Huhtikuun hulinat

Jep. Miksei niitä lapsia opeteta samaan syssyyn olemaan välillä hiljaa ja keskeyttämättä? Jokseenkin rasittavia ne mukulat ja teinit, jotka eivät vaan odota suunvuoroaan, vaan jankuttavat äitiäitiäitiä ad infinitum.
 
Joo välillä on ihan hyvä rauhoittuakin ja olla hiljaa. Emmä tiedä onks se jotain hyväksynnän hakua muilta aikuisilta, et mä oon näin hyvä äiti, kuunnelkaas. Tostahan tulee just se et se lapsi on koko ajan ylivirittyny ja levoton. No en tiedä asiasta oikeesti enempää ku taas tänää alko kärähtää ku tän ilmiön kohtasin.
 
Kakkosella näkkyy tuo tuhkimotarinoita(?), surullista ja pelottavaa :(

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Ite olen huomannut että kun esikoisen uhma alkoi niin aloin itse puhumaan kokoajan kovalla äänellä (en siis huuda), koska uhmalapselle pitää hyvin usein ja kuuluvasti selittää asiat - joskus ikävästi jopa 3 kertaa, "miksi maito on valkoista".
Nyt kun mulla flunssa, niin ääni poissa, esikoinen ei kuuntele mitään "pientä piipitystä" vaan kuvittelee heti hetkensä tulleen ja on kuin mua ei olisikaan :D On tänään hyppinyt sohvilla, tehnyt asioita, joita normaalisti ei uskalla, koska mun ääni ei riitä välillä edes puheäänellä selittämään mitään.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Kuljin itse bussilla 2 v töihin, ja esikoinen oli 1,2 v kun meni hoitoon. Itse olin työvuoron jälkeen myös välillä niin ikävöinyt itseni sumuun, että varmasti olen ollut kanssamatkustajille hirveä lässytäjä ja turhasta vouhkaaja "onkohan toi kotonakin tollainen, ihan hullu" :D..

Eli kun taustoja ei tiedä, ei lapsen luonnetta eikä äidin luonnetta, niin ikinä ei tosiaan ulkopuoliset tiedä miksi joku nyt vähän käyttäytyy..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Joo, mutta näitä kaikenselostavia vanhempiakin on. Pahimpia ovat ne, jotka antavat lapsen keskeyttää - aina. Jokaiseen vingahdukseen ja kysymykseen reagoidaan välittömästi ja unohdetaan, että oli ehkä aikuisten välinen interaktio kesken. Tai että ollaan paikassa, missä olisi suotavaa pitää suuta soukemmalla, kuten teatterissa tai hääkirkossa.
 
Mun lemppareita on ollu esim. lastentarvikekirppiksellä kulkevat pikkumuksut äiteineen. Muksu löytää jonkun lelun ja esittelee löytönsä äidille, jonka jälkeen äiti suureen ääneen huokailee "ei me nyt NOIN kalliilla voida sitä ostaa, ihan liikaa hintaa sille ja sille härvelille"! Joo okei, mutta se on hyllykirppis ja ne myyjät ei ole siellä kuulemassa sun päivittelyjäsi... Ne saattaa myös omia löytöjään kommentoida joku 2-3 vee lapselle; "kato nyt Veeti miten on nuhrunen paita ja kaheksan euroa!" Okei, ehkä lapsesi on baby Einstein ja ymmärtää mitä mikäkin saa kirppiksellä maksaa... tai sit ei.

Mut mun viime aikojen suosikkilapsonen oli bussissa matkustanut noin 3-4- vuotias tyttö joka sano joka väliin "oikeesti" :D. "Hei oikeesti tääl bussissa on niiiiin siistiä" "Oikeesti tuol on vettä ja veneitä" ja paras: "Isi sä et OIKEESTI oo ikinä tuonu mua näin hienoon paikkaan!".
Arvelen et sen vanhemmat oli jo saattanu kyllästyy tohon oikeesti- hokemaan mutta kaikilla muilla oli ratkiriemukasta...
 
Jep, itsekin esikoiselle usein sanon että älä keskeytä!! Aina ne vaan ei usko..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Eihän sitä tosiaan tiedä jos iteki alkaa sellaseks "juontajaks", voipi olla et se äitiys menee välillä sellasella automoodilla, eikä tuu ajatelleeks miten on. Tietysti iteki syyllistyny välillä töissä "hoitajaks", eli tulee lässytettyä ja puhuttua ylirauhallisella äänensävyllä, vaik asukas on just vittuillu ja haukkunu sua oikein olan takaa. Mut silti, semmonen koko tilan vievä show on niin arghhh :finger005 :angry9
 
On täällä taas turistu!
No juu, meillä mies pitää varmaan varpajaiset yhdistettynä kaverinsa polttareihin, kun lähtevät laivalle. Tää on siis myös kaverille ihan ok. Ukko on sen bestman ja tuntevat sitten varmaan jotain syvää veljeyttä kun kummallakin on syytä juhlaan :grin Tää tapahtunee joskus kesällä ku ollaan jo kotona ja mulle tulee sit varmaan joku sukulainen toivon mukaan vähän avuks. Meillä mies oli kieltäytyny kuitenkin työpaikan laivareissusta joka olis ollu kesäkuun alussa. Minä vielä ihmettelin, että miks ni tää hymähti, että eiköhän häntä tarvita enemmän kotona. Pointsit himaan :p

Mun paino on edellisissä raskauksissa noussu 11kg. Kolmannessa nous nopeempaa, mutta kun oli noussu sen 11kg ni ei enää siitä noussu :confused: Saa nähä miten tän kanssa käy.

Mun käsittääkseni neuvolassa käynti on kaiken kaikkiaan ihan vapaaehtoista eli mitään "pakollisia" neuvoloita ei ole. Ainut on se, että raskaudesta täytyy toimittaa se todistus Kelaan jos mielii jotakin tukia saada.

Itse en yleensä hirveetä meteliä lasteni kanssa liikkuessa pidä. Kaupassa huomaan höpiseväni noille pienemmille, että saan heidät pidettyä kiireisinä ja viihtymään. Omien kärryjen kanssa viilettävä saa pieniä tehtäviä hakea läheltä jotakin ja isoissa kärryissä istuva saa etsiskellä katseellaan missä olis mitäkin tai sitten tyyliin pitää huolta jostakin kurkusta koko kauppareissun :) Uskosin, että tää meijän toiminta häiritsee vähemmän ku ympäri kauppaa valtoimenaa kirmaavat kakarat tai itkupotkuraivareita kehittävät tenavat kun kaupassa on tylsää. Enemmän pahennusta aiheutan kun olen yksin kaupassa enkä muista olevani yksin ja höpisen samaan tapaan "Äiti ottaa tästä vähän tomaatteja, missähän olis appelsiineja? Näetkös missään?" :oops:
 
Oho, eikö teillä Neljän suora koskaan saada itkuparkuraivareita? Käytkö lasten kanssa joka päivä kaupassa? :D
Piti ihan kysyä, koska tietääkseni sekin on normaalia ja tiettyihin ikäkausiin liittyvää..
Ei meilläkään aina vedetä raivareita, uhman alkamisen jälkeen ehkä 3 kertaa tullut huomattava raivari, muuten saattaa kitistä väsyneenä leluhyllyn ohituksessa kun haluaisi jotain.
Hyvin toimii kuitenkin se, että jo 2.5-3 v:n kanssa hakee yhdessä tavaroita ja antaa pieniä tehtäviä lapsille, niinkuin moni varmasti toimii.
En siltikään pidä lastani erityisesti poikkeavana - kyllä hänkin saattaa haahuilla, itkeä, kiukutella..
Olen käynyt esikoisen kanssa kaupassa siitä lähtien kun hän oli 4 päivää, joten hehheh, kyllä sitä voi välillä ärsyttää kun kaupassa käynti on meidän tylsä rutiini eikä mikään erityinen tapahtuma.
Silloinkin kun olin yh, enkä omistanut autoa ja lähin kauppa oli parin kilsan päässä jouduttiin välillä käymään kahteen kertaan kaupassa vaunujen kera, jos vaikka maito unohtui!!!!
Mulla ei ollut ketään, jolle soittaa "hei, kulti, tuo maitoa".
Kyllä se jo 1,5-2 veetä ärsytti kun taas piti mennä vaunuihin ja kauppaan.
Nytkin mies antaa rahaa ja minä käyn kaupassa hänen työaikanansa.

Äitini oli häpeäjä, minä kiltti lapsi, pääsin kauppaan 5 kertaa vuodessa - kitiseekö sellainen lapsi usein kaupassa???? Ei.

En nyt sano, etteikö Neljän suoran lapset pääsisi kauppaan, tms mutta ärsyttää yleistykset muiden lapsista.
"Onko vähän ylivillejä ja huonosti kasvatettuja?!?!" Tulee heti mieleen, tai sit nää hormonit taas nostaa jonkun ihme reaktion.




Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Sama juttu minua ärsyttää äidit, jotka "ei meidän lapset lyö.." Jokainen uhmalainen tönäisee jotain tai yrittää lyödä - vähintään sinua uhman aikana vaikka kuinka opettaisi että lyöminen kiellettyä jne..

Seurasin sivusta yksi päivä kun eräs äiti valitti päiväkodin pojasta, joka lyö hänen poikaansa - samassa tää poika yritti lyödä mun poikaa päähän kepillä :---D Naisella meni naama punakaksi.

Kukaan ei ole täydellinen, lapset huutaa, äitinä tulette epäonnistumaan ja onnistumaan joissakin asioissa..
Aina sitä saa olla tuntosarvet pystyssä miettimässä omia kasvatusmetodejaan ja jatkuvasti äitinä kehittyy.
Siksi en pidä itseäni täydellisenä äitinä vaan tulen oppimaan vielä silloinkin kun lapset muuttavat pois kotoa........


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mies totesi eilen että ku meillä ei kesällä oo mitään "oikeeta hommaa" niin hän aikoo lähtee sukuloimaan ja mun on turha soitella ja kysellä millon on tulossa kotio. Siinäpähä menköö, mulla vaa ilkeesti särähti korvaan toi "eijjoo oikeeta hommaa", mekö vaa leikitään kotista!? Totesin herralle että mee vaa, määki lähen vauvan kans vanhempieni luo koko kesäks, ei tartte soitella perään. Ei kuulemma mun tartte tommosta kuvitellakkaa tekeväni! Miehelle pijän tänään pienen puhuttelun, myös siitä mitä marinaketjussa marisin. :mad: jos näin loppusuoralla alkaa olla välinpitämätön ja suomeksi sanottuna mulkku niin saa olla varma että synnytykseenkää on turha pakkautua matkaan!
 
Pakkaat sille kesällä vauvan matkaan. Voipi olla ettei kauan viihdykkään reissussa. Vitsit miten kakaramaisia tuntuu olevan miehet viime metreillä..
 
Meillä es kauppareissut sujuu pääosin multa kera lasten-ylensä ajoitan ne koulupäivän ajalle, niin jää kaks kyytistä. Mutta ei tuu kyllä itkupotkuraivareita-aika tiukkaa on sensuhteen. otan kans ipanat mukaan siihen haepas tomaatteja, valitkaa joku leipä jne. varsinkin kun isommat mukana. pienintä pidän tiukasti ososkärryssä-eipä s sieltä osaa mihinkään haluta kun on aina kyydissä. lähikaupasa menee yleensä isompien valvonnassa-ja äiti kiertää rauhassa:).

Vauvankanssa oon imettänytkin es vaatekopissa kesken kauppareissun-pääasia että porukka pysyy huutamatta:wink

Mutta kyllä ne es kotona osaa hyvin ton äitiäitäiti-jankutuksen kesken muiden keskusteluiden..se on ärsyttävää ja varsin kovasanaisesti sen yleensä keskeytän- äitillä on nyt muuta asiaa-ODOTA VUOROAS, kuuluu vakiosanastoon:grin.
Mä en juuri metodeja mieti, meen ihan fiilispohjalta mikä parhaiten kulloinkin toimii-itsellä tä on varsin toimiva systeemi, enkä koe laumaa mitenkään raskaaksi arjen kiemuroissa..ei vaan kenties kaikkien kasvatus-oppikirjojen mukainen..
 
Mä luulen et lyytin mies ei ihan tajunnu mitä tuli sanottua...
Oon muutenki huomannu lähipiirin miehistä et ne on välillä ihan käsittämättömän ajattelemattomia! Siis niinku pikkuasioissa; mennään kauppaan ja minä hillittömän mahani kanssa raahaan sitä kauppakassia selkä vääränä ja mies kipittää edellä. Tai sitten ihan isommissakin jutuissa kuten just taannoisella sairaalareissulla; "Jos mä jään kotiin tai käyn hakemassa auton ni voin sitte tulla hakemaan". Juu kiitos, kaunis ajatus, mutta mä ehkä haluaisin mieheni olevan paikalla jos ja kun synnytys alkaa lähestyä... :mad:
Samoin mun isä saattaa sanoa jotain ihan pölöä silloin harvoin kun se ylipäänsä jotain sanoo. Viime tapaamisen teema oli se että mitä mä syön ja miten oon niin lihava! Sitä se huusi isoon ääneen koko illan. Mun mielestä raskauden aikana vois käyttää jotain toista termiä kun lihava... siis huumoriahan se oli mutta me oltiin ihan julkisella paikalla ja silleen.
Pointti oli kai siis se että kun näitä sammakkosuumiehiä riittää ainakin mun ympärillä runsaahkosti niin olen kuitenkin huomannu et ei ne oikeesti tarkota pahaa. Ne on vaan vähän.... miten tän nyt kauniisti sanois? Hitaita...

Me ei olla tehty kesän suhteen juurikaan suunnitelmia, mutta toivon että loppukesästä vois hiukan käydä jo jossain vauvan kanssa, siis vaikka jonkun lyhyen reissun jossain muutaman sadan kilometrin säteellä.
Nääkin on vähän tällasia ku ei oikeesti yhtään tiedä et miltä sit tuntuu ku pitäski lähteä... voi olla ettei huvitakaan.
 
Mä olen kieltäytynyt suunnittelemasta lähtöä mihinkään. Kovasti tuli jo isovanhempien mökeille kärttämistä, mutta olen torpannut natinat sillä, etten lähde mihinkään ennen kuin olen toipunut, imetys sujuu, vauvalla on rytmi ja ylipäätään huvittaa. Poika ei ole mikään pokaali, jota lähdetään esittelemään toreille.

Oma mies on ehkä tuosta esikoisestaan sen verran oppinut, ettei ole tarvinut ohjeistaa ajankäytön suhteen. On kysynyt multa esim. sopiiko hänen mennä heinäkuun alussa keikalle (siis itse soittamaan) ja muutenkin jutellut omalle äidilleen, että katsellaan sitä mökilletulemista sitten loppukesästä. Mies tietää, mikä rasti vauvanhoito on, joten osaa olla ainakaan ääneen suunnittelematta mitään omia rientoja.


Muoks lisäys: mies on kyllä kehottanut mua suunnittelemaan jonkun terassireissun "tyttöjen" kanssa, etten koko kesää pyöri vain vauvan ehdoilla.
 
Me ilmeisesti aiotaan mennä yhdessä miehen kanssa sinne 90´s festareille elokuun lopussa koska saadaan VIP.liput molemmille päiville? Joten toivottavasti vauvasta tulee "helppo" ja se syö pullosta mukisematta... Muuten jää mun festarit kokematta...
 
Mulla jää kesäriennot väliin taikka meen vaan sellaisiin paikkoihin, joihin vauvan voi ottaa mukaan taikka kestää vaan 1-3 h eli vauvan ehdoilla tämä kesä. Näin ainakin alustavasti ajattelen. Tosin miehen kanssa paljon yhteisiäkin menoja on, joten jotkut ei-niin-täydet festaritkin voisi käydä vauvan ja peltori-kuulokkeiden kanssa.
 
Joku keskustelussa naureskeli 3-vuotiaalle joka hokee "oikeesti" sanaa! Meillä tuo sana on melkein joka lauseessa! Ja ihan on päiväkodista opittu. Just torstaina kävin hakemassa tyttöä, niin toinen 3v. siellä selitti pontevasti tuolla sanalla jotain! Ja me ollaan todella kyllästyneitä sen kuulemiseen. Tietty välillä naurattaa, kun se ei sovi ollenkaan tuommosen mini-ihmisen suuhun. :grin

Kauppareissuista sen verran. On aika haastavaa opettaa lapsi kulkemaan kaupassa kärryn vieressä. Siihenkin on vain lapsi opetettava, mutta ei tapahdu hetkessä.

Vaikka kuinka antaisi lapselle niitä hedelmän haku tehtäviä, niin kyllä siellä monet kerrat kävellään muiden tiellä, istutaan hyllyjen reunoille ja räpelletään kaikkea mitä käsiin saa. Ja se on niin raivostuttavaa. Oon huomannut et meillä toimii parhaiten se, että menen johdonmukaisesti vaan kauppalistaa eteen päin ja en liikoja odottele lasta mukaan, jolloin se ei saa temppuilullaan haluamaansa huomiota.

Jossain vaiheessa alkaa sujua. Joidenkin silmissä saattaa näyttää suurelta näytelmältä, mutta kunnon kansalaista siellä vanhemmat yrittää opettaa. On annettava lapselle edes se mahdolisuus opetella. Jos ei lapsi usko viimeistä sanaa, niin meillä menee rangaistukseksi kärryyn istumaan ja hirveä huutohan siitä tulee. Sit saa niitä katseita, että onpas kuriton kakara! :sad001
 
Takaisin
Top