Helmikuiset 2020 <3

Asun pk-seudulla, eli hus-alueella.
Ok. Uskaltaisinkohan katsoa :nailbiting: lukeekohan siellä myös jos on ne huonot uutiset. :sorry: tai jos siellä ei lue mitään niin sit meen paniikkiin ettei lue huonojen uutisten takia. Äh.. Raskausajan pelot:banghead:
 
Hei kaikki!

Täällä järkyttyneen onnellisena odotellaan esikoista! Meillä meni 9kk ennen kuin plussattiin ja melko pian sen jälkeen (rv 5) alkoi ihan uskomaton pahoinvointi/oksentelu, joka ei vieläkään tunnu loppuvan (rv 11+3) . Sen vuoksi yhä hieman järkyttynyt (koska kukaan ei kertonut että sana "aamupahoinvointi" voi olla pelkkä vitsi, sitä jatkunut itsellä ihan 24/7) ja tuntuu ettei tästä odotuksesta ole päässyt kunnolla edes nauttimaan, saatika kesästä joka lähenee loppuaan. Kaikki vinkit ja poppaskonstit kokeiltu, mutta löytyykö muita vastaavassa tilanteessa olleita, jotka osaisivat kertoa millon mahd. loppuu tai itsellä loppunut? Kaikki yrittävät lohduttaa, että kyllä se siitä 3kk jälkeen mutta nyt haluaisin jo kuulla joltain joka oikeasti on kokenut saman?

Useimmilla pahoinvointi kai menee ohi viikkojen lisääntymisen myötä, mutta valitettavasti joillakin harvoilla se jatkuu koko raskauden ajan. Omalla kohdallani esikoiselta pahoinvointi 24 h/7 paheni aina vain rv 17 asti jatkuen sitten synnytykseen asti. Nyt olen asennoitunut siihen, että pahoinvointi kestää synnytykseen asti enkä odotakaan sen loppuvan aiemmin. Jos niin onnellisesti sattuisi kuitenkin käymään, olen erittäin iloisesti yllättynyt. Itse koin esikoiselta pahimmaksi sen, kun neuvolassa ja kaikki ystävät lohdutti, että kyllä se helpottaa viikkoon 9 mennessä.. tai viikkoon 12 mennessä... tai viikkoon 17 mennessä - ja minä menin aina uskomaan, että enää 2 viikkoa tai enää 4 viikkoa jäljellä pettyen joka kerta karvaasti "luvatun määräajan" ylittyessä. Nyt olen siis varautunut siihen, että pahoinvointia jatkuu ad 9 kk - siten en ainakaan pety! Onneksi nyt, vaikka pahoinvointia on koko ajan, sen intensiteetti vaihtelee ja välillä on vähän helpompiakin hetkiä joukossa.

Tsemppiä! Toivottavasti kuulut niihin, joiden kohdalla tilanne helpottaa ajan kanssa. Ja jos ei, niin tee mitä tahansa mikä jollakin lailla oloasi helpottaa. Yritin itse lohduttautua sillä, että useimmiten keskenmenon riski on pienempi, kun on selvä raskauspahoinvointi liittyen koholla oleviin raskaushormoneihin.
 
Helmiseni voi ei, voimia sinulle! :smiley-angelic003 Itse ajattelen just tuolla tavalla kun kaikki yrittää lohduttaa, että enää jäljellä viikko jne. Nyt meillä menossa rv 12+4 ja on onneksi välillä ollut vähän parempiakin hetkiä/päiviä. Menneellä viikolla tullut oksennus "vain" 3 aamuna. Tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että oksennus rajoittunut aamuun eikä ole enää koko päiväistä ja iltaisin saanut jotain lämmintä syötyäkin. Etova olo jatkuu aamusta jonnekin n. klo 14-16 asti, aamu ja lounasaika pahimpia. Saa nähdä miten käy nyt kun huomenna pitää palata töihinkin pitkän loman jälkeen..
 
Mä odottelen nyt pääsyä sinne salaiselle puolelle. Toivon että siellä olis aktiivisempaa keskustelua eikä tartte niin miettiä mitä kirjoittaa kun ei oo kaikelle kansalle näkyvillä.
 
Pahoinvointi jatkuu täälläkin. Käytävä näemmä nykyään kesken unien syömässä yöllä, että pystyy nukkumaan loppuyön. Tämä tietää varmaan lisäkiloja, haluisin niin että tämä olisi raskaus että ylimääräistä ei tulisi. :sorry:
 
Onko teillä jatkuvaa pahoinvointia ja siitä johtuvaa niukkaa syömistä potevilla sikiöt kehittyneet normaalisti/syntyneet normaalin kokoisina? Siis jos on aiempia lapsia siunaantunut. Onko raskaus edennyt täysiaikaiseksi?

Itsellä vähän syyllinen olo, kun ei parin alkuviikon etovan olon jälkeen ole mitään mainittavaa oiretta ollut. Jos kävisin tällä hetkellä töissä, niin olisi varmasti enemmän, koska olen kova stressaantumaan ja väsähtämään, enkä palaudu. Stressaan työssä ollessani, vaikka kuinka koitan ottaa rennosti. Ainakin edellisessä työpaikassa koko terveys ja elämänlaatu menivät päin helvettiä, kun ei stressiltä ja yötyön aiheuttamalta valvomiselta saanut enää nukutuksi :wtf: Tosi tervettä, jos verenpaineet on 150/100 ja oksentaa tahtomattaan, vaikka ei ole vatsataudissa. Pitää keksiä vielä joku oma juttu. Ehkä minua ei ole luotu elämään jonkun tietyn kaavan tai aikataulun mukaan, jonka joku muu sanelee.
 
Muokattu viimeksi:
Omat vaatteet mahtuu. Osa farkkuleggareista ahdistaa mahaa jo. Ostin parit äitiysleggarit h&m:ltä ja nää on mun uudet suosikki pöksyt:grin Ihan sairaan mukavat. Mahaa ei näy ja ylipainoa muutenki niin näytän vaan paisuneelta varmaan vielä kauan.
 
Oon jo ostellu joitakin äitiysvaatteita, mutta niissä on vielä mahalle kasvunvaraa. Käytän lähinnä urheilulegginssejä ja löysempiä (neule)mekkoja nyt. Vanhat farkut kiristää ja rinnat on kasvanu niin paljon, että tiukimmat paidat on pitäny jättää kaappiin. Nyt siis 14+6 menossa.
 
Mä olin laihtunut/riutunut 1. neuvolakäynnillä n. kilon keväästä jolloin olin viimeksi käynyt puntarilla. Maha on aavistuksen pyöristynyt mutta oksentelun ja ruokahaluttomuuden vuoksi esim. jaloista ja pepusta on lähtenyt jotain kun housut tuntuu sieltä löysemmiltä kuin ennen raskautta :sad010Treenasin siis keväällä säännöllisesti 2-4 krt/vko, joten tämä 7 viikon liikkumattomuus on vienyt lihaksia. Toiveena olisi päästä taas treenaamaan ja urheilemaan edes kevyesti mahdollisimman pian, kunhan olo vain sallisi sen.

Neuvolassa kerrottiin, että sikiön kehityksestä ei pitäisi olla ainakaan vielä tässä vaiheessa huolissaan kun se on niin pieni ja tarvii niin vähän energiaa, että se ottaa ensin tarvitsemansa ja itse joudun sitten kärsimään kun ruoka ei oikein maistu.
 
Mulla alkaa pahin väsymys ja vetämätön olo onnels väistyyn. Viime viikolla kävin kerran salilla ja huomenna olis tarkotus taas mennä. Tänään piti, mut se vaihtu lenkkiin kun kaveri pyysi lenkille.
Mulla tosin on paino vaan noussu. Tasasesti suunta ylöspäin vaikka miten söis... Nyt pitää alkaa kyllä skarppaan sen ruuan kanssa kun ei pahoinvointiakaan oo enää ja pystyy taas paistaan lihaa ja kaikki ei ällötä jne.. En nyt kuitenkaan haluis kerätä varteeni ihan jäätävästi kiloja kuitenkaan vaikka toisilla kyllä nousee paino vaikka mitä tekisi raskaana.
 
Tänään sain kunnon säikyt, kun kohtu muljahti ja sen jälkeen kovettui puoleksi tunniksi. Selällä jalat koukussa maatessa tuntui tosi kovalta, ihan navassa asti ja pullotti pattimaisesti oikealta puolelta. Nyt siis 15+2. Soitin neuvolaankin, mutta sanoivat sen olevan normaalia, kunhan ei ole kipuja tai supistele tiuhaan.

Onko muilla ollut vastaavanlaista? o_O Tuolta varmaan tuntuu, jos on tyrä :grin
 
Tänään sain kunnon säikyt, kun kohtu muljahti ja sen jälkeen kovettui puoleksi tunniksi. Selällä jalat koukussa maatessa tuntui tosi kovalta, ihan navassa asti ja pullotti pattimaisesti oikealta puolelta. Nyt siis 15+2. Soitin neuvolaankin, mutta sanoivat sen olevan normaalia, kunhan ei ole kipuja tai supistele tiuhaan.

Onko muilla ollut vastaavanlaista? o_O Tuolta varmaan tuntuu, jos on tyrä :grin

Hui :nailbiting: ei oo tommosta ollut mutta raskaiden tavaroiden nostojen jälkeen kipuilee ja kiristelee. Pitäis varmaan välttää.
 
Tänään sain kunnon säikyt, kun kohtu muljahti ja sen jälkeen kovettui puoleksi tunniksi. Selällä jalat koukussa maatessa tuntui tosi kovalta, ihan navassa asti ja pullotti pattimaisesti oikealta puolelta. Nyt siis 15+2. Soitin neuvolaankin, mutta sanoivat sen olevan normaalia, kunhan ei ole kipuja tai supistele tiuhaan.

Onko muilla ollut vastaavanlaista? o_O Tuolta varmaan tuntuu, jos on tyrä :grin

Mulla on pari kertaa (yöunien jälkeen) kohtu tuntunu suurelta, kovalta pallolta. Oikein noussut näkyvästi pullottamaan ja myös oikealle puolelle. Hetken kuluttua se on siitä itsestään laskeutunut (takaisin paikoilleen?). Tämä siis ekan kerran 13+4 ja nyt eilen 14+6. Ei kipuja tms, niin en oo ollut huolissani.
 
Tänään sain kunnon säikyt, kun kohtu muljahti ja sen jälkeen kovettui puoleksi tunniksi. Selällä jalat koukussa maatessa tuntui tosi kovalta, ihan navassa asti ja pullotti pattimaisesti oikealta puolelta. Nyt siis 15+2. Soitin neuvolaankin, mutta sanoivat sen olevan normaalia, kunhan ei ole kipuja tai supistele tiuhaan.

Onko muilla ollut vastaavanlaista? o_O Tuolta varmaan tuntuu, jos on tyrä :grin
Mulla on ollu aika samalaista. Aikasia supisteluita. Ei nouse palloksi ku on taaksepäin kallisrunu kohtu. Mutta sen tuntee kyllä ja tuntuu kovalta ja vähän sattuu sisuskaluihin. Ja pystyy vähän tunnusteleen missä kohtu menee. Ekasaäsa raskaudessa joku terkkaki kutsu lääkärin miten se tuntu niin kovana, mutta lääkäri ei ollu huolissaan, enkä kyllä itsekkään kun sitä oli paljon. Sillon ei ollu tätä suojarasvaa ees pehmentämässä. Oli myös aika supistus herkkä kohtu eka raskaudessa. Joten enpä ihmettele että tekee tätä jo nyt.
 
Mulla on pari kertaa (yöunien jälkeen) kohtu tuntunu suurelta, kovalta pallolta. Oikein noussut näkyvästi pullottamaan ja myös oikealle puolelle. Hetken kuluttua se on siitä itsestään laskeutunut (takaisin paikoilleen?). Tämä siis ekan kerran 13+4 ja nyt eilen 14+6. Ei kipuja tms, niin en oo ollut huolissani.

Mullakin tuntui nyt aamulla taas pinkeältä. Tai oikeastaan edelleen. Onkohan tästä tulossa normitila o_O Orgasmista näköjään varsinkin ärtyy lisää. Se jotenkin hakeutuu aina tuohon oikealle puolelle pollottamaan. Kipua ei ole edelleenkään. Onneksi huomenna on neuvola, jossa toivottavasti ultrataan, niin saan mielenrauhan.

Mulla on ollu aika samalaista. Aikasia supisteluita. Ei nouse palloksi ku on taaksepäin kallisrunu kohtu. Mutta sen tuntee kyllä ja tuntuu kovalta ja vähän sattuu sisuskaluihin. Ja pystyy vähän tunnusteleen missä kohtu menee. Ekasaäsa raskaudessa joku terkkaki kutsu lääkärin miten se tuntu niin kovana, mutta lääkäri ei ollu huolissaan, enkä kyllä itsekkään kun sitä oli paljon. Sillon ei ollu tätä suojarasvaa ees pehmentämässä. Oli myös aika supistus herkkä kohtu eka raskaudessa. Joten enpä ihmettele että tekee tätä jo nyt.

Toivottavasti mullakin vaan supistusherkkä, ettei olisi muuta. Tuntuu vaan niin selkeästi ja tosi kovana. En edes tiennyt tai osannut odottaa, että näin aikaisin voisi jo supistaa :)
 
Tuli muuten mieleen, että oliko muilla suunniteltua, että laskettu aika on helmikuussa tai alkuvuonna? Netistä löysin tietoa, että suurin osa vauvoista syntyy kesällä. Helmikuu on häntäpäässä syntyneiden vauvojen suhteen nykyään. Me toivottiin alkuvuoden vauvaa. En kokenut, että talvi olisi mitenkään vaikea aika aloittaa perhe-elämää. Vai onkohan? :rolleyes: Ajateltiin ennemmin, että vauva saa "etumatkaa", jos syntyy alkuvuodesta. Eikä oo tuskaiset helteet viimeisillään ollessa. Ei tule mahdollisista tikkailuista tai sektiosta ehkä infektiota niin helposti tms. Miehellä ei yrittäjänä muutenkaan oo kesälomaa, niin ei se vaikuttanut asiaan.

Tietysti on talvi, niin voihan sitä liukastua helpommin. Sitten on se pakkasessa rattailla meno ja sohjokelit :grin Mutta jotenkin tunnelmallista ajatella, että voi hyvällä omalla tunnolla ottaa lumituprussa loppuajat rauhallisesta kotona ja synnyttämisen jälkeen myös. Kynttilöitä poltellen ja kuumia keittoja väsäillen :happy: Paitsi tietty mahdolliset lumityöt, minne sitten muutetaankaan. Isompaan on muutettava ja kerrostalot on pois suljettu käytännön syistä :)
 
Meillä ei ainakaan ollu suunniteltu :happy:. Yritystä oli puolisen vuotta. Ensimmäinen itseasiassa meni kesken ja olis syntynyt joulukuussa. Eipähän nyt sitten juhli viimeisenä tulevista kavereistaan synttäreitä.
 
Takaisin
Top