Pitkästä aikaa. Piti tulla vähän marmattamaan, kun on niin jumalattoman kuuma, että voisin kohta valua vasemman jalan töppöseen, mutta taidankin alkaa valumaan kotiin päin. [:D]
Tänään on siis eka päivä töitä loman jälkeen. Aamulla täällä toimistossa oli ihan miellyttävän vilpoista, mutta jostain syystä tuossa ruokiksen aikaan oli ilmastointi mennyt pois päältä. Nyt taas hurisee, mutta eihän tuo enää oikein auta, kun tuntunut jo pari tuntia siltä, että happi loppuu. Pershiki - ehanaa. [8|] [:D]
Saas nähdä kuin akalla kunto kestää muuten. Suppareita ja kipuiluja on tänään ollut paaaaljon enempi kun kotona ollessa. Toisaalta. Jäljellä on enää 10 työaamua (arki sellaista) ennen mammaloman alkua. Ja kuitenkin pitäis tehdä täydet tunnit, joten muutamana päivänä joutuu istumaan vähän extraa, kun neuvolassa käyntiä olis ja synnytysvalmennuksenkin eka osa just vikana työpäivänä.
Synnytyksestä täällä ollut puhetta. Mulla ei periaatteessa ole synnytyspelkoa (nyt koputtelee puuta niin, että metsä raikaa) ja toivottavasti ei tulekaan. Olen koko raskauden puhunut miehelleni, että mulle on ensiarvoisen tärkeää, että hän on paikalla siinä tilanteessa itsessään. Kammoan omalla tavallani sairaaloita ja kaikkea tökkimistä. Oon viettänyt oman aikani sekä työntekijänä että asiakkaana moisen laitoksen sisällä, joten miehen läsnäolo rauhoittaa ja antaa mulle varmuutta, voimaa ja turvallisuuden tunnetta. Ja oikeesti, kun paniikki iskee pahasti päälle, niin kiipeän seinille ja olen kuin nurkkaan ajettu eläin ja sitten tarvitaankin jo useampi käsipari pitämään kiinni. [&:] Ei lisäksikään tarvitse pohtia, että mitäs jos jotain meneekin vikaan. Isä on ja katsoo, että vauva ei ole ihan yksin vieraiden parissa ja kaikki on ok.
Ahdistusta ja epävarmuutta (jota sitten vihaan ihan huolella) kuitenkin aiheuttaa seuraava: Miehen puheista voi rivien välistä lukea, ja moni onkin tulkinnut, että miestä ei erityisesti inspiroi tuo ajatus. Lopultakaan, kun hän ei niitä kipuja kärsi tai joudu olemaan siellä revan puolella ottamassa muksusta koppia - sitä varten ovat ihan ammattilaiset paikalla. Viimeksi, kun tarkastin niin a) kädestä pitäminen ei vaadi mitään maisterin tutkintoa ja b) kyllä ne kätilöt mun käsittääkseni sieltä pihalle pistää, jos ihan oikeasti siippa ei kärsi olla siellä. [>:]
Mä en vaan suostu uskomaan, että oon menny naimisiin lapasen kanssa. Ja miehen ammattia en nyt täällä kehtaa paljastaa (muutamat sen tietääkin), voi muuten tytöiltä tulla pissat ja penskat pöksyihin – naurun takia. [8|] [:-]
Eikä tuossa vielä kaikki ahdistus- ja epävarmuusasiat – mutta teitä rakkaita säästääkseni palaan asiaan joskus toiste. [:)]