Sintura
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä oon varmaan jostain keskivälistä sitten. En nyt voi sanoa olevani kyllästynyt, mutta malttamaton kylläkin. Tahtoo jo vauvan syliin!! Vaivojen puolesta oon päässy kiitettävän vähällä. Alun (ja ajoittain edelleen jatkuvan) pahoinvoinnin oon vaan kokenu jotenkin niin asiaan kuuluvana, ettei se nyt mitään suurempia tuskia oo aiheuttanut. Samaan kategoriaan menee myös vessaramppailut ja unettomuus. Supparit nyt on ainoa todellinen vaiva, mutta lähinnä siksi, kun toi alakerta on tarkistettu viimeksi helmikussa, niin huolettaa tilanne. Huomenna pääsen onneksi lääkärille, niin näkee sitten onko supparit saaneet mitään aikaan vai ei. Mutta siis kaiken kaikkiaan oon sitä mieltä, että yhdeksän kuukautta on iiiihan liian pitkä aika raskaudelle. Olisin kuitenkin ollut valmis ottamaan vauvan syliin jo plussatestistä lähtien
. Tietty jos ottaa huomioon vielä sen, että tätä vauvaa yritettiin se 1,5 vuotta, niin aika malttamaton tosiaan alan jo tässä vaiheessa olemaan. Mutta jännää aikaa tämä on ollut. Toisaalta oon ollut onnellisempi ja seesteisempi kuin koskaan, mutta toisaalta taas en oo ikinä joutunu huolehtimaan ja pelkäämään näin paljoa. Eikä se huolehtiminen siihen synnytykseen lopu, tiedetään
Tänään käytiin synnärille tutustumassa ja sain pidätellä kyyneleitä koko sen ajan. Tuntui niin todelliselta vauvan tulo ja se, että kohta siellä tosiaan ollaan itsekin pusaamassa(toivottavasti!) vauvaa maailmaan
. Sama juttu ollut kyllä kaikilla valmennuskerroillakin. Aina meinaan itkeä onnesta kun tulee olo, että tää nyt ihan oikeasti on totta. Mies kyllä nauroi mulle, että enkö mä jo mahasta sitä huomaa, että on se vauva oikeasti tulossa
Oon jo luetellu miehel, et viikonloppuna tehään suursiivous, hiotaan yläkerran seinät et pääsee tapetoimaan, kävellään kaupunkia ympäri, saunotaan ja sit se kolmas S siihen päälle, ni oliskohan paikat sit jo valmista kauraa, kun on ma:na äippäpolil Vaasas aika 8.20 ni voitais samal reissul sit synnyttääkkin.. Supistuksia on tullu eilisestä illasta lähtien taas vaikka levossa olen ollut ja viime yönä nukkukunut ruhtinaaliset 2 tuntia niiden vuoksi. Onneks toi aurinko on näyttäytynyt ni piristää mieltä 
, oon kyllä ollut jo muutamat viikot saikulla joten päivärutiinit ei
tule juurikaan muuttumaan. Kaikki alkaakin olemaan jo valmiina vauvan
tuloon, joten voi rauhassa keskittyä vain odottamiseen