Meillä oli tänään jälleen neuvola, painoa oli hieman tullut vihdoin lisää ja sydänäänet kuului tosi selkeesti. Syke oli n 150. Oli kiva, kun tällä kertaa ei ollut opiskelijaa, ja tämä oli vähän sellainen ylimääräinen aika, niin sai jutella vähän kaikesta. Ja kerroinkin, että mulla on ollut hieman alakuloisuutta ja masentuneisuutta ja reagoin todella voimakkaasti pieniinkin asioihin sekä pelkään hieman synnytyksen jälkeistä masennusta. Terkkari lupasi sitten puhua psykologin kanssa, joka soittelee mulle jossain vaiheessa. Pääsisin hieman juttelemaan näin ihan ennaltaehkäisevästi. Ei tää olo kuitenkaan nyt mikään aivan kamala ole, enimmäkseen olen kyllä iloinen ja positiivinen, mutta sitten kun itkettää niin sit itketään ja paljon.
Mulla alkaa huomenna työharjoittelu, oon siis lähihoitajaksi opiskelemassa ja hoidon harjottelu alkaa. Mulla on aivan kamala paniikki ja stressi siitä, miten pärjään, kun tuntuu, etten osaa mitään. Kävin etukäteen vähän juttelemassa paikan päällä ja ne vaikutti tosi vaativilta siellä. Vaikka oon miten yrittänyt järkeillä ja zempata itteeni ja yrittäny jaksottaa harjottelua sellasiin parin viikon pätkiin mielessäni, niin ei auta. Onneksi huomenna saan olla sentään vielä aivan tietämätön kaikesta ja vain tutustua paikkaan ja ihmisiin ja käytäntöihin, sitten onkin kaksi vapaapäivää, mutta koko pääsiäisen olenkin sitten taas harjottelussa.
Täytyy vaan yrittää ajatella, että kuusi viikkoa ja sitten se on ohi ja alkaa loma.
Kesäksi mulla ei ole mitään työpaikkaa, enkä oikein tiedä mitä tekisin. Miehen tulot tuskin pahemmin tulee riittämään elämiseen. Mulla on jälleen kamala asuntokuume ja oon katsellut vapautuvia asuntoja netissä ja nyt ollaankin ainakin kahta menossa katsomaan. Mies ei vaan ole kamalan innoissaan, sillä mulla on hieman sellaista piirrettä, että kyllästyn nopeaan ja haluan samantien taas muuttaa. :D Mies sanoikin, että ei me olla mihinkään muuttamassa, mutta suostui siihen, että sain laittaa asuntohakemukset menemään, jotta päästään katselee asuntoja sisältäkin, eihän sitä oo mikään pakko mihinkään muuttaa :P
Annukas, täällä vähän sama juttu, että piti järkeillä, että lapsi hankitaan vasta sitten, kun on oikea aika ja minäkin olen valmistunut ja työelämässä. Lapsettomuudesta emme tosin ole kärsineet, mutta olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, ettei lapsia hankita eikä tehdä, lapsia saadaan. Ja tässä sitä nyt ollaan, muutenkin on hieman tiukkaa taloudellisesti, ja nyt on lapsikin tulossa. Parisuhde on kuitenkin hyvällä mallilla ja se on mielestäni tärkeintä. Veljeni oli kuitenkin äidilleni kritisoinut hieman raskauttani sanomalla, että heidän kaikki neljä lastaan on tarkasti suunniteltu ja toivottu. ei se kuitenkaan mielestäni niin mene. Veljeni myös hieman pohti sitä, että olen kovin nuori, kun vasta 21-vuotias. ei silläkään nyt mielestäni ole merkitystä, itse ainakin tahdon saada lapset nuorina. On hän kuitenkin positiivisesti muuten suhtautunut ja saadaan heiltä paljon tarvikkeita ihan ilmaiseksikin, hoitopöytä, turvakaukalo, vaunut...