Huhtikuun höpötykset

Mulla oli kans eilen pitkin päivää supistuksia ja illalla myös niin että kelloa seurailtiin.. Toivoin yölle lähtöä mutta näköjään pojat viihtyy sen verran hyvin tuolla lämpösessä etteivät halua ulos tulla!! :D
 
Mulla on ollut nyt muutama yö vaikeahko, en tiedä mitä enteilee. Maha on kauheen kovalla ja se päättää alkaa toimimaan sit öisin ja tuskan kanssa. Kiva istua vessassa kahden aikaan yöllä ja puristaa väkisin jotain ulos kun on ihan pakko ja sen jälkeen meneekin sit jo maha sekasin. Loppuyö menee sit oudontuntuisen masun kanssa eikä löydy oikein hyvää asentoa ja käsien puutuminenkin on palannut. Oon kyllä silti ihan pirtee aamuisin eli ei ole nousemisen vaikeutta kun mies lähtee töihin ja muksut kouluun.

Tänään pitäis laittaa vähitellen noi äippäpakkauksen vaatteet pesuun ja alkaa täyttää hoitopöydä laatikoihin noita ensivaatteita, kivaa hommaa :) eilen pohdittiin kävelyllä miehen kanssa, että kait sitä vois jonkinlaisen sairaalakassin kohta pakata varuiksi ja sanoin miehelle että nyt jos soittelen kesken työpäivää sulle niin sit on paree vastata että se on menoo sitten mutta muuten en häiriköi puhelimitse tai ainakaan soittamalla. 

Laitoin tuossa lapset kouluun ja kasvoihin naamion ja sit ajattelin ryhtyä sheivailemaan. Torstaina kun on se äitiyspolikäynti TAYSissa niin on pakko siistiä tuo viidakko mikä tuolla alhaalla on..heh. Pitäisköhän oikein yllättää lääkärihenkilökunta ja sheivata joku kiva kuvio? Hoh, oiskohan netissä jotain sapluunoita... No joo, asiaan.. Alkaa olla mielikin jo aika höveli, tämä odottaminen alkaa käydä pitkäksi kun ei oo ollut töissä niin aikaa miettiä asioita ja valmistella vauvan tuloa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Jos tää vaikka vielä saatais käännytettyä ja mentäis normaaliin synnytykseen niin näinköhän tääkin menis ihan yliajalle asti.. edellinen syntyi siis 40+4. Toivon mukaan ei! 

Mukavaa viikonalkua kaikille emoticon
 
Tatjuska: Voimia ja jaksamista sulle. Toivotaan että pikkunen kääntyy. Tsemppiä sektioon, jos siihen asti joutuu menemään.

 Itekin pelkäsin joutuvani leikattavaks, ku meidän sintti käänty perätilaan. Onneks muutama päivä sitten halusi kääntyä takas raivotarjontaan. Viikko enää ja 37 viikkoo tulee täyteen. Synnytystä ei kauheesti ehdi miettiä, kun remppamiehet murjoo meidän taloo sisältä. Varsinkin mun uus keittiö tuntus olevan hyvä paikka raapia aina vaan uusia naarmuja ohikulkiessa. Sitten minä raskaushormonineni käyn siellä motkottamassa, että varokaa nyt hyvät ihmiset. Pitäs vissiin päivystää siellä koko ajan ja kattoo aikuisten miesten perään ettei tuu vahinkoja.
 Samalla pitäs sit pakata muuttoo varten. Mitäänhän en saa kanniskella, joten kämpässä on jätesäkkejä ja laatikoita siellä missä oon millonkin pakannu...
Alkaa muuten vähän lantio painaa, ku koiraa käyttää lenkillä. Alle viikossa olo muuttunu huomattavasti hankalammaks. Onneks koira on pieni, joten se ei saa mua kaadettua tai riuhdottua vahingossakaan. Ravijutut jätin jo parisen viikkoo sitten... Nyyh. Neuvolatäti kielsi ajamisen. Saaha nähä mitä seuraavassa neuvolassa torstaina selviää... josko sais vaikka ajan sinne toiselle neuvolalääkärikäynnille (se olis varmaankin se synnytystapa-arviointi).
 
Ääh, aina vain yhtenä kappaleena täälä pinnistellään. Viime yö oli yhtä tuskaa supistusten kanssa mutta EI mitään tietenkään tapahtunut! Mutta tosi kipeitä tuli taas, tai miten tuotakaan ottaa.. Anopin kanssa justiin puhuin noista supistuksista että kun on niin erilaiset kipukynnykset. Vertailtiin menkkakipuja siinä ja sanoinkin sille että mulla on niihin aikoihin ensimmäiset 2 päivää aivan yhtä tuskaa, ruikulla ja oksentamista ja tärinää ja vapinaa. Mutta niihinkin kipuihin tottunut että nämäkään mitkä nyt tulee, ei tunnu yhtä pahoilta. Huonon olon kyllä pistää päälle kovan kivun kans. Eilenkään isäni luona ei ollut kaukana  että olisi saanut pönttöä käydä morjestamassa henkilökohtasesti, jotenkin noihinkin kipuihin turtuu kun niitä tarpeeksi tulee..

Mutta, yön aikana tulikin 4 vai 5 kipeää supistusta mutta loppuivat taas kun seinään aamun jälkeen, 5.30 tuli viimeinen. Otin kynän ja paperinkin jo valmiiksi sängyn viereen että saa merkata ylös jos alkaa yön aikana tihenemään. Illalla taas alkoivat vähän ennen 10 tulemaan ja tulikin kaksi tosi kipeää putkeen ja sitte sitä saiki arpoa hetken mitä tapahtuu.. :) 

Harmi ettei aurinko paista, olis ollu mukava tänään vihdoinkin pestä nuo ikkunat.. Jotenkin niin ankeaa kun näyttää hämärältä ja on semmoista tylsän näköistä pihalla.. Ehkä huomenna aurinkokin näyttäytyy meille :) 
 
Täällähän on sit alkanu toukokuiset jo puskeen maailmaan :D

Ite kävin tänään polilla, käyrillä pötköttelin noin tunnin ja vauvalla oli pippalot menossa, syke huiteli melkosta tahtia ja vauvalla meno päällä, jouduttiin sitten odotteleen että hän vähän rauhoittuiskin, ettei sitten uudestaan tarvi käyrille mennä lääkärin tarkastuksen jälkeen.

Kohdunkaulaa oli vähän jäljellä, ulkosuu auki sormelle mutta sisäsuu vielä kiinni,
muutaman kerran kyllä irvistin kun sieltä lähdin kun iski "säkäreitä" tonne alakertaan ton ronkkimisen jälkeen :D
Vauvalla painoa nyt noin 2,6kg, eli pikkanen sieltä meille on tulossa.
Aika huimaa että kakkonenkin oli yli 3,6kg ja tästä on nyt arvioitu 3,2-3,4kg painoista <3
Elikkäs semmonen sopiva kuitenkin :)

Parin viikon päästä sitten taas katellaan, jos vielä kasassa ollaan..
 
Täällä tuntuu osa porukasta olevan aika malttamatonta... täytyy taas toistella itseäni että kakkosesta supisteli 4-5viimeistä viikkoa joka päivä ja jopa 8min välein ja olin 2-3cm auki viimisen kuukauden ja niin vaan meni yli 4pv. Ja itsekin jouduin öisin kellottelemaan ja valvoin josko lähtö tulisi.

Joten malttia kehiin, kyllä ne vauvat useimmiten antaa odottaa itseään sinne lähelle laskettua aikaa ja jopa yli siitäkin huolimatta vaikka paikat olis kypsänä. Jos kovin aikaisin psyykkaa itseään siihen että lähtö on lähellä niin tulee rankkoja viikkoja eteen odotellessa ;-) Ja ottakaa tämä kaikesta hyvästä sydämestä, puhun vain omasta kokemuksesta ja tästä en ajatellut herättää mitään toiveita ennenaikaisesta synnytyksestä mikäli tämä ei leikattavaksi menisi.

Huomenna on taas neuvola jossa pääsee katsomaan vauvelin asentoa ja torstaina on sitten se äippäpolikäynti. Tänään hierojareissussa supisteli ikävästi ja jokin painaa virtsarakkoon ja pahasti. Että voisko tää olla sittenkin jo kääntynyt? :)
 
Tatjuska: Sun viesti vain helpotti mun oloa. Mä olen oikeasti ajatellut, että onko tää mun raskaus jotenkin epänormaali, kun mitään supistuksia tai vastaavia ei juurikaan ole. Tätä foorumia kun kattoo, niin kaikilla tuntuu olevan synnärille lähtö lähellä. Sitä on vaan niin kypsä jo tähän olotilaan....
 
Johi82: No älä nyt moisesta ole huolissasi, kaikilla ei tosiaan ole mitään ennakoivaa ja silti voi syntyä koska vaan. Tilannehan on se nyt, että meillä kellä vaan voi koska vaan vesi mennä tai synnytys käynnistyä tavalla tai toisella. Just yhdellä kaverilla on LA lauantaina eikä se ole kokenut vielä ensimmäistäkään supistusta. Ja vaikka se odottavan aika niin kovin pitkää onkin ja itsekin olen malttamaton niin eihän se laskettu aika suotta ole olemassa emoticon
 
Ja heti perään kyssäri kun en muista millään enää noita aiempia raskauksia että jos lapsi on raivotilassa niin miltä ne liikkeet tuntuu? Että voisko tää olla kääntyny kun perätilassa jalat potki oikeaan kylkeen kun oli linkkuveitsiasennossa ja kädet sohi sinne jalkojen väliin ja tänään on sit alkanu tuntua siltä että jalat on ylöspäin vähän harallaan ja potkii vähän puolelta toiselle ja samaan aikaan alhaalla sohii ilmeisesti kädet koska nivusiin painellaan yhtä aikaa.

Että voinko olla toiveikas että on oikein päin???
 
Mulla ainakin tuntuu tuola alakerras paljon liikettä, pään kääntelyt(?) ja käsien heiluminen. Nivusiin päin tuntuu välillä että käsi menee ja tönäsee. Kylkiin välistä on tuntunu kans liikettä ja tämä on kauan ollu jo RT:ssä. Selkä tuntui hetki sitte vielä oikealla kyljellä, nyt tuntuu että se on suoraan tuossa navan takana :D Eli että olis ihan suorana tulos sieltä :) Ja viime viikolla vielä se vaihteli takapuolensa asentoaki tosta vaan mutta nyt pe illan jälkeen se ei ole sitäkään enää tehnyt vaan ollut tuossa suorana. Illalla kun menee nukkumaan niin jotain pientä kutitusta tuntuu kylkeen. Välillä ajattelin tuos kun takapuoli oli oikealla kyljellä suoraa, tuli semmosia kuplia että piereskeleekö se sielä vai mitä se tekee kun tulee semmosia ihan pikkusia kuplia ja peppu tuntui suoraa käteen kun koitti :) Niin ja hikka tuntuu tosi selvästi tuola alakerras ja perCeen puolella nyt :D
 
Samat selittäisin kuin Joval jo kertoikin. Juuri tuosta hikasta uskon itsekin, että meillä ollaan raivotarjonnassa. Terveydenhoitaja myös sanoi, että kun potkut on navan yläpuolella niin olisi pää alaspäin. Potkut tulee aina hieman yläviistoon ja kun maha turvonnut iltaisin/öisin ihan kuin  tuntisin myös pehvan tuossa navan yläpuolella...
Toivotaan että Teilläkin on kääntynyt raivotarjonnan puolelle emoticon

RonjaM & "NaPPula" rv 33+5
 
Johi82 kirjoitti:
"Tätä foorumia kun kattoo, niin kaikilla tuntuu olevan synnärille lähtö lähellä."

Kyllä täällä on monta aktiivista taustailijaa, joilla synnytyksestä ei oo tietookaan. Usko pois Johi ;) Itse oon yksi niistä, jotka jaksaa vielä nauttia olostaan "paksuna" - ainakin toistaiseksi emoticon (nyt rv 35+0)

Tämän päivän neuvolassa selventyi itsellenikin, että vauveli on tosiaan lähtökuopissa; pää on jo tosi alhaalla - vain muutama sentti emättimen suulta. Neuvolatäti kielsikin nyt "turhanpäiväisen" rehkimisen, koska kalvot voi puhjeta milloin vaan. Tähän asti oon vaan ootellut mammaloman alkua (jota on nyt ruhtinaalliset 3 pv takana), jotta saisin aloittaa "vauvahössötyksen" ja viettää vapaa-aikaa ystävien seurassa ym., mitä ei kunnolla ole töissä ollessa ehtinyt tehdä... Ja kun "yllättäen" neuvolatäti ottikin synnytyksen puheeksi (noh, tiesinhän minä, että se päivä JOSKUS koittaa ;) , niin rupesi kyllä toden teolla jännittämään! Voihan olla, että vauva viihtyy yksiössään vielä vaikka 7 viikkoa, mutta nyt konkretisoitui, että odotus kestää mitä vain väliltä 0 päivää ja 7 viikkoa - hirmu suuria suunnitelmia tai pitempiä reissuja ei siis enää uskalla tehdä ;) Tänään teinkin sitten urakalla pesänrakennushommia, jotta vauva-arki lähtisi rullaamaan mahdollisimman sujuvasti - kunhan sen aika on.

Tatjuska: paras merkki vauvan asennosta taitaa tosiaan olla hikka. Tämä vauva hikottelee oikeastaan päivittäin ja useastikin päivässä, ja hikka tuntuu alavatsalla.
 
Kyllä se taitaa tämä sittenkin perätilassa olla, kun hikka on tuossa puolivälissä. Ja se että potkiiko vauva navan yläpuolelle ei välttämättä todista raivotarjonnan puolesta, nimittäin kun viimeksihän menin neuvolaan väittäen että oikein siellä ollaan kun potki oikean kyljen suuntaan korkealle, mutta se mitä sitten navan kohdalla tuntui ei ollutkaan peppu vaan pää ja jalat oli linkussa pään vieressä siis suoraan pystyssä ylöspäin :(
 

Ei se hikkakaan Tatjuska tarkoita vielä mitään, että missä se tuntuu. Täällä on vauva kellinyt pää alaspäin rv 22 lähtien, ja hikka tuntuu milloin missäkin. Välillä jopa ihan tuossa kylkiluitten kohdillakin. Taitaa ehkä enemmän tuon hikan tuntuminen olla kiinni siitä, mikä osaa vauvaa sattuu olemaan eniten "pinnassa". Ja mulla potkii myös aina oikeaaan tai vasempaan kylkeen. Tai sit lääkärit ja terkat on kaikki ollu väärässä ja peppu onkin pään paikalla etc.emoticon

Mun pakko myös noista supisteluista sanoa sen verran, että mun ystävällä oli hurjia supistuksia rv 30 lähtien, oli välillä sairaalassakin estotipalla ja vauvalle annettiin keuhkopiikit. Loppujen lopuksi kuitenkin joutui käynnistykseen 2 viikkoa yliaikaisena...Eli sanoisin myös, että kellä vaan meistä voi synnytys käynnistyä milloin vaan tai yhtä suurella todennäköisyydellä mennä yliaikaiseksi, oli sitten ennakoivia supistuksia tai ei. Siksikin suuresti ärsyttää olla levossa, kun en kuitenkaan usko, että tää täältä on mihinkään vielä tulossa vaikka supisteleekin paljon.

 
Mulla oli niin esikoinen kuin tämäkin jo ajoissa raivotarjonnassa. Ja ihan erilaiselta tuntui. Esikoinen kun oli 'oikein päin', eli naama mun selkää kohti, niin tosiaan sen pepun (ja sen liikkeen puolelta toiselle) tunsi. Nyt tämä on naama eteenpäin ja tuntuu, että kun tunnustelen vatsaa, niin se on tyhjää täynnä. Eli välillä löydän jalan, mutta kun kosken sitä, se siirretään pois alta. Olettaisin siis, että on yhä RT:ssä, mutta katselee eteenpäin. Perjantaina neuvola, siellä se ainakin selviää.

Mä luulen, että mun tuntemukset siitä, että synnytys lähestyy on enemmänkin toiveajattelua. Ekan kohdalla mua pelotti ja jännitti synnytys aika paljon. Nyt oon rauhallisemmilla mielin ja vain odotan, että saisin vauvan ulos. Eka meni rv 41+1, joten saa nähdä, kuinka tällä kerralla käy.
 
Itellä ei ole vielä synnytys pelottanut eikä mietityttänyt. Enemmän haaveilen siitä että näen pikkuisen ihan livenä. Olenhan sitä kuitenki jo yli puoli vuotta odotellu.

Viime yönä oli vissiin ekat supistukset kun särki ja huonoa oloa pukkasi. Olen aina ollut sellainen etten öisin turhaan heräile, mut viime yönä tosiaan oli peräti kumma olo.

mukavaa kuitenkin nähdä että kaikkia muitaki mietityttää vähän samat asiat ja monesti täältä on saanut vastauksia ihan lukemalla vain.

Toivon että kaikilla sujuu loppuaika hyvin ja nauttikaa kevään/ kesän tulosta tässä samalla!
Keväthän tuo mukanaan uutta elämää!! emoticon

ps. ite päätin lopettaa eilen koulunkäynnin ja keskityn seuraavat pari viikkoa itseeni ja teen just sitä mitä huvittaa...joten maanantaipäivä kului kun pesin autoa ja puunasin sitäkin kesäkuntoon. (lasketaanko tää tähän pesänrakennusviettiin??)
 
Neuvolakuulumisiin jo laitoinkin mut perätilassa täällä ollaan. Eli mielenkiinto kohdistuu nyt torstain äitipolikäyntiin. Jos vesi menee tai synnytys käynnistyy muuten (mitä en usko vielä muutamaan viikkoon) niin sit piipaa sairaalaan koska napanuora tai jalka voi luiskahtaa ulos. Mä en jotenkin enää jaksa uskoa että tämä itekseen täältä kääntyis mut eletään nyt toivossa kumminkin.
 
Tuli tuos puheeksi neuvolas isovanhempien reaktiot..

Eli miten teillä muilla tulevat isovanhemmat tärisee tulevasta vauvasta?

Meillä tämä on ensimmäinen kummanki puolelle ja voitte vaan arvata mikä meno mummoilla varsinkin välillä on! Mun äiti soittaa joka aamu 7-9 aikaan että miten yö menny.. Siiinä sitte saa selitellä että hyvin joo ja ei oo mitää kotona ollaan.. Eilen aamulla mun puhelin alkoi soimaan jo 7 aamulla!! Ja samat kysymykset.. Alkaa niin turhauttamaan tuo sen täriseminen ku itte jotenki alitajuntaisesti ajattelee kuitenkin ettei tämä oo hetkeen pihalle tulos kuitenkaan :) Vaikka kuinka tuollekin yrittää sanoa että soitetaan ja ilmotetaan kyllä sitte ku jotain tapahtuu mutta ei mee jakeluun :D Ei sitte kuinkaa :D Onneksi mun isä ei oo enää soitellu joka päivä paria kertaa ku tais hoksata että kyllä me ilmotetaan sitte ku lähtö tulee :) Jotenkin toisaalta, ne on hellusia.. Mutta RAAAAAAASTAVIA =) 
 
Mun äiti on kyllä aika tärinässä koko ajan, isä kyselee välillä vointia. Valitettavasti miehen vanhemmat molemmat kuoli tämän vuoden puolella. Miehen isä kuoli tammikuussa ja äiti kuoli kaksi viikkoa sitten...eli heiltä jäi vauva näkemättä :/
  
Saa nähdä tosiaan miten täällä käy tuon synnytyksen kanssa kun vauveli on perätilassa eikä meinaa kääntyä, yritettiin polilla kääntää mut ei onnistunu. Nyt katsotaan sitten lantion tilavuus jos mahtuis jalat edellä tulemaan, muuten on edessä sektio.
 
Mulla ainakin palanu käpy jo aikoja sitten hössöttävien sukulaisten kans.. Ensinnäkin en ole liikuntavammanen vaan raskaana... Toisekseen oon kasvattanu jo yhden lapsen joka on nyt 8 v niin niit neuvoi ei tarvii jakella.. Toiseks en edes saa ite päättää miten mä haluan kastajaiset viettää ku kaikki huutelee joka suunnasta.. Nyt vaihtu numero enkä tod sitä anna kellekkään et saa hetken olla ihan omis olois pois tuollasista hössöttäjistä...

Asiasta villasukkaan... Just tässä yks päivä päivittelin et supparit rauhoittunut ja ei välistä huomaa edes olevansa raskaana.. No nyt kyl taas tuntuu ja oikee urakalla.. 4 aikaa aamuyöstä heräsin ihan kamalaan alapää viiltoon en edes vessaan meinannu päästä.. Sitten ku pääs takas sänkyyn niin niin kovaa kramppas koko akka ettei edes henki kulkenu.. Sitte aamulla serkun tyttö tuli kylään ku piti sille tukkapidennykset väsätä ku sil on huomen syndet ja baanalle lähös.. Sen ku sain laitettuu niin ihan hirvee paine alko tuntuu ja supisteli sit sai juosta jo kolmantena jalkana vessaan.. Ja voin sanoo ettei kyl ikinä olis uskonu et ihmisest voi irtoo noin paljon ulostetta eli koko suolisto tyhjäks.. Nyt on sit selkää särkeny ja alavatsaan ottaa välistä niin kovaa ettei käveleen pysty vaan kippuraan vetää.. Saas nähä taasko rauhottuu vai saisko oikeesti jo lähtee synnyttään.. Huomenna on neuvola ja toivottavasti neuvolantäti kattois tota kohdunkaulan tilannetta .. Täällä ku niil ei ole tapana tarkistaa muuta ku sillo ku alkaa odottaa ja toisen kerran kun on neuvolalääkäri sit ei enää tutkita... Haluaisin kuitenkin tietää et miltä tilanne näyttää...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top