Voi vidnu mikä vänkä aamu taas heti herättyä tuon kolme veen kanssa
Ensinnäkin kun yöllä on "pakottava tarve" itselläni herätä.. eli kuhan vaan heräilen taas tuossa neljän kieppeillä ja palloilen tunnin että saan taas jatkettua unia.. sitten havahdun kohta taas hereille todetakseni "jee oon saanu nukuttua". Sitten tuolla neidillä on HETI hitonmoinen virta päällä ja sitten tuo hitonmoinen härkkääminen ihan tahallaan, ihan sama miten päin asiat ilmaisee niin AAAARGH, voi ristus miten kokeilee... Malliesimerkki kun kaivo nenäänsä aamupalalla ja siitä sanoin SEN TUHANNEN kerran ihan nätisti, et ei saa kaivaa ja pitää ottaa paperi, rupes sohimaan miuhun päin "miulla on räkää, miulla on räkää" totesin, et elä äitin paitaan sitä pyyhi, niin eikun urkittamalla urkittaa lähemmä, et saa pyyhkäistyy
Aivan kuin käskis.. eilen lämmittelin uunia ja kiitin kirppua, kun avuks tahto tulla, että ei tarvii eikä tuu sitten turhaa käsien pesua kun ois puihin koskenu, NIIN TUO HANKAA TAHALLAAN JOKAISEEN PUUHUN KÄTENSÄ *repii hiuksia-itkee-ja-nauraa*
Jotenkin oon niin ajatellu, et tuo 3,5 vuoden ikäero lapsille olis aivan passeli ja hyvä, mut näinä hetkinä taas tuntuu et mistään ei tule enää koskaan ikinä yhtään mitään.
Tai sit pitäis ihe vaan jaksaa olla joka ainoa sekunti niin tavattoman aktiivinen tuon kanssa, eikä hetkeekään ajatella et pitäis "kahvitauon"
No, eiköhän tämä tästä.
Noista kyykyistä kyselin, kun sellanen ihan ookoo liike ihelle, mitä kärsii tehä ilman et maha pingottuu :)