Huhtikuun hulinat

On kyl läppä miten foorumilaiset tulee joskus uniin. Viime yön unessa olin muruskan kanssa samassa työpaikassa, mutta mun piti salata raskauteni, etten paljastu toukokuulaiseksi ja jomsuli sai jo vauvan?!? Friikkiä :grin Mites olis tauon paikka :rolleyes:
 
Ke pamahtaa rv 36, samana päivänä on neuvolalääkäri, odotan niin innoissani!
Olen onnellinen näistä viikoista, jokaisesta päivästä vaikka tosi moni mitä noita palstoja olen lukenut ajattelee että "rv 36, vois alkaa jo syntyä", mikä on tosi pelottavaa kun tuntuu että ihmiset ajattelee että sillä "viikolla parilla oo mitään merkitystä"..
Sitä ei tiedä missä vaiheessa oma vauva on, vaikka viikot kertois toista voi oma vauva tarvita vielä viikolla 37-38 erikoishoitoja!
Mun esikoinen syntyi rv 38+6 ja silloin mulle sanottiin, että vielä viikon 38 vauva voi olla laiskempi syömään kuin viikolla 40 syntynyt..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Niin, ja siis mun esikoinen oli hyvä syömään kun oli kuitenkin jo lähemmäs laskettua aikaa kun syntyi..
Mutta kätilö puhui, että jos olisi tullut vielä viikon aikaisemmin, niin sitten voi joutua harjoitella syömistä enemmän.
Ja, jos haluaa imettää niin huh, siinä hommassa on ensikertalaiselle jo paljon jännitettävää, sit jos on ennenaikainen vauva, niin saa kyllä olla hyvin motivoitunut ja yritteliäämpi sen homman suhteen.
Mie soitin esikoisen sairaalassaolon ajan ekana yönä 10 kertaa kelloa, koska en vaan saanut sitä imuotetta vauvalle, mutta kannatti pyytää apua, koska sit tosiaan imetin sen 9 kk..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mies ois eilen ollu seksiä vailla, en antanu! En ees yritä ku ei siihen hommaan löyvy sopivaa asentoa, tiijän sen kokeilemattaki. Vetäköön käteen, mullon just hyvä näin! :D

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Kaikkea sitä oppii, kun nukkuu huonosti: viiden vuoden yhdessäolon aikana mulle ei oo selvinnyt, näkeekö mies unia suomeksi vai ruotsiksi. (Se on kasvanut aika kaksikielisessä ympäristössä ja käynyt kouluja molemmilla kielillä, eikä se itsekään tiedä kummalla kielellä uneksii.) Vasta nyt mä oon tajunnut, että sehän puhuu ruotsia unissaan joka yö, mä en vaan oo ikinä.herännyt siihen. Viime yönä höpisi lääkäreistä ja oli kovasti vaatimassa jotain suurempaa, oltiinkohan synnyttämässä?
 
Kiitti liii-saaa, sitten mäkin soitan kelloa synnärillä jos imetys ei onnistu, kivan myönteinen kirjoitus! Oon tismalleen samaa mieltä siitä, että mitä kauemmin se vauva saa kasvaa ja kölliä kohdun turvassa, on parempi vauvalle. Vaikka (tulevana) äitinä sitä on vaivojensa kanssa kärsimätön, mutta olisi ihanaa, että vauvalla olisi hyvät valmiudet syödä ym.

Nyt tää huhtikuun hulina-mamma ryhtyy näpyttämään kiitostekstareita ystäville eilisistä vauvakutsuista!!!
 
Mä näin niin outoa unta viime yönä. Unessa menin katsomaan vauvaa vauvalaan. Siellä oli kuusi vauvaa kopassaan ihan vierivieressä. Etsin sieltä omaani. Kaikki olivat poikia. Yhden nimi oli Pertti ja toisen Pentti. Oman vauvani nimi oli joko Eero tai Eino. Sit yhtä äkkiä ne kaikki vauvat alkoivat puhumaan; äiti, äiti.... Hieman oli hämmentävä uni :eek:

Ja siis nää oli kaikki tän foorumin toukomammojen vauvoja. En enää muista mikä oli kenenkin vauva, mutta samassa vauvalassa ne oli... :confused1
 
Mä oon sanut jonkun psykologisen kammon noita "vauvaloita" kohtaan (vaikka käytännössä ne varmaan on vaan kansliassa hoitajien kanssa-mikä sekin itseä hirvittää omalle vauvalle- tuskin "vauvaloita" onkaan suomessa enää??), ennen vauvat tosissaan pidettiin niissä poissa äidin luota, esillä vierailijoille??!
 
Ei munkaan tietojen mukaan oo enää vauvaloita. Vierihoitoahan nykyään suositellaan. Vauva on hoitajien kansliassa vain silloin, kun äiti on esim. suihkussa tai nukkuu.
Sekin tossa unessa oli hämmentävää, kun tosiaan ikkunan takaa katselin niitä vauvoja rivissä :rolleyes:
 
Kaveri oli kyllä hakenut lapsensa synnytyksen jälkeisenä aamuna jonkinlaisesta vauvalasta, tai onhan se saattanut olla kanslia, mutta vauvoja oli siellä useita rivissä ja hän etsi omansa tarkistamalla rannekkeita. Lapsi oli siis ollut yön yli antibiooteilla. Tuntuu kyl hurjalta ajatukselta.
 
Aika hauskaa Lälly! Voi noita teidän unia. Mie oon vaan nähny muutaman painajaisen raskausaikana. toisessa jouduin miehen työpaikkaan insinöörishommiin (PAINAJAINEN!) ja toinen oli tosi paha uni meidän tulevasta joka meinas unessa kuolla ja heräsin todella itkuisena ja tunne jatkui melkein koko päivän. Nää muutamat muistan, mut enemmän miehen sisko on nähny meidän vauvasta unia tosiaan kuin mie. Innostuneet tädit! <3
 
Kansliassa hoidetaan tarvittaessa vauvoja. Tää on vähän tämmönen surullinen kokemus vieruskaverista sairaalassa, kun esikoinen syntyi.
Sille naiselle oli tehty sektio ja oli kaikenlaista vaikeutta ilmeisesti jonkun perussairauden takia jota nainen sairasti. Kertoi, että häntä on leikattu useita kertoja. Sillä oli tulehdusarvot pilvissä, kestokatetri ja dreeni leikkaushaavassa, vaikka sektiosta oli kulunut jo kaksi päivää.

Sen vauvaa hoidettiin kansliassa, kun hän ei itse päässyt ylös sängystä.
Olin kolme päivää samassa huoneessa ja jossakin vaiheessa huomasin kuinka nainen vältteli omaa vauvaansa. Hän jutteli mulle ihan pirteenä ja kun hoitajat tuli vauvan kanssa huoneeseen, että nyt olis imetysaika, niin nainen teeskenteli nukkuvaa. Se oli ihan hirveetä! Itse olin ihan onnessani vauva vieressä koko ajan.

Hoitajat eivät ilmeisesti enää edes yrittäneet kannustaa aktiivisesti imetykseen, vaan yrittivät että vainen olisi pitänyt omaa vauvaa sylissä ja antanut pullosta. Nainen kertoi, että luuli saavansa tytön ja tulikin poika eikä hän meinaa uskoa että vauva on hänen omansa. Nainen oli yksin, eikä hänellä käynyt tuona aikana kuin kerran hänen omat vanhempansa vierailulla.

Mua on vaan jäänyt vaivaamaan ja harmittamaan, että mun olis pitänyt sanoa tuosta hoitajille, jos olisin voinut jotenkin auttaa sitä vauva reppanaa ja äitiä saamaan nopeammin siteen heidän välilleen. Olin niin sekasin itse synnytyksestä, että vasta jälkeen päin näitä mietin kunnolla. Kyllähän hoitajat tilanteen varmasti tajusivat, mutta aina sitä miettii olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.
 
Mä oon miettinyt paljon sitä, miten ahdistavalta synnyttäminen ja vauvan kohtaaminen voisivat tuntua, jos lapsi olisi täysin ei-toivottu tai oma terveys olisi niin huonossa jamassa, että vauva tuntuisi viholliselta. Ja niitä äitejä, joiden mielenterveys järkkyy niin pahasti että eivät myönnä raskaana olevansakaan – ja sitten vauva putkahtaa yllätyksenä. Vaikka mä itse odotan toivottua, rakastettua lasta ja oma turvaverkko on hyvä, ymmärrän kuitenkin entistä paremmin sen, miksi jotkut äidit hylkäävät vastasyntyneen... Onneksi nykyään paljon harvemmin kuin ennen. Pakko uskoa, että henkilökunta tekee sairaaloissa parhaansa helpottaakseen alkutaivalta.
 
Mä oon kuullut usealta kaverilta, että erityisesti isyysloman päätyttyä on tullut tunne et voisko tän vauvan palauttaa. Vauva itkee ja pakko vaan yksin pärjätä... Mutta noi on ilmeisesti ihan normaaleja tunteita, menevät hujauksessa ohi. Tietty jos jää päälle niin jotain on pielessä...
Itselleni ei tullut tuommoisia tunteita ollenkaan. Mutta toi kokemus jäi kyllä mieleen ja herättäny sympatiat masennuksesta kärsiville. Ei ole helppo alku! :sad001
 
Mä en tiedä mutta voisin kuvitella että se sektiokin saattaa aiheuttaa jollekin traumaa, tai että just se vauva ei sitten tunnukaan ihan niin omalle kun se on jo jonkin aikaa ollu muualla jonkun toisen hoidossa. Ihmiset kokee kans sairaalan niin erilaisesti ympäristönä. Joillekin jo se pelkkä sairaala tekee olon kamalan hankalaksi ja kaikki ne hajut ja asiat mitä ympärillä tapahtuu.
Mä oon niin onnellisessa asemassa etten ahdistu pelkästään siitä sairaalasta, mutta tiedän että sitten kun olen siellä "yksin" ja miehen on pitänyt lähteä yöksi pois, oon varmaan ihan rikki. Siksi onkin hyvä et miehellä ilmeisesti on jo loma silloin, ku ekaks mietin että jäiskö se isyyslomalleen vasta kun ollaan päästy sairaalasta. Tosin nyt on olemassa riski et se on kesälomallaan jo ennen synnytystä, mikä ei välttämättä oo niin hyvä. Mutta minkäs teet, miehet järjestelee asiat kuten parhaaksi näkee eikä ehkä tajua ajatella tällasia...
 
Mutta mukavampiin aiheisiin... Mun kaveri teki mulle pippaloissani jalkahieronnan. Mulla oli jalkapohjassa pari tosi kipeetä kohtaa. Katsoin netistä jalkapohjan akupisteiden karttaa, mikä oli tosi mielenkiintoinen.

Mun kipeä kohta on vasemman jalan päkiässä ja siinä on sydämen akupiste. Mulla on koko tän raskausajan ollut sydämen tykytystä ja muljahtelua. Tuntuu et jää pari lyöntiä väliin. Toinen kipeä oli pallean akupiste. Vois hyvin kuvitella et se on raskaana olevilla aika yleinen!

Käykääpäs testailemassa, onko teillä jotain kipeitä kohtia! Mä en nyt saa tähän liitettyä akupistekarttalinkkiä, kun käytän ipadia ja oon niin surkea tän kanssa. Mä en osaa, sori kaverit! :oops:
 
Mies harjottelee sähkökitaralla leevi&the leavingsin sopivasti lihava-biisiä ja pikku-kirppu muljaa mahassa minkä kerkee :) On vissiin mieluista musaa!
 
Ajattelin ihan kevyesti haravoida pihaa, mulla on 1 h aikaa kunnes poikanen tulee..
Ei oo supistellut aamulla, eikä päivällä eikä jomota selkään, joten pistän jonkun eilisen stressin piikkiin kun piti nähdä sukulaisia maha pystyssä, enkä pidä siitä että joudun huomion keskipisteeksi..
Ei ole tullut limaklönttejä, joten veikkaan että sekin oli miehen eritteitä..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top