Hei vaan taas kaikille!
Kiva, että täällä on tuttujakin toisista ketjuista (Jane). Ite en oo sinne maalis-huhtikuisiin enää niin usein käyny kirjoittelemassa, tosin nää mun kirjottelut meinaa tännekin aina unohtua. :)
Töissä on pitäny hirmuista kiirettä, projekti painaa päälle oikeen kunnolla ja tuntuu, et päivällä on hyvä jos ehtii syömässä käydä. Täytyy sanoo, et kyl mä vaan tykkään enemmän vuorotöistä, on enemmän vapaa-aikaakin, ehtii kotonakin touhuta jotain. Nyt kun tekee vain päivätöitä, niin iltaisin ei enää ehdi tehdä yhtään mitään. :(
Painoo oli tullu viime neuvolassa lähtöpainosta n. 2kg, pikkaisen vähemmän kuin ekassa raskaudessa. Mä en kyl jaksa ressata painon kanssa yhtään, tulee se mitä tulee, ne lähtee sit kyl myöhemmin pois. Viimeksi mulle tuli reilut 16kg, ja muutamassa kuukaudessa olin takaisin lähtöpainossa (imetys auttaa:)). Kyllähän se vähän hirvitti, kun loppuraskaudessa oli paino päälle 70kg, ku normaalisti painoo on noi 57-58kg. Mut kyl mulla silloin oli aivan valtava vatsakin. Kun katselee kuvia, niin ihan ihmettelee, et oonko mä oikeesti ollu noin iso. Ja tälläkertaa kasvua on varmasti saman verran ellei enemmänkin, sen verran kookas toi vatsa on jo nytkin. :) Synnärillä kätilö jo heti alkuunsa pelotteli viimeksi, että onko tutkittu mahtuuko vauva tulemaan alakautta, kun on niin ison näköinen. No, ei oltu tutkittu ja hyvin (ja nopeasti) mahtu tulemaan.
Synnytystä mä oon muutenkin jo jonkin aikaa pohtinu. Lähinnä sitä, että osaisin lähteä tarpeeksi aikaisin sairaalaan. Matkaahan ei ole kuin n. 2min kävellen kotoa, mutta kun esikoinenkin synty niin nopeasti, niin hieman mietityttää, ettei isukki joudu kotikätilöksi. :) Ehdittiin viimeksi olla sairaalassa vaan n. 50min, ku poika jo synty. En ollu missään vaiheessa kovin kipee, joten pärjäsin kotona tosi pitkään, eikä sairaalassakaan tietysti enää kipulääkkeitä ehtiny saamaan, enkä niitä kyllä halunnukkaan.
Lisäksi mä oon miettiny polikliinistä synnytystä, jos kaikki vaan menee hyvin. Musta tuntuu turhalta maata osastolla monta päivää, ku kotona on esikoinenkin joka tarttee äitiään. Ja pikkuinen kuitenkin vaan syö ja nukkuu siinä alkuvaiheessa. Joten luulempa, että kunhan loppuun asti päästään, niin toi vois olla varteenotettava vaihtoehto.
Mulle ei oo vielä tullu sitä linea negraa, viimeksi tuli heti alkuraskaudessa ja oli jo tässä vaiheessa tosi tumma ja yletty rintojen alta aina alavatsalle. Ja poikahan sieltä tuli. Jännä nähdä tuleeko nyt sitten tyttö. Ei oo kyl mitään oloja kumpaankaan suuntaan ja mahakin on samanmuotoinen kuin viimeksi, niin tiedä häntä. Ens viikon keskiviikkona on ultra, niin jospa sen siellä näkis. En kyl vieläkään tiedä haluanko tietää sukupuolta, viimeksi ei haluttu eikä kysytty kätilöltä, mut näin sit itse siitä kuvasta et poikahan se siellä. Ja varmaan näkyy nytkin. Et ei auta silmiään ummistaa, jos haluu muuten nähdä, et kaikki on kunnossa.
Liikkeitä täällä tuntuu jatkuvasti, eikä enää vaan pelkkiä potkuja vaan myös selkeitä möyrimisiä ja kuperkeikkoja siellä tehdään. Silloin kun itse kävelen tai touhuilen jotain niin kaveri nukkuu, mut ku istahtaa hetkeksi tai käy pitkälleen, niin bileet alkaa. Vatsan päälle ei vielä tunnu, mut eiköhän ne kohta. Ihanaa, kun tuntuu taas liikkeitä, mulla olikin niitä jo ihan ikävä edellisestä raskaudesta. :)
Ja onhan noita vaivojakin jo alkanu hieman tulemaan, ei onneksi mitään sen suurempaa. Närästystä on aina välillä iltaisin, mut Gaviscon auttaa hyvin. Maidon juominen on sit toinen mikä auttaa myös. Lisäksi on nyt tullu yölliset suonenvedot, niitä mul ei sit ollu yhtään ikävä edellisestä raskaudesta. :( Inhottavaa herätä keskellä yötä mielettömään kipuun jalassa. Ja sit on jalka kipeenä monta päivää ja hyvällä, tai huonolla, tuurilla toiseen jalkaan tulee seuraavana yönä suonenveto ja sit on taas kivaa. Magnesiumia ja kalkkia oon syöny jo alkuraskaudesta ehkäisymielessä ja kait ne sit vähän autto, kun nyt vasta alko suonenvedot. Viimeksi ne alko melkein heti plussatestin jälkeen. :( Mut ei auta ku kärsiä, kyl ne sit taas synnytykseen loppuu. :)
Tulipas aikamoinen romaani, mut tässä tämän päivän kuulumiset. :)
Kiva, että täällä on tuttujakin toisista ketjuista (Jane). Ite en oo sinne maalis-huhtikuisiin enää niin usein käyny kirjoittelemassa, tosin nää mun kirjottelut meinaa tännekin aina unohtua. :)
Töissä on pitäny hirmuista kiirettä, projekti painaa päälle oikeen kunnolla ja tuntuu, et päivällä on hyvä jos ehtii syömässä käydä. Täytyy sanoo, et kyl mä vaan tykkään enemmän vuorotöistä, on enemmän vapaa-aikaakin, ehtii kotonakin touhuta jotain. Nyt kun tekee vain päivätöitä, niin iltaisin ei enää ehdi tehdä yhtään mitään. :(
Painoo oli tullu viime neuvolassa lähtöpainosta n. 2kg, pikkaisen vähemmän kuin ekassa raskaudessa. Mä en kyl jaksa ressata painon kanssa yhtään, tulee se mitä tulee, ne lähtee sit kyl myöhemmin pois. Viimeksi mulle tuli reilut 16kg, ja muutamassa kuukaudessa olin takaisin lähtöpainossa (imetys auttaa:)). Kyllähän se vähän hirvitti, kun loppuraskaudessa oli paino päälle 70kg, ku normaalisti painoo on noi 57-58kg. Mut kyl mulla silloin oli aivan valtava vatsakin. Kun katselee kuvia, niin ihan ihmettelee, et oonko mä oikeesti ollu noin iso. Ja tälläkertaa kasvua on varmasti saman verran ellei enemmänkin, sen verran kookas toi vatsa on jo nytkin. :) Synnärillä kätilö jo heti alkuunsa pelotteli viimeksi, että onko tutkittu mahtuuko vauva tulemaan alakautta, kun on niin ison näköinen. No, ei oltu tutkittu ja hyvin (ja nopeasti) mahtu tulemaan.
Synnytystä mä oon muutenkin jo jonkin aikaa pohtinu. Lähinnä sitä, että osaisin lähteä tarpeeksi aikaisin sairaalaan. Matkaahan ei ole kuin n. 2min kävellen kotoa, mutta kun esikoinenkin synty niin nopeasti, niin hieman mietityttää, ettei isukki joudu kotikätilöksi. :) Ehdittiin viimeksi olla sairaalassa vaan n. 50min, ku poika jo synty. En ollu missään vaiheessa kovin kipee, joten pärjäsin kotona tosi pitkään, eikä sairaalassakaan tietysti enää kipulääkkeitä ehtiny saamaan, enkä niitä kyllä halunnukkaan.
Lisäksi mä oon miettiny polikliinistä synnytystä, jos kaikki vaan menee hyvin. Musta tuntuu turhalta maata osastolla monta päivää, ku kotona on esikoinenkin joka tarttee äitiään. Ja pikkuinen kuitenkin vaan syö ja nukkuu siinä alkuvaiheessa. Joten luulempa, että kunhan loppuun asti päästään, niin toi vois olla varteenotettava vaihtoehto.
Mulle ei oo vielä tullu sitä linea negraa, viimeksi tuli heti alkuraskaudessa ja oli jo tässä vaiheessa tosi tumma ja yletty rintojen alta aina alavatsalle. Ja poikahan sieltä tuli. Jännä nähdä tuleeko nyt sitten tyttö. Ei oo kyl mitään oloja kumpaankaan suuntaan ja mahakin on samanmuotoinen kuin viimeksi, niin tiedä häntä. Ens viikon keskiviikkona on ultra, niin jospa sen siellä näkis. En kyl vieläkään tiedä haluanko tietää sukupuolta, viimeksi ei haluttu eikä kysytty kätilöltä, mut näin sit itse siitä kuvasta et poikahan se siellä. Ja varmaan näkyy nytkin. Et ei auta silmiään ummistaa, jos haluu muuten nähdä, et kaikki on kunnossa.
Liikkeitä täällä tuntuu jatkuvasti, eikä enää vaan pelkkiä potkuja vaan myös selkeitä möyrimisiä ja kuperkeikkoja siellä tehdään. Silloin kun itse kävelen tai touhuilen jotain niin kaveri nukkuu, mut ku istahtaa hetkeksi tai käy pitkälleen, niin bileet alkaa. Vatsan päälle ei vielä tunnu, mut eiköhän ne kohta. Ihanaa, kun tuntuu taas liikkeitä, mulla olikin niitä jo ihan ikävä edellisestä raskaudesta. :)
Ja onhan noita vaivojakin jo alkanu hieman tulemaan, ei onneksi mitään sen suurempaa. Närästystä on aina välillä iltaisin, mut Gaviscon auttaa hyvin. Maidon juominen on sit toinen mikä auttaa myös. Lisäksi on nyt tullu yölliset suonenvedot, niitä mul ei sit ollu yhtään ikävä edellisestä raskaudesta. :( Inhottavaa herätä keskellä yötä mielettömään kipuun jalassa. Ja sit on jalka kipeenä monta päivää ja hyvällä, tai huonolla, tuurilla toiseen jalkaan tulee seuraavana yönä suonenveto ja sit on taas kivaa. Magnesiumia ja kalkkia oon syöny jo alkuraskaudesta ehkäisymielessä ja kait ne sit vähän autto, kun nyt vasta alko suonenvedot. Viimeksi ne alko melkein heti plussatestin jälkeen. :( Mut ei auta ku kärsiä, kyl ne sit taas synnytykseen loppuu. :)
Tulipas aikamoinen romaani, mut tässä tämän päivän kuulumiset. :)
. Onneksi on tämän kaltaisia palstoja ja teitä avuliaita ihmisiä 
Tilanne näytti gynen mielestä olevan ihan hyvä eikä ole aihetta suurempaan huoleen.
No joo, toki vähän lenkkeilläänkin.