Ai hyvänen aika mun on nyt useampana iltana tehnyt aivan sairaasti mieli hampurilaisateriaa tiettyyn aikaan! Etenkin ne rapeat, rouskuvat, suolaiset ranskalaiset, oiiih.... Siis ihan kauheaa, olen kaikki tahdonvoimani saanut tiristää ja puristaa estääkseni itseäni kurvaamasta lähihuoltsikalle. Melkosta väsytystaistelua kun odottaa, että ruokapaikat menee täällä kahdeksaan mennessä kiinni, mutta kyllä se himo siitä onneksi väistyy kun sinnittelee. Auttaa onneksi vähän, kun juo vetta, teetä, syö marjoja tms. kevyttä (kaloreita en todellakaan tarvitsisi, tää himo on nälästä niin kaukana kuin himo voi olla). Sairaan rasittavaa vaan kun ei ikinä ennen tämmösiä tappeluja ole itsensä kanssa täytynyt käydä. Asuin ennen neljä vuotta alle puolen kilsan päässä Mäkistä ja kävin siellä kaikkiaan ehkä pari kertaa, et ei ihan normaalia mulle...