Helmien ensiodottajat <3
- Ketjun aloittaja MadR91
- Aloituspäivämäärä
Hih mun maha on vinossa, se sojottaa hieman oikealle. Karun näkönen :) Lihakset vähä venyy omaa tahtia
Mulla ilmesty noin viikko sitten haalea linea negra navasta alaspäin (eli sillon oli 15+5 menossa). Onko muilla jo tullut tää viiva näkyviin? Viime viikolla olin toisella neuvola käynnillä ja sydänääniäkin kuunneltiin <3 Tän käynnin jälkeen uskalsin sitten jo töissäkin kertoa uutisen. Aika vaikeaa mahan piilottelu on ollut pukuhuoneessa! :)
Kovasti jo odotan et alkaisin tuntea liikkeitä... Tosin edelleen ilmavaivoja ja ummetusta sen verran, että mahassa tuntuu koko ajan möyrivän! :D
Kovasti jo odotan et alkaisin tuntea liikkeitä... Tosin edelleen ilmavaivoja ja ummetusta sen verran, että mahassa tuntuu koko ajan möyrivän! :D
mulle ilmestynyt viiva navasta alaspäin jo pari viikkoo sit. Nyt rv 15+2 :)
Mullakaan ei oo viivasta tietoakaan. Eipä sitä tullu kyllä esikoistakaan odottassa.
Muoks. Hups. Sori, sori... Tuli vahingossa kommentoitua tänne ensiodottajien ketjuun, vaikk'ei virallista puheoikeutta täällä olekaan, kun toista odotan. Tulee vaan seurattua kaikkia helmiketjuja tasapuolisesti niin ensiodottajia kuin suurperheellisiäkin...
Muoks. Hups. Sori, sori... Tuli vahingossa kommentoitua tänne ensiodottajien ketjuun, vaikk'ei virallista puheoikeutta täällä olekaan, kun toista odotan. Tulee vaan seurattua kaikkia helmiketjuja tasapuolisesti niin ensiodottajia kuin suurperheellisiäkin...
Samsam, kommentoi vain :) ei haittaa vaikka joku jo raskauden ja synnytyksen kokenu välillä kommentoiki ensiodottajissa :)
Riipitii: Minäkin huomasin, että heti navan alle on tullut joitakin tummia, pitkiä karvoja!! Aattelin kans, että ka, enpä ole aiemmin huomannu.. Ehkä niitä ei ole aiemmin ollu.
Ja se viivakin on ollu haaleana jo ties kuinka kauan.
Ja se viivakin on ollu haaleana jo ties kuinka kauan.
Sohfi
Oman äänensä löytänyt
Lasketuksi ajaksi tuli 1.3.15! Ellei ketään haittaa täällä läsnäoloni, niin voisin jäädä tähän ryhmään.. Suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkin helmivauva tulossa, sillä diabeetikoilla yleensä käynnistetäänkin synnytykset hieman laskettua aiemmin.. :)
Uskomatonta nähdä ultrakuvaus verrattuna edelliseen! Aivan muistutti "oikeaa" vauvaa eikä mikään tunnistamaton möykky tai piste paperissa, verrattaen edelliseen kertaan josta jo hyvän aikaa. Ultraava kätilö oli kyllä ihana, kertoi tosi yksityiskohtaisesti mitä ruudussa näkyi ja puhui niin kivasti vauvasta. Tuli tosi luottavaien olo, että mahtavaa kaikki on täysin niinkuin pitääkin!
Tästä rohkaistuneena uskalsinkin paluumatkalla käydä kertomassa äidille ja mummulle. Annoin vain lahjapussukan, jossa sisällä valkoiset pienet mansikka-vauvasukat ja ultrakuva. En sanonut muuta kuin tuliaisia Kokkolasta!
Hämmennys oli suuri, varsinkin äidille, mutta kyllä se siitä sitten alkoi innostukseksi vaihtumaan. Jälkeenpäin tuli viestiä kuinka omalla äipällä "pulssi mitä sattuun ja jännempää kun oottaja oma tyttö" Isoveli siis jo esikoisensa saanut. Mummu kyllä rutisti ja onnitteli itku silmässä. Pikkusiskokin oli vain yhtä hymyä asian hoksattuaan. Aina vain todellsemmaksihan tämä muuttuu, nyt kun on itselleen luvan sen ääneen sanoa.
Uskomatonta nähdä ultrakuvaus verrattuna edelliseen! Aivan muistutti "oikeaa" vauvaa eikä mikään tunnistamaton möykky tai piste paperissa, verrattaen edelliseen kertaan josta jo hyvän aikaa. Ultraava kätilö oli kyllä ihana, kertoi tosi yksityiskohtaisesti mitä ruudussa näkyi ja puhui niin kivasti vauvasta. Tuli tosi luottavaien olo, että mahtavaa kaikki on täysin niinkuin pitääkin!
Tästä rohkaistuneena uskalsinkin paluumatkalla käydä kertomassa äidille ja mummulle. Annoin vain lahjapussukan, jossa sisällä valkoiset pienet mansikka-vauvasukat ja ultrakuva. En sanonut muuta kuin tuliaisia Kokkolasta!
Hämmennys oli suuri, varsinkin äidille, mutta kyllä se siitä sitten alkoi innostukseksi vaihtumaan. Jälkeenpäin tuli viestiä kuinka omalla äipällä "pulssi mitä sattuun ja jännempää kun oottaja oma tyttö" Isoveli siis jo esikoisensa saanut. Mummu kyllä rutisti ja onnitteli itku silmässä. Pikkusiskokin oli vain yhtä hymyä asian hoksattuaan. Aina vain todellsemmaksihan tämä muuttuu, nyt kun on itselleen luvan sen ääneen sanoa.
Ensimmäistä täälläkin odotellaan. 7 vuotta meni ennenkuin tärppäsi ja olin jo tottunut ajatukseen, että kahdestaan miehen kanssa vietetään elämämme loppuun asti. Maaliskuussa syntyi kaverin kissalle pentuja ja päätettiin siitä pesueesta ottaa karvainen vauva meille. Pari viikkoa sen jälkeen kun kisu tuli taloon tein positiivisen raskaustestin. Liekö äidinvaistot siitä pennun odottelusta heränneet. Nyt viikkoja 17+1 ja ollaan aivan onnesta soikeana, samoin isovanhemmat ja kaikki ystävät jotka tiesivät kuinka kovasti vauvaa on tähän perheeseen kaivattu.
Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää.
Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää.
Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en.
Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.
Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää.
Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en.
Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.