Aaaargh, tää ranskishimotus ei vaan katoa! Ja nimenomaan niiden pitää olla niitä rapeita pikaruokapaikkojen uppopaistettuja, maksimaalisen epäterveellisiä ranskalaisia transrasvoineen päivineen. Mitkään omatekoiset lohkoperunat tms. eivät tyydytä tuota himoa, vaikka hyviä ovatkin. Haaveilen ranskalaisista etenkin pakolla järsiessäni raskauden aikaisia inhokkejani, tuoreita vihanneksia.
Onneksi sen verran heikosti tapamuistissa tuo pikaruokapaikoissa syöminen, ettei langettua tule kovin usein. Tänään kyllä olin aivan seitsemännessä taivaassa hampurilaisaterioineni, olisin voinut syödä niitä ranskiksia loputtomiin kun tuntu että niistä tulee vain ja ainoastaan hyvä olo... Ja niin valitettavasti tulikin ruuanjälkeistä koomaa lukuunottamatta. Ei tietoakaan ähkystä tai öklöttävän täydestä olosta.
Onneksi nuo marjat edelleen ovat suurinta herkkua, etenkin hieman kohmeisina. 1-2 200 g pakastepussia menee päivässä suunnilleen. Muuten olisinkin ihan pulassa hevimarjaosaston kanssa, vaikka ennen raskautta sitä settiä meni kaikkiaan 1-1,5 kg päivässä, mutta kun ei nuo vihannekset ilman pakkoa uppoo niin ei uppoo. Mutta kupillinen marjoja, makeutusjauhetta ja loraus kookoskermaa, oioi!