Huhtikuun huhuilut

Voi halipossu! Ihan kamalaa! Toivottavasti pääsette pian testeihin ja tosiaan Aleksi ensiksi. Sydämestäni toivon että olisi täysin väärä hälytys ja mitään poikkeavaa ei havaita! Paljon jaksamista!
 
Mahtavaa, ...kele. Munkin kirjoitukselle kävin niin, että se katosi taivaisiin. Yritän  muistaa mitä olin saanut kirjoitettua.
 
Halipossu: Ensin iso lämmin halaus! Toivon myöskin, että Aleksi pääsee pikaisesti testeihin ja tulokset ovat hyviä. Niinkuin kerroit, että testeihin  menee viikkoja vai tulosten saamiseen. Ne viikot tulee olemaan raskaita peläten pahinta. Multa otettiin vuosia sitten ohutneulanäyte rinnassa olevasta patista ja sen tuloksen odottaminen oli tuskaista. Patti oli sidekudoskasvain tai jotain sinnepäin, se poistettiin leikkaamalla.
 
Neuvolaterveisiä: Jussi viikkoa vaille 4kk paino 6590, pituus 63.2 ja pipo 42.2. Pituus seurantaan laskevan suunnan vuoksi. Oli käyrällä pikkaisen alle 0 tason. Lääkärinkin mukaan ei huolta, mutta tilannetta seurataan. Itse en myöskään asiasta huolestunut, kun on iloinen, kehittyy, nukkuu ja syö hyvin. Toki pitää vähän ihmetellä miten kasvaa isosiskon kanssa niin eri tahtiin, joka menee pituudessa +2 käyrällä. Geenit on molemmilla samat, eli äiti 170 ja isä 186 pitkä. Uskon, että ottaa kasvupyrähdyksen jossakin vaiheessa.
 
Voihan Sintun mummo, huh mitä kommentteja. Ne kun saisi jätettyä omaan arvoonsa, mutta sattuuhan tommoset sanomiset. Mä tiedän että mulla on muutama kilo ylimääräistä, mutta en halua että niistä muut kommentoivat. Ne on mun läskit ja mä voin niistä/niille puhua. Itsetunto ei muutenkaan ole huipussaan, joten pitäköön muut mölyt mahassaan.
 
Olikohan muuta siinä taivaalle lennähteneessä postissa, eipä tuu mieleen. Heit kaikille!
 
 
 
Halipossulle halauksia ja tsemppiä! Toivon, että ei olis nuo jutut mitään vakavaa, vaan ihan kasvupyrähdysjuttuja vaan (iän puolesta vois olla)! Minäkin siis toivon, että pääsette mahdollisimman pian testeihin, ettei tarvitsisi pitkään näitä juttuja päässään pyöritellä!
 
Halipossulle ja perheelle voimia, halauksia ja suojelusenkeleitä! Toivotaan että kaikki menee hyvin ja selviätte säikähdyksellä!
 
Kiitos kaikille lämpimistä sanoista ja tsempeistä. Tänään saimme lopulta tahtomme läpi ja lääkäritkin viisastuivat. Nyt testaillaan sekä isä, äiti ja poikanen sekä myös toinen mummo. Jos vaikka jonkun tulokset sitten tulisivat nopeesti, ettei ihan kahta kuukautta nuo testit olisi matkalla. Näytteet lähetetään muistaakseni Hollantiin tutkittavaksi ja koska lentokoneet ei oikein nyt pääse lentämään, niin tässä jännitetään, kuinka kauan ylipäänsä siihen menee, että näytteet saadaan matkaan.

Noi Aleksilla olleet itkut ym. eivät liity tähän sairauteen (ainakaan tässä vaiheessa), joten ne ovat varmasti jotain normaaliin kehitykseen liittyvää...kuten jo aiemminkin sanoin, meillä uusia juttuja opitaan päivittäin. Jotenkin ajattelen, että kyllä jotain "näkyvää ja poikkeavuuteen viittaavaa" olisi varmasti ollut jo havaittavissa, jos sikseen tulee, mutta eipä noita voi tietää. Periaatteessa meillä on kaikki hyvin, mutta kyllä mieltä kaivertaa. Kyllä tää tästä. Pahinta on kun lapsukainen hymyilee, kun usein sitä vaan ajattelee, että kauheeta, jos se hymy onkin joskus poissa. Nyt meen katselemaan telkkua ja sylittelemään poikasta...

Ootte kaikki niin tärkeä tuki! <3
 
Iltaa!

Halipossun tilanne tosiaan saa edelleen kyyneleet mullakin silmäkulmiin. Kovasti ootte mielessä ja koitan kaikille mahdollisille maallisille ja taivaisille voimille viestittää, että saisitte ne tulokset pian, ja tietenkin että kaikki olisi kunnossa! <3 Ihana kuulla, että ne testit saatte nyt teetettyä kerralla kaikki, ettei tarvii yksi kerrallaan tuloksia odotella ja pelätä!

Ailime, kyllä täälläkin jotkut alottaa puol vuotiaana vasta vauvauinnin, enkä oo kyllä yhtään sellasta lasta ollu uittamassa, jolla toi refleksi olis jo kaikonnut! Tosin en mä nyt ihan kovin montaa tuntia oo vetänytkään.. Eli älä sure, refleksi voi hyvinkin olla vielä tallella, ja jos ei ookaan, niin eihän se sitä kivaa vesipuljaamista estä! Hauskaa se on niinkin! :)

Valolle ja vanhemmille tsemppiä tulevan/ien yön/öiden kohtaamiseen! Eiköhän kaikki suju hyvin, jos ei vielä tänään, niin varmasti jo parin päivän päästä! :)

Kaapon kylkimeiningeille jeet, siitä se lähtee ja kohta saa äiti tosissaan treenailla kisakuntoaan pysyäkseen mukelon tahdissa ;)

Mä olin päivällä tekemässä opintoja, ja Joona oli taas mummolassa. Palatessani kävin hakemassa sitä mummolasta, ja koska mummon piti vielä palata meille hakemaan pyöränsä (mitä ei tajuttu päivällä ku ne lähtivät tästä vaunujen kanssa ja pyörä jäi pihaan), niin päätettiin työnnellä sit samalla ne matkarattaat meille. Me oltais menossa käymään Lapsimessuilla perjantaina, niin siellä nuo on varmasti kätevämmät ku isot vaunut... Vaan hitto vie! Eihän ne sovi mun askelpituuteen ollenkaan! Toi 2km matka niitä työntäessä oli ihan hanurista, käsiin sattu ku joutu pitää niin edessä käsiä ja silti jalat potki renkaita.. Lisäks niiden kasaamiseen ja avaamiseen tartteis olla jonkun sortin insinööri, että tosi kätevää juu... :S Taitavat jäädäkin mummolaan vaan parvekerattaiks, siihen niistä ainakin oli, kun Joona nukkui taas hyvät pitkät päikkärit siellä partsilla.
 
No nii Halipossu! Nyt sitten tukea ja turvaa ja paljon RAKKAUTTA ja toivoa jokaiseen päivään! Pelon kanssa ei ole kiva elää. Ottakaa toivoa kädestä ja sillälailla hissukseen!

Minä oon ite tän päivän makoillu sängynpohjalla, kun päätä pökerryttää nuo kipeet niskat. Mies hoidellu tyttöä ihanasti, kun mulla oikeesti hiukan hämärtäny. Mitä?

SUKELLUSREFLEKSI on juur tuo hengitys homma tuulessa. Mehän ollaan tytön kanssa joka ilta suihkussa sillai, että pääkin peittyy vesipisaroihin. Ja ulkona, kun tuo vaunu- unet on ollu vähän kiikunkaakun ja tuurista kiinni, niin hän on kait sen hengityksen oppinut. Kun olen pitänyt ihan "istulleen" aika paljon. Niin ja välillä kökötetään kuistilla päivää ihmettelemässä äidin toppatakin sisällä oma pikku pipo päässä! Toki vieläkin, kun oikein kovaa puhaltaa niin menee nenä kiinni hyvin sukkelasti!

Ok. tästä suorin itseni tuonne isännän hellään hieronta tuokioon. Jospa huomena olis helpompi päivä!
 
Jasmine, jos lataus onnistuu ja ne valinta-ikkunat häviää tän kirjoitus-ikkunan päältä, niin silloin pitäis kyllä kuvan olla onnistuneesti latautunut, vaikka ei näykään sulle siinä ruudulla. Koitapa huvikses, että jos lähetät sen viestin joko sellasenaan tai sitten klikkaat ton täpän "upota kuva viestiin" tohon. Ilman täppää se antaa linkkinä sen, upottamalla se sitten ilmestyy kun viesti on lähetetty. Jos siltikään ei onnistu, niin sit en kyllä osaa auttaa!
 
Halipossulle tsemppiä hurjasti odotukseen ja toivotaan, että tulokset tuovat hymyn huulille ja vierittävän sen maaliman suurimman kiven siitä rinnanpäältä!! 
 
Moikka

Onneksi pääsitSannakOo kokeilemaan matkarattaita ennakkoon. Rattaissa ja vaunuissa tuppaa olemaan joissain aika pieni tuo väli mihin askeleen pitäisi mahtua. Meidänkin rattaat on miehen pisimmälle askeleelle vähän lyhyet, mutta minä pystyn menemään vauhdilla.

Halipossu hyvä että asiat lähti rullaamaan ja eiköhän se savupilvikin sen verran rakoa tee että näytteet pääsevät perille.

Viime yö meni käsittämättömän hyvin. Nukahtamiseen meni Valolta tunti, koska sänkyä ja paikkaa piti tutkailla hymy huulilla. Täähän on kivaa! Mobile, pinnat! Jee! Lopulta uni voitti ja ihan ilman itkuja. Yksi pikku vinkaisu oli ollut minun jo ollessa unten mailla, mutta sekin meni ohi ilman että mies ehti tehdä muuta kuin tulla paikalle katsomaan, ollessaan hereillä vielä. Heräämisiä oli vähän ja kaikki nukuimme paremmin kuin pitkään aikaan. Ylös nousimme vasta kahdeksalta ja sitä ei ole tapahtunut aikoihin! Outoa olla levännyt[8|] Valo ei kertaakaan tosiaan itkenyt. HEräsin hänen ääntelyihinsä yöllä kun nälkä tuli, mutta muuten ei mitään inissyt. Voi, meidän pieni itsenäistyy[;)] Taisi vanhemmilla olla vaikeampaa.
 
Wohaa! Ai, nyt se sitten tapahtui! Valo-poikasen eka yö omassa huoneessa! Kuulostaa tosi isolta ja hienolta askeleelta!

Ja jälleen kerran täytyy myös tuulettaa teidän neuvolan-tädin neuvoille. Miten joistakin ihmisistä oikeen huokuu viisaus, rauha ja järkevyys? Tulee niin mieleen oma, kaikkien aikojen ensimmäinen, neuvistäti..... hm Olen sata varma, että ilman hänen rauhaa ja maalaisjärkeä, olisi minulta jäänyt löytämättä oma vaistoni ja varmuus lapsen hoidossa! Silloin kun oli niin kovin yksin esikoiseni kanssa. Neuvolantäti oli ainoa kunnon aikuinen siinä ajassa...Voi niitä aikoja!

Meidän perhe tässä tekee lähtöä päiväretkelle HELSINKIIN!!!! Minua jännittää, niin että päässä suhisee! Venla viisaana tyttönä vetellee harvinaisen pitkiä päiväunia. Mies tiskaa ja kolistelee ja minä odotan tissi pinkeänä, kassit pakattuna. Yks syöttö ja vauhdilla kujille.... Paitsi paskahan se vissiin pitää punnertaa ennen lähtöä. Isin, äidin ja LAPSEN. Argh, tätä jännitystä! Edellinen ISO reissu oli yhtä huutoa ja kakan pakaroihin kuivumista ja vartin välein parkkikurvaus syötölle.... Otanko nyt jo beetasalpaajaa, perheen rauhan säilymiseksi? Voe, voe, voe....

Ainiin, tosta hengitys refleksistä.... jäi pois semmoinen tärkeä juttu, että se on semmonen ELOONJÄÄMIS-vietti! Aika hienoa!

Ja SEKSI-asiaa! Mnä eilen itkin rapakkoa miehen rinnuksille. Kun ei tää imettäjän halukkuus oikeen lähe käyntiin. Säälin miestä ja kaikkee, hartiat hytkyen ripsivärit poskilla ... No, arvatkaas? Mies siihen minun tunteenpurkaukseen että: SINUN ENSISIJAINEN TEHTÄVÄ ON SUOJELLA LASTA! SUOJELLA PESÄÄ! SEKIN ON VIETTI: OSA SUUREN LUONNON KAUNISTA JÄRJESTELMÄÄ. JA, ETTÄ SINNE PESÄÄN EI OLE KOVIN SOVELIASTA KIIMAISTEN UROSTEN TUNKEUTUA! ...ihmis-urosten pitää siis houkutella emo pois pokasen luota... ovelaa, jännää...Hakunamatata!!!! Mitä olette mieltä, kauniit äidit tisseinenne ja tuttipulloinenne?

Eheeeee.... mietintään! Nyt mennään. Tuun illalla lukee!!! Nää ois nyt sellasia, että ne ostais lapselleen reissulta matkarattaat ja sen hyppykiikun ja tutustui viikonlopun juhlatilaan, hoitopaikkaan, äänentoistoon....ym.ym. Ai, jee, jipii....sit nää söis ULKONA!!! Hui, minähän saan tästä kaikesta menosta kahvikuppineuroosin. Käsi tärisee imettäessä ja penska saa kermavaahtoa suoraan tissistä!!!!
 
Mukavaa ja rentoa reissua Maarisen perheelle suurkaupungin vilinään. Toivotaan että löytyy kaikki tarpeellinen ja sopivaan hintaan vielä!

Minä kaivelin käsityölehdistä pinnasängyn reunapehmusteen kaavaa ja aion ommella itse sellaisen. Vaikka pellavasta tai muusta kodikkaasta kankaasta ja suunnittelin vähän jo samalla kankaista lokerikkoa seinälle samaa sarjaa, tulisi kodikkaampi vauvan huone.

No nyt on poistuttava että Valo saa nukkua rauhassa. Hyvä nettirajoitin[:D]
 
Onpas Elegialla ollut uneton yö, yritä hieman oikaista päivällä että jaksat taas tulevan yön. Ihmeellistä tuo nenän tukkoisuun. Etkä ole saanut neuvolastakaan auttavia neuvoja, en kyllä minäkään osaa asiaan apua antaa. Itse kulkisin täysin zombina noin vähillä unilla.
 
Onneksi Elegia sulla on mielenkiintoinen harrastus koirien parissa, mistä saat energiaa ladattua ja pääset hieman tuulettumaan kotoa.
 
Imuroin äskettäin auton ja voi hirvitys sitä roskan ja hiekan määrää. Imuri imaisi penkkien välistä jotain pieniä neidin leluja, mutta eipä tuo niitä ole kaivannut ennenkään joten en usko, että huomaa niiden puuttuvan. Nyt taas menee pitkän aikaa, kun viitsit tuon homman tehdän. Nyt on mukava lähteä reissuun puhtaalla autolla ja vielä mies vaihtaa renkaat ja pesee auton ulkopuolelta.
 
Laitoin kuvan tuonne galleriaan ja mä teen jotain nyt erilailla, kun tulee pitkästi tyhjää tilaa kuvan alle. Koittakaa kestää.
 
Voih, Maarinen pääsi perheineen "isolle kirkolle". Tuuletuksia. Ja vielä ulos syömään, ei tarvitse hikoilla hellan ääressä. Rentouttavaa reissua.
 
Kiinteät: Tänään peruna sai kaveriksi porkkanan ja kyllä maistui Jussille. Saas nähdä tuleeko vaivoja. 
Yöt menee mukavasti. Nukkumaan 21-21.30 aikaan ja herääminen n. 3 aikaan. Imetän ja nostan takaisin omaan sänkyyn. Seuraava herääminen seiskan aikaan. Tänään noustiin sitten ylös seiskalta. Monesti nukahtaa vielä syötön jälkeen, mutta tänään noustiin isän kanssa aamukahville, kun oli lähdössä töihin.
 
Niin se edellinen viesti, joka karkasi. Siinähän oli tuuletuksia myös Kaapolle ja kääntymisille kyljelle. Pian sitä mennään jo vatsalle. Jussi menee kans kyljelle, mutta siihen ne taidot sitten loppuvatkin, eikä ole yritystäkään kääntymiselle. 
 
VALO! Mahtavaa nukkuu omassa huoneessa, iso reipas poika. Mukava kuulla, että näinkin helposti voi isokin muutos onnistua. Hiphurraa koko perheelle.
 
Halipossu ja perhe olette ajatuksissa.
 
No nyt on äitin pikkupoikaa ulkoilutettu ekaa kertaa matkarattailla, nenunpää vilkkui haalariin puetusta pojasta, kun se kuikuili (räntä)sadetta ylös nostetun selkänojan avulla! Hienosti meni reissu sinänsä, Joona oli kai niin ihmeissään, että ihan hiljaa istua tönötti ja ihmetteli, eikä haitannut pisaratkaan. Söpöinen punaposkinen pikkumies kuoriutuikin sitten kotona! Toi on aika jees tollanen 10min reissu, kun käytiin kummitätiään juna-asemalla vastassa. Tosin hölmöä, että selkänoja oli oikeesti aika ylhäällä, eikä toi poika nyt mikään lyhyt tappi oo (moni 9kk kaverin muksu on ton pituisia!) ja silti se jalkapeitto tuli niin ylös, että ei sitä voinut laittaa kiinni, tai ei ois pikkumies mitään sieltä nähnyt! Matkarattaat ei kyllä edelleenkään istu mun askeliin, 165cm (vai jopa 160? :O) ystäväni tosin hehkutti niiden ketteryyttä ja sanoi, että hän kyllä mieluummin työntelee niitä kuin noita meidän oikeita vaunuja. Mutta edelleen taidan laittaa harkintaan toisten matkarattaiden hankinnan ihan kotikäyttöönkin, jos vaan löytyy vähän fiksumman "malliset" että niitä pystyy työntelemäänkin tuskastumatta :) Eli jos joku tietää, mikä olis hyvä (ja n. 100e hintaluokkaa) matkaratasmalli (ei ihan sateenvarjomallinen kuitenkaan), niin saa vinkata! :) Kaupassahan sen tietty saa sit myös selvitettyä, mutta tietäis vähän, mitä hakee...

Mullekin muuten (Pranemetri) selvis, ettei se mies katu-uskottavuuttaan noita vaunuja "kieltäydy" lykkimästä, vaan on kuulemma sama vika sillä noissakin, että jalat ottaa kiinni... Noh, harvoinpa se niitä lykkiikään. Täytyy sit kyl kattoa, et pitääkö kuitenkin hankkia vielä niinku ihan oikeet rattaat, jos hoitopaikkasysteemeiden tai jonkun muun takia (tulevaisuudessa) tarvii miehen niitä enempi työnnellä.

Ja ihanaa, että Pranan perheen napanuoran katkaisu omiin makkareihin siirryttäessä meni hyvin! :) Iso poika se Valo!

Kuinkas maarisen perheen kaupunkireissu meni? Ja ennenkaikkea, mitä tuumasi pikkuneiti ravintolaruokailusta? Missä kävitte? Oliko Venlalla muuta evästä ku tissimaito? Oliko teillä kaukalo vai vaunut matkassa, vai missä neiti istuskeli? Meillä olis eka ravintolareissu lauantaina eessä, ku siirrettiin messupäivä lauantaille, niin mieskin ja Joonan kummisetä perheineen lähtee reissuun matkaan. Messuilun jälkeen sitten yhdessä syömään, ja tää meidän natiainen ja kavereiden 9kk mukelo aiheuttaa ihan uudenlaista harkintaa tohon ravintolakäyntiin... Etenkin kun Joona on vähän sellanen kärsimätön luonne, ja kavereiden Lukas-poika ei enää millään suostuis olemaan aloillaan, kun kävelee ja juoksee jo ihan tohkeissaan!

Oi ihana Amppu, niin huokui symppaukset tekstistäsi! Meillä isi tekee tota yövuoroa tosiaan ihan vakiona, on tehnyt jo vuosia ennen tota nykyistä paikkaansakin, ja siis jo ennen yhteisen ajanlaskumme alkua ;) Eikä loppua oo sillain näkyvissä, kun eipä paljoo varastolla kannata muita vuoroja rahallisesti tehdä, ja valmistuessaan lentokonemekaanikoksi saattaa mennä hetki, ennenku oman alan duuneja löytyy. Mies kestää fyysisesti yllättävän hyvin ton yö-rytmin, vaan itsekään en usko, että kroppa voi ikinä sellaiseen tottua... Enempi mua tosin huolestuttaa toi 8h töitä + 8h opiskelua tahti, kun siihen ei paljon jää aikaa lepoon... Musta oli jotenkin ihana oikeesti lukea tota sun viestiä, kun kaikki aina kuullessaan tästä on huolissaan, et miten MÄ jaksan tätä etenkin nyt vauvan kanssa ja raskaana ollessa, mutta kyllähän mä nyt selviän! Mä saan lapsen helposti muualle hoitoon, mutta mies ei saa lisätunteja vuorokauteensa lepoa varten... Ja on mieskin vetänyt noi opintonsa mahdollisimman pienillä läsnäoloilla, että saisi välillä olla kotonakin ja viikonloppuna jaksais ehkä vähän muutakin kuin nukkua.
Toisaalta, tää on ollut meidän arkea. Alettuamme seurustella oli ihanasti just kesäloma, eli mulla ei koulua ja kesä menikin siinä treffaillessa ja ihanassa arjessa. Syksyllä sitten mä siirryin takas viikoiks asustelee Lohjalle ja tein siellä töitä, joiden takia olin välillä viikonloppujakin kiinni, ja me nähtiin sitten vaan viikonloppuisin. Yks koulun lukuvuosi kestettiin sitä, sitten päätettiin etsiä yhteinen asunto ja muutettiinkin tähän sen reilu pari vuotta sitten. Eli toisaalta ei ahdista, koska nytkin tuntui niin luksukselta, kun nähtiin yleensä jopa päivittäin, vaikkakin ihan vaan parista tunnista joihinkin minuutteihin, mutta nähtiinpä kuitenkin! Loma-ajathan oli sitten aivan ihania yhdessä oloa, ja arjen koittaessa pääs tietty aina itku, mutta nopeasti molemmat siihen sopeutuu. Eli emme "tiedä paremmasta", ja sillä ajatuksella tässä eletään, että töitä ei tehdä loppuelämää, mutta hautaan asti yhdessä ollaan. Tämän pitemmän kaavan sepustuksen jälkeen vielä halit sinne pohojanmaalle, koitan pitää huolta myös tosta ukon jaksamisesta, ettei tarvii leskeksi jäädä ennenaikaisesti! :)

Elegian painontiputuksille iiiiiiiiisoja aaltoja! WAU!
Ja tosiaan, pura tänne vaan niitä tuntoja, koska ahdistus tossa teidänkin tilanteessa on niin normaalia! Ei liene kovin harvoja ne kerrat, kun oon ite ahdistunut ihan samalla tavalla, kun odottanut yhteistä viikonloppua ja sit (rahanahne) mies ilmoittaakin, että meneekin viikonlopuksi töihin. Viimeks siitä tossa pääsiäisen alla täällä avauduinkin, kun oltiin tehty suunnitelmia syömään menemisestä ja se hoitajakin oli sovittu, ja sitten mies feidaskin koko homman töiden takia. Mulla se toimi, että myös miehelle siitä sanoin, vaikka hänen työntekonsa on ainoa tae sille, että ei ihan joka penniä tarvitse laskea ja elää vielä pahemmin kädestä suuhun. Rahaa tää parisuhde ja yhteistalous tietysti tarvitsee, mutta sellaisella meiningillä ei kyllä kauaa olis sitä parisuhdettakaan, johon rahaa tuoda.
Ja sitten toi miehen vonkaus siihen päälle, niin voin uskoa, kuinka "halvalta" susta voikaan tuntua... Vihjaapa miehelle, että parasta esileikkiä olis perheen yhteinen kävely, salaa lapsilta vaihdetut merkitsevät katseet ja pyllyn nipistykset, yhdessä kokkaus ja lasten unille laitto. Aikuisille sauna ja vaikka viinipullo, siinä varmaan selänpesuun mennessä ehtii avattu viini happanemaan pulloonsa, kun rentoutunut mieli alkaa jo haluta jotain ihan muuta ;)

Ainiin, piti vielä tuskastella, että maissi taitaa nyt ihan oikeesti olla Joonalle sellanen no-no. Ostettiin eilen sitten puurojauhetta, Muksun banaanipuuroa tais olla. Katoin kuvasta, että se ois riisimallinen ja nopeesti vaan vilasin, että ei ois noita kotimaisia viljoja, jotka saattaa pienen masua kipristää. Nooh, tarkemmin pakettia syynäiltyäni kotona sitten huomasin, että maissiahan siinä nyt on! Kerran apinalle maissia koitin antaa, ei ensinnäkään tykännyt siitä mausta, ja lopulta sai ihan hirveitä kipu-huutokohtauksia sinä päivänä ja seuraavana oli taas ihan ok. Aattelin, että saattoi olla vaan sattumaa, mutta nyt sitten tänä aamuna tehtyäni kuitenkin Joonalle tota puuroa (vaikka se ei silti montaa lusikallista syönyt), niin tänään ollut myös vähän itkuinen ja känkkäränkkä... Eli pitäiskö mun nyt vaan uskoa, että toi maissi ei Joonalle nyt sit sovi (ois kyllä hassua, kun ees se monelle kränää aiheuttanut porkkana ei oo tuottanut mitään ongelmia, ja maissi pitäis olla noita miedoimpia!), vai uskaltaisinko kokeilla vielä huomenna tai viikonloppuna? Yöks en uskaltanut jauheesta tehdä velliä, ettei vaan yöllä ala itkeä.. Toisaalta se heräs itkemään viime yönäkin ekan kerran jo 1.30, eikä oo siihen aikaan syönyt sitten ekan-tokan kuukauden! Ja ei meinannut rauhottua edes pullon jälkeen, ja toinen itku tuli viiden jälkeen... Se alkaa olee siis "epänormaalia" meillä, kun yleensä nukkuu kuitenkin paremmin! Eli saattais se merkata niitä hampaita tännekin, koska on taas tosi ahkerasti noita ikeniään jyystänyt ja hinkannut kaikella ja lusikkaakin pureskelee... (hih, tuli vaan mieleen, että Joonapa tänään söi sosetta ihan ite! Päivällä annoin sille lusikan leikittäväks, ku lämmitin sille ruokaa, ja se törkki sen suuhun. Myöhemmin hedelmäsosetta syödessä mä sit annoin sille sinne soseeseen dipatun lusikan, ja se antaumuksella sitä nuoleskeli ja imeskeli ;))
 
Teree!

Terveisiä Helsingistä!!! Hih, tuntuu hassulle ees sanoa noin! Kuitenkin! Saatiin ne pikkukiesit:
TEUTONIAT 60€, käytettynä. Jalkapussit, hoitolaukut ja kaikki! Hyppykiikku (uusi) 29 €.... Lauma keltaisia ankkoja kylpyammeeseen sekä uus tositosi hieno silikooni lusikka. Vitsit!!!!

Mutta se meidän reissu alkoi niin maan koomisesti, että nauroin vielä Karkkilan kohdalla vedet silmissä! Haluutteko kuulla?
No:
Tyttö siis nukkui niitä ylipitkiä uniaan. Minuthan se innotti koikkelehtimaan vaatekaapin ja peilin väliä. Tää on hyvä-eiku tää-tai oikeestaa tuo-eiku-joo ja eiku. Hiki päässä vaihdoin ja keimailin. Sain paniikki kohtauksen ja soipivan asun päälle just ennenkun tyttö heräsi!

Syötin tytön ja nostin rauhassa polvieni päälle "kakka-asentoon". Virhe, jonka tajusin liian myöhään! Mulla jalassa ne vaivalla valitut kaupunkihousut ja kakaran "toujours"- vaipasta kuuluu armoton tussahdus! Ajttelin että sieltähän petti nyt kuminauhat, kun vasemman jalan raitalahje pölähti kerralla täyteen. Pyllynpesulle.

Käsi osui kylphuoneeseen mennessä jotenkin omaan haaroväliin ja se oli MÄRKÄ! huusin touhuissani miehelle, että tuu nyt hyvä ihme haistelee mun jalkoväliä, kun se on jotenki KOSTUNU! Herranjesta! Jotenki! KOSTUNU!?! Että, mitäs märkää siellä nyt on? No, lapsenpaskaahan se! Eikun koko akkalauma suihkuun! Jälestäpäin nauroin, että olipa se hyvä juttu, että valkkasin niitä lähtö-vaatteita niin huolella!

Tarinan opetus: Ostettiin sitten taas tuttuja LIBERO-vaippoja.

Hm...mitäs vielä? Matka sujui älyttömän hienosti. Lapsonen nukkui puolet menomatkasta ja takas tullessa koko matkan. Kotiinpäi oli tietysti jo yöunien aika, että se oli hyvä juttu! Tästä helpottuneena suunnittelen jo uutta reissua!

Ainiin, ja TEX-MEX on tyytyväisessä mahassa! Ja hoitopaikka hommatkin meni nappiin!
-------------
Elegialle: YRITTÄJYYS! Itse yrittäjänä sanon kyllä ihan suoraan, että se on NIIN NIIN turhaa martyytiutta sanoa, että yrittäjän on pakko tehdä töitä! Ei ole! Tietysti rahaa tulee siitä mitä tekee, mutta me taas tehdää sillä tulevalla rahalla sitä mitä voidaan. Se on arvo kysymys ja siksi kait sitä ihmiset yrittäjäksi lähette, että voi valita. Tämä on mun mielipide....ja meidän valinta. Autokin vaihdettiin pienempään!

Hyvää yötä! ihailen vielä hetken noita UUSIA vehkeitä!
 
Moikka!

maarisen reissuhan oli sitten mennyt just niinku pitikin :) Hyvä kun löytyi halvalla tarpeelliset!

Amppu tosta "ystävästäsi"... toisaalta ymmärrän, miltä se tuntuu, itse kun olin yläasteikäisenä todella epävarma itsestäni ja paras ystäväni oli ihan äärettömän kaunis ja monen suosikki. En mäkään ruma oo ollut, mutta silloin niin kuvittelin, peitin itseni vaatteisiin, meikkiin ja kylmään asennoitumiseen. Jos ihastuinkin johonkin poikaan, niin tämä ystävä oli todennäköisesti jo sen pojan kanssa ollut, tai oli ainakin mun jälkeen. Mua ahdisti se toden teolla, ja välillä mietin, että kykenenkö mä edes sen tytön ystävyyteen.. Noh, tyttö ite mogaili ja päätyi vääriin piireihin, siinä vaiheessa mä tajusin, että mun täytyy ottaa itteäni niskasta kiinni tai olen samassa suossa/sellissä sen kanssa. Nykyään sekin on saanut elämänsä kuntoon ja on kahden lapsen äiti, odottaa kolmattaan, ja elää onnellisessa parisuhteessa yms yms. Silloin tällöin jutellaan, eikä tämä tyttö taida vieläkään tietää omia ajatuksiani - nykyään kun luen esim. tuon ajan päiväkirjoja, niin näen, että oon ollut ihan naurettava! Ihan samalla tavalla niissä piireissä kierrätettiin kaikkia poikia, meillä oli n. 100 nuoren sellainen tosi sisäänpäin lämpeävä porukka, jossa sitten tietysti nää hommat meni vähän "päällekkäin".
Mutta jos ymmärränkin ystävääsi vähän, niin täytyy kyllä sanoa, että siihen tippaan se jääkin. Nykyään kai olemme kaikki jo aikuisia, menneillä ei pitäisi olla suurta merkitystä, ja jokaisen pitäisi pystyä luottamaan siihen parisuhteeseensa ja Rakkauteensa loppupeleissä, vaikka välillä ne mustasukkasuuden möröt nosteliskin päätään! (ja oon myös kokenut sen toisen puolen, esittelin lukioikäisenä parhaan ystäväni yhdelle toiselle hyvälle ystävä-pojalle, johon olin joskus kai itsekin vähän ihastunut yms.. Tämä pariskunta vain vaikutti kuin luoduilta toisilleen, ja niinhän se oli, että vissiin kuuden vuoden seurustelun jälkeen menivät sitten toissakesänä naimisiin! Molempien hyvä ystävä olen edelleen, eikä ketään haittaa, että joskus ollut vähän lämpimiä silmäyksiä toisillakin, koska niillä ei ole enää merkitystä!)

Noniin, nyt täytyy taas keskittyä nykyhetkeen ja olla Äiti. Palataan!
 
Hei ja voi!

Voi murheita, mitkä nyt äitien mieliä läikyttää!!! Totta, niin totta ja raadollista. Mummoni, viisas sellainen, sanoi eläessään että PITTÄÄ KESTÄÄ, ÄITI ON PERHEEN SELKÄRANKA! Huoh! ja KIPPIS! Niin oikeessa. Niinkuin Elegia sanoi, perhe elämän haluaa! Ilman äidin halua ei tule sitä perhe-elämää. Ja tää arki joka pistää ukon kerta toisensa jälkeen ovesta leivän hakuun, on perseestä.

Oma elämä. Sen kun osaisi rakentaa niin viisaasti, ettei jäisi lopulta ihan yksin. Minullahan tuosta Elegian mainitsemasta touhusta on kokemusta. Edellisessä elämässä. Ensin sitä toivoi, rakensi ja halusi. Oli niin onnellinen. Sitten pikkuhiljaa tuli vain minä ja lapset.Uukko veteli ties missä, mun mielestä "muka-tärkeissä" maatilan töissä. Siihen päälle anoppi, joka oli täys tornaado. Aika vei lopulta siihen pisteeseen, että saatiin nyrkkiä, minä ja lapset. Kukaan ei kestäny sitä erillisyyttä ja mies varsinkin, kun havahtuin, että emäntä vetelee ihan omiaan siinä sivussa, ollakseen onnellinen. En minä petteäny, en, oli vaan se mun ja lasten maailma ja vanhempain ym. muut yhdistykset. Noh....kipeetä ja eroonhan se päättyi. Nyt on sillosella anopilla syöpä ja se ukko elelee yksin! surullista sekin.

Ja vielä omaan:
Tässä suurenmoisessa elämän oppituntien ja välituntien maailmassa, täytyy olla joku tolkku ja tarkoitus.
Monesti olen täälläkin palstalla kiittänyt elämää siitä, mitä saan nyt omistaa. Nauttinut monista hetkistä ja peräänkuuluttanut KUULEMISTA ja PYSÄHTYMISTÄ. Arki voi olla kaunista. Yksinäisyyden voi kääntää voitoksi ja kaipauksen pukea rakkaudeksi. Lohduttomuuden lohduksi. Ja olen yrittänyt opetella puhumaan, edes pikkuisen, että minuakin kuultaisiin. Ja kuultu on, koska niitä valkosipuli etanoita ja kynttilä illallisia on meidän tuvassa näkynyt. Ehkä olen ärsyttämiseen asti joskus kuuluttanutkin ihanuuksia.... Ja se on hienointa tässä kaikessa, että mieheni on niin samalla aaltopituudella kanssani, näissä perhe asioissa. Ja vähän muussakin!

Vaan on meillä riitojakin. Ja hetkiä, jolloin lohduttomuus ja kaipaus vaan vajottaa. Varsinkin niinä pitkinä öinä, kun tuo on jossakin viihdytämässä hiprakassa olevaa kansaa...

Ja naiset, eikös me saadakin tällä palstalla jakaa kaikkia näitä elämän kimurantteja asioita? Kasvaa yhdessä, äitinä, vaimona ja naisena. Itsekkäästi, pitää selkäranka suorana, kurjanakin päivänä. Olla kuningtar! Siinä on tyyliä ja vahvuutta. Isoäidin malliin. Epätoivo ja murhe se mylläsi hänenkin kauniin korsettinsa alla kymmentä lasta hoitaessa.

Tämmöstä tänään. Mies lähti Hämeenlinnaan kitaran-osto reissulle ja minä jäin pesemään pyykkiä. Ja laittamaan ruokaa.
 
Täällä ollaan mietitty syvällisiä. Hienoa, että meillä on tällainen paikka, jonne voidaan purkaa omia tuntojamme. Saadaanhan me kirjoittaa tänne muutakin kuin vain vauvajuttuja, eikö niin?

Mä oon Sanna, missannut jotain. Siis minkä merkkiset nuo teidän testailemat matkarattaat ovat? Meidänkin pitäisi hankkia matkarattaat, sellaiset, jotka sais ilman suurempia taisteluita auton takakonttiinkin taiteltua. Ollaan nyt myös hankkimassa uusia yhdistelmävaunuja, kun meidän kaverilta ilmaiseksi saamat vetelee viimeisiään, ruuvit ja mutterit vaan kilisee iloisesti katuun aina yllättävissä käänteissä. Ihan käyttämättömät Mutsyn Urban Riderit, ja saadaan ne 150 eurolla ostaa, jos vaan halutaan. Tänään päästään niitä toivottavasti testailemaan.
Ja hei, tuosta maissista: jospa Joona on allerginen maissille? Mun parhaan ystäväni lapsi ei ainakaan vauvana pystynyt maissia syömään ollenkaan, ja sai muistaakseni lääkäriltäkin maissikiellon.

Valo se siis jo osaa nukkua itsekseen omassa huoneessaan! Hienoa! [:)] Me haluttais myös laittaa Benji omaan huoneeseensa nukkumaan, mutta ei voida, kun asutaan sellaisen melko vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, ja Benjin huoneen ikkunat on niin lahonneet, että ne rämisee tosi kovaäänisesti aina, kun joku isompi auto menee ohi. Ja Benjin huoneen ikkunan alla on bussipysäkki, eli niitä isoja autoja menee todella usein tuosta. Ikkunaremppa on kuulemma tiedossa ensi syksynä vasta. Joo, ei paljoa siis meitä auta, kun lapsi pitäisi vissiin hiukan aikaisemmin jo totuttaa itsekseen nukkumiseen... Vaan ei auta itku markkinoilla, pitää mennä näillä, mitä meillä nyt on.

Toivottavasti Elegialla on tänään jo parempi mieli! Nosta kissa pöydälle, ja kerro miehellesi mistä tuulee! Tsemppiä!

Maariselle tuuletukset onnistuneesta Helsingin reissusta (alun kommelluksista riippumatta)! Kivaa päästä välillä jonnekin muualle, eikö?

Ampulle suuri halaus. Tiedän kokemuksesta, että tuntuu todella pahalta menettää paras ystävä... Mulla syynä tosin ei ollut mikään miehistä riippuvainen juttu, vaan puhtaasti tämä välimatka. Vieläkin ollaan kyllä ystäviä, muttei enää niitä ystävistä parhaimpia. Toivon, että ystäväsi kuitenkin "tulee järkiinsä", ja ymmärtää, ettet aio miestä häneltä viedä.

Sitten vielä omia juttuja vähän: olen unohtanut hehkuttaa, että liput Suomen reissulle on taas varattuna! Tällä kertaa saavumme heinäkuussa. [:)] Nyt olisi kiva päästä sinne Helsinkiläisten miittiinkin, jos sellaisen meidän reissun aikana sattuisitte järjestämään. Pidän silmällä teidän viestiketjuanne!

Ja seksistä on pakko avautua: sitä on nyt sitten kokeiltu, ja kokeilun asteelle jäikin. [:(] Teki niin hemmetin kipeetä, ettei onnistunut... Sattuu siis tuonne välilihan paikkeille, eli siis sinne mistä repesin aika pahastikin synnytyksessä. Tikeistä on jäänyt sinne sellainen kova arpi. Auttaisko se hierontaöljyllä venyttely tuohon?


Nyt täällä haisee kakka, täytyy mennä!
 
Oletteko katselleet KELAn sivuilta kuvia uudesta äitiyspakkauksesta? Oon hiukan kade! Nyt siellä on taas se vanupuku, mitä meidän pakkauksissa ei ollut. Muutenkin tykkään uuden pakkauksen vaatteista enemmän... Möh.
 
Ailime, joo, mä kans tykkäsin tosta uudesta paljon enempi! Siellä ei ois kovin montaa jäänyt käyttämättä, tais yks joku "ruma" potkupuku olla ja sit noi kestovaipat varmaan tossakin... Jopa kylpylämpömittari oli kivempi ku meillä! :D Tosin meidän pakkauksessa oli sen vanupuvun tilalla se "kumipuku" (hahhaah,mua vieläkin naurattaa tää :D) ja se on ollut musta ehkä parempi ku vanupuku; vanupukuja meillä on muutenkin jo monta, mutta tota vois hyödyntää kovilla pakkasilla aluspukunakin (tosin se ei nyt vaan meidän pituuskasvun kanssa oikeen istunut). Niin ja siis tietty toi helistin on sellanen, mistä oon tykännyt ja mikä mulla itelläki vauvana on jo ollut, nyt se on vaihdettu siihen viilennettävään pururenkaaseen, mikä taitaa olla useilla meistäkin kotiin ostettuna.

Niin ja noi matkarattaat taitaa olla Carenan. On siis käytettynä kirppikseltä ostettu, anoppi ne haki, eikä ite testattu niitä mitenkään, kun anoppi itelleen ne parvekevaunuiks lähinnä osti. Meille noi ei siis oikein sovellu askelpituuden takia, mutta muuten on hyvät! Jos (kun) päädytään ostamaan toiset matkarattaat, niin tsekkaan ton helpon kasaan laiton (mieluiten pitäis onnistua yhdellä kädellä ja jalalla), sopivan aisanpituuden ja mikä noissa rattaissa on musta huippua, niin toi jalkapeitto ja TAVARAKORI! En tiiä, onko nykyään aina matkarattaissa tavarakori, noissa on, ja se on mun mielestä tosi kätsä, koska hoitolaukkua ei välttämättä saa niihin niin kivasti (ja siis duh, eihän meidän vaunujen hoitolaukun väritys ees mätsää noihin matkarattaisiin).

Ja Ailimelle vielä, että oon kans miettinyt, että saattaako toi lapsi olla maissille allerginen, mutta tuntuis vaan niin hassulta, että se ois nyt just sit maissi. Etenkin kun elättelen toivoa, että Joonakaan ei olis millekään allerginen, kun meillä ei oo kummissakaan suvuissa oikeestaan mitään allergioita (tai en ainakaan tiedä, ja oon usein kestittelyitä hoitanut. Setäni tyttärellä on lievä laktoosi-intoleranssi, mutta muuta ei oo kellään!)
 
Takaisin
Top