Huhtikuun vauva-arki

Triina, Joo, isovanhemmat ovat hoitamassa! :) Ja täytyy sanoa, että vastoin kaikkia odotuksiani (hermot menee kaikilta, ahdistaakohan olla porukoiden kanssa samoissa neliöissä, tuleekohan mitä neuvoja, etc.) niin minulla on kyllä todella viisaat vanhemmat, täytyy sanoa. Heille on itsestäänselvää, että me olemme vanhempia ja me päätämme - olemme kuulemma hyviä vanhempia. Stressasin etukäteen, miten menee, mutta nyt olen vain niin kiitollinen, että he ovat auttamassa ja tytöllä on lisää ihmisiä rakastamassa. Niinhän se on, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. :)

Ziina, Kyllä töihinpaluu varmasti sujuu hyvin sitten, kun sen aika tulee. :) Kun tietää, että se aika tulee, siihen voi henkisesti jo valmistautua etukäteen. Minulla on esimerkiksi työpöydälläni tytön kuva ja kännykässä videoita, joita katselen, ja tulen aina hyvälle tuulelle. Ja se hetki, kun itse tulee kotiin ja tytön kasvot alkavat loistaa ja jalat sätkiä onnesta, on jotain aivan uskomatonta! Sen avulla jaksaa taas seuraavan päivän. :)

Kyllä töissäkäyvän vanhemman voi aina vallata syyllisyys siitä, ettei ole lapsensa luona. Ystäväni on kasvattanut seitsemän lasta (!) ja kun kysyin häntä antamaan minulle yhden neuvon, hän sanoi, että älä koskaan soimaa itseäsi ratkaisuista, joita olet tehnyt, tai epäile olevasi hyvä äiti. Sille tielle jos lähtee, se ei vie onneen, vaan ajattele aina, että teit parhaasi - vaikka lapsesi saisi minkälaisen trauman, teit parhaasi siinä elämäntilanteessa, ja se riittää. Tätä ajatusta olen siis viljellyt mielessäni päivittäin, jos yhtään tuntuu siltä. :)
 
Libra - Mukava kuulla kuulumisia. Mietinkin jo etta kuinkahan se toihin paluu sujuu. Mina jotenkin odotan jo toihin paluuta, jotta saisin edes jotain omaa, kun se kuitenkin on osa-aikaista. Mina siis en ole ollut pojasta erossa kuin maksimissaan 2 tuntia tahan mennessa.
 
Täällä oltu erossa ehkä 5 tuntia, maksimissaan. Jotenkin sitä haluaisi vähän jotain omaakin, vaikka se tunninkin kauppareissu tuntuu välillä kaamealta. No mutta mitäpä valittelemaan... vielä ollaan semmonen puoltoista vuotta ku peppu ja paita :D

Viikonloppuna käytiin 10-15min pikakäynti kaupassa ja poika jäi siksi aikaa autoon vaarin kanssa, ja auta armias, mikä itku siitä tuli. Taitaa vierastaa, kun ei me isovanhempia nähdä kuitenkaan kuin kerran kuukaudessa. Nyt mua ahdistaa tosi paljon, et joudunko turvautumaan kotipalveluun, kun on ultra... en saa ketään hoitamaan, kun aika on niin pahasti keskellä päivää (kummitädit, isovanhemmat yms töissä). Mies haluaisi kuitenkin mukaan. Ehkäpä ne tekis poikkeuksen ja antais myös karpon tulla huoneeseen, täytyy kysellä josko asia kävisi.
 
Meillä ollu toi ultra myös haaste tuossa mielessä. Kysyinkin saako poika tulla mukaan, mutta täällä ei joustettu :sad001 onneksi pojan kummitäti oli kotona sattumalta.

Meillä on perjantaina häät, joten poika menee yökylään ekaa kertaa! Jännääääää....
 
Mitenhän se privaattikeskustelu tehdään täällä (sitä tapaamista varten)? :D

Meillä on tyttö jo jonkun aikaa noussut konttausasentoon ja heiluu siinä aikansa intoa täynnä :) ryömiminen onnistuu taaksepäin ja joskus myös eteenkin päin..

Kauhean nopeasti hän on yhtäkkiä kehittynyt, vastahan hän oli köllöttelevä pikku kinkku, ja nyt 1-2 kuukauden sisään otettu syöttötuoli käyttöön, aloitettu sormiruokailu, alkanut kääntymään, ryömimään, ottamaan konttausasentoa, ääntelemään tavuja (mm. äitä ja äiti:Heartred) jne. Pitää vaan koittaa nauttia tästä hetkestä :)

..ja siitä että täällä on päästy kokemaan täysiä öitä, wuhuu!
 
Meillä on opittu käyttämään tuttia - 7kk:n iässä... Uskon kahden asian vaikuttavan tähän, oon vähentänyt imetystä 3-4 kertaan vuorokaudessa ja liikkumaan opettelu on kovassa vauhdissa. Ilmeisesti imemisen tarvetta on siis jonkin verran ja sitten taas tutti tuntuu rauhoittavan hyvin nukkumaanmenoa, hillitsee ehkä hieman sitä sängyssä pyörimistä.
 
Mälsää, poitsulla on kynsivallin tulehdus ja joudutaan antaa antibiootteja. :sad001 Mä niiiiin toivoin että ois menny muilla keinoilla ohi, mutta ei niin ei.
 
Vastavirrassa, meillä hoksattiin tutti 5kk:n iässä. Ja voi jestas se helpottaa elämää! Ihan sama vaikka joskus on vieroitettava siitä, mutta just nyt se on maailman ihanin kapistus.
 
Triina mä oon ollu nyt sen verran natsi, että tutti on vain ja ainoastaan sängyssä. Kun noustaan esim päiväunilta, tutti jää sänkyyn. Varmaan vähän ylireagoin, mutta ihan hyvin onnistuu niin, eikä poika itke tutin perään.
 
Joo sängyssä meilläkin pääasiassa ja nyt myös automatkoilla aluksi (sylkee sen nopeasti pois). Joskus myös vaunuissa tutti suussa, mutta ei missään touhuissa mukana. Nyt pari kertaa tutti on kyllä toiminut pelastajana vierastuskohtauksissa. Ilmeisesti tutti suussa uskaltaa paremmin tehdä tuttavuutta.
 
Enpä ole minäkään vieroittanut poikaa tutista vaikka joku kuukausi takaperin, yöllisen tuttirumban jälkeen, niin kovasti sen vannoin tekeväni :) Jotenkin on helpottanut sen kanssa, eikä hän välttämättä joka yö niin tuttia kaipaakaan. Ulkopäikkäreille se on ihan must ja välillä toimii aivan erinomaisena äänenvaimentimena päiväkätinöidenkin kanssa :)

Muutoin tuntuu, että poju on entistä enemmän läsnä, jotenkin seurallisempi ja ymmärtäväisempi.. tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. Mies sanoi ihan samaa. Vähän hankala ehkä selittää mutta jotenkin ollaan vaan päästy vielä enemmän samalla aaltopituudelle. Meillä on myös opittu kääntymään mahalta selälleen muutoinkin, kuin vahingon kautta vaikka edelleen enemmän viihtyy mahallaan. Punkeaa itseään myös konttausasentoon ja heijaa siinä itseään, joskus mahalleen palautuminen vie eteenpäin mutta useimmiten meillä pakitetaan ja sekös kaveria tympii, kun tavoittelemat lelut on entistä kauempana. Tosi nopeaa myös pyöritään mahallaan navan ympäri, semmoinen viisi sekkaa ja täyskierros on tehty :D

Yöt menee vaihtelevasti, pari parempaa yötä voi tarkoittaa, että kolmantena sitten taas valvotaan. Mitään varsinaista yhteyttä näihin valvomisiin en ole keksinyt. Pääsääntöisesti kuitenkin nukkuu mutta esim. viime yönä oli syystä tai toisesta tunnin hereillä, mitä ei ole taas tapahtuntu aikoihin. Nyt huhuillaan ekoilta päikyiltä (meidän early bird siis vetää jo ekoja lyhyitä power näppejään :wink ). Gotta go :)
 
Meillä on tutin kans vähän sama ku Aamutähdellä... ei poika sitä liiemmin ikinä kaipaa. Yöunille nukahtaa ilman tuttia, mut jos havahtuu yöllä jotain mölisemään tutilla saa hyvin tainnutettua takaisin uneen. Päivällä tutti yleensä päikkäreille laiton yhteydes rauhottumiseen. Poika tykkää myös jyrsiä tutin reunoja.

Karpo haluaa nykyään osallistua kaikkeen. Aivan sama mitä teen, niin tulee "auttamaan". Tai ainakin pyrkii tulemaan jalkoihin. Meillähän ei siis hirveällä temmolla ryömitä, ja luulenkin, et ryöminen jää meil kokonaan väliin. Siis liikkuminen on ittensä vetämistä eteenpäin tai sit nykyään toi mittarimatotyyli (konttaus on tosiaan vielä todella haastavaa, kun ei ihan hoksaa et jalat eri tahtiin)

Loruleikit, varsinkin harakka huttua keittää, on tosi IN. Välillä tuntuu, et poika kuolee nauruun... :D Pitäis kuvaa ja laittaa hauskoihin kotivideoihin. On aika persoonallinen nauru tällä tyypillä.
 
Mä luulin et tää tavaroiden tiputteluvaihe tulis vähän myöhemmin. Mutta tuossa syöttötuolissa tuo lapsi istuu ja heittää purulelua lattialle kerta toisensa jälkeen.
 
Että mä alan olla kypsä tähän hammaskitinään (toivon mukaan tämä on sitä ja loppuu joskus)! Koko päivä pienetä kitinää jo ties kuinka monetta päivää putkeen. Päälle huonohkot yöt ja ei paljoa naurata kun herkkujakaan ei voi syödä lohdutukseksi samaan tapaan kuin imetyksen aikana. Lisäksi itsellä silmätulehdus ja jo kolmatta kertaa joku rasitusvamma olkapäässä.

Onneksi mies tuli juuri ja sanoi että vie pojan kävelylle. Mä lähden kai postiin hakemaan uutta kahvikuppia ja maitoa. Tänään join aamukahvin korvikkeella (yllättävän ok). Sitä kuuli, että kun on lapsi niin kaupassa käynti yksin on kivaa, muttei tajunnut yhtään miten kivaa:D
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkin heitellään tavaroita ihan innoissaan.

Myös mun hikka oli tosi hauska juttu aamulla, kauhee kikatus jokaselle hikotukselle. :D

Vappureissu lähestyy, jännittää ku pitää aamuyöstä herättää tyttö. Ja miten matka sujuu kun on 4-5h ajomatka.
 
Maailman suloisinta kun pojalla on nyt pari viikkoa ollut äänne, joka kuulostaa aivan kuin poika sanoisi "äi-ti". Nyt hän hokee sitä koko ajan ja kaikkialla "äi - ti, äi - ti" :D
Toki toi nyt ei vielä se maaginen äiti-sana ole, ainakaan sen merkityksessä, mutta kuulostaa niiiiiiiin järkyttävän ihanalta että miten mulle käy kun tuo oppii puhumaan?
 
Niin ja JaneDoe, mä olenkin miettinyt miltä aamukahvi korvikkeella maistuisi!

Ja meillä on nyt ollut myös selvästi hammaskitinää, joten JaneDoe, I feel you. Ja meillä noi ylähampaat vasta pullottaa, joten niiden puhkeamiseen menee vielä piiiiiiiitkään....

Ja oksentelu palasi. Toissailtana oksensi parin tunnin aikana taas ainakin kuusi kertaa ja eilenkin neljä iiiiisoa oksua. Ensi viikolla on onneksi refluksipoli. Jospa ne tarkistaisi siellä nuo korvatkin kun en nyt ole siitäkään varma ovatko kunnossa... Koska putkituksen jälkeen meni viikko oksentamatta, mutta nyt epäilen että toinen korva olisi kuitenkin tukossa.

Oksentelun takia (tai näin ainakin luulen), pojalla on jano koko ajan. Hän juo vettä ihan hirveällä innolla, mutta sitä ei tosiaan paljoa voi antaa kun tulee heti ulos. Maitoakin vetää ihan posket lommolla.
 
Todella tympeä ajatus Triina, että putket olisivat auttaneet vain viikon verran kunnolla.... Toisaalta ei voi sanoa toivovansa mitään muutakaan syytä, koska murheita teilläkin jo riittää.

Emmie, noin pitkä automatka todellakin jännittäisi. Toivon mukaan sujuu, vaikka sitten parilla pysähdyksellä!

Mä vähän ihmettelen tuota mitään poikaa kun se yrittää kontata, ryömii ja treenaa vatsoja (polkupyöräilee selällään jaloilla ja nostaa yläkroppaa), muttei edes yritä pysyä pystyssä kun häntä laittaa istumaan ilman tukea. Kyljen kautta nostaa itseään käden varassa melko ylös, mutta siinä se. Ehkei se istuminen sitten vaan oikein kiinnosta.
 
Ostettiin eilen Karpolle vappupallo ja taas ois ollu kotivideo materiaalia :D miten voi pieni ihminen olla onnellinen! Ajattelin aluksi, et varmaan pelkään itseään isompaa tiikeri-palloa, mut ei :)

Sain viimein ton oman ultrasekoiluhoitopaikka jutun selvitettyä ja naistenklinikka antoi luvan, et poika pääsee mukaan. Hirmu stressin sain tostakin aikaan. Ihanat hormonit taas pistää kaiiken sekaisin. Jännää, ensviikolla sitten nähdään monta tyyppiä on ahtautunut mun yksiöön :D (tai siis onko siellä ees ketään, olot kyllä kertoo, et jotain on).

Voi höh, Triina, toivotaan, et oksenteluun nyt löytyis joku muu syy ku toisen korvat ):
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top