Huhtikuun hulinat

Mulle on tullu joku vauvansyntymiskriisi, en oo saanu viikkoihin oikeestaan hankittua mitään puuttuvaa, ja nyt Röpön vauvan syntyminen sai mut tajuumaan et ihan kohta pitäs olla kaikki valmiina. Pinnasänky on vielä "tilaamatta" kamulta, kuten myös vaatteita pesemättä. Imetyskannattimet pitää jostain hommata jne sälää hankkia. Sain nyt eilen sentään hankittua vauvan kotiutumisvaatteet loppuun. Jotenki ei jaksa touhuta mitään, alkaa jotenki ahdistamaan, vaikka vauvan toki haluanki. Päässäni olen kyllä asioita suunnitellu mut mikä kumma mua vaivaa...:confused:
 
Mua kanssa pelottaa aika kovin tuleva synnytys ja kivut. On näissä selkäkivuissakin ollut riittämiin. Tauolla oon hankintojen kanssa ja ajattelen, että näillä pärjätään mitä on. Ja pesen tosiaan sitä mukaa vaatteita kun tulee jotain kivoja. Perusvaatteet on pesty, mutta jos tulee lahjaksi jotain ihania, sitten pesen niitä ja vain 50 ja 56 senttisiä näin alkuun.
 
Mua hiukan ihmetyttää,kun mulla ei ole mitään pelkoa synnytyksen suhteen.ei sitten hiukkaakaan! Ainoat asiat joita pelkään,on että pitkän matkan takia ei ehditä ajoissa synnärille ja se että mies jostain syystä missaisi sen syntymähetken tai joutuisin sektioon. Kai mulla on jotenkin niin vahva luotto siihen itse synnytykseen. :)
 
Täällä pelkona et kerkeekö mies mukaan. Sen takia toivon todella että synnytys käynnistyy yöllä, ainaki mies on kotona! :) ja se sairaalaan jääminen ahistaa :( oon siellä tietty niin pitkään ku tarve vaatii mut inhottaa se ajatus siellä olosta! Ja toivon että sektioon ei jouduta. Muuten mulla on ajattelutapana et se syntyy mitä kautta syntyy, kuha ei suusta tule ja jos paikat repee niin sitten repee, minkäs sille teet. Kivunlievityksiä katotaan sit tarpeen mukaan. Voi toki olla et paniikki iskee sitte ku se alkaa oikeesti syntyy mut tällä hetkellä ajattelen noin. Ja hulluksi tulisin jos nyt alkaisin stressaa nuita asioita!
 
sama täällä, en tunne pelkoa synnytystä ajatellen... lähinnä malttamattomuutta.... ja kun en haluais että se syntyy huhtikuun aikana kun mies töissä, mut sit sen pitäis kumminki syntyy mahd. aikaisin toukokuun alussa kun mies toukokuun lomalla... jos menee yliaikaiseks, niin mies on taas kesäkuun töissä :confused: hirveen vaikeeta :wink mua jännittää eniten et mihin mä esikoisen dumppaan jos mies on just töissä tai jossain muualla... vaikkei se nyt kaukana varmaan ole, mut kumminkin... mä oon sellanen panikoija, et kun on tilanne päällä, mun pää isrtisanoo sopimuksensa.... kipua katteellaan sit sen mukaan miten tilanne etenee :) eipä mulla mitään erityistoiveita oo koskaan ollu, mut sektiota yritän välttää parhaani mukaan...
 
Mää en edelleenkään ymmärrä sitä synnytystoivelistaa!? :confused: mitä siinä voi toivoa ku eikkai sitä voi etukäteen tietää miten se homma etenee!? :eek:
 
nii en mäkään oikein, mut kai se on sellanen et siihen voi laittaa tyyliin, et ei ekana tarjota epiä vaan jotain muuta...?! tai että en halua tätä ja tätä käytettävän........
 
lyyti, mun mielestä semmosia helposti toteutettavissa olevia perusjuttuja, mitä sit tietenki tilanteen mukaan joko ei voi tai voi tehä... siis riippuen miten synnytys etenee ja miten kiire henkilökunnalla, miten on eri "välineitä" käytettävissä ja ei.
Kai se on semmonen mikä tuo vähän jotain turvaa itelle,tuntuu et on omalle mielelle hyväks että jotain on mietitty valmiiksi paperille, pitää tietysti olla sen verran realisti ettei todellakaa oleta kaiken etukätee mietityn toteutuvan, muuten joutuu ehkä pahsti pettymään.
Ite saattasin hyvin kipujen keskellä panikoida niin etten muistais enää mitää mitä olin alunperin toivonu ja siinä se toivelista vois tulla apuun.
Mut se mikä musta on naurettavaa niin sellaset yksityiskohtaset pitkät listat tyyliin kun oli sillä jollain naisella jossain vau:n artikkelissa, otsikolla "lue tämä ennenkun kosket minuun" ja miljoona eri kohtaa siinä mitä kätilöiden sit pitäs noudattaa...!
 
Mäkin vasta tyhmänä tajusin että helvetti, tämähän voi mennä sektioon (syystä tai toisesta) ja tuli pienimuotoinen paniikki. En halua sektiota, en halua mahaani mitään arpia... En halua kantokieltoa... En halua tulehdusherkkää haavaa kesäksi... Esikoisen kohdalla ei ollut sektio kaukana kun sydänäänet laski, mutta onneksi ehdittiin imukupilla väliin! Siinä tilanteessa en kyllä tajunnut yhtään mistä on kyse... :grin Tein vaan mitä käskettiin!
 
Mäkin toivon miehen loman takia ettei menis mitään kahta viikkoa yli lasketun, toisaalta sitten jos nyt jo kohta tulis, en tiedä mitä ne tekis miehen työpaikalla... Meitä muutenkin ahdistaa et jos kesken työpäivän alkaa tapahtua, ei saa sijaista mistään varmaankaan. Ja mä en edes uskaltas kertoa miehelle ettei sille käy mitään työpäivän aikana jos hermostuu! Itse synnytystä en niinkään kauheesti ajattele vaan kaikkea siihen liittyvää järjestelyä...
 
Kätilön kanssa juttelin tuosta lista asiasta kun en itsekkään tajunnut mitä sinne voi toivoo kun eihän sitä tiedä mitä tapahtuu. Kätilö sanoi et moni tekee sen vaan käsitelläkseen asian, mutta on tapauksia missä on jouduttu tivaamaan äidille, että ei ole muita vaihto ehtoja, että on pakko poiketa listasta. Ja siihenkin kätilö sanoi et niin kauan mennään äidin ehdoilla kun se on äidille ja lapselle turvallista. Mutta jos tulee hätä niin siinä vaiheessa ei kauheesti enää ole aikaa kysellä jos vaikka vauvan henki on vaarassa. Eli toisin sanoen vaikka kuinka kirjotat, että et halua epparia tai jotain muuta kun tulee pakko rako niin se on tehtävä. Kumminkin on kahden ihmisen hengestä kyse ja eiköhän kätilöt ja lääkärit tiedä parhaiten mikä on teille parasta. Ja moni kuulema sitte pettyy tuon listan tekemisen jälkeen kun se oma synnytys ei mennytkään niin kuin olisi toivonut vaikka olisi alkuu ajatellut et se on vaan suuntaa antava. Ja itse en nää tuossa listassa silleen järkeä koska osaan kyllä sanoa mitä toivon silloin kun meen sairaalaan ja kätilöt kysyvät kumminkin et onko jotain toiveita. Ja eivät ne kysymättä mätki niitä puudutteita tai tee mitään muutakaan. Toisille se on varmaan hyvä käsitellä asia sen kautta, mut itse en koe kovinkaan tärkeäksi :)
 
Mä en myöskään pelkää synnytystä sinänsä ollenkaan, sitä kipua tai vauvan kokoa tai mitään muutakaan. Ainoa mikä huolettaa on se, että jos synnytys hirveesti pitkittyy ja vauvalle tulis hätä ja hapenpuutetta eikä siihen reagoitaisi riittävän nopeasti ja sitten syntyisi pysyviä vaurioita vauvan aivoihin. Jonku verran mietityttää myös se, että osaako lähteä oikeaan aikaan sairaalaan. Meiltä ajaa Kotkaan sen 45 minuuttia niin en mielellään tien varteen synnyttäisi. Sektiota en haluaisi yksinkertaisesti siitä syystä että sitten joutuu olemaan pidempään sairaalaassa ja toipuminen muutenkin varmasti hitaampaa. Haluan sairaalasta kotiin niin pian kuin vaan mahdollista.

Mä oon vasta nyt alkanu tosissaan tajuamaan se, että meillä on kohta ihan oikeasti vauva ja sitä pitäis sitten osata hoitaa ja se on mun ja miehen vastuulla. Välillä tulee ihan hirvee paniikki ja musertava pelko siitä, että mitä jos mä en osaa ja jaksa. Toisaalta sitten taas uskoo, että kyllä kaikki menee hyvin ja meillä on kuitenkin paljon ihmisiä joilta voi apua ja neuvoja pyytää tarvittaessa. Nyt ois enää kaks viikkoa siihen, että raskaus ois täysaikainen. Sitten sais syntyämun puolesta vaikka saman tien. Toivon niin hartaasti ettei menis niin paljoa yliaikaseksi, että joutuis käynnistykseen.
 
Mä en oikein tiedä, mikä mua nyt yhtäkkiä jännittää. Itse synnytykseen suhtaudun lähinnä uteliaasti, mutta jokin sen lähestymisen vääjäämättömyydessä on alkanut kauhistuttaa. Yhtäkkiä tajuan, että aikaa ei ole rajattomasti, elämä muuttuu hyvin pian kokonaan, ja synnytys ei ole maaliviiva vaan uuden alku. Luulen että mun pitää vaan käsitellä tätä epämääräistä kauhua pari päivää, ja sitten se on hallussa.

Mä oon tähän asti jankuttanut itselleni, että pitää varautua yliaikaisuuteen, ei saa olla liian kärsimätön. Mutta voihan se yhtä hyvin syntyä vaikka viikon, kahden tai kolmen päästä. Ja se on tosi pian!
 
synnytys itessään ei pelota, mut kai vähän sen lähestyminen stressaa ku tuntuu koko ajan olevan hermot pinkeellä... kassit on valmiina ja muutenki eri asiat mietitty (mm. milloin soitan miehelle että lähtee ajamaan sairaalalle sen reilu 2 tunnin matkan, miten ite meen sairaalaan ym.) tää odottaminen ei kyllä oo mukavaa, pelottelivat jo että ois tällä viikolla syntyny, mutta ei mitään, liikkunu tässä hyvin mutta pikkunen vaan haluu masussa olla vaikka paikat hyvin pehmeet, auki ja vähän jälellä...
 
Mä en pelkää kipua, mutta sitäkin enemmän sitä, että vauvalle sattuu jotain. Huolehdin sitä taas viime yönä. Musta on tullut ihme yöitkijä, joka pillittää murheitaan aamuyöstä. Mies kuuntelee ja lohduttaa ja jaksaa toistaa, että kaikki menee aivan hyvin ja kohta mun niin kauan odottamani vauva on täällä, mun sylissäni.

Ajattelin kirjoittaa sen toivelistan ihan vain siksi, että kätilöllä on jokin käsitys meikäläisen ajatuksista. Esimerkiksi että pelkään pistämistä oikeasti paljon ja ettei mua siksi saa töykätä millään neulalla varoittamatta ja neuvottelematta - saatan potkaista. Tai että saatan saada paniikkikohtauksen, jos koen oloni liian paikoilleen sidotuksi. Ja että haluan paljon happea ja kuumaa vettä joko ammeessa tai suihkussa. Tällaisia hyvä tietää -juttuja, ei niinkään mä haluun -lista. Toki toivon mahdollisimman rauhallista ja omaan tahtiinsa etenevää alatiesynnytystä, mutta vauvan hyvinvointi menee kaiken edelle. En ala ämpyillä, jos sanotaan, että nyt leikataan eppari ja otetaan imukupilla.

Mutta kyllähän koko toimitus kokonaisuutena on aivan helvetin pelottava ajatus. Lohduttaudun sillä, että ihmiset tekevät useampia lapsia, että ei se niin kamalaa voi olla.
 
Niin onhan se synnytysTOIVElista tosiaan :) aattelin tehdä sellaisen kyllä, mut sillä ajatuksella, että tietenkin mennään tilanteen mukaan. Oishan se kiva jos kykenis vaan hengittelemään supistusten läpi, mut tiedä sitten mikä on tositilanne, tai saattaahan sitä päätyä sektioonkin, vaikken haluais.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Varmaan monelle toi toivelista on "hyödyllinen" mut jos mulle lykättäs tommonen eteen ja siihen pitäis jotaki rustata ni onnistusin ehkä piirtää siihen vähän tähtiä ja sydämmiä. :D
 
"Toivoisin suht kivutonta alatiesynnytystä ilman epparia niin että vauva syntyisi lyhyen ponnistusvaiheen jälkeen täydellisenä. Itse toipuisin synnytyksestä pian ja jälkivuoto sekä jälisupistukset olisivat minimissä. Pääsisin seuraavana päivänä kotiin täysin hyvävointisena hyvinvoivan vauvan kanssa"


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top