Helmien ensiodottajat <3

Täältä ilmoittautuu yksi mattimyöhäinen :D ikää on nyt 23 ja viikkoja kasassa 18+6 jännittää ihan pirusti :)) esikoinen kovasti yrittää itsestään tuolla masussa välillä ilmoitella varsinkin jos hetken tanssii tai siivoaa :) vieläkin niin uskomaton tunne! Ja varsinkin kun kuuli nuo sydänäänet ultrassa (ultrassa meinasi itku tulla,kun näki toisen siellä käsiä ja jalkoja heiluttelevan) ja neukussa.. Oli tulevat äiti ja isä molemmat ihan myyty, nyt jännityksellä odotellaan pari viikkoa että päästään vihdoin rakkenne ultraan ja toivotaan että pikkuinen suostuisi näyttämään kumpi sieltä on tulossa :)) kovasti lähipiiri tyttöä toivoo ja ennustaa mutta saas nähdä kuinka käy :))
 
Mäki toivon että ultrassa näkyis kumpi tulee ja että ultraaja suostuu kertomaan tai esittämään valistuneen arvauksensa. Täällä kun kuulemma etenkään esikoista odottaville ei välttis ees kerrota. :/


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Mä voisin myös seurailla myös tätä ketjua vaikka vähän myöhäisherännäinen olenkin :) Mulla viikkoja kasassa jo 19+1 ja on tää kyllä jännää! Musta tuntuu, että olen muuttunut jotenkin seesteisemmäksi raskauden myötä. Kaikki muut asiat tuntuu kovin vähäpätöisiltä, joten ei niistä viitti stressata. Toisaalta sitten saatan kyllä tiuskia ja kiukutella miehelle ihan pikkujutuista, että se siitä seesteisyydestä...

Niin ja Mashnu, mullekin kävi niin, että muutama kuukausi yritettiin tuloksetta. Sitten päätin, että en jää vauvaa odottelemaan vaan jatkan elämässä eteenpäin ja hain yhtä työpaikkaa. Sen työn sainkin ja pari viikkoa sen jälkeen olin myös raskaana. Sullakin varmasti vaikutti se, että stressi asiasta väheni ja keskityit muuhun välillä.
 
Mä sain kaverilta kotidoppleria lainaksi ja oon sillä välillä sydänääniä kuunnellut ku mä en vieläkään tunne liikkeitä (tänään 19+5) :sad001 Mulle tuo kotidoppler on ollut hyvä mielenrauhoittaja, koska äänet löydän tosi helpolla (ehkä kerran oon joutunut ääniä metsästämään vähän kauemmin) mutta ymmärrän, että voi aiheuttaa myös turhaa stressiäkin. Dopplerin avulla myös kuulee, että sikiö liikkuu. Joskus jopa vähän naurattaakin kun tuntuu, että menee mua tahallaan karkuun mahassa! :) Viikko pitäis vielä jaksaa odottaa niin sit päästään rakenneultraan...
 
Mä oon samaa mieltä että doppleri on mielenrauhoittaja. Oon kyllä liikkeitä tuntenu mut ne on vielä niin vähäisiä että dopplerilla on hyvä vähän kuunnella mitä niil kuuluu :)
Paitsi tänään ku olin kuulevinani kolmet sydänäänet... täytyy mennä neuvolaan kuuntelemaan et tuliko se yks syke mun pään sisältä :D
 
Oho, oon vieläkin sekasin näistä raskasuviikoista. Siis viikkoja on vasta 18+. On tää jotenkin hankalaa, kun kyseessä kuitenkin yhdeksästoista viikko. Mun päässä nää viikot vinksahtelee vähän väliä.
 
Täällä ilmottaudutaan mukaan viikoilla 17+3 :) Pahoinvointi hävisi viikkoha sitten, sitten iski älytön väsymys ja nyt kun se on ohi niin ilostuttaa olemassaolollaan liitoskivut. Ihana kamala raskaus :D
Kaikki sanoo että ensimmäistä raskautta ei tunne kunnolla, mutta kyllä mulla alkoi tuntua liikkeet kutitteluna jo pari viikkoa sitten... Nyt on kutittelu lähes kokonaan hävinnyt ja tilalle tullut kunnon töytäisyt. Välillä mietityttää että voikohan nuo nyt potkuja edes olla, kun kaikki ympärillä sanoo että ei ne vielä tunnu ensisynnyttäjillä :D
 
täällä tulee kans monoa välillä ihan kunnolla :D ja välillä on pidemmän aikaa rauhallista hipsuttelua, taitaa olla yhtä ailahteleva ku äitisä :DD
 
Eilen käytiin rakenneultrassa ja siellä oli kaikki ok! :) Tuli selvyyttä myös siihen, että istukka on edessä ja tämä siis vaikuttanut liikkeiden tuntemiseen. Tosin liikkeitä aloin tuntemaan viime viikon loppupuolella... :) Sukupuolikin selvitettiin vaikka emme olleet varmoja haluammeko sitä tietää etukäteen... Voiskohan nyt tän tajuttoman stressaamisen lopettaa ja alkaa nauttia tästä raskaudesta... :wink
 
Meillä seuraava ultra on reilun kahden viikon päästä. Toivottavasti tyyppi ei istu jalat ristissä vaan saamme sukupuolen selville.. On niin hankalaa ostaa "neutraaleja" vaatteita.
Maanantaina oli lääkäri, jossa onneksi kuunneltiin syke. Itse on välillä ollut vähän mietteliäs kun maha ei kovinkaan kasva ja mitään liikkeitäkään ei tunne (tai en tunnista). Mieskin soitteli heti ajan jälkeen ja kyseli hermostuneena että onko kaikki ok ja löytyikö sykkeet.. Kai tässä ollaan kummatkin vielä aika "jännitystilassa". :-)
 
Joo olis pitäny se kyl hommata... mies ei vaan näe sitä vieläkään tarpeellisena.
 
Mekin käytiin miehen kans perjantaina ensimmäisen kerran yhessä lääkärikäynnillä ja tarkistus ultrassa. Seuraava rakenneultra meneekin meillä 22 viikolle. Lääkäri uskalsi antaa ajan vähän pidemmälle kun kaikki näytti tässä vaiheessa niin hyvältä, oli kasvanut aikaan nähden aivan oikeissa mitoissa. :) Sehän sielä liikehti niin vinhaan, ettei meinannut kuvaa keretä saada. :')

Ensimmäiset liikkeet tunsin 17+4 ja on vain selkeytyneet päivä päivältä, että "juu-u nuo on niitä liikkeitä!" On tämä jännää.. :) Yhyn kyllä jonkun edellisen sanomaan, nyt vois kyllä tosissan jättää ihan kaiken turhan ressaamisen ja nauttia tästä ihanasta hetkestä ja tulevasta!! Ollaan onnellisia siitä, miten pitkälle ollaan jo päästy. Tänään viikkoa 18+1! :Heartpink

Hei oisko kellään mielessä mitään kivoja runoa, värssyjä millä vois vähän kaukasemmillekkin tutuille tilanteen paljastaa esimerkiksi facebookissa? Mietin et semmonen vois olla kiva, vaikka rakenneultran jälkeen jos keksis jonkun kauniin! :) (tai sivustoja mistä niitä rimpsuja löytys?)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top