Huhtikuun raskauskuulumisia

Miulla on ollut sellasia kuplanpuhkeamistuntemuksia alavatsalla aikalailla koko ajan eli on varmasti vaan ilmaa suolistossa. Miulla on siis nyt 8+1 eli en oota ees liikkeitä vielä moneen viikkoon. Ehkä joskus rv 16 voi jo ruveta tuntummaan, mut sitä ennen en ees oota. Esikoisesta muistan, kun tunsin ekat potkut. Ne oli tosi hentoset, mutta selkeet ja rytmikkäät. Viikkoja en nyt tähän hättään muista, mut vähän ennen puoliväliä.
Miun olo on ollu aika kauhee. Varsinkin illat on ikäviä, kun heikottaa, yököttää ja närästtää. Mittään ei tekis mieli juua. Ihan mini hörppyjä pittää ottaa, kun muuten alkkaa yökkäily. Väsymyskin on aika valtavvaa. Toivottavasti tää helpottaa muutaman viikon sissään. Tuo närästys on miulle ihan uutta. Tokaa oottaessa oli vasta ihan loppuvaiheessa ehkä kahesti pientä närästystä. Nyt tunttuu, että närästtää ihan jatkuvasti. Mahakalvot on ihan herkät. Sitkun ravaset ruuat helpottaa muuten olloo, niin ne pahenttaa närästystä. Maitotuotteita ei taas tee mieli, vaikka ne helpottas närästystä. Eilen pakotin ihteni juomaan maittoo ja menihän tuo. Joten tännäänkin oon sitä pieniä määriä juonu. Mies on ollu jo huolissaan, kun mie oon välillä niin huonona. Onneks ei oo tarvinnu monttaa kerttaa oksenttaa. Antteeks meni vähän valitukseksi. Olon takkii meinnaa ilo raskauvesta hävitä. Kahessa edellisessä on onneks puolesta välistä asti ollu tosi hyvä olo.
 
Vähän jälkijunassa tullaan.. :)

Viime viikolla oli eka oikea neuvolakäynti. Olipas jännää! Kauheasti tuli kaikkia käyntejä ja meille molemmille jäi hyvä fiilis. Ihan oikeasti taitaa se eka lapsukainen olla tulossa meille. :) Viimein uskaltauduttiin sitten hehkuttamaan molempien kotipuoleen pääsiäisyllärinä tätä..

Nyt vaan jännittää että mitä sitä vielä on luvassa: Eilen yleislääkäri totesi kohdun tuntuvan isommalle kuin mitä viikoista voisi olettaa.. Mitäköhän? En tajunnut väsyneenä edes kysyä etenkin kun olin huolissani aivan muusta. Masuasukki on tuntunut hyvälle. Ei toki yleislääkärin arvio ole ehkä paras.. Mutta miettii sitä silti olisiko kaksi tulossa? Tai viikot vain oikeasti edellä? Kokemuksia?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
verikokeis tänän käyty..huomen lääkärille...kontrolliultra :Heartred nkee mis mennään vai mennääkö missään



niin joo ja selän takia sairaslomalla...ei voi määrätä mitään kun,raskaana
 
voih, toivon ettei tuo selkäkipu enteile mitään...vuodot jotka loppuivat parisen viikkoa sitten...tänään tuli pyyhkiessä...vatsa kipua ei ole..huonoa oloa edelleen ja vessassa pitänee käydä jatkuvasti...mutta silti..
onneksi tänään on se kontrolli ultra :Heartred pidetäänpä peukkuja (eli saa tykätä peukutukseksi)
 
Enää 4pv ultraaan :p Olen itse paljon pirteämpi kuin aijemmin, kohdun kasvukivut ovat tasaisesti helpottaneet. Niitä kuitenkin on aika paljon, mutta pahin on ehkä ohi?! Tänään pääsen piiitkästä aikaa kampaajalle, ihanaa saada vähän uutta luukkia kevääksi. Kaiken näiden työ stressien ym jälkeen, löytyy jotain positiivistakin :) Aurinkoista päviää itse kullekkin :smiley-bounce015
 
Moi kaikki, :greet025

Enpä oo kuulumisia vähään aikaan päivitelly.. ei oo ollu oikeen mtn mitä kertoa :) Eka kolmannes takana, ja tällä viikolla lähti toinen kolmannes käyntiin. :) nyt rv12+2.

Tänään käytiin ultrassa ja siellähän se kovasti heilui hyvinki virkeänä, sivuprofiilista ei kunnolla saatu kuvaa, mutta muuten kyllä nähtiin vauva joka puolelta. :love017
Yks mittaus anto viitettä rv 12+5 mut ei kuitenkaa alkanu LA:ta muuttamaan ku ihan vain parista päivästä kyse.. :) Niskaturvotus oli 0,99mm joten toistaiseksi en oo huolissani :) ( ultraaja tokaisi että kun menee 3mm paksuudeksi tulee heti kutsu lisä tutkimuksiin..)

Ei kummosempia oireilua, tissikivut hellittäny. Onhan ne isot mut sehän kuuluupi asiaan :grin Kunhan muistaa syyä nii ei tuu pahaa änkyröintiä.. :smiley-ashamed005 Kahvinjuonti vähentyny. Siinäpä ne oleellisimmat.. + Muutamat pienet ostokset oon tehny.. :happy093

Mites ootte voineet? :)
 
Hurjan paljon oli tullut tekstiä. Pääosin onneksi ihania odotuskuulumisia :)*

Me kerrottiin vauvasta pääsiäisen aikaan mun tyttärelle, joka oli sen jälkeen yhtä hymyä. Halaili mua ja silitteli masua. Kertoili, että nyt hänen elämässään on kaikkea, kun saa pikkusiskon tai -veljen :Heartred Illan ajan sitten etsi nuken vaatteistaan vauvanvaatteita, jotka voitaisiin antaa tulokkaalle. Olin itsekin niin onnellinen.

Pääsiäinen meni lepäillen ja urheillen. Kerrottiin myös mun siskoille ja vanhemmille. Nyt viikonloppuna käydään miehen äidin luona kertomassa.

Nt-ultrakutsu tuli ja se on 6.5. Verikokeissa kävin tiistaina. Aika tuntuu kuluvan siivillä. Viikkoja on nyt jotain välillä 10-10+3. Ultrassa sitten saadaan oikea laskettu aika.

Pahoinvointia on edelleen, mutta sen sietää tai ehkä siihen on jo tottunut. Oksentamassa saa juosta aina aamuisin ja välillä iltaisin ja öisinkin. Voimat ovat palautuneet viimeisen viikon aikana ja olen valvonut monena iltana yli yhdeksään, wau! Myös ulkoilla ja liikkua muutenkin on jaksanut paljon paremmin. Selväsi mennään kohti toista ja aktiivisempaa kolmannesta.

Voikaa hyvin!
 
Moi kaikki.

Kerrottiin pääsiäisenä molempien perheille. Mun perhe reagoi niinkuin odottaa voi: tunteellisesti ja itkien ja halaillen... miehen perhe taas.. hänen sisko oli ainoa joka halasi, hän itse raskaana myös... toivottivatkohan edes onnea... onneksi oma perhe oli selvästi onnellinen ja systeri on joka päivä soitellu.. miehen kanssa tosi huonot välit, kun hän suutuspäissään sanoi eilen ihan kamalan jutun mulle, en edes halua sitä tänne kirjoittaa. Pyysi anteeksi, mutta ei mielestäni tajua miten hirveä oli mua kohtaan. En aio antaa anteeksi ennekuin on oikeasti pahoillaan. Eli ei mitään hirveän hyvää. Tosi paska fiilis, varsinkin kun vajaa viikko ultraan, enkä tiedä haluanko edes koko miestä mukaan... :sad001 välillä sit näin...

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Koita jaksaa Stork! En tiedä mitä muuta sanoa :sad001


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mua helpottaa jo se, että saan tänne kirjottaa näistä jutuista. Eilen meni myöhään illalla setviessä tätä asiaa ja kerroin myös omat fiilikset (siitä, kuinka tuntuu, että on ihan yksin tän jutun kanssa). Äsken heräsin siihen, että hän halasi ja suukotti ja pyysi vilpittömästi anteeksi. Parempi olo tuli heti :) Eipä sitä kukaan sanonutkaan, että ekan lapsen odottaminen olisi ruusuilla tanssimista. :wink

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Huomenia kaikille! Ihana kuulla Lumo, miten tyttäresi suhtautui uutiseen. Me ei olla vielä kerrottu lapsille. Odotellaan siihen, että ollaan varmemmilla vesillä. Tämä ihan siitä syystä, että olen yhden keskenmenon saanut lasten välissä. Tällöin kerrottiin esikoiselle jo ennen ekaa ultraa, että äitin masussa on vauva. Sitten nt-ultrassa havaittiin, että oli mennyt kesken (kkm). Tytär otti asian aika tunteellisesti. Hän muistelee välillä vieläkin (joskus ihan kyynelet silmissä), että kuinka ennen pikkuveljeä äidin masussa oli hänen sisarensa tai veljensä, mutta me menettiin se! Tästä on jo viisi vuotta, ja tyttöä oli vasta 3-vuotias.

Mites te muut, joilla on lapsia ennestään, ovatko he jo arvanneet jotain ennen kuin olette kertoneet asiasta? Meillä tuntuu tytöllä olevan joku kuudes aisti. Hän on käynyt silittelemässä ja pusuttelemassa mun masuani jo muutaman viikon ajan ja jutellut sille, että onko siellä pieni vauva?! En käsitä mistä hän on sen keksinyt. Tytär kyllä toivoisi kovasti sisarusta - on itseasiassa jo muutaman vuoden ajan pyydellyt, että äiti pliis, voitaisko me hommata vielä yksi lapsi! Kaksosiakin hän on ehdottanut!:grin Ja mielellään tyttö(j)ä. Että sellainen tilaus...
 
Me kerrottiin lapsille (4,5v ja 10v), koska oli pakko selittää mun jatkuva oksennustauti. Meillä myös edellisellä kerralla kerrottiin ja np:ssä sitten tulikin se keskenmenouutinen :sad001 Nyt kerrottiin lapsille ihan eri tavalla. Ei sanottu että meille tulee vauva. Sanottiin, että äidin mahassa on pikkuriikkinen vauvanalku, josta voi vielä tulla ihan oikea vauva, jos se vain jaksaa kasvaa tarpeeksi isoksi. Selitettiin asia niin, että lapset tuntuivat oikeasti ymmärtäneen ja nuorempi sanoikin myöhemmin, et alotetaan sit vaan alusta, jos tämä ei jaksakaan kasvaa :) Sanoi myös et jos tämä on tyttö, ni se annetaan naapuriin ja sittenki alotetaan alusta, mut tästä olin vähän eri mieltä :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Toi kuulostaakin oikein hyvältä tavalta kertoa, OceanSoul83. Jos menee kesken, niin ei meillä sitäkään ole tarkoitus salata lapsilta. Ainakin viimeksi itkin niin paljon, että sekin oli jotenkin selitettävä. Me tehtiin nyt näin lähinnä nyt siksi kun tytär on niin tunneherkkä, että saattaisi kiintyä pikku taimeen jo hyvinkin voimakkaasti, ja jos sitten ei onnistuisikaan, olisi suru suurempi. Tyttö on niin äärimmäisen empaattinen, että itkee joskus iltaisin vaikkapa kaverin kuollutta gerbiiliä tai ihan vaan jonkun kauniin kukan lakastumista.

Sen unohdin muuten mainita, että tänään tulikin mittariin 9+0! Poks. Perässä tullaan. :wav
 
TIlanteet muutuvat noeasti. Nyt kävi niin että toiseen ultraaan menin eilen. Siellä lääkäri ei nähnyt lasta ollenkaan. Kuitenkaan mitään keskenmenon oiretta en ollut kokenut. Tänään kävin sairaalassa tarkemmissa tutkimuksissa. Ilmeni että lapsen sydän ei ole täysin kehittynyt ja se ei lyö ollenkaan. Lääkäri totesi lapsen kuolleeksi. Joten kohdun tyhjennys aloitettiin. Tässä on itkua vääntänyt, mutta samalla löytänyt hyviäkin asioita. Onneksi tilanne tuli nyt alkuvaiheessa eikä lapsi kasvanut isommaksi tuon sydänvaivan kanssa. Oli sen verran massiivinen vaiva. Joten kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, ja hyvää raskautta teille. Itsestäni en tiedä mitä aika näyttää kohdalleni. Lapsi olisi ollut rakastettu ja odotettu, mutta nyt kävi näin.
 
Täällä uusi liittyy mukaan ketjuun :)

Me ei olla vielä kerrottu lapsille. Maanantain ultran jälkeen kerrotaan :) esikoinen on jo aavistellut asiaa :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Takaisin
Top