitettiin epätoivoisesti kääntää, tunsin että tyyppi oli isompi kuin poika. No myöhemmin likka saatiin käännettyä noin viikkoa ennen LA.ta ja minut otettiin sisälle sairaalaan koska tytön sydänäänet oli liian korkeat ja sitten liian matalat. Synnytys käynnistettiin pyynnöstäni oltuani kolme päivää osastolla kun vanhat muistot tulvivat mieleen pojan synnytyksestä ja kuolemanpelko oli läsnä. Synnytys meni hyvin ja en tarvinnut tikkejä epiduraalin olen molemmissa synnytyksissä ottanut ja nyt toivonkin että pundendaali (?) riittäusi.
Imetinkin tyttöä 6kk ja sain edes vähän itsevarmuutta äitiyteeni.
Hulluna itseäni pidän kun kolmannelle kierrokselle lähdin jo vähän henkseleitä paukutellen, lupaan että tämä on meidän viimeinen vauva jos saadaan maaliskuussa kotiin tämä elävänä.
ItseänI en voi syytellä oikein mistään näitä asioita vain tapahtuu ja mainittakoon vielä että kaikissa raskauksissa on ollut sitä ruskeaa tuhrua ja kahdessa se ei merkinnyt mitään, epäilenkin että se liittyy istukan ankkuroitumiseen (kun se porautuu kohdun seinää ääni tiukasti).
Lääkäri minä en ole mutta näin tahdon uskoa sen olevan.
Fransesca
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tuosta istukan "porautumisesta" kohdun seinämään olen itse vähän huolissani; tulin raskaaksi heti km-vuodon loputtua kesäkuussa. Olisi ollut suositeltavaa odottaa yhdet kuukautiset väliin mutta näinpä nyt kävi... Viikon ajan on ollut ruskeaa vuotoa, voisikohan se johtua tuosta istukan kiinnittymisestä... Mutta siis, luin jostain (joo ei pitäis lukea kaikenmaailman nettijuttuja), että jos heti km:n jälkeen tulee raskaaksi niin istukka voi porautua niin tiukasti kohdun seinämään että aiheuttaa vaarallisen verenvuodon synnytyksessä. Pitääköhän tuo paikkaansa? Ehkä pitäis kysyä lääkäriltä :) Mutta onko kenelläkään kokemusta heti keskenmenon jälkeen uudelleen raskautumisesta? Toivottavasti tuo hiton vuoto loppuu!! Ja tää päänsärky kans 
Kohta pitäis lähteä sinne tk:n labraan verikokeisiin, ei mikään lempparijuttu sekään...
Kohta pitäis lähteä sinne tk:n labraan verikokeisiin, ei mikään lempparijuttu sekään...Mitkä viikot sulla nyt on fransesca? Mulla alkaa vuoto hiipuun. Tänään on tullu selkeesti vähemmän (koputtaa puuta) kun eilen. Mää en jotenki uskois tota istukka hommaa että se porautuu lujemmin tjtn. Oon kyllä semmosen tarun kuullu että keskenmenon jälkeen alkio ns kiinnittyis helpommin siihen "arpeen" joka keskenmenosta johtuu. Mene ja tiedä. Nää raskaushommat tuntuu olevan niin monimutkasia ja monenlaista kertomusta on monesta eri asiasta.