Helmikuun helinät

Mä oon niiiiiiin kypsä tähän paksuna olemiseen! Haluan juoksulenkille, pyörälenkille, ratsastamaan, laskettelemaan, mahtua omiin vaatteisiin, ostaa uusia ihania kevätvaatteita, haluan oman itteni takasin! Ja mieluusti kaikki vaivat kanssa hittoon.

Ja joo, ootan sitä vauvaa mut mä en vaan jaksa tätä olotilaa nyt.
 
Niin ja haluun syödä mitä millonkin tekee mieli ja ottaa lasin valkkaria tai punkkua tai kuoharia tai ginitonicin!!
 
Niin minäkin!
Kävikin sitten niin että smurffasin itteni aamulla sairaalakuntoon. Ihan uskomatonta... Kun olin kirjotellu aamulla, menin hyvin vaikeesti vessan kautta sänkyyn. Siellä totesin, et en muuten pysty liikkumaan enää ollenkaan.
Sen jälkeen tulin miehen avustamana äippäpolille "näyttäytyy" ja minut otettiin osastolle lepäämään.:sad010
Voin istua ja kävellä sellasella korkeemmalla rollaattorilla, mut edes asennonvaihtaminen sängyssä ei onnistu ilman apua. Häpyliitos ja alamahan kudokset venähti jotenkin niin pahasti... Että täällä nyt sit ollaankin yllättäen aivan invalidina en voi uskoa miten tää meni näin... Riippuen paraneeko tää levolla täällä, pääsen kotiin vielä pariks päiväks ennen sektioo tai sit en.

Vauvat voi kaikesta huolimatta hyvin, eikä niitä tän takia leikata yhtään aiemmin ellei tilanne muutu.
 
Fyysisyyden lisäksi haluun saada happea ja hengittää esteettä!! :'( persikka! Haluun voida vetää keuhkot täyteen ja haluun voida tyhjentää ne hallitusti, enkä päästää yhdellä paineen aiheuttamalla pukahduksella kaikkea kerralla pakosalle. Tää on niin uuvuttavaa tällänen keuhkojen ahtaus!
 
Mammasmurffi, tosi kurjaa! :( Toivottavasti sun paikat kuitenkin paranee eikä mitään pysyvää damagea tullut!

Mä kanssa tuossa terassilta lumia tyhjentäessä lapiolla (paloi käpy, minähän en ole invalidi vaikka olen raskaana) luistin toisella jalalla liulasta terassipuuta sivuluisussa, yritin siis tehdä spagaatia sivuttain. Ai juma, että tuntui häpyliitoksessa! Tästä varmaan kärsitään taas seuraavat päivät :(
 
Jatkan tota valitustani tai valituksiani, lisäksi haluun pystyä sheivaamaan itteni ilman sokkona tai peilin kautta suhimista, laittamaan sukat jalkaan yhellä jalalla seisoen, ottamaan mitä lääkkeitä vaivoihin mitä haluan tai tarvin (esim voltaren geeli ois kiva!) ja voi että, sitä seksiä ilman vauvamahaa!!!!
 
Ai hittolainen Mammasmurffi!! :nailbiting: tekee todella pahaa sun puolesta. Siis AUTS on varmasti jäätävän kipeä ja rankka olo sulla.
Ei ne sitten kuitenkaan meinannu aikaistaa sektiota? Voi sua oikeesti, kaikki sympatiani sulle :Heartred Hang in there..!!
 
Mullakin on ollu vähän invampi ja ärtyneempi olo muutamia viikkoja, vaikka ei nyt mistään erityisemmästä syystä. Lisäksi ärsytti se, että neuvolalääkäri totesi tän pysyvän varmaankin sisällä vielä tovin.

No, olipas kuitenkin hauskaa, kun lähdettiin hienosti syömään hyvässä seurassa ja sieltä jatkettiin iltaa muutamissa eri paikoissa, joissa tekivät mahtavia alkoholittomia drinkkejä ja oli mukava jutustella. Ihan illan, tai no aamun, lopuksi mentiin vielä kunnolla tanssilattiaa kuluttamaan! Ei haitannu yhtään meikäläisen menoa tää masu tai kymmenen sentin korot tai se, että muu seurue otti varsin löysin ranneliikkein ja mä olin selvinpäin. Eipä ole tullut tuollaista reissua tehtyä varmaan vuoteen muutenkaan, ellei nyt ihan kevätkesästä kerran(?), ja oli kyllä mahtavaa vaihtelua tähän odotteluun! Normaalisti en ole mikään bilehile, ja ehkä kerran tai pari vuodessa tulee käytyä noin perusteellisesti ulkoilemassa, mutta tähän tilanteeseen sopi paremmin kuin hyvin! Piristi kummasti. Ehkä juuri siksi, että kuvittelin etukäteen väsähtäväni masun viereen jo ruokailun jälkeen tai viimeistään puoliltaöin, mutta seura ja ilta veivät täysin mennessään ja nautin täysin siemauksin ilman väsymyksen häivääkään.
Luottokengät eivät pettäneet tälläkään kertaa, vaikka kehon painopiste on eri kuin normaalisti, ja nyt ei kolota selkää, ei jalkaa, ei mitään! Eli selvästi koko kroppa oli vain väsähtänyt näihin liukkaisiin keleihin, kun ei ole voinut korkkareita käyttää ja on pitänyt laahustaa menemään missälie mammavaatteissa. Nyt kun sai hyvässä ryhdissä keinutella vähän lanteita ykköset päällä(ihana lapsenpäästäjänpuodin mekko...) ja erityisesti nauttia seuran tarjoamasta henkisestä ravinnosta useiden tasokkaiden ruokalajien ja mehukkaiden 'drinkkien' ohella, niin ei enää olekaan niin vanha ja väsynyt olo! :) Oli myös hupaisaa saada sekä ihailevia että paheksuvia katseita(alkoholittomissa drinkeissä kun ei lue lasin kyljessä isolla alkoholiton, mutta mulle riittääkin että itse tiedän) ja mahdollisesti myös tämä hienoinen 'epäsovinnaisuus' oli osa koko illan piristävää vaikutusta.

Tänäänkin olen siivoillut hymyssä suin ja ahkeroinu vaikka mitä muutakin, kun on niin hyvä fiilis. Aika muutos verrattuna edellisin viikkoihin, jolloin on tuntunut vain, että ärhentelee miehelle ja ei jaksaisi tehdä mitään.

Suosittelen siis kaikille: lapset hoitoon ja miehen ja/tai muiden kanssa rauhassa hyvin syömään ja ja iltaa jatkamaa niin pitkään kun huvittaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kohta nimittäin roikkuu yksi tississä kiinni ja vastaaville huveille voi taas vuoden päiviksi heittää hyvästit...(ei niin että niitä silloin kaipaisikaan, kun keskittyy nauttimaan senhetkisestä tilanteesta, mutta silti pieni irtiotto näköjään voi tehdä hyvää vaikka sitä ei olisi YHTÄÄN osannutkaan kaivata).

Ei kun kokeilemaan siis! :D
 
Synnytyksen lopputarinaa, helppo kirjoitella ku toinen imee rinnalla:) eli tuo "tamponi" oli vaikuttamassa, koko Illan taas laimeita supistuksia muttei mitään dramaattista. Nukuinkin tosi hyvin, heräsin aina noin puolen tunnin välein ku tuli lievä supistus mutta muuten kaikki hyvin. Vähän ennen viittä kun kuuluu/tuntuu mun sisällä sellainen jännä napsahdusääni ja sitten tuleekin lämmintä nestettä sänkyyn. Hoitaja tuli paikalle ja kattoi että juu lapsivettä, kohdunsuu auki 5-6cm että sais lähteä kyl synnärille heti ku haluan. Siinä kohtaa oli vielä siedettävä olo, nii soitin miehelle ja jäin häntä odottamaan. Sitten päästiin sinne synnärille ja kätilö melkein heti ilmoittikin että heillä vuoron vaihto, se ei ollu kivaa ku tää vaikutti nii mukavalta nii ajattelin että mun tuurilla se toinen ei oo. Päätettiin pistää epiduraali mutta anestesialääkäri olikin kiireinen nii laittoivat ensin kohdunkaulanpuudutuksen ja sain kyl sen epiduraalinkin sit onneks.. Sit olikin autuas olo, juttelin puhelimessa kaikille ja oli niin rento olo. Ponnistusvaihe alko aika nopeasti kuitenkin ja siinä mä olin ihan susi. Kätilö joka olikin sitten supermukava ja paikalla oli myös lääketieteen opiskelija niin antoi kaikkia ohjeita ja mä en osannu ottaa ilmaa oikein keuhkoihin. Tää on ollu mulla aina, ku joku sanoo et hengitä syvään nii mä puhallan ulos :D vähän oli haasteita ja supistukset harveni mikä ei ollu kiva juttu niin jollain ihmeen tsempillä sain sitten puserrettua meidän pojan ulos. Koko ajan puhuttiin että kun on nii nuori niin menee isin kanssa keskolaan ja mä lähden takaisin osastolle. Yllätys olikin suuri ku poika paino 2900 ja rapiat ja kaikki vaikutti olevan niin hyvin et päästäänkin yhdessä ihan nokuosastolle. Kaikki kätilöt sitä hämmästelleet että pitkästä aikaa näin pieniviikkoinen ei joudu osastolle. Tottakai tässä tarkkaillaan ja varaudutaan mutta poika on kyllä todella sisukas<3 se kun ne painelee kohdun tyhjäksi jäi pahiten traumoihin ja se että kuinka paljon pissaaminen sattuu :D eli ainakin tähän asti kaikki melkein ollut positiivista yllätystä. Nyt vaan ollaan nautitaan ja ihaillaan <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Wau, ihanalta kuulostaa Poogen!! Mahtavaa että saitte vauvan omaan hoitoon heti. :joyful:

Minullakin oli hyvä yö täällä osastolla, kiitos tupla-annoksen kipulääkettä sain nukuttua ja onnistuin kääntymään ja jopa käymään vessassa omin avuin. Nyt siis näyttäs siltä että paraninkin tästä yli odotusten ja pääsen vielä kotiin!!! :smiley-bounce016 Jihuuuu!!!!!
 
Kiva lukea mukavia uutisia useammalta ja vielä niin eri aiheista :)

Muoks, tuli sit kahdesti sama....
 
Kertakaikkiaan tää flunssa ei vaan helpota. Väsyttää niin vietävästi. Olo on tosi levoton. Sain imuroituu ja otin sitterin esiin. Pikkunen ollu tosi laiskan oloinen. Liike laskennan tein ekaa kertaa. Tosi pientä liikehdintää tuli. Kuuntelin sykkeen et normaalit oli.
Nyt mä vaan yritän toipua pitkästä flunssasta leväten.
 
Mukava lukea hyviä uutisia. :)

Oon ollut nyt viikon äitiyslomalla ja oon tehnyt ihan kaikkea muuta kuin esim. Pessyt vauvan vaatteita tai koonnut pinniksen, kääk, ne on edelleen tekemättä. :nailbiting: Nyt kun ei tarvi olla töissä, niin intoa on riittänyt ihan mahdottomasti meidän maatilan töihin ja oonkin hoitanut yhtä kipeää vasikkaa nyt muutaman päivän oikein innolla ja voisin olla navetassa vaikka miten monta tuntia. Tosin heinän ja rehun mättäminen hangolla tuntuu selässä, mutta en ole senkään antanut häiritä intoani. Välillä mieheni ja appivanhempani yrittävät sanoa että jo täytyisi rauhoittua..
Eilen mäkin tein tuota liikelaskentaa, kun selvästi vauva liikkuu vähemmän, kun on rasittanut itseään (liikaa).
 
Mulla ei ole virtaa enää pätkääkään. :D torkahtelen kokoajan ja mihin sattuu kun yöt nyt on mitä on jo pitkään. Päivällä tahtia lyö 2vee 8kk suht vilkas poika. Kummasti silti 2h pätkäunella tai ajoin 15min torkulla lataa pakollisiin. Mutta mitään virkeyden perikuvaa ei koko raskautena ole esiintynyt. :D nyt tietysti jo viikkoja ollut kipuja ja hankaluutta liikkua ettei inspaa senkään vertaa.
 
BabyBlues: kuulostaa hyvältä! Itsestä ei tosin olis mitenkään päin tuohon, esikon kanssa olinkin, mutta ei, ei nyt mitään toivoa esim.korkkareihin tai tanssiliikkeisiin. Tosin raskaana oon aina kokenut ahdistavaksi baareissa ynnä muissa kuppiloissa myöhään hengailun, ei vaan huvita ollenkaan.

Miehen kanssa saadaan tosin ens viikonlopun vapaata lapsista ja otetaan hotellihuone ihan vaan täältä Stadista ja mennään mm. syömään/teatteriin/kuppiloihinkin jos siltä tuntuu ja tavataan ystäviä. Viime hetken irtiotto kun lentääkään ei enää saa ulkomaille.

Ja mä taas kyllä aion TODELLAKIN viimeistään kesällä lähteä kunnolla juhlimaan ilman vauvaa :grin mä en aio odottaa vuotta, enpä oo aiemmistakaan odottanut.
 
Itseasiassa nyt tuli mieleen ku odotin kakkosta rv35 ja oltiin isolla kaveriporukalla Reykjavikissa, niin sieltä on kyllä legendaarinen ja seksikäs hölmöily-video missä mahani kanssa pompin ja tanssin "Gangnam style:n" tahtiin sitä tunnusomaista tanssia (illalla ennenku lähdettiin illastamaan ja viihteelle) kun se biisi oli just alkanu leviään ympäri maailmaa.. :grin se olikin sitten ainoa tanssimuuvi mitä meikäläiseltä sinä iltana lähti :hilarious: LOL
 
Hehe :D Itse en normaalitilassakaan ole mikään pilkkuun asti riekkuja enkä edes viihdy baareissa, mutta jostain kummasta se innostus nyt löytyi, vaikka yleensä olen ensimmäisiä jotka on kotiin lähdössä. Ja siis vasta pikkutunneiksi mentiin tanssipaikkaan(tuskin sentään koko iltaa ja yötä olisin pystyny vaappumaan tanssilattialla, vaikka mistä sitä tietää kun oli niin hyvä tunnelma), siihen asti seurusteltiin tasokkaissa ja melutasoltaan hillityissä aikuisten paikoissa, joissa tehtiin jokainen juoma, myös ne alkoholittomat, vaivannäöllä ja ajatuksella. Oli kivaa kun oli mullekin tarjolla vähän muuta kuin karpalomehua tai limsaa! :D Ja mukava kun sai oikeasti jutella eikä huutaa :)

Voihan se olla että kesämmällä tulis jossain käytyä, olen vaan niin huono pumppailemaan...että vaikka kuinka suihkuaa muuten, niin pumppaamalla saa vaan just sen verran että lapselle on tunnin-parin liikuntasuorituksen ajaksi hengen pitimiksi jotain pullossa kun olen poissa...
 
Aadaeveliina, aika hurjaa että oot noilla viikoilla ollut vielä reissussa! Siis hienoa jos oot pystyny, mä luulen että itse en olisi.

On meilläkin jo etukäteen pari tapahtumaa kesälle ja syksylle jo, mihin on sovittukin lapsenhoito (mm ACDCn keikka, jes). Kun mun vanhemmille tämä on eka lapsenlapsi, niin suorastaan melkein on jo tappelua siitä, kuka saa hoitaa. Mun vaan pitäisi käydä vähän tylsä keskustelu oman isäni kanssa noista, kun hänen vaimollaan on parkinsonin tauti ja siinä jamassa, että pientä vauvaa ei kyllä voi nostella tai kantaa...
 
Takaisin
Top