Pömpylä, ymmärrän hyvin tunteesi. Epävarmuus ja odottaminen on kieltämättä hermojaraastavaa. Kiva kuulla, että ultrakuulumiset olivat hyviä.
Mulla on vähän erikoiset kokemukset aiemmista raskauksista. Mulla oli yksi keskenmeno kahden ensimmäisen lapsen välillä. Tällöin ei ollut mitään merkkiä keskenmenosta, vuotoa tai muutakaan. Asia havaittiin vasta nt-ultrassa, kun ei sykkivää sydäntä löytynytkään. Sen jälkeen seuraavassa raskaudessa sain työmatkalla juuri vähän ennen nt-ultraa todella voimakkaan verenvuodon, Verta tuli oikein kunnolla, kuin runsaissa menkoissa. Olin aivan varma keskenmenosta. Soitin kättärille, ja he totesivat, että jos on mennyt kesken sille ei mahda mitään. Sovittiin, että menen ultraan sovittuna ajankohtana, koska se oli heti seuraavana päivänä. No, siellä pikku tyyppi liikuskeli ihan pirteästi, koko vastasi oletettuja viikkoja ja kaikki vaikutti hyvältä. Vuotokin loppui. Vuodolle ei löytynyt mitään selkeää selitystä. Yksi arvaus oli, että kyseessä olisi saattanut olla kaksosraskaus, joista toinen oli mennyt kesken.
Kokakola: Mulle tuli miehesi käyttäytymisestä mieleen oma isäni kun odotin esikoista. Ihmettelin, miksei isäni puhunut asiasta mitään. Luulin, että hän olisi ollut innoissaan, mutta hän ei koskaan kysynyt mitään tai osallistunut aiheeseen liittyviin keskusteluihin. Asia selvisi oikeastaan vasta esikoisen synnyttyä. Ymmärsin, että isäni oli pelännyt niin paljon, että jotain menee pieleen, ettei ollut uskaltanut antaa tunteilleen valtaa. Luulen itseasiassa, että hän on suoraastaan vähän taikauskoinen asian suhteen. Hän tavallaan pelkää, että jos iloitsee ennenaikaisesti, jotain ikävää tapahtuu. Kun esikoinen sitten syntyi, isäni hurahti täsin! En ole koskaan nähnyt häntä yhtä pöhkönä ja höyrähtäneenä! Ette voi uskoa miten paljon aikuisesta miehestä lähtee lässytystä! Äitini joutui välillä kieltämään häntä tulemasta meille, että annat niiden nyt välillä olla hetken omassa rauhassa!
Mulla on vähän erikoiset kokemukset aiemmista raskauksista. Mulla oli yksi keskenmeno kahden ensimmäisen lapsen välillä. Tällöin ei ollut mitään merkkiä keskenmenosta, vuotoa tai muutakaan. Asia havaittiin vasta nt-ultrassa, kun ei sykkivää sydäntä löytynytkään. Sen jälkeen seuraavassa raskaudessa sain työmatkalla juuri vähän ennen nt-ultraa todella voimakkaan verenvuodon, Verta tuli oikein kunnolla, kuin runsaissa menkoissa. Olin aivan varma keskenmenosta. Soitin kättärille, ja he totesivat, että jos on mennyt kesken sille ei mahda mitään. Sovittiin, että menen ultraan sovittuna ajankohtana, koska se oli heti seuraavana päivänä. No, siellä pikku tyyppi liikuskeli ihan pirteästi, koko vastasi oletettuja viikkoja ja kaikki vaikutti hyvältä. Vuotokin loppui. Vuodolle ei löytynyt mitään selkeää selitystä. Yksi arvaus oli, että kyseessä olisi saattanut olla kaksosraskaus, joista toinen oli mennyt kesken.
Kokakola: Mulle tuli miehesi käyttäytymisestä mieleen oma isäni kun odotin esikoista. Ihmettelin, miksei isäni puhunut asiasta mitään. Luulin, että hän olisi ollut innoissaan, mutta hän ei koskaan kysynyt mitään tai osallistunut aiheeseen liittyviin keskusteluihin. Asia selvisi oikeastaan vasta esikoisen synnyttyä. Ymmärsin, että isäni oli pelännyt niin paljon, että jotain menee pieleen, ettei ollut uskaltanut antaa tunteilleen valtaa. Luulen itseasiassa, että hän on suoraastaan vähän taikauskoinen asian suhteen. Hän tavallaan pelkää, että jos iloitsee ennenaikaisesti, jotain ikävää tapahtuu. Kun esikoinen sitten syntyi, isäni hurahti täsin! En ole koskaan nähnyt häntä yhtä pöhkönä ja höyrähtäneenä! Ette voi uskoa miten paljon aikuisesta miehestä lähtee lässytystä! Äitini joutui välillä kieltämään häntä tulemasta meille, että annat niiden nyt välillä olla hetken omassa rauhassa!
Onnessani kyllä olin jälleen, sykkeet näytti 150- 160. Täytyi kyllä olla miltei hengittämättä, että sen pienen äänen sieltä erotti :D täti sanokin, että on todella syvällä siellä. Oma dopplerikin tilauksessa, mutten jaksa enään paljoakaan uskoa, että sillä saisin äänet kuulumaan kun neuvolassakin kuului ihan tuurilla melkeimpä. Tämä kuitenkin helpotti taas hetkeksi.:)
aivan uskomattoman ihana fiilis! Ja tänään siis viikkoja 10+1. Nyt jaksaa odottaa vähän paremmin ultraa, joka onkin sitten vappuaattona :) 
odotan toista, minulla on entuudestaan 4v tyttö 
