Huhtikuun hupsutukset <3
- Ketjun aloittaja maminka
- Aloituspäivämäärä
Miuzi
Oman äänensä löytänyt
Meillä oli tänään se ultra, ihan hulluna jänskätti et onko pikkusella kaikki ihan hyvin. Sykekki oli yli 100 :D
Pitko oli niin vilkas tapaus, et varpaat vaan vilahteli, ku se mönki meitä karkuun. Melkee jäi mitatki ottamatta. Eli ei toivoakaa et ois saanu tietä sukupuolen. Mut kyllähän se sitte viimestään syyskuussa seleviää! <3
meillä oli tuossa männä viikolla rakennultra. sukupuolta ei saatu selville, kun vilistettiin mennä niin kovaa vauhtia siellä, joten syyskuulle taitaa mennä, että tiedetään kumpi on tulossa =) pääseepä sitten kesällä taas ultraan, kun tuolla tollanen kysta tuppaa olemaan, joten seurailla pitää. mutta näkeepä sitten pienokaista useemmin kuin noiden kahden ultran verran.
Heippuli kaikille! Ja hyvää alkanutta vappua 
tai alkavaa...
En sitten päässyt illalla eilen jostain syystä tälle sivulle ollenkaan, mutta ultra kokemukset kirjoitin sille kuuluvan otsikon alle. Kaikki siis oikein mallikkaasti. Selkästä pojasta tosin tuli epävarma tyttö, joten tiiä häntä mitä plaatua sieltä tulossa loppukädessä...?!?!?
HUIMAUS: Juu, kyllä tosiaan sokerit jos menee alas niin aiheuttaa pyörrytystä ja helpommin myös tuota kesken kaiken seisomisen pyörtymistä. Hemppa aiheuttaa enemmänkin jatkuvaa heikkoutta ja väsymystä.
Rominna, onko nyt tullu rytmiksiä kun et ole syöny lääkkeitä? Otappa magnesium lisää, voin myös hinta-laatusuhteeltaan suositella merkkiä jos haluat. Pääasia on, että mg on pillerissä kelaatti-muodossa, muuten ei imeydy ja aiheuttaa lähinnä vain laksatiivisia vaikutuksia. Itsellä myös hyvänlaatuisia rytmiksiä ja loppuvat kun alan syödä ko. lisää ja alkavat taas jos purkki loppuu ja olen muutaman viikon syömättä. Ehkä et lääkkeitä enää tarvitsisikaan? Tämä on auttanut myös monella muulla kelle olen suositellut. Eikä ko. lisästä haittaa ole, on myös vauvalle hyväksi : ) . Saattavat myös tasoittaa verenpainetta, koska rauhoittavat hermostoa ja poistavat kramppeja lihaksista, myös suonensisäisestä.
Minkälaisesta huippauksesta on kyse? Huippaako ihan normaalisti vai tuntuuko siltä, että pitää ottaa tuolin reunoista kiinni koska huone pyörii? Viimeinen vaihtoehto sopii paremmin Menierin-tautiin. Itsellä tuohon viittaavia oireita. Onneksi harvakseltaan, mutta välillä kyllä. Tämän taudin kanssa pyörrytys voi iskeä ihan sängyssä maatessakin. Suolan vähentäminen auttaa tähän vaivaan. Kyse on sisäkorvan nestetasapainon häiriöstä.
VENEILYSTÄ: Sattuikin todella hyvä tuuri, nimittäin kätilö itse harrastaa veneilyä merellä, heillä on kuulemma mökki saaressa. Sanoi, ettei haittaa, että kyllä se siellä mukana kestää. Kunhan ei tosiaan ihan niistä metrin aalloista ryttyytetä täysillä niin että raskautumattomaltakin tuntuu munuaiset irtoavan. Muuten ei estettä. Niin kauan kunhan ei ala supistella niin saa veneillä niinkuin ennenkin ja niinhän me jo heti ultran jälkeen ajettiin rantaan ja oltiin 8tunnin reissu. Ja naama kärventy taas...Hiton pekkapouta, kun oli luvannu puolipilvistä! Kakanmarjat kun aurinko porotti täydeltä terältä koko päivän!!!
Rominna vielä, hihi mulla pojat jotakuinkin samanikäset ja hauska kans seurata tyttövihaa yms muuta mitä poikien pienet aivot kehittelee asiasta. Tosin nuoremmalla pojalla tällä hetkellä esimurkkuikä menossa. On aivan älyttömän herkkä. Ei tarvitse kuin palikkatornin kaatua niin itku tulee ja menee omaan sänkyyn huutamaan sydäntä särkevästi kuinka koko maailman on häntä vastaan. Voi toista
ja sit käy kymmenen minuutin välein pussaamassa mua kädelle tai halaamassa kun olen kuulemma maailman ihanin äiti :-).
tai alkavaa...En sitten päässyt illalla eilen jostain syystä tälle sivulle ollenkaan, mutta ultra kokemukset kirjoitin sille kuuluvan otsikon alle. Kaikki siis oikein mallikkaasti. Selkästä pojasta tosin tuli epävarma tyttö, joten tiiä häntä mitä plaatua sieltä tulossa loppukädessä...?!?!?
HUIMAUS: Juu, kyllä tosiaan sokerit jos menee alas niin aiheuttaa pyörrytystä ja helpommin myös tuota kesken kaiken seisomisen pyörtymistä. Hemppa aiheuttaa enemmänkin jatkuvaa heikkoutta ja väsymystä.
Rominna, onko nyt tullu rytmiksiä kun et ole syöny lääkkeitä? Otappa magnesium lisää, voin myös hinta-laatusuhteeltaan suositella merkkiä jos haluat. Pääasia on, että mg on pillerissä kelaatti-muodossa, muuten ei imeydy ja aiheuttaa lähinnä vain laksatiivisia vaikutuksia. Itsellä myös hyvänlaatuisia rytmiksiä ja loppuvat kun alan syödä ko. lisää ja alkavat taas jos purkki loppuu ja olen muutaman viikon syömättä. Ehkä et lääkkeitä enää tarvitsisikaan? Tämä on auttanut myös monella muulla kelle olen suositellut. Eikä ko. lisästä haittaa ole, on myös vauvalle hyväksi : ) . Saattavat myös tasoittaa verenpainetta, koska rauhoittavat hermostoa ja poistavat kramppeja lihaksista, myös suonensisäisestä.
Minkälaisesta huippauksesta on kyse? Huippaako ihan normaalisti vai tuntuuko siltä, että pitää ottaa tuolin reunoista kiinni koska huone pyörii? Viimeinen vaihtoehto sopii paremmin Menierin-tautiin. Itsellä tuohon viittaavia oireita. Onneksi harvakseltaan, mutta välillä kyllä. Tämän taudin kanssa pyörrytys voi iskeä ihan sängyssä maatessakin. Suolan vähentäminen auttaa tähän vaivaan. Kyse on sisäkorvan nestetasapainon häiriöstä.
VENEILYSTÄ: Sattuikin todella hyvä tuuri, nimittäin kätilö itse harrastaa veneilyä merellä, heillä on kuulemma mökki saaressa. Sanoi, ettei haittaa, että kyllä se siellä mukana kestää. Kunhan ei tosiaan ihan niistä metrin aalloista ryttyytetä täysillä niin että raskautumattomaltakin tuntuu munuaiset irtoavan. Muuten ei estettä. Niin kauan kunhan ei ala supistella niin saa veneillä niinkuin ennenkin ja niinhän me jo heti ultran jälkeen ajettiin rantaan ja oltiin 8tunnin reissu. Ja naama kärventy taas...Hiton pekkapouta, kun oli luvannu puolipilvistä! Kakanmarjat kun aurinko porotti täydeltä terältä koko päivän!!!
Rominna vielä, hihi mulla pojat jotakuinkin samanikäset ja hauska kans seurata tyttövihaa yms muuta mitä poikien pienet aivot kehittelee asiasta. Tosin nuoremmalla pojalla tällä hetkellä esimurkkuikä menossa. On aivan älyttömän herkkä. Ei tarvitse kuin palikkatornin kaatua niin itku tulee ja menee omaan sänkyyn huutamaan sydäntä särkevästi kuinka koko maailman on häntä vastaan. Voi toista
ja sit käy kymmenen minuutin välein pussaamassa mua kädelle tai halaamassa kun olen kuulemma maailman ihanin äiti :-).
paulade
Oman äänensä löytänyt
Onnea teille poika/tyyölupauksen saaneille! :)
Meillä vielä rakenne ultraan reilu pari viikkoa enkä jaksais millään enään oottaa! Että näkee kuinka se siellä liikuskelee ja kaikki olis hyvin.
Mulla ollut huippausta aina silloin ku nuossut hirveän äkkiä ylös. Niin tuntuu ettei jalat kanna. Mutta onneksi aina niin hetkellistä sekin.
Onpas kiva kuulla ettei haittaa veneilyä. Ite tykkään kovasti käydä veneilemässä ja uistelemassa kesäisin. Sitä tässä ootellessa! :)
Meillä vielä rakenne ultraan reilu pari viikkoa enkä jaksais millään enään oottaa! Että näkee kuinka se siellä liikuskelee ja kaikki olis hyvin.
Mulla ollut huippausta aina silloin ku nuossut hirveän äkkiä ylös. Niin tuntuu ettei jalat kanna. Mutta onneksi aina niin hetkellistä sekin.
Onpas kiva kuulla ettei haittaa veneilyä. Ite tykkään kovasti käydä veneilemässä ja uistelemassa kesäisin. Sitä tässä ootellessa! :)
Rominna
Vauhtiin päässyt keskustelija
Rainbow:lle ja muillekin:
Uutta sivua tälle kuulle ei ole vielä aloitettu. Enkä rohkene, mutta asiaa. Ne mun rytmikset liityy varmaankin enemmän stressiin ja väsymiseen. Tai niin luulen. Olen syönyt monivitamiineja aika kauan eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta niihin. Mutta niitä tulee, syö lääkkeitä tai ei. Ja nyt on taas ollut poissa jo vähän aikaa vaikken syökään mitään. Mutta sitten kun se alkaa ei se meinaa loppua millään. Viimeksi kun niitä oli niin mulla jäi jotenkin päälle, itse rytmihärö lähti mutta paineet jäi 170/110 tienoille, ja jo puhuminen oli hengästyttävää. Oli sykekin yli sata (oisko ollut 120), siis kun härön piti olla ohi! Soitin ensiapuun ja kävin siellä lenkin, että katottiin tilanteen todella olevan ohi.
Se huimaus on juuri sellasta että saa pitää jostain reunasta kiinni. Jos ei muuta niin sängynreunasta. Autossa ratista;) Onneksi ne menee itsellään nopeasti ohi, joten en ole niihin sen enempää puuttunut.
Meillä on nuoremmalle tullut joku ihme aika, se huutaa ja riehuu aivan hirveästi, sellasta pelleilyä. Ja kanssa jos joku menee pieleen, niin koko maailma on häntä vastaan. Isommalle taitaa olla tulossa se varsinainen murkkuikä. Juurihan se 4 v alkanut uhma on päättymässä. Meillä ei ole ollut taukoa lainkaan. Mutta nykyään näkee väläyksiä siitä hurmaavasta pojasta joka meillä oikeesti on. Ne väläyksetkin on ollut todella harvinaisia. Mutta tämän nuoremman kanssa meillä on ollut hauskaakin kun hänellä on pahasti viivästynyt puheenkehitys, joka alkaa olla mennyttä elämää nykyään. Viimeisiä terapiavuosia mennään. Hänellä on puhe-, fysio- ja toimintaterapeutit jotka on todella tiiviisti hänen pikkusormensa ympärillä. Sitä myöten kun hän on oppinut puhumaan, hän on puhunut kuin herrasmies. Tyyliin sulla on nätit hiukset, voi kun sä olet ihana, mä sitten tykkään tosta jne. Pussaamiseen me jouduttiin vähän opastamaankin, kun se meinasi mennä kuisaamisen puolelle. Niin että meillä veljekset ovat kuin yö ja päivä. Mietityttää että löytyykö kolmatta äärilinjaa vai olisiko tämä vaikka keskilinjan kulkija VIHDOINKIN.
Uutta sivua tälle kuulle ei ole vielä aloitettu. Enkä rohkene, mutta asiaa. Ne mun rytmikset liityy varmaankin enemmän stressiin ja väsymiseen. Tai niin luulen. Olen syönyt monivitamiineja aika kauan eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta niihin. Mutta niitä tulee, syö lääkkeitä tai ei. Ja nyt on taas ollut poissa jo vähän aikaa vaikken syökään mitään. Mutta sitten kun se alkaa ei se meinaa loppua millään. Viimeksi kun niitä oli niin mulla jäi jotenkin päälle, itse rytmihärö lähti mutta paineet jäi 170/110 tienoille, ja jo puhuminen oli hengästyttävää. Oli sykekin yli sata (oisko ollut 120), siis kun härön piti olla ohi! Soitin ensiapuun ja kävin siellä lenkin, että katottiin tilanteen todella olevan ohi.
Se huimaus on juuri sellasta että saa pitää jostain reunasta kiinni. Jos ei muuta niin sängynreunasta. Autossa ratista;) Onneksi ne menee itsellään nopeasti ohi, joten en ole niihin sen enempää puuttunut.
Meillä on nuoremmalle tullut joku ihme aika, se huutaa ja riehuu aivan hirveästi, sellasta pelleilyä. Ja kanssa jos joku menee pieleen, niin koko maailma on häntä vastaan. Isommalle taitaa olla tulossa se varsinainen murkkuikä. Juurihan se 4 v alkanut uhma on päättymässä. Meillä ei ole ollut taukoa lainkaan. Mutta nykyään näkee väläyksiä siitä hurmaavasta pojasta joka meillä oikeesti on. Ne väläyksetkin on ollut todella harvinaisia. Mutta tämän nuoremman kanssa meillä on ollut hauskaakin kun hänellä on pahasti viivästynyt puheenkehitys, joka alkaa olla mennyttä elämää nykyään. Viimeisiä terapiavuosia mennään. Hänellä on puhe-, fysio- ja toimintaterapeutit jotka on todella tiiviisti hänen pikkusormensa ympärillä. Sitä myöten kun hän on oppinut puhumaan, hän on puhunut kuin herrasmies. Tyyliin sulla on nätit hiukset, voi kun sä olet ihana, mä sitten tykkään tosta jne. Pussaamiseen me jouduttiin vähän opastamaankin, kun se meinasi mennä kuisaamisen puolelle. Niin että meillä veljekset ovat kuin yö ja päivä. Mietityttää että löytyykö kolmatta äärilinjaa vai olisiko tämä vaikka keskilinjan kulkija VIHDOINKIN.