Huhtikuun vauva-arki

Onpa kiva ccix kun antavat Karpon tulla mukaan! Täällä ei tuossa asiassa joustoa ole.

Niin ja sekin piti sanoa, että JaneDoe, meillä on ihan päinvastoin. Ei ryömi eikä konttaa, ei edes liiemmin yritä. Mutta istuu todella hyvin ja hetken aikaa pystyy istumaan ilman tukeakin. Punkeaa itseään istuma-asentoon aina ja kaikkialla.
 
Ccix, kivoja uutisia :) ja jännää tuo pallohomma. Mä esittelin muksulle niitä kaupassa ja se ei kiinnostunut lainkaan. Mutta ehkä se on eri asia jos sellaisen toisi kotiin!

Me muuten testattiin sitä paperin repimistä (olette ehkä nähneet sen tosi suositun YouTube videon kun isä repii paperia ja vauva nauraa hulluna). Ekan kerran meidäb arkajalka oli lähinnä kauhuissaan, mikä sekin oli hauskaa, mutta toisella kerralla oli jo hulvatonta :)
 
Meillä paperin repiminen aiheuttaa välillä itkukohtauksen ja välillä naurua. Sitä siis lähes joka ilta saunaa lämmittäessä näkee (puusauna siis).

Ilmapallot on olleet täällä myös hitti jo kauan. Otan aina pojalle pallon jos jossain on ja voi jestas että on hauskaa sitä katsella!

Ja hei, kokeilkaapa saippuakuplia! Meillä oli niitä muskarissa muutama viikko sitten ja poika oli aivan haltioissaan. Ostin kotiinkin ja voi että kun ne on ihania!
 
Ccix kiva, että voit ottaa Karpon mukaan eikä tarvii ressata hoitopaikkaa! :)

Meillä tuli ekalla kerralla huutoitku, kun sai ilmapallon käteensä. :sad001 Ostin vapuks pussillisen tavallisia ilmapalloja ja eilen sitten puhalsin kokeeksi yhden niistä. Ensin tuijotettiin pitkään, sitten kontattiin varovasti pallon luo ja kaukaa vähän kokeiltiin kädellä.. Mutta kyllä poika alkoi sillä sitten vähän leikkimäänkin. Pelottaa vaan, että saa pamautettua sen rikki, mikäs huuto siitä sitten tulee..
 
Olin ihan varma, ettei nuo joustais täälläkään ton ultran suhteen, mut onneksi näin. Toki oon yksin seulontavaiheen ja mittaukset, mut sen jälkeen pääsee mies ja Karpo ihmettelemään uutta tulokasta :)

Meillä siis semmonen isopallo, en oo koklannut noita pikkupalloja. Varmaan poksauttais ne ja alkais lohduton itku. Mutta pakkohan se on kuitenkin koklaa :D ja eilen, ei pikku herra osoittanut mitään mielenkiintoa ostohetkellä, tujotti vaan vihaisesti myyjää :D Kotona sitten innostu riehumaan ja räkättämään.

Ja tuo paperin repiminen - videosta just innostuneina kokeiltiin. H-moilasena ihmetteli ja sit alkoi tunkemaa revittyjä papereita suuhun :D näin meillä. Muutenkin kaikki paperit ja lehdet revitään ja koitetaan syödä :P mm. neuvolakortti on kuolattu ja revitty ihanasti :D

Värikylvyssä oli saippuakuplia ja ei vielä silloin oikein tajunnut niiden päälle. Pitää nyt kokeilla uusiksi... tää jantteri kaipaa ihan sikana kaiken maailman virikkeitä :)
 
Mä olen kans huomannut vieraetamista, mut vain miehiä kohtaan. Saattaa johtua siitä että suurinosa ystävistä ja kyläilijöistä on naisia ja poju näkee isäänsä lukuunottamatta miehiä aika vähän. Mun isä on aina kovin innokkaasti ottamassa pojua sylkkyyn, mutta poju alkaa heti itkemään. Oonkin nyt sit sylkytelly pojua jonkin aikaa et rauhottuu ja sit leikkien siirrytty lähemmäs vaaria ja hetken päästä leikit jatkuu vaatin sylissä ja vierastaminen on unohdettu.

Eilen illalla nukuttaminen olikin astetta pitemmän kaavan mukainen. Syötin unimaidon ja poju nukahtikin, mut heräs parin minuutin kuluttua. Sit alkokin semmonen puolen tunnin jumppailu ja keksi kaikki keinot et pääsis kääntyy masulleen. Oon laittanu pinnikseen pienet peitot kääröiksi että poju ei pääsis kääntymään kokonaan massulleen öisin ja siten sit turhaan heräilee. Kääröt on siis molemmin puolin pinniksen pitkillä reunoilla. Poju mahtuu hyvin kääntymään kyljelleen, mut ei sit enää masulleen. Eilisen jälkeen oon nyt sit miettinyt pitäskö kääröt tai ainaski toinen ottaa pois ja kattoa miten yöt sujuu. Kääröt ei tunnu häiritsevän pojua mitenkään (paitsi eilen), mut kysyisinkin et kääntyilläänkö teillä öisin ja onko teillä mtn vastaavia virityksiä sängyssä vai annatteko tilaa liikkumiseen?
 
Meillä pyöritään öisin ihan joka päin. Kaikki esteet on poissa ja varmaan saisi raivarin jos sellaisia yrittäisin viritellä. Joskus käännän pojan kyljelleen ennen kuin menen itse nukkumaan, koska koko yötä poika ei mahallaan nuku kuitenkaan eikä aina älyä itse kääntyä takaisin kyljelleen. Mutta nykyisin poika kääntyy aina heti mahalleen sängyssä ja niin tuntuu nukahtavankin parhaiten.
 
Meillä poju ei oo koskaan nukkunut masullaan vaan selällään tai kyljellään. Masullaan kyl viihtyy leikkimatolla,mutta aikaisemmin aina laski naaman mattoon kun niska väsy. Nyt tän vkon aikana on alkanu kääntää päätä sivulle eli lepuuttaa niskaa pää sivullepäin. Ehkä poju pystyis jo nukkumaan masullaan eikä vain kiukkuais väsynä. Mä voin raportoida sit jos/kun koklataan :)
 
Meille on puhjennut eka hammas! Oiii.
Niin on kasvanut ja touhuu niin että pinnasuojat saa aina kyytii. :D

Tänne oli tullut vaatimattomat 7sivua tekstii viimekäynniltä, huh.
Tuntuu ettei lainkaan enää kerkii lukemaan. No, otan oikeen asiaksi jossainkohtaa. :)
 
Oon hieman asioiden edellä taas, mut vähän tällaista ennakkokyselyä... miten ootte ajatellut pottatreenit aloitella? Oon nyt lueskellut vähän vauvalehdistä kahdenlaisia mielipiteitä. Joidenkin mielestä turhaa aloittaa pottailu ennen vuoden ikää, jotkut taas aloittaa heti kun vauva oppii istumaan tukevasti.

Ite oon ajatellut, et aletaan tutustumaan pottaan jo ennen vuoden ikää... ei kuitenkaan ihan vielä, vaikka jo istuukin jämäkästi. Ei meillä oo ees pottaa vielä :D

Tähän aikaseen pottailuun kyllä kans osasyynä tää uusi tulokas. Oishan todella siistiä, jos Karpo osaisi jo osittain käydä potalla ja ilmoittaa hädästä ennen tän pikkusisaruksen tuloa... ja vaatihan tuo opettelu pitkäjänteisyyttä, niin pienen nyytin kanssa se pitkäjänteisyys voi olla enempi kotilla...
 
Kyllä mä ajattelin totutella siihen pikkuhiljaa kunhan oppii kunnolla istumaan toi tyyppi. Eka vaikka kakan kanssa kun sen tulon huomaa. Meillähän poika menee elokuussa päiväkotiin niin luulenpa, että sieltäkin sitten patistetaan tuota pottahommaa kun on sen aika. Mä opin päiväkuivaksi vähän päälle vuoden iässä, mutta siihen auttoi varmaan se kun mulla oli kestovaipat. Voisi kuvitella, että 30v sitten ne oli sellaisia, että vanhemmilla riitti motivaatiota opettaa pottaa ja myös lapsi huomasi paremmin kun tuli housuun jutain. Nythän nuo on niin supertehokkaaksi saatu noi vaipat.... Ei tosin aina pidä meidän yösyöppöä kuivana.
 
Mä oon kanssa pohdiskellu tota potta-asiaa. Jotenkin tuntuu, että jos sen aloittaa liian aikaisin, tekee omasta arjestaan turhaan hankalampaa, mutta toisaalta taas ei haluaisi missata herkkyskautta oppimiselle. Pojan serkun pottaopetteluja seuranneena tuntuu koko homma hirmu työläälle. Mut pakko varmaan aloittaa ajoissa, kun meidän poikasta ei tunnu millään tapaa häiritsevän vaikka olisi kakka housussa tai vaippa läpimärkänä, vaikka kestovaipat onkin käytössä. Ellei potta tule tutuksi niin käyttää vaippoja vielä varmaan teini-iässäkin :D

Luulen, että meidän tyyli voisi mennä niin, että piakkoin ostetaan potta ja sitten aletaan vaikka pari kertaa viikossa laittamaan poika siihen ja seurataan vähän, milloin alkaa osoittaa enemmän kiinnostusta ja kärsivällisyyttä touhuun. Siinä kohtaa sitten aletaan harjoitella useammin ja lopulta sitten tietysti tehdään potalla istumisesta moninkertainen jokapäiväinen rutiini. Ja ainakin tässä vaiheessa lupaan, etten pakota poikaa nopeampaan etenemiseen, vaikkei kiinnostusta olisi näkyvissä vielä puolentoistakaan vuoden iässä. Jotenkin tuntuu, että kaikki sujuu niin paljon helpommin,jos vain kuuntelee vauvaa. Tai ainakin tähän mennessä syömiseen ja nukkumiseen liittyvissä asioissa elämä on helpottunut, kun tarkkailee pojun viestejä. Nooh, eipähän hän kuitenkaan voi loppuelämäänsä mennä omilla ehdoillaan, joten enköhän löydä itseni puolen vuoden päästä stressaamasta, kun lapsi pitäisi viedä kymmenettä kertaa saman päivän aikana potalle eikä hän vieläkään tajua homman jujua, ja googlaamasta onko tämä normaalia :)
 
Mun ystävällä on aika tasan vuoden ikäerolla lapset (nyt jo kouluikäisiä). Hän kertoi että vanhempi tyttö kieltäytyi pottahommista tyystin kun nuorempi syntyi. Siis oli vasta totutellut pottaan. Ystäväni kertoi tämän olleen ainoa "mustasukkaisuuden" oire. Lopulta lapset olivat opetelleet pottaan lähes yhtä aikaa. Vanhemmalle tytölle oli ollutkin siinä vaiheessa jo tosi tärkeää oppia aiemmin. Ystäväni kertoi repineensä todella paljon stressiä pottahommista ja nyt kehoittikin minua suhtautumaan asiaan hyvin rennosti. Kahden vauvan kanssa on paljon muutakin stressattavaa. Toki jos uusi tulokkaamme olisi vähän iisimmin elämään suhtautuva ensimmäiset kuukautensa niin eihän sitä tiedä mitä kaikkea ehdin ja jaksan. Mutta rehellisesti sanoen, jos uusi vauva on edes lähes samaa kaliiberia kuin armas esikoisemme oli ensimmäiset elinkuukautensa niin mulle on pottailut täysin toisarvoisia juttuja. Siksipä en tätä asiaa ehkä nyt enempää suunnittele.

Potta meillä kyllä on jo kun saatiin se lahjaksi. Kunhan poju edes vähän alkaa jotain tajuamaan niin saatanpa kokeilla toimisko sen kanssa yhtään. Ihan kokeilun huvista oon kokeillut nokkamukiakin ja nyt juo siitä hienosti iiiiihan ite!
 
Mä oon kanssa lueskellut paljon aiheesta ja aattelin kokeillakin, kunhan vaan istutaan ensin kunnolla (ja kunhan saadaan potta ostettua :D). Kavereiden pottatarinoita kuunnelleena oon kans päättäny, että en ota mitään stressiä asiasta, että oppii sitten kun oppii.

Mä luulen, että me alotellaan kanssa harjoittelu ton kakan kanssa, se kun ainakin toistaseksi tulee joka päivä suunnilleen samaan aikaan ja sen tulon tosiaan huomaa.

Noihin pottiin en oo sen enempää perehtyny ja tuskin sillä hirveesti mitään väliä on millanen potta hommataan, mutta kysyn silti, että onko jollain jotain suosituksia niiden suhteen?
 
Me saatiin lahjaks potta, on kuulemma pottien Ferrari. :D En nyt muista mikä oli merkki, oiskohan ollu BabyBjörn. Ite en vielä oo pottailuja jaksanu miettiä ku tyyppi ei oo lähelläkään istumassa vielä.
 
Kiva kuulla muiden mielipiteitä pottailusta :)

Juu, en mäkään kyllä mitään stressiä pottailusta ota, hissukkeen katellaan ja tutustutaan pottailun saloihin :) Meilläkin on kyllä toi, ettei poika pahemmin ilmoittele, jos on täysvaippa. Tosin kakkaamisen huomaa ja kuulee toiseen huoneeseen :D semmonen jännä äherrys ja jalkojen jännitys, mut tosiaan silloin on jo kakkaaminen käynnissä. Meillä myös kakataan nykyään 1-4 kertaa vrk:ssa.

Ajattelin, et alkuun vaan istuskellaan potalla, ilman et on ees tarvetta hädälle. Myös muualla kuin vessassa, et oppii, ettei potta oo pahasta - näin luin jostain, et kannattaa kokeilla.

Ostetaan varmaan ihan peruspotta jostain saittarista... tai ainakin siellä oli tukevan oloinen, tosin luumun värinen potta. Ei tosin ostettu vielä.

Ja tähän loppuun voisikin hyvät vaput toivotella :D
 
On tämä vanhemmuus kyllä välillä yhtä haastetta…

Meillähän oli alussa ne sokerit tosiaan synnärillä matalat. Ja sen takia ku kirjattiin sit ulos niin meille määrättiin jälkitarkastus 3kk päähän. No siellä oli kaikki hyvin mitä jos vähän laiskemmin käytti vasenta kättä vastaanotolla(Edellispäivänä neuvolassa oli kirjannu että ei taas käytä oikeeta kättä ihan samal tavalla). No siihen ei mitään huomiota sen enempää.. jäykkyyden takia käytiin fyssarilla joka sano et kaikki ookoo ja tuhlataan vaan hänen aikaansa. Noh se lääkäri siellä Jorvissa merkkas meille ”ihan ihan varulta” vielä 6kk tarkastuksen että nähdään et kaikki ok.

Noh, toissapäivänä siellä oli sit eri lekuri ja se jtn alko et joo ei kontta viel vauva ja ei käytä kyllä vasenta puolta hyvin( oon jopa sanonu kaikille et uskon et jäbästä tulee vasenkätinen ku on aktiivisempi) ja että kaikki on kyllä todella hienosti ja mihinkään ei kiinnitettäs huomiota jos ei alussa ois ollu ne sokerit matalat ja että on kyllä hieno poika ja kaikki on yksilöitä ja skaala on tosi laaja, noh mä siirrän teidät sitten neurologisellle puolelle että se jatkaa tästä… HÄH? Anteeks mitä? Putosin ihan kärryiltä…
Soitti meidän kuullen siinä sit sille toiselle lääkärille joka meitä edelliskerroilla oli kattonu ja jtn puhuvat pään ultrasta ja magneettikuvasta… ja ihmetteli ku sitä ultraa ei alussa tehty.. Oltiin miehen kaa ihan pihalla. Sit yritin selittää että ei meillä oo mitään ongelmia vasemman puolen kaa et vietän aikaa lapsen kaa 24/7 että kait mä nyt näkisin jossei se sitä käyttäs.. lääkäri siihen etttä niin onhan nää lyhyitä aikoja arvioida 10min ja tälleen… Just. Lopputulos oli että tulee aika postissa neurologin tarkistukseen joka sit arvioi, joskus elokuussa..

Seuraavana aamuna 8 soitto. Joo,juteltiin tosi kauan sen neurologin kaa ja se sano että aiemmin jo siihen pään ultraan, ei odoteta kyllä syksyyn, ja että ei turhaan viitsi nukuttaa lasta siihen magneettikuvaan ku hyvä ku aukile viel auki sen ultran tehä, mutta mikään ei oo siis muuttunu kaikki on teillä hyvin ei mitään vakavaa!! Syötä vaan niitä soseita nyt enemmän nii kaikki järjestyy. Aurinkoista päivän jatkoa. tuut tuut.

Aloin vaan itkee, ja siis mietin et mitä helvettiä oikeesti. Eilen oli puhe jostain tarkastuksesta että se arviois vaan sen ultran tarpeellisuuden, nyt se onki jo kiireelliinen ultra? Voin kuvitella ku se lääkäri on siel selittäny omia näkemyksiään miten kaks lääkäriä jo arvioi että ei toimi vasen käsi ja muuta paskaa.. Jonossa on niin paljon muita ketkä oikeesti tarvii sitä hoitoa ja apua ja ne käyttää resursseja tällaseen oikeesti turhaan. Ja en meinaa nyt sitä et mun lasta ei tarvii hoitaa yms, mutta mä ite nään ettei oikeesti oo mitään vikaa.

Varasin kuitenkin yksityiselle neurologille ajan ja sen hemmetin ultran, koska yleiselle se ”kiireellinen” tulee kesäkuulle. Varmaan aion tääl istua ja miettiä että noh, ehkä mun vauvan aivoissa on vikaa ehkä ei.. lallalatilaa…

Ja vielä, mikä mua kaikista eniten ottaa päähän on se, että kaikki, kaikkialla tuputtaa sitä hemmetin imetystä! Mä oikeesti sain niin paljon siitä kuulla, tuntee huonnommuutta ja itkien yritin imettää ja lypsäää ja pumpata.. no onneks nyt se sujuu hyvin, mutta siis nyt se lääkäri sitten että, ai, ettekö oo jo maistellu kaikkia mahdollisia mitä tossa iässä saa? ai ai, nyt vauhdilla lisäämään niitä soseita hei! (olin siinä vaiheessa muutenki jo ihan shokissa) mietin että mitä ihmettä tässä pitäs oikeesti ajatella. Kaikki tuputtaa imetystä, mutta loppupeleissä kettään ei *ttuakaan kiinnosta näköjään ne suositukset vaan pitäis jo syödä kunnolla ku tyyppi täytti just tasan 6kk ja osata kontata ja seistä päällään ja mitä kaikkee muuta….

Tällasta meillä.. Nyt odotetaan maanantaita ja neurologin aikaa, jotta loppus tää stressi.
 
Oho Henppuliina. Onpas taas melkoista ja ikävä kuulla, että jälleen lääkäriltä puuttuu hienotunteisuus. Varmasti kaikki on kunnossa kun te vanhemmatkin niin uskotte. Hyvä kun asia selviää pian! Voimia
 
Voi kurjuus Hemppuliina :sad001 Ymmärrän että oot raivona. Mekinhän käytiin joulun aikaan neurologin arviot jne fyssarit sun muut eikä mitään hätää ollut. Ei varmana ole teilläkään, kuten jo itsekin kirjoitit. Mutta siis aika ihmeelliseltä meiningiltä kuulostaa.

Ja puhumattakaan tuosta imetyksestä. Meitä syyllistettiin kun lopetin (tavallaan lääkärin määräyksestä) ja teitä ihmetellään kun edelleen imetät paljon. Voivoi, ei tosiaan ole äitiys helppoa.

Mutta yritä hengittää syvään ja jätä ihan omaan arvoonsa nuo kommervenkit. Kaikki on varmasti hyvin!

Ja hei, mun käsittääkseni täällä ei kukaan vielä konttaa? Meillähän ei edes ryömitä. Ei tuo epeli ole löytänyt jalkojaankaan :D ja erittäin paljon on lääkäreitä nähty eikä kukaan ole ollut huolissaan!
 
Hemppuliina - kovasti jaksamista! Valilla kylla tekis mieli laakareille sanoa etta nyt puhutte vanhemmille eika aidan seipaalle. Hieman hienotunteisuutta kehiin!! Maito on ensisijainen ravinto ekat 12kk joten ei ole mitaan kiirettaa yrittaa vakipakolla kiinteita enempaa kuin maistella. Jos menee enemman niin se on eri juttu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top