Täällä vielä kasvatus puhuttaa :) Itse myönnän olevani kyllä semmonen kersantti Karoliina, että varmaan ukollakin menee ne kivekset kassan ku mä oikeen ärjäsen. Olen nipo ja tiukkis ja pirunmoinen jäärä jos jonkun asian päätän. Kun hommat toimii niin tulee palautetta ja tehdään myös kivoja juttuja ja osaan myös relata (ainakin omasta mielestäni...)
Mä välillä katon ihan silmät pyöreenä noiden koululaisen kavereiden touhuja. Meille tullaan sotkemaan ja tyyliin hajottamaan paikkoja. Jääkaapille mennään ku omalle, että "mulla olis vähän nälkä".

Palautetta vähän annoin ku puhekyky palasi. Tein hyvin selväksi miten meillä toimitaan. Yhden pojan kanssa keskusteltiin siitä onko leluja tarkotus rikkoa vai pitäsköhän niillä leikkiä. Kävi järestään rikkomassa kaikki noiden pienempien hiekkalelut. Asetin sitten jo ukaasin, että jos vielä jotakin rikkoo niin sitten maksaa tai hankkii uudet tilalle (ainahan siis myös vahinkoja sattuu, mutta tää hyppi ämpäreiden päällä ja potki traktoreita). Nakkeli niskojaan ja oli sanonu meijän lapsille "kertovansa teijän äitistä iskälle".

Ei tullu iskä juttusille, eikä oo poikaakaa näkyny... Tää jätkä on just semmonen, että jos yhtään kukaan sanoo poikkipuoleisen sanan ni lähtee kotiin ku asioita ei voi tehdä muuten ku hänen tavallaan.
Itekin tietty kovasti toivon, ettei meijän lapset koskaan hölmöilis, mutta ainahan jotain sattuu. Meillä on lapset perineet varmaan kummankin vanhemman uppiniskasuuden, mutta pärjäävät ihmeen hyvin tuolla "ulkomaailmassa". Antavat muille lapsille periksi, vaikka puolensa osaavan pitää ja aikuisten kanssa pystyvät toimimaan. Kotona sitten kolisutellaan sarvia yhteen ja katotaan kuka on kuka.
Kerran muuten yks koululaisen äiti soitti mulle ja kun esitteli ittensä aloin jo oottaa että jaahans, mitähän se on nyt tehny. Tää äiti soitti pyytääkseen meijän tyttöä niille kylään

Äitillä taas luotto korkeella...
Meillä esikko meni vajaa vuoden vanhana perhepäivähoitoon, ku mun oli pakko jatkaa opintoja. Ei tietenkään joutunut olemaan niin pitkiä päiviä ku oisin ollu töissä. Kakkonen oli vähän reilun vuoden hoitoon mennessään ku sain töitä ja miehellä irtisanomisuhka päällä. Ja nyt tää kolmonen on saanut "nauttia" kotihoidosta ja jatkaa sitä edelleen. Ei noista nyt selkeesti eroa tuon perusteella nyt huomaa, saa nähdä joskus tulevaisuudessa.
Mua nauratti hirveesti noiden isompien hoidossa oloaikana kun piti täyttää sitä jotain hitsin vasua (varhaiskasvatussuunnitelma???) ja siinä kysyttiin missä hoitajan pitäs asioida lapsen kanssa ja mitä tehdä ja mitä asioita opettaa. Sanoinkin sille hoitajalle, että mulle riittää, että lapset on hengissä, mielellään syötettynä ja kuivat vaipat jalassa päivän päätteeksi kun haen ne hoidosta. Kaikki tommoset asiointiopettelut sun muut on mun mielestä kodin hommia.
Tulipahan taas tarinaa...