Huhtikuun hulinat

Mimii: Joo, meilläkin yhdelle muksulle puettiin sadevaatteet sato tai paisto, koska äiti ei halunnut pestä toppa-/tuulipukua joka päivä. Ihan kysyisin et tarviiko sitä pukua pestä joka päivä?! Tuol mis olin töissä niin oli ihan käsittämätöntä se ettei lapset kunnioittanut aikuisia yhtään. Hyppi nenille, löi, potki, haukku yms. ihan jatkuvasti. Sit tuol päiväkodis oli viel yks äiti joka soitti joka päivä johtajalle ja valitti et ryhmäs oli joku lapsi ollu vähän nuhanen, hänen omalle lapselle oli laitettu väärät vaatteet yms. o_O

Mulle on ok jos käy kaupassa ennen ku hakee lapset päiväkodista. Se ei maailmaa kaada, varsinkin jos on viel etuajassa. Onhan se kaupassa käynti meinaa sata kertaa helpompaa töiden jälkeen yksin ku väsyneiden lasten kanssa.. Sitä paitsi ei kukaan tiiä ootko käynyt kaupassa työpäivän aikana ruokatunnilla vai töiden jälkeen.. :grin
 
Mulle tuli semmonen hitto mä en osaa olla äiti-olo!! Maalaisjärki joo mut mua ärsyttää nää kaikki erilaiset "ohjeet" et miten sitä lasta kuulus hoitaa! Esim. kaverit sanoo että sen vauvan jokaiseen pieneen itkuun ei kannata hyökästä ja sit taas "oikea oppisesti" pitäs hyökästä koska jos se vauva jää itkee ni se tuntee olosa turvattomaksi ja kokee ettei voi luottaa siihen hoitajaansa. Esim nukkumaan meno tilanne, kun vauva nukahtaa vaikka syliin ja viet sen sänkyyn nukkuu ja hetken päästä siellä alkaa itku ni kaverit neuvoo että antaa sen siellä hetken itkeä, kyllä se nukahtaa ja "käyttöohje" sanoo et sit mennään vauvan luo, ei puhuta mitään, ei luoda katsekontaktia vaan silitellään vähän vaan vauvan ollessa sängyssä että se rauhottuu. Ni oonko minä huono äiti jos annan sen vauvan siellä itkeä että se rauhottuu vai oonko minä sit se ylihuolehtivainen jos teen käyttöohjeen mukaan!? MÄ EN OSAA!!!!
 
Sä teet niin kuin sä ja sun vauvas parhaaksi koette. Itse varmaan menisin silittelemään, kun itku alkaisi. Ei sillä vauvalla ole muuta tapaa kommunikoida kuuluvasti kuin se parkuminen. En ihan pientä itkettäisi hetkeäkään turhaan, koska eihän sellainen vielä edes ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento!

Kaikenlaisiin ohjeisiin sitä saaneekin tässä kohta tottua... Täytyy varmaan putsata korvienvälinen syöttöputki - toisesta sisään, toisesta ulos. Hyvähän se on muiden huudella, itse kuitenkin joutuu / saa olla sen vauvan kanssa 24/7. En siis aio aluksi "kuunnella" kuin neuvolaa ja miestä ja omaa sydäntäni.
 
Sä teet just silleen ku susta ja sun lapsesta on parasta :) Tossa nukkumaesimerkissä voi tietysti ensin vähä kuunnella sitä itkun sävyä. Jos se on pientä natinaa, voi oottaa hetken, silloin saattaa änistä unissaan ja painua sit syvempään uneen. Jos siellä alkaa täysrähinä heti kerrasta, kannattaa mennä heti rauhottelemaan. Kyllä sen sitten siinä lapseen ja sen luonteeseen tutustuessa vähän oppii tietämään, koska pitäs olla jo ja koska voi vähän odotella.
 
Mulla on Lyyti ihan samat fiilikset. Olisin niin valmis synnyttämään vaikka heti jotta olo ja liikkuminen helpottuis, mutta sitten iskee se paniikki, että mitä jos mie en vaan osaa ja hoidan vauvaa ihan väärin. Ja niitä neuvoja kun tulee niin erilaisia joka tuutista ettei tiiä mitä pitäis uskoa. Mie haluun jonku babies for dummies-kirjan jossa ois rautalangasta vääntämällä selitetty asiat ja mielellään kuvallisilla ohjeilla kiitos!
 
No itekki ku aattelee ni tokiha pienellä on varmasti turvaton olo jos jätetään yksinää huutaa, iso uusi maailma! En mä ehkä voi olla nii "välinpitämätön"(ei ehkä oo oikee sana, en vaa ny keksi muutakaa) et ite pystysin jättää parin viikon ikäsen yksinää itkee. Mut niihä se on, teki miten tahansa niin aina on jonkun mielestä huono äiti. Täytyy laittaa peltorit päähän muitten arvosteluilta ja tehä mikä meille on paras tapa. Kiitos Aretha! :)
 
Mutta sarava, eihän se vauva osaa lukea. :grin Täytyy vaan pyytää anteeksi etukäteen, että mä nyt pikku ihminen oon se sun paras vaihtoehtosi, koitetaan tulla näillä toimeen. Itse oon hätäillyt samaa monet kerrat, mutta mies on aina onnistunut lohduttamaan, että ei se vauva rikki mene ja tissiä sekin lähinnä haluaa, ja kuivat housut ja olla sylissä.
 
Ja mulla ei ole siis mitään käsitystä eikä kokemusta ihan pienistä vauvoista, kavereidenkin tekeleitä oon katsellut lähinnä sivusta. En oo varmaan koskaan vaippaakaan vaihtanut! Silti uskoisin, että musta tulee aivan paras äiti meidän pojalle, just siksi koska haluan niin kovasti olla sellainen.
 
Ja oli näköjään tullu väliin muiltaki vinkkejä nii kiitos myös niistä! :) eiköhä me jokainen pärjätä niitten omien nyyttien kanssa hyvin kuha päästään kunnolla tutustuu! :) ehkä se pieni pelko on ihan normaali tunne.
 
Kai se nyt hirvittää, kun se pieni on itsestä niin riippuvainen. Hullumpaa ois, jos ensikertalainen ois aivan takki auki, että kyllä mä hei handlaan tän ja tiiän kaiken kaikesta...
 
Se nippa nappa 18vuotias likka meijän valmennuksessa oli just semmonen "hitto mä kyl handlaan nää hommat, mä mitää valmennuksia tartte"! Ilkes jopa opettaa valmennuksen pitäjää..en ehkä kuitenkaa luottas joka asiassa tohon 'netin ihmeelliseen maailmaan'..:rolleyes: tällekki oli ensimmäinen tulossa..
 
Eipä tässä kukaan ihan varma voi kaikesta olla, vaikka kokemusta on entuudestaan. Vauvat on kuitenkin yksilöitä ja tässä arkikarusellissa kaikki vaikuttaa kaikkeen niin... Elämme jännittäviä aikoja :grin
 
Kävin huhtikuisista tämän kopsaamassa, anteeksi elmiina, mutta oli niin hyvin tässä kerrottu tämä tuskailemani asia!

"Joo ekat pari kolme kk ei sais mielipahan kans jäädä yksin yhtään. Vauvalla jää stressihormoni kortisoli koholle kolmeksi päiväksi huutaessaan yksin vaikka ulkoisesti näyttäisi rauhottuvan ja se muokkaa pysyvästi vauvan hermoston ja hormonien toimintaa. Vauva oppii, ettei hänen hätäänsä huomata kuitenkaan, miksi huutaa? Ei siis rauhoitu vaikka siltä näyttäis.

Vaikkei tiedä mikä hätänä ni ei sais jättää pientä surun kanssa yksin. 2-3kk kohdalla voi jo sanoa et "äiti tulee ihan kohta" tms ja antaa olla hetken jos pakko. 6kk jälkeen vasta voi jättää hetkeksi yksin ja silti suositellaan "tassuhoitoa" tms. eikä täysin yksin jättämistä.

Tuskin se yhteen kertaan kuolee tai pysyvästi traumatisoituu. Eikös tässä virheistään ole tarkoituskin oppia, ei kukaan täydellinen ole."
 
mä muistelen et mulle sanottiin aina ekasta, et jos joka inahdukseen juoksee, se vauva oppii tosi nopeesti sen, et heti tullaan jos vähänkin inahdetaan.... Vauva ei mene rikki jos se hetken itkeekin, vauvan kuuluukin itkeä, se kommunikoi sillai... mieluummin vaikka lämmittää esim pullon maitoo ja antaa vauvan huutaa sängyssään, kun että rupee paniikissa hyssyttelee vauvaa ja tekemään samalla sitä jotain muuta... sillon voi tulla helpommin tapaturmia.... jos vauva on turvallisesti jossain, voi ihan rauhassa toimia ja se tuo vauvallekin turvaa, jos äiti/isä itse on rauhallinen.... hätääntynyt vanhempi ei ole hyvä rauhoittelija.....

ja kyllä mun vauvasta on kasvanu suht normaali ja tasapainoinen vaikka se hetken joskus joutunutkin huutamaan... mä olin aivan surkee äiti jo ennen ku ehdin edes synnyttämään... en osannu mitään enkä tienny mistään mitään... en kyllä tiedä vieläkään, mut hengissä ollaan kaikki ja terveinäkin pysytty ja pääosin ollaan "äidinvaistoilla" ja maalaisjärjellä menty ilman mitään kukkahattutädin oppikirjaa :wink kaiken maailman anoppien ja mummeleiden helvetin fiksut neuvot oon jättäny omaan varjoonsa, jos ne ei oo sopinu meidän arkeen... on niitä lapsia tehty kumminki jo kautta aikain ja tarvittaessa apua ja neuvoa saa melkein mistä vaan kunhan uskaltaa kysyä....

ihan varpisti jokaisesta teistä tulee aivan loistava äiti omalle lapsellenne!!!11!!11
 
Kyllä tää sanoo, että on muuten muorin stressihormonit reilusti koholla, jos mun pitää ehtiä just sillä samalla sekunnilla vastaamaan siihen vauvan itkuun ekat 3kk... :confused:
 
Se mitä tuolla ajoin takaa oli että sen vauvan kehityksen mukaan mentävä. Tuskin kukaan kerkee salamana olla paikalla kun vauva itkee mut emmää ehkä vartiks jättäs vauvaa itkee ja sitte vasta menis kattoo. Jokainen tekee tyylillään :) on kuitenki niin paljon arki askareitaki joista ei sekunnissa hyppää hätiin mut kuitenki että "vastaa" siihen vauvan itkuun eikä vaan jätä itkee, näinhä siinä "käyttöohjeessaki" sanotaan. Äääh, sen näkee sitte! :p
 
Mikä tämä mystinen "käyttöohje" on? Taasko ois pitänyt saada jostain jotain kirjallisia ohjeita?
 
No mitä joka tuutista työnnetään, neuvolasta, perhevalmennuksesta, lehistä yms. Just tän takia tulee vaan se fiilis ku teki mitä teki ni aina on jonkun mielestä huono äiti. Sen näkee sitten miten se homma kuuluu hoitaa ku pääsee sitä käytännössä tekee ja löytää sen vauvan kanssa sen yhteisen sävelen.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Vai saaks sen sitten synnäriltä?

"Onneksi olkoon, teille on syntynyt vauva. Näin sitä käytetään ja huolletaan. Luethan manuaalin huolellisesti. Huom! Pesu kädenlämpöisessä vedessä. Kitinän alkaessa tarkista syöttöväli ja takapään mahdolliset vuodot. Pidettävä lämpimässä, mutta varjossa. Käsiteltävä varoen."
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top